Vuoden viimeistä viedään

Takana on melko onneton blogivuosi, heh. Tässä siis vuoden ensimmäinen ja viimeinen postaus. Otin oheiset kuvat tammikuussa kun oli tuollainen mukavan riitteinen pakkassää. Hauskana yhteensattumana kettu pyyhälsi tuosta ensimmäisessä kuvassa näkyvän nurmialueen ja tien yli samaan aikaan kun otin samasta kohteesta toista hieman pidemmän valotusajan kuvaa.

Nämä on kuvattu Kodakin Ektar -filmille, joka on hidasta ja värikylläistä filmiä. Parisen viikkoa sitten latasin kameraani vihoviimeisen Ektar-filmini. Se vanhentui jo vuonna 2019, mutta on varmaan ihan hyvässä iskussa kun olen säilyttänyt sitä kylmässä. Eipä ole aavistustakaan mitä kyseinen filmi mahtaa nykyään maksaa, mutta oletettavasti melko paljon enemmän kuin silloin kun itse ostin ne. Tosin silloinkaan se ei ollut ihan halpaa lystiä.

Vielä on 12 ruutua kuvaamatta, joten ajattelin käyttää jäljellä olevan rullan hyvin harkiten ja luultavasti otan kuvat talven hämäryydessä kuten nämäkin. 

--- 

Last day of the Year

There's a quite miserable blogging year behind, heh, This is the first and last post of this year. I took these photos in January as there was quite nice frosty winter night. As a funny coincidence, a fox run through the lawn and across the road of the first picture when I took another photo with a longer exposure time. 

These are photographed on Kodak's Ektar film which is a slow and colourful film. A couple of weeks ago I loaded my last Ektar roll in my camera. It was expired already in 2019, but I don't think there's going to be any problem because I have stored my films in cold. I have no idea how much would this film cost nowadays, but propably a lot more than when I bought it. Even then it wasn't very cheap purchase.

I have 12 frames left, so I will use rest of the roll very carefully and most likely in the darkness of the winter. So, Happy New Year and take care.

Hyvää uutta vuotta!

Olen tässä kiivaasti skannaillut joulunpyhinä ottamiani kuvia. Olen taas pitkästä aikaa ottanut Mamiyan aktiiviseen käyttööni ja kuvannut värifilmiä. En ollut aiemmin pitänyt kovin paljon Kodakin Ektar -värifilmistä, sillä se oli mielestäni liian värikylläinen ja punertava erityisesti päivänvalossa kuvatessa. Huomasin kuitenkin tässä loppuvuodesta kuinka mukavaa jälkeä sillä saakaan pimeään aikaan. Tästä voisi kirjoittaa joskus myöhemmin hieman lisääkin.

Siispä tämän takia olenkin kuvannut viime aikoina lähinnä ilta- ja yökuvia, ja olen käyttänyt siihen Kodakin Ektaria, joita pakastimessani on onneksi vielä joitakin rullia. Olosuhteet ovat yökuvaukseen olleet ihan hyvät, sillä luntakin on ollut mukavasti. Tosin nyt sekin on jo lähes tyystin sulanut.

Siispä tähän kuvaan ja näihin tunnelmiin, hyvää uutta vuotta!

 ---

Happy New Year!

I have been scanning furiously photos I took during Christmas holidays. For a long time I have used my Mamiya on a daily basis and photographed some colour film. I didn't like very much Kodak Ektar colour film, because I thought it was too colourful and red for daylight photography. But I noticed that it was a very nice film for night photography. I could write more about this later.

So, during these days and weeks I have taken mainly nightphotos and I have used Kodak's Ektar in my camera. Luckily I have some rolls left in my fridge. Conditions for nightphotography have been pretty good becaus there has been some nice amount of snow too. But unfortunately now it has almost completely melted.

But Happy New Year and keep on photographing!

Digitaalisia iltakuvia

Ajattelin taas pitkästä aikaa laittaa tänne blogin puolelle vähän päivitystä. Tämä kirjoitus oli tarkoitus julkaista jo keväällä, mutta jostain syystä se kuitenkin jäi luonnoksiin. No, tässäpä se nyt on pienin lisäyksin.

---

Kävin jokin aikaa sitten kuvaamassa digikamerallani ja huomasin, että se oli yllättävän hauskaa. Viime kerrasta olikin jo aikaa. On siitä tietenkin etua, että kuvan näkee heti ja voi tämän perusteella tehdä tarvittavat korjaukset valotukseen. Tämä tuli taas huomattua.

Illalla tehdyllä kuvausreissulla tapasin myös paikallisen harvahäntäisen ketun, joka on herättänyt huomiota ainakin sanomalehden yleisönosastolla. Kettu osui myös yhteen kuvaan, mutta koska käytössäni oli toiseen tarkoitukseen säädetyt manuaaliasetukset, jäi tämä ruutu melko tummaksi. Ei siitä kyllä muutenkaan olisi tullut mitään vuoden luontokuvaa ja ketun osuus koko kuvasta jäi myös melko vaatimattomaksi.

Otin nämä kuvat Nikon D300:lla, joka alkaa ikänsä puolesta lähestyä jo digikameroiden vanhempaa osastoa. Iästään huolimatta se on mielestäni edelleen oikein laadukas ja relevantti kamera. Kameroiden sisällä oleva tekniikka ja kennot kehittyvät koko ajan suurin harppauksin, mutta hyvä kamera on muutakin kuin viimeisintä tekniikkaa oleva kenno ja muut tekniset hienoudet. D300 oli aikanaan Nikonin kroppikennoisten lippulaivamalli ja sen huomaa jo kameran rakenteessa. Kamerassa on paljon metallia, se on hyvin ergonominen ja tarvittavat säätimet on sijoitettu omien painonappien taakse eikä vaikeasti selailtaviin valikoihin. Ainoa moitteen sija tässä kohtaa voisi olla kuminen kädensija, jonka liimaus rungosta on irronnut kädensijan keskikohdasta. Tämä tosin on tietääkseni ollut melko tyypillinen ongelma ainakin Nikonin kameroissa. Vankan rakenteensa vuoksi tämä on myös melko painava kamera.

Mutta jos siis haet valokuvaamiseen sopivaa digijärjestelmäkameraa (tällä kyseisellä mallilla ei voi kuvata videoita), kannattaa ehkä katsella käytettyjen markkinoilta näitä. Maksavat noin 200 euroa, eli eivät paljon mitään siihen verrattuna kuinka hyvä kamera on kyseessä.

Ja olisi tähän voinut laittaa ehkä muitakin kuin taiteellisia epäterävyyskuvia, mutta tällainen oli tämän kuvausreissun anti tällä kertaa.

---

Digital night shots

For a long time here's a new post! I already made this on May, but somehow it just stayed in the drafts folder. So here it is with some additions.

---

I made a small photo walk with my digital camera and found out that how fun it was. It was a long time ago when I used it last time. It's always beneficial that you can check the exposure right away when you have taken the photograph.

During my walk I met a fox with a thin tail. The fox was on one of my photographs, but the photo was a bit too dark as I had manual controls for different scene. Anyway, it wasn't going to be a wildlife photography of the year.

I took these with my Nikon D300 which is soon becoming the older section of digital cameras. Even though it's quite old I think it's still a very good and relevant camera. The technology inside cameras is developing in big leaps every year, but I think a good camera is something more than just a good censor and packed with latest technology. D300 was the flagship camera of Nikon's DX-camera range during that time and you can really see and feel it when you take this camera in your hands. There's a lot of metal and the camera is very ergonomic. All necessary adjustments are behind knobs and buttons and not inside menu's that would be too slow and difficult to use. Only bad thing in this camera would be the rubber hand grip that is a bit loosen. But that's a typical problem for some of Nikon's cameras. Because this is a sturdy camera it's also quite heavy.

So if you are looking for a SLR for digital photography (you cannot take videos with this particular model), consider checking out these from the second hand markets. They are around 200 euros, which is almost nothing compared to how good these cameras actually are.

And I could have put some other photos here than just these artistic bokeh-pictures, but this is what my photo walk was this time.

Sinisiä sävyjä filmillä

Kun on kuvannut jo hyvän aikaa pääsääntöisesti mustavalkoa, on välillä ihan mukavaa vaihtelua ladata värifilmiä kameraan. Tämän filmin kanssa tosin kesti poikkeuksellisen pitkään. Rullan ensimmäiset kuvat otin muistaakseni jo tammikuussa ja viimeiset ruudut vasta maaliskuun lopulla.

Olen jo pitkään ihaillut sinertävän tunnelmallisia yökuvia joita olen nähnyt aika monessakin eri paikassa. Näin kevään sarastaessa niitä voi myös ottaa itse hieman paremmalla mukavuustasolla kuin esimerkiksi joulukuussa. Olosuhteet alkavat olla jo ihan siedettäviä kun lämpötila pysyy plussan puolella vielä illallakin. Kamera ei myöskään hyydy aivan yhtä herkästi kuin kunnon pakkasilla eikä pienempi paleleminen haittaa ollenkaan. Olen monesti palelluttanut sormiani melko paljon talvisilla kuvausreissuillani.

Kevät kiirii ja päivät pitenevät niin verkkaisesti että oma kuvavirtani ei valitettavasti pysy aivan sen tahdissa. Ihan hyviä talven aikana otettuja kuvia löytyy esimerkiksi lumikasoista ja jääpuikoista, mutta tuntuisi hölmön epäajankohtaisella laittaa sellaisia tänne enää huhtikuussa. Nämäkin kuvat alkavat olla jo siinä rajoilla, vaikka kevään merkkejä onkin jo aistittavissa näissä.

Täytyykin jatkossa ajoittaa ilta-aikainen kuvaaminen siniseen hetkeen kun se tuottaa niin mukavaa ja tunnelmallista jälkeä.

---

Blue Tones on Film

It's refreshing to shoot some colour film after you have used mainly black and white film for a pretty long time in a row. With this particular film it took quite long to get it finished as I took the first photos on January and last shots at the end of March. 

I have been watching some great night photos spiced with a dream like atmosphere in many places. As the spring is getting closer it's a good chance to take them by yourself with a better comfort level than for example in December. It's not so cold anymore and your camera's battery and your fingers won't die so quickly. 

My photo flow is quite slow and unfortunately not very synchronized with seasons. I have many good photographs of snow piles and icicles, but it doesn't feel good to write posts of so dated topics anymore as it's already April. These photos are  probably the last winter photos for a while. 

Diginoir

Maaliskuu alkoi ja päivät ovat selvästi pidentyneet. Pimeää on edelleen hyvin tarjolla rakeisiin tunnelmiin keskikaupungin etu- ja takapihoilla. Pimeys voi olla valokuvaajan ystävä myös ilman jalustaa.

---

Diginoir

March just started and the days are getting longer and there's more light. There's still dark moments available for grainy and moody photographs from the backyards of the city. Darkness can be a friend for a photographer even without a tripod.

Yökuvausta

Nyt kun elämme vielä toistaiseksi pimeää vuodenaikaa, voi sen vuoksi laittaa muutamia yökuvia tämän vuoden puolelta. Näitähän on oikeasti kertynyt paljon paljon enemmänkin kuin mitä tässä nähdään, joten tulen todennäköisesti laittamaan lisää yökuvia vielä lähitulevaisuudessa.

Yökuvaus on mielenkiintoista, mutta hieman epävarmaa puuhaa etenkin kun on filmikameran kanssa liikenteessä. Valotan kuvaa yleensä oman tuntuman mukaan, mutta usein valaistusta tulee mietittyä ja ehkä ylianalysoituakin. Miten vaikuttaa yläpuolella oleva valotolppa? Entä taustalla hehkuvat sataman valot? Entäs valkoinen lumihanki? Mitä jos kohde on tumma? Kameran valotusmittariin ei kannata luottaa sillä se näkee kaiken keskiharmaana, jolloin saattaa tapahtua ylivalotusta ja huippuvalojen puhkipalamista. Ylivalotus on tietysti pienempi paha kuin totaalinen alivalotus, mutta yötunnelma siinä samalla myös menee.

Takataskussani ei valitettavasti ole mitään taattua reseptiä kunnon yökuviin, vaikka sellainen kannattaisi ehkä olla. Nimittäin joka kerta valotusta tulee mietittyä vähän liiaksikin. Kaikesta harhailusta huolimatta yleensä kuitenkin saan ihan kelvollisia yökuvia. Jalustaa voin ainakin suositella.

---

Night photography

As we are living dark season at the moment it's good to put out some night photographs from this year. Actually I have quite many night photographs already in my reserve so probably I am going to upload some other ones in the near future.

Night photography is interesting field, but to be honest usually I am not so comfortable about the results during the photo shoot. This happens when I use my film camera and cannot take any test shots. Often I just tend to expose film based on the feeling and estimation of the illumination of the scene. Many times I just use too much time thinking what exposure I should use or analyze other aspects of the scene. How does that streetlight above affect on illumination? What about the harbour lights? How about snow? What if the subject is dark? You cannot trust the camera's light meter as it sees everything in medium gray and would probably overexpose the scene and blow out highlights. Generally it's maybe better to overexpose than underexpose, but then you will end up with a ruined atmosphere.

Unfortunately I don't have any special tricks when it comes to night photography, even when I should have. Every time I pay a lot of effort for thinking the correct exposure and other things. But after all the hassle I manage to get pretty good night shots. At least I can recommend a sturdy tripod.

Suoraa salamaa

Olen ennen kuvannut pelkästään luonnonvalossa, mutta muutaman viime vuoden aikana olen ottanut vanhan salamalaitteen vakituisempaan käyttööni. Kamerassani ei valitettavasti ole perinteistä etsimen päällä olevaa salamakenkää, vaan Nikon F3:n oma salamakiinnitys johon sopii vain tietyt Nikonin salamat. Adapterilla siihen saa kiinni muutkin ulkoiset salamalaitteet, mutta minulla ei ole adapteriakaan. Salamakuvausta varten käytössäni on kameraan kiinnitettävä kahva, johon salaman saa kiinnitettyä. Salaman signaali kulkee kaapelilla kameraan. Mutkikasta ja kömpelöä, mutta toimivaa.

Olen huomannut, että salaman käyttöä yritetään usein peitellä ja häivyttää kaikenlaisilla heijastimilla, himmentimillä tai epäsuorasti heijastamalla. Tämän lisäksi jotkut käyttävät pääsalaman lisäksi vielä orjasalamaa. Mielestäni rehellinen suora salama jyrkkine varjoineen on hyvin kiinnostava ja jollain tapaa myös raa'an todistusvoimainen. Suoralla salamalla ei peitellä lisävalon käyttöä tai yritetä tehdä valaistuksesta "luonnollista". Siksi ajattelin jatkossakin ottaa kuvia suoralla salamalla ilman suurempia hifistelyjä ja katsoa mitä tulee, sillä sattumalla on osansa.


Tähän loppuun olisi mainiosti sopinut suoralla salamalla otettu kuva jonkun kauhistuneesta naamasta, mutta valitettavasti sellaista ei ole nyt tarjolla.

---

Direct flash

For many years I've been photographing only in ambient natural light, but in these couple of years I have taken a flashlight as a part of my photography routine. Unfortunately there's not a standard hotshoe in my Nikon F3. This camera has it's own special hotshoe that takes only certain Nikon speedlights. I even don't have the adapter, so that's why I have a separate support for the flashlight. I know, it's complicate, but it works.

I have noticed that people tend to hide the use of a flashlight by using all kind of reflectors, diffusers or bouncing the light indirectly. Some people even use a slave flash. I think there's something interesting in direct flash and it has some raw power in it. If you use direct flash you are most likely not trying to hide it or make the scene look "natural". That's why I'm going to use direct flash in the future and be surprised of the results as there's always a surprise factor in it.

It would have been good to have a photo of someones horrified face illuminated by direct flash here, but unfortunately I don't have one right now.

Pääskyvuoren linkkitorni ja dark ambientia

Syyskuun puolella vietin taas aikaani vaikeakulkuisessa maastossa. Läheltä katsottuna kallion päältä kohoava Pääskyvuoren linkkitorni on kuuttomana ja tähtikirkkaana yönä kuin pahaenteinen Mordorin torni. Kauempaakin katsottuna se on varsin vaikuttava betoninen ilmestys.

Maasto ei sinänsä ollut vaikeakulkuista, mutta sopivan kuvakulman etsiminen lähes pilkkopimeässä ryteikössä mitättömän led-valon varassa oli oma haasteensa. Täytyy myöntää ettei dark ambient -soittolistan kuunteleminen ollut myöskään osuvin valinta samalla kun vaeltaa yksin tuntemattomassa ja pimeässä maastossa. Tai oli se omalla tavallaan osuvaa, mutta saattaa se mielikuvitus vähemmästäkin alkaa laukata.

Kaiken sen risukoissa ja metsiköissä tarpomisen jälkeen tulin kuitenkin ottaneeksi ainoastaan yhden kuvan ja senkin ehkä helpoimmasta ja itsestäänselvimmästä paikasta. Prisman valosaasteessa kylpevä torni tuli jonkin verran ylivalottuneeksi, mutta siinä se kuitenkin on – Pääskyvuoren linkkitorni.

Olen kuvannut tornia aiemminkin ja aion tehdä sitä jatkossakin. Vaikka kohde on vain staattisesti kallion päällä seisova torni, se on siitä huolimatta varsin mielenkiintoinen. Eri valossa, vuorokauden- ja vuodenajoissa tornin brutalistisessa, mutta omalla tavallaan kauniissa rungossa heijastuu monia erilaisia sävyjä ja tunnelmia.

---

The Tower of Pääskyvuori and Dark Ambient music

In September I spent some time in difficult walking surroundings. When you look at the link tower of Pääskyvuori in a moonless midnight it's like the infamous tower of Mordor. It's pretty impressive sight even when you look at it from a longer distance.

Darkness made the surrounding difficult to walk when I only had a small and dim led light with me. What made this even more interesting was that I was listening to dark ambient music playlist when I walked alone in the dark. It can make your imagination run wild.

After all the time I spent in the forest and bushes, I took only this one photo during the whole night. And that spot was the most easy spot you can find. Because of the ambient light of a nearby supermarket, the tower became a bit over exposed. But there it is – the Tower of Pääskyvuori.

I have taken photos of this tower earlier and will do that in the future too. Even when it's only a static structure, it's still fascinating and interesting subject. In different lighting conditions and seasons you'll see different sides of this brutal, but still somehow beautiful tower.

Keinovaloa ja elokuun hämyä

Sain taas kehitettyä muutaman filmirullan ja päätin laittaa pari kuvaa tänne blogin puolelle aivan tuoreeltaan. Nämä kuvat ovat eräältä elokuun alkupuoliskolla tekemältäni lämpimältä myöhäisillan kaupunkivaellukselta. Nyt kun jälkikäteen ajattelee, olisin toki voinut ottaa enemmänkin kuin vain neljä kuvaa koko reissulla. No, tässä ne kaikki kuvat kuitenkin ovat.

Lähdin melko myöhään liikkeelle ja ilta alkoikin olla jo hämärä. Mahdollisuudet kuvan tärähtämiselle kasvoivat myös sitä mukaa kun ilta edelleen pimeni. Kuvasin käsivaralta ilman jalustaa ja olenkin iloinen, että kuvat onnistuivat oikein mainiosti. Vaikka valotusajat venyivät jopa vaarallisen pitkiksi, kuvat eivät tärähtäneet mitenkään ja tarkennus osui myös kohdilleen. Käsisäätöinen tarkentaminen voi olla yllättävän hankalaa hämärässä. Onnistuin myös käyttämään kirkkaana paahtavia mainosvaloja hyväkseni kohteiden valaisussa.

Olen innostunut kuvaamaan näyteikkunoita, mainosvaloja, erilaisia liikennevälineitä ja arkisen elämän yksityskohtia. Niihin sisältyy mielenkiintoisia kirjoittamattomia tarinoita ajasta jota elämme. Juuri nyt näyteikkunat, mainoskyltit tai bussipysäkit saattavat näyttää tavanomaisilta ja arkisilta, mutta eron huomaa vasta sitten kun ne ovat kadonneet katukuvasta tai korvautuneet uusilla. Kuvittele näkymä esimerkiksi 80-luvun ostoskadulta. Näyttäisi varmasti tutulta, mutta silti niin erilaiselta.

Historiaan liittyvä näkökulma onkin eräs asia joka motivoi kuvaamaan. Tänään otettu valokuva on huomispäivän historiaa, mutta mielenkiintoista siinä on se, että sen voi nähdä vasta vuosien päästä.

---

Artificial light and darkness of August

I just developed couple of films and I decided to put some new and fresh photos here on the blog. I took these photos on a steamy warm night in August. I could have taken more than only 4 photos, but here they all are.

It was already quite late when I left home and the evening started to be quite dark. The possibilities to get blurry photos were growing as the night was falling. I took these without a tripod and I'm very happy that these turned out very well. The exposure times were dangerously long, but photos are still sharp and in focus. It can be quite difficult to focus manually in dark. I managed to use bright commercial lights to illuminate my subjects.

For some reason I'm interested in photographing shop windows, neon lights, different vehicles and details of our every day life. They tell some interesting unwritten stories of our time we are living right now. The details may look very ordinary now, but you'll see the difference when it has disappeared from the streets. Think about a photograph of a shopping street of 80's. It may look very familiar, but still so different.

History is one of the aspects that motivate me to take photographs. A photograph taken today is history of tomorrow, but the interesting part is that you'll see it only years after.

Pimeyden ytimessä

Tänään on talvipäivänseisaus eli aurinko porottaa tällä hetkellä maapallon toisella puolella Kauriin kääntöpiirillä. Päivä on siis lyhimmillään täällä pohjoisella pallonpuoliskolla.

Jo marraskuusta lähtien valoa ei totta tosiaan ole ollut kovin pitkään tarjolla edes päiväsaikaan. Pimeydessä onkin saanut tarpoa jo hyvän aikaa.

Nyt kun olemme taitepisteessä, alkaa taas matka kohti valoa. Senkin huomaamiseen menee tosin useampi viikko. On ehkä hieman koomista, että olen käyttänyt hyvin hidasta filmiä nyt kun valoa on ollut kaikkein vähiten. Se ei tosin haittaa jos käyttää salamaa tai jalustaa kuten olen itse tehnyt.

---

At the epicentre of darkness

Today is the Winter Solstice which means that the day is shortest here in the Northern Hemisphere. 

From the beginning of November there is just a short period of time when there's plenty of light.

Now that we are in the turning point, the journey toward light starts. Although it takes some weeks before you can notice it. It's a bit funny that I have used very slow film now when there's not much light around. But it doesn't matter if you use flashlight or tripod as I have done.

Hyvästit Harakkakalliolle

Taakse jääkööt naapuruston kalliot ja mäntymetsät.
Uusiin maisemiin sitten taas.

--- 
Goodbye Harakkakallio

Oh, I'm gonna miss these cliffs and forests in my neighbourhood.
New hoods will wait.

Sateinen iltakävely

Taitaa olla viimeisiä hetkiä kun tohtii laittaa mitään talvikuvia ilmoille. Näin maaliskuun loppupuolella aurinko on kivunnut jo sen verran korkealle, että talvi tuntuu olevan entistä aikaa. Ja hyvä niin - illat ovat jo valoisia ja kevät tuo uutta energiaa.

Tässä muutama kuva reilun kuukauden takaa iltakävelyn varrelta. Kyseinen ilta oli hieman sohjoinen ja reissun jälkipuolella satoi lunta ja oli hieman tuulistakin. Kuvista sitä ei juuri huomaa, sillä valotusajat olivat sen verran pitkiä. Kameran linssiin satoi jotain lumen ja rännän sekaista rautatieaseman nurkilla, jolloin suurin hetkellinen lumisade alkoi.

Yökuvaus on ihan mielenkiintoista, mutta myös hieman vaivalloista ja aikaa vievää hommaa. Esimerkiksi jalustaa saa aina raahata mukanaan ja sopivien kuvauskohteiden löytäminen ja sommittelu vievät aikaa. Tämänkin kävelyn aikana otin neljä kuvaa ja koko reissuun taisi kulua arviolta parisen tuntia.

Mutta olen aina ollut sitä mieltä, että tulokset ratkaisevat eikä kuvien määrä. Mitäs minä millään huonoilla kuvilla olisinkaan tehnyt? Näihin olen ihan tyytyväinen, joten kannatti siis lähteä, vaikka kastuinkin.

Keulasta hajonneet autot alkavat ilmeisesti olla jo jonkinlainen vakiokuvauskohteeni, sillä näitä olen kuvannut talven aikana jo useampia.

---


Snowy evening stroll

It seems that there are last chances to put out some winter photographs. As the sun is already shining high in the sky, the winter seems to be over. And that's good as there's plenty of light in the evening and it gives some energy.

Here are couple of photos I took on February. It was snowing a bit wet snow, but you cannot see it in the photographs as the exposure time was long. In the railway station some snow went on my lens and made the photo a bit blurry.

I think night photography is interesting, but it requires some effort as you have to carry a tripod and it takes some time to find the subjects. During this stroll I took only 4 photographs and it was nearly 2 hours of walking.

For me what matters is a good result, not the quantity of photographs. I don't know what would I do with bad photographs. I'm quite happy with these photos so it was a good stroll.

I think cars with a broken front piece are about to be my new photographing subject as I have shot couple of these during this winter.

Talven paluu

Poudan Pekka lupaili eilen talven tekevän paluun. Tällä hetkellä täällä näyttää hieman liian märältä ja loskaiselta, että voitaisiin vielä puhua kunnon talvesta.

Tammikuussa kuitenkin oli vielä talvi parhaimmillaan ja tässä yksi otos, jonka kävin lumisateen jälkeen kuvaamassa eräänä perjantai-iltana. Jaksoin ehkä tunnin verran raahata kameraa ja jalustaa ympäriinsä ja otin sitten lopuksi kuitenkin vain tämän yhden kuvan. Joskus on vain ilmeisen hankalaa löytää sopivia kuvauskohteita, vaikka ympäristö on niitä pullollaan. :)

Rajasin kuvan huolellisesti, mutta varsinaisen kuva-alan ulkopuolelle rajattu valotolppa on kuitenkin aiheuttanut vasempaan yläkulmaan erikoisen linssiheijastuksen.

Mamiya 645 Pro / Ilford Delta 400 / f 5,6 / 2 s

---

The return of the winter

Weather forecaster said yesterday that winter is going to return. At the moment weather looks a little bit too slushy and wet that we could talk about winter.

But in January there was a proper winter and here's one shot I took on one friday night after a snowfall. I was carrying my camera and tripod about an hour and took only this one photo. It seems that sometimes it's just difficult to find subjects to photograph. :)

I composed this photograph with time, but somehow a light pole outside of the picture frame made a strange reflection on the left upper corner.
 

Katujen loskaa ja suurempia kuvia

Laitetaanpa vaihteeksi muutama digikuva kun kävin niitä pari viikkoa sitten ottamassa. Vaikka en kovin usein käytäkään digikameraani, täytyy kyllä myöntää, että se on varsin mainio peli. Vaikka tuolla onkin jo ikää ehkäpä reilut 8 vuotta, saa sillä mielestäni edelleen hyvin laadukkaita kuvia tämän päivän standardeillakin. Ainoa miinus on siinä, etten omista automaattitarkenteista linssiä, joten joudun käyttämään vanhoja manuaalitarkenteisia. Tarkentaminen onkin välillä hieman hankalaa, sillä kamerassa ei ole samanlaisia tarkennuksen apuvälineitä kuin vanhoissa manuaalitarkenteisissa filmirungoissa. Huteja siis tulee toisinaan. Näiden kuvien tarkentamiseen käytin kameran live-view -toimintoa, joka on erinomainen staattisten kohteiden kuvaamiseen.

Ainoa asia, joka digikuvauksessa hieman harmittaa on kuvien säätö (ja arkistointi). Jostain syystä Lightroomissani säädetyt kuvat tulevat ulos paljon värikylläisempinä ja voimakkaampina. Tämän takia kuvia täytyy aina säätää hieman loivemmiksi ja harmaammiksi. Mielestäni se on hieman hankalaa ja nurinkurista sillä kuvien säätö kuitenkin perustuu siihen miltä kuva säädettäessä näyttää.

Ja lopuksi pieni ilouutinen: hienosäädin blogini tyylitiedostoa! Tästä lähtien voin siis laittaa suurempia kuvia ilman että blogin layout tuhoutuisi. Kuva säätyy automaattisesti blogin leveyteen sopivaksi ja kuvaa klikkaamalla se aukeaa täyteen kokoonsa. Ennen kuvat olivatkin naurettavat 800 pikseliä leveitä, mutta aion tästä lähtien suurentaa kuvakokoa jonkin verran. Joten klikatkaapa siis kuvia jos haluatte nähdä ne suurempina.

Tyylitiedoston säätö tuli muutenkin tarpeeseen sillä kännykällä lukiessa kuvat saattoivat mennä päällekäin eikä tekstin tasaus toiminut. Muita muutoksia olivat otsikoiden ja leipätekstin fontin vaihto sekä suurentaminen luettavammaksi.

---

Slush on the streets and bigger photographs

For a while, here's couple of digital shots I took two weeks ago. I don't use very much my digital camera, but I have to say that it's a very nice camera. I think it's almost 8 years old and the quality of the images are still very good even on the standards of today. The only bad side is that I don't have an autofocus lens, so I have to use my old manual lenses. Focusing can be sometimes quite difficult, because the camera is not designed for manual focusing. I used the live-view function for taking these photographs, which is excellent for still life or landscape photography.

The only thing which I don't like in digital photography is the Lightroom part (and archiving the photos). For some mystical reason my Lightroom puts out very saturated and contrasty photographs. This is why I have to decrease contrast and saturation in Lightroom in order to make them look good when I export them. I think this makes the whole Lightroom part little absurd, because I make the adjustments to the photograph on the basis how it looks like.

And some happy news in the end: I made some fine tuning to my blogs CSS-file! Now I can put bigger photographs here without ruining the layout of the blog. You can click the picture to open it full size. The width of the photographs used to be 800 pixels, but I am going to make them bigger from now on. So click on the photograph if you wan't to see it bigger.

Other changes were new and bigger fonts for titles and text. Now you can read this easily with your cell phone.

 

Valo yössä

Noin vuosi sitten nautittiin samantyyppisestä sateisesta säästä kuin mitä viime viikkoinakin on tehty erittäin runsaasti. Olkoot siitä esimerkkinä oheinen kuva silloisesta (paremmasta) lähikaupastani. Olin joskus ohi kulkiessani pannut merkille kuinka vesi lammikoitui viereiselle jalkakäytävälle, josta kaupan valokyltti heijastui kirkkaasti ja houkuttelevasti. Joskus sateisena iltana kotiin tullessa, saattoi Siwa näyttäytyä pimeyden keskellä kylpevänä valokeitaana, jonne mieluusti poikkesi matkan varrella. 

 

 

 ---

Light in the darkness

The weather was almost as bad a year ago as it is now - rainy and dark. Here's a photograph of my former nearby grocery store (the better one). The reflection from the water really made the store stand out of the darkness. It was like an oasis in the middle of darkness where you would certainly go if you were walking in the rain.

Aamuöinen merimaisema

En ole taas hetkeen kirjoitellut mitään, enkä juuri kuvannutkaan kovin paljoa. Silti ainakin neljä filmirullaa on jostain kertynyt odottamaan kehittämistä. Eräs näistä on hieman epämääräinen Kodakin Tri-X: isäni laatikoista löytynyt ikivanha filmirulla. Saapa nähdä millaista jälkeä siitä tulee - vai tuleeko edes mitään. Valotin eilen kyseisen filmin viimeisen ruudun.

Tätä ennen pieni katsaus kesäkuussa tekemääni aamuöiseen retkeen, jolloin kävin taas kuvaamassa kuunlaskua. Ajoitus ei ollut aivan täydellinen, sillä saapuessani kuvauspaikalle, oli kuu jo lähes kiinni horisontissa. Näin ollen en juuri ehtinyt valmistautua kuvaamiseen, vaan se piti aloittaa heti. No, joitakin kuvia sain otettua, mutta en tiedä oliko reissu kuitenkaan kaiken vaivan väärti, sillä parin painavan kameran ja jalustan raahaaminen fillarilla noin viidentoista kilometrin päähän oli myös melko työlästä. Kuun ja komean merimaiseman lisäksi näin kuitenkin ketun, peuran ja ehkä noin pari tusinaa rusakkoa, joten tuli myös hieman nähtyä eläimiä.

Kuten tuosta viimeisestä kuvasta huomaa, pääni on ilmeisesti pysyvästi vinossa, sillä aina horisontti jää kallelleen, vaikka se mielestäni oli kuvaustilanteessa täysin suora.

 

 -----

Seascape after midnight

I haven't written anything for a long time and not much photographing either. I have at least four rolls of film waiting for developing. One of those films is an ancient Tri-X found from my dads drawer. I don't know if anything visible comes on that film - we'll see. I took the last frame yesterday.

But before that let's take a look of the trip I made at the end of June. I went to a cliff nearby the see to photograph the moonset. Unfortunately the timing wasn't the best, because moon was already near the horizon when I came to my spot. That's why I didn't have time to prepare so I had to start shooting right away. I had to carry two heavy cameras and even a heavier tripod with my bicycle to a 15 km distance, so I don't know was this worth my efforts. But I got few photographs and saw a fox, a deer and a bunch of rabbits during this trip.

It seems my head is permanently at an angle, as you can see it from the final frame. The horizon is never straight, even when I think it's completely straight.

Öisten katujen asukit

Tein edellisviikonloppuna pienen kuvausretken Turun öisille kaduille. Autot olivat jo nukkumassa, vaikka satunnaisia ohikulkijoita kyllä näkyi vaeltavan keskustan baareihin ja sieltä pois. Olen kai aikaisemminkin maininnut, että pidän katunäkymien ja autojen kuvaamisesta. Ja tässähän yhdistyvät kätevästi molemmat aiheet. 

 

Yökuvien ottaminen on hieman työlästä kun kuvat täytyy ottaa jalustalta ja valotukseen täytyy myös kiinnittää enemmän huomiota. Otan myös yleensä vain yhden kuvan kustakin kohteesta ilman haarukointeja, joten lopputuloksesta täytyy tulla kerralla hyvä. Näin ollen en siis juurikaan rajaa kuviani jälkikäteen vaan suoritan sen jo kuvausvaiheessa. Tämä metodi sopii minulle varsin hyvin ja tuottaa myös harvoin huonoa lopputulosta. Mutta se vaatii tietenkin myös kärsivällisyyttä ja keskittymistä.

 

Samalla tulin testanneeksi stand-kehitystä, jossa filmin annetaan kehittyä itsekseen noin tunnin verran ilman suurempia kääntelyjä. Jälki on oikein miellyttävää ja se sopii yökuvaukseen, sillä huippuvalot eivät pala puhki ja varjot saavat enemmän yksityiskohtia. Uskoakseni tavallinen filminkehitys ei olisi antanut yhtä sävykästä lopputulosta ja kuvissa olisi myös ollut enemmän puhkipalaneita ja täysin pimeitä kohtia. Lisäksi kehitysprosessi on varsin yksinkertainen ja helppo kun ei tarvitse vahdata kelloa ja käännellä kehityspurkkia jatkuvasti, vaan voi samalla vaikka lukea kirjaa tai lehteä sillä aikaa kun filmi kehittyy itsekseen. Lisää stand-kehityksestä täällä.

Täytyypä kokeilla stand-kehitystä jatkossakin sillä se on varsin helppo toimenpide. Itse asiassa tämä käyttämäni menetelmä taisi olla semi-stand -kehitys, sillä kääntelin kehityspurkkia pari kertaa kehityksen puolessavälissä. Millähän tavalla filmin prässäys ja stand-kehitys suhtautuvat toisiinsa...

---

Streets of the night

A week ago I made a little photography walk on the streets of Turku. The cars were already sleeping, but there were some people going to the bars of the city and back. I like photographing cars and streetviews and in this case I could combine them.

It takes a little effort to take night photographs, because you need to hassle with the tripod and think about the exposure a bit more carefully to get the correct exposure. Often I take only one photograph of each subject, so the result must be good right away. Also I crop my photographs very rarely afterwards so I do it in the viewfinder of my camera during the photography session.  This sort of working fits very well for me and I think the results are often very good. But of course it needs some time and patience.

With this film I tested the stand development method for the very first time. You just put the film in the tank with the developer and let it develope by on its own around an hour or so. I really like the results and I think the stand development method works very well with this kind of night photography. The highligths don't burn and there will be more details in the shadows. The developing process is also very easy and comfortable as you let the film develope while you are reading or doing something else. More about stand development here.

I think I'm going for stand development in the future. Actually this was a semi-stand development as I agitated the tank few times in the halfway of the process. I wonder how stand development works with pushed film...

Hallittua epäterävyyttä

Muutama kuukausi sitten törmäsin netissä valokuviin, joissa oli hyvin hallittua epäterävyyttä. Harmikseni en enää jälkeenpäin löytänyt niitä, mutta päätin itsekin kokeilla epäterävyyttä eräänä valokuvauksen tehokeinona. 

Monesti ajatellaan, että epäterävä valokuva olisi myös epäonnistunut. Voihan se olla niinkin, mutta onnistuminen riippuu myös siitä millä tavalla kuva on epäterävä. Kenties epäterävyys jättää kohteen tai valokuvan takana olleen ajatuksen sumeaksi ja se voidaan näin ollen ajatella olevan epäonnistunut. Epäterävyys voi kuitenkin luoda valokuvaan omanlaista tunnelmaa, jolloin lopputulos voi olla onnistunut.

----

 Control of unsharpness

Few months ago I saw some great unsharp photographs in the internet. The photographer used unsharpness very creatively in his well-balanced photographs. Unfortunately I didn't find those photos afterwards. But anyway, here's my effort on using unsharpness in photography. 

Unsharpness is often regarded as a failure in photography. I think it depends on the result and the idea behind the photograph is it a failure or not. If the target or the message won't get clear because of unsharpness, we could say that it's not a good photograph. But unsharpness can give some strange atmosphere and mood that makes a good photo.