Kevään valoa ja pitkiä varjoja

Kun vielä muutaman päivän ajan eletään virallista kevätkuukautta voi ihan hyvällä omatunnolla palata kuukausi-pari taaksepäin.

Maalis-huhtikuussa on jotain samaa kuin loka-marraskuussa. Ilmassa on koleutta, aurinko paistaa matalalta ja puut ovat lehdettömiä. Alkukevät ja loppusyksy on hyvää aikaa löytää valaistuksen luomaa yllättävää dramatiikkaa aivan lähiympäristöstä. Kirkkaana ja matalalta paistava ilta-aurinko luo syviä varjoja ja jyrkkiä kontrasteja. Tavallisina pitämämme jokapäiväiset maisemat saattavat muuttua mielenkiintoisiksi näkymiksi. Mutta usein ne myös katoavat yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin.

Kuvasin keväällä hieman vaihtelevaan tahtiin ja tässä muutama poiminta kahdelta eri filmiltä. Yleensä kiinnitän paljon huomiota varjoihin. Mielestäni ne ovat lähes yhtä tärkeä osa kuvaa kuin varsinainen kohde. Varjot voivat myös osoittaa katsojalle jotain sellaista, joka on kuvan ulkopuolella, mutta muuten olennainen osa ympäristöä. Se voi olla joko hetkellistä tai pysyvää, mutta kuvanottohetkellä kuitenkin todellisuutta.

---

The highlights and long shadows of spring

As there are only few days left this spring season, it's a good excuse to take a look at March and April. 

There is something similar with early spring and late autumn. Air is chilly, sun is shining at a low angle and there are no leaves in trees. This is a good time to find some dramatic scenes from your everyday surroundings. Bright low-angle sunlight creates deep shadows and high contrast scenes. The everyday surroundings can become interesting and somehow different. But these scenes tend to disappear as quickly as they were appeared.

I didn't photograph so actively during this spring and this is my selection from two different film rolls. I pay much attention to shadows when I am photographing. I think shadows can be almost as important part of a photograph as the subject. They can show something that is out of the photographs range, but crucial part of the environment. It can be momentary or permanent, but at the same moment when camera's shutter is released it's reality.

Tangentially Parenthetical – katukuvia maailmalta

Kaupunginkirjastosta tarttui taas hiljattain mukaani valokuvakirjallisuutta. Tällä kertaa yhdysvaltalaisen Ed Templetonin tuorein kirja Tangentially Parenthetical. Viime vuoden puolella ilmestynyt teos tarjoaa mukavan kattauksen Templetonin kameran eteen sattuneita ihmisiä ja tilanteita viimeisen 20 vuoden ajalta.

Tutustuin Templetonin kuviin ja tuotantoon pari vuotta sitten Wayward Cognitions -nimisen kirjan kautta. Suorat ja oivaltavat katukuvat tekivätkin heti vaikutuksen ja Tangentially Parenthetical on selvää jatkoa tälle. Templeton on jo pitkään häärinyt skeittikulttuurin ja valokuvauksen parissa ja hänen ilmeisen ehtymättömistä arkistoista löytyy materiaalia varmasti vielä monen kirjan edestä.

Tangentially Parenthetical sisältää noin 150 valokuvaa ja ne on otettu pitkin Pohjois-Amerikkaa, Eurooppaa ja Japania. Kuvaavaa Templetonin tyylissä ja lähestymistavassa on se, että useiden kuvien kohdalla tulin nauraneeksi ääneen. Huumori ja ihmiset ovat keskeisessä osassa Templetonin kuvissa. Moniin kuviin on tallentunut se ohikiitävä hämmennyksen hetki kun ihminen tajuaa tuntemattoman ohikulkijan juuri napanneen kuvan hänestä. Kaikissa kuvissa tarkennus ei ole osunut aivan kohdilleen ja monissa kuvissa löytyy myös pientä liike-epäterävyyttä. Se kertonee siitä, että kuvat on otettu nopeasti lonkalta. Joidenkin mielestä tällaiset tekniset seikat saattavat olla häiritseviä, mutta ilman nopeaa reagointia hetki olisi kadonnut ja kuvaa ei olisi koskaan syntynyt. Tyyli kertoo myös arvostuksista - hetki on tärkeämpi kuin teknisesti moitteeton kuva. 

Kannattaakin tutustua Templetonin tuotantoon jos et ole sitä vielä tehnyt. Hänellä onkin yli 200 tuhatta seuraajaa Instagramissa. Kuvat kirjasta Tangentially Parenthetical.

Ed Templeton: Tangentially Parenthetical (eng.) 

Um Yeah Arts, 2018.

160 s.

---

Tangentially Parenthetical – street photographs around the world

I borrowed some photography related literature from the library, so here’s a small review. This time it was Ed Templeton’s new book Tangentially Parenthetical. The book was released last year and there’s a good collection of people and situations that Templeton’s camera has captured during the last 20 years.

I was introduced to Templeton’s work by his book Wayward Cognitions couple of years ago. I was impressed by his straightforward street photographs and Tangentially Parenthetical is a natural follow-up to it. Templeton has been hanging around skateboarding culture and photography for a long time and it seems that he could make a photobook from his endless photo archives quite easily.

Tangentially Parenthetical includes ca. 150 photographs and they have been taken all over North-America, Europe and Japan. I like his style as I laughed many times while I was looking at his photos. Humour and people are important part of Templeton's work. In many of the photos he has captured the critical moment when people realize that somebody just took photo of them. There’s some unsharpness in some of the photos and it tells that most of the photographs have been taken very quickly. Without this quick snapshot style most of these moments would have been lost and there would not be a photograph. This kind of style tells that moment is more valuable than technically perfect photographs.

My advice would be to check out Ed Templeton’s work if you haven’t done it already. He already has over 200k followers in Instagram. Pictures from the book Tangentially Parenthetical.

Ed Templeton: Tangentially Parenthetical 

Um Yeah Arts, 2018. 

160 pages.

Vuosikatsaus 2018

On taas aika perinteikkään vuosikatsauksen. Mitään erityisiä teemoja tai suurempia projekteja ei ole ollut tänäkään vuonna käynnissä, vaikka maailmalla ja lähes kotinurkillakin on ollut kaikenlaisia ehkä hieman korkeammankin tason tapahtumia.

Näin jälkikäteen katsottuna, jonkinlaisia teemoja nousee kuitenkin esiin. Esimerkiksi kauppatorin ympäristö ja sen laidalle kohonnut nosturi esiintyvät hyvin monissa pitkin vuotta ottamissani kuvissa. Toriparkin rakentamisen myötä kauppatorin alta paljastunut 1600-luvun kadunpinta ja rakennusten kivijalat ovat myös olleet mielenkiintoinen näky.

Kauppatorin lisäksi olen kuvannut jonkin verran ympäri kaupunkia tapahtuneita vanhojen rakennusten purkutöitä. Kohteita on ollut eri paikoissa keskustaa kuin myös yliopistonmäellä. Olenkin pyrkinyt taltioimaan muuttuvaa kaupunkimaisemaa. Kun jokin rakennus saa lopulliset lähtöpassit katukuvasta, se ei sinne enää palaa ja siksi pidänkin niiden valokuvaamista tärkeänä ihan historiallisessa mielessä.

Kesän aikana tein myös ensimmäisen pienlehteni eli zinen. Tein siitä 20 kappaleen painoksen (jota on muuten vieläkin jäljellä). Lahjoitin yhden kappaleen graafikko-influensseri Kasper Strömmanille, joka yllätyksekseni kirjoitti siitä oikein kauniisti blogissaan. Rientäkääpä lukemaan oheisesta linkistä. Ajattelin myös tehdä jatkoa pienlehdelleni, mutta se tapahtunee sitten ensi vuoden puolella.

Kuvasin ahkerasti koko vuoden aikana ja aivan tarkkaa lukumäärää vuoden aikana kuvatuista filmirullista ei juuri tähään hätään ole, mutta nopeasti katsottuna niitä on kertynyt ainakin yli 60. Eli karkeasti laskettuna reilu rulla/viikko-tahdilla olen kahlannut tämän vuoden läpi. Alati kiihtyneeseen kuvaustahtiin saattaa olla vaikuttanut myös se, että tilasin Saksasta suuremman määrän filmiä ja aloitin myös syksyllä kehittämään mustavalkofilmejä kotonani. Saattaa kuulostaa yllättävältä, mutta kuvasin melko paljon myös värinegaa. Tähän katsaukseen valikoitui tällä kertaa kuitenkin vain mustavalkokuvia, sillä se on ollut pääsääntöisesti käytössäni.

Mutta näihin mustavalkoisiin kuviin ja tunnelmiin lopettaessani toivotankin parempaa ensi vuotta ja pitäkää kamerat vireessä!

Suoraa salamaa

Olen ennen kuvannut pelkästään luonnonvalossa, mutta muutaman viime vuoden aikana olen ottanut vanhan salamalaitteen vakituisempaan käyttööni. Kamerassani ei valitettavasti ole perinteistä etsimen päällä olevaa salamakenkää, vaan Nikon F3:n oma salamakiinnitys johon sopii vain tietyt Nikonin salamat. Adapterilla siihen saa kiinni muutkin ulkoiset salamalaitteet, mutta minulla ei ole adapteriakaan. Salamakuvausta varten käytössäni on kameraan kiinnitettävä kahva, johon salaman saa kiinnitettyä. Salaman signaali kulkee kaapelilla kameraan. Mutkikasta ja kömpelöä, mutta toimivaa.

Olen huomannut, että salaman käyttöä yritetään usein peitellä ja häivyttää kaikenlaisilla heijastimilla, himmentimillä tai epäsuorasti heijastamalla. Tämän lisäksi jotkut käyttävät pääsalaman lisäksi vielä orjasalamaa. Mielestäni rehellinen suora salama jyrkkine varjoineen on hyvin kiinnostava ja jollain tapaa myös raa'an todistusvoimainen. Suoralla salamalla ei peitellä lisävalon käyttöä tai yritetä tehdä valaistuksesta "luonnollista". Siksi ajattelin jatkossakin ottaa kuvia suoralla salamalla ilman suurempia hifistelyjä ja katsoa mitä tulee, sillä sattumalla on osansa.


Tähän loppuun olisi mainiosti sopinut suoralla salamalla otettu kuva jonkun kauhistuneesta naamasta, mutta valitettavasti sellaista ei ole nyt tarjolla.

---

Direct flash

For many years I've been photographing only in ambient natural light, but in these couple of years I have taken a flashlight as a part of my photography routine. Unfortunately there's not a standard hotshoe in my Nikon F3. This camera has it's own special hotshoe that takes only certain Nikon speedlights. I even don't have the adapter, so that's why I have a separate support for the flashlight. I know, it's complicate, but it works.

I have noticed that people tend to hide the use of a flashlight by using all kind of reflectors, diffusers or bouncing the light indirectly. Some people even use a slave flash. I think there's something interesting in direct flash and it has some raw power in it. If you use direct flash you are most likely not trying to hide it or make the scene look "natural". That's why I'm going to use direct flash in the future and be surprised of the results as there's always a surprise factor in it.

It would have been good to have a photo of someones horrified face illuminated by direct flash here, but unfortunately I don't have one right now.

Kesän mustavalkoisia tunnelmia

Näin marraskuun alussa ja talviaikaan siirtymisen jälkeen on mitä mainioin hetki muistella kulunutta kesää. Kuvasin viime kesänä värifilmin lisäksi myös paljon mustavalkofilmiä. Oikeastaan enemmän kuin koskaan aiemmin. En ole ihan varma ovatko kaikki kesän filmit vielä edes kehitetty. Jääkaapissa on vielä joitakin rullia kehittämätöntä filmiä odottamassa vuoroaan. Osa jääkaapin filmeistä on kuvattu jo syyskuun puolella, mutta seassa pitäisi myös olla elokuun kuvia. Tarkempi sisältö selvinnee myöhemmin kun saan filmit kehitettyä ja pääsen skannaamaan ja tarkastelemaan negoja.

Kesä oli loppupuoliskoltaan poikkeuksellisen lämmin ja paikoin tukalan kuuma. Saattaa olla että en ole aivan tavoittanut helteisen kesän tunnelmaa kuviini, mutta se ei sinänsä ole ollut tarkoituskaan. Tässä on vain pienehkö raapaisu viime kesästä, sillä vielä löytyy iso läjä skannaamattomia filmejä. Luultavasti niiden seasta löytyy vielä jotain jännittäviä yllätyksiä, joiden olemassaoloa en edes muista.

Kaikki kesän mustavalkoiset kuvat taltioin Agfan APX-filmeille ja käytin sekä APX 100 että APX 400 -filmejä. Pidän huomattavasti enemmän APX 100:sta, sillä se on sekä kauniin sävykäs ja kontrastikas että hyvin terävä. Terävyys ei ehkä näy niin hyvin näissä skannatuissa kuvissa, sillä skannerissa voisi olla toivomisen varaa, mutta negoja katsomalla kuvat näyttävät todella rouhean kristallimaisen teräviltä.

---

B&W-moments from last summer

It's November so there couldn't be better time to take a look at the last summer. I used black and white film more than ever during this summer. I'm not sure if all the summer films are developed yet, but at least there are couple of rolls in my fridge waiting for developing. 

This summer was exceptionally hot in Finland. I think it was hot all over Europe. Probably I haven't reached the essence of summer in these photos, but it really hasn't been my goal. This is just a small scratch of the summer photos, because there's still a quite big bunch of film waiting to be scanned. I believe I will find some hidden gems among them.

All the b&w photos were taken on Agfa's APX films. I used both APX 100 and APX 400 films, but I prefer the APX 100, because the results are so beautiful, contrasty and sharp. You may not see the sharpness in these photos as my scanner could be better, but if you could look at the negatives you would see that they are really crispy and sharp.

Keinovaloa ja elokuun hämyä

Sain taas kehitettyä muutaman filmirullan ja päätin laittaa pari kuvaa tänne blogin puolelle aivan tuoreeltaan. Nämä kuvat ovat eräältä elokuun alkupuoliskolla tekemältäni lämpimältä myöhäisillan kaupunkivaellukselta. Nyt kun jälkikäteen ajattelee, olisin toki voinut ottaa enemmänkin kuin vain neljä kuvaa koko reissulla. No, tässä ne kaikki kuvat kuitenkin ovat.

Lähdin melko myöhään liikkeelle ja ilta alkoikin olla jo hämärä. Mahdollisuudet kuvan tärähtämiselle kasvoivat myös sitä mukaa kun ilta edelleen pimeni. Kuvasin käsivaralta ilman jalustaa ja olenkin iloinen, että kuvat onnistuivat oikein mainiosti. Vaikka valotusajat venyivät jopa vaarallisen pitkiksi, kuvat eivät tärähtäneet mitenkään ja tarkennus osui myös kohdilleen. Käsisäätöinen tarkentaminen voi olla yllättävän hankalaa hämärässä. Onnistuin myös käyttämään kirkkaana paahtavia mainosvaloja hyväkseni kohteiden valaisussa.

Olen innostunut kuvaamaan näyteikkunoita, mainosvaloja, erilaisia liikennevälineitä ja arkisen elämän yksityskohtia. Niihin sisältyy mielenkiintoisia kirjoittamattomia tarinoita ajasta jota elämme. Juuri nyt näyteikkunat, mainoskyltit tai bussipysäkit saattavat näyttää tavanomaisilta ja arkisilta, mutta eron huomaa vasta sitten kun ne ovat kadonneet katukuvasta tai korvautuneet uusilla. Kuvittele näkymä esimerkiksi 80-luvun ostoskadulta. Näyttäisi varmasti tutulta, mutta silti niin erilaiselta.

Historiaan liittyvä näkökulma onkin eräs asia joka motivoi kuvaamaan. Tänään otettu valokuva on huomispäivän historiaa, mutta mielenkiintoista siinä on se, että sen voi nähdä vasta vuosien päästä.

---

Artificial light and darkness of August

I just developed couple of films and I decided to put some new and fresh photos here on the blog. I took these photos on a steamy warm night in August. I could have taken more than only 4 photos, but here they all are.

It was already quite late when I left home and the evening started to be quite dark. The possibilities to get blurry photos were growing as the night was falling. I took these without a tripod and I'm very happy that these turned out very well. The exposure times were dangerously long, but photos are still sharp and in focus. It can be quite difficult to focus manually in dark. I managed to use bright commercial lights to illuminate my subjects.

For some reason I'm interested in photographing shop windows, neon lights, different vehicles and details of our every day life. They tell some interesting unwritten stories of our time we are living right now. The details may look very ordinary now, but you'll see the difference when it has disappeared from the streets. Think about a photograph of a shopping street of 80's. It may look very familiar, but still so different.

History is one of the aspects that motivate me to take photographs. A photograph taken today is history of tomorrow, but the interesting part is that you'll see it only years after.

Kesän värikkäitä kuvia

Selailin vuoden aikana ottamiani kuvia ja päätin tehdä tähän pienen koosteen. Keväällä ja kesällä käytin pitkähkön tauon jälkeen hieman aktiivisemmin Mamiyaani. Kamera on itse asiassa tälläkin hetkellä aktiivisemmassa käytössä. Se on mainio, vaikkakin hieman raskas laite ja kiintymyksestä kertoo välillemme muodostunut pieni viha-rakkaussuhde.

Kesällä käytin kamerassani erityisesti Portraa. Lisäksi kuvasin pienehkön määrän Ektaria ja jokusen rullan Fujia. En tiedä onko osassa filmeistä tapahtunut jonkin sortin kehitysvirhe vai johtuvatko epämääräiset aaltomaiset rannut vain huonosta skannauksesta ja pieleen menneestä käyrien säätelystä. Se hieman harmittaa, enkä laitakaan tänne niitä joissa se kaikkein selvimmin näkyy. Tuossa rakennustyömaalta otetussa kuvassa näitä juovia on kuitenkin nähtävillä mikäli haluat niitä aivan varta vasten tutkia.

Elokuussa kuvaamani rullaan olin sen sijaan oikein tyytyväinen, sillä siinä oli hyvät ja tasaiset värit ja sisältökin oli onnistunut. Liekö fotoliikkeessä olleet tuoreet kehitteet koneessa. Ainakin kyseinen kuvausreissu oli mukava, sillä maisema avautui kirjaimellisesti aivan uudessa valossa kun sateisen ja harmaan päivän jälkeen alkoi aurinko illalla paistaa. Viimeinen kuva kauniista Citroenista on siltä reissulta.

---

Colourful pictures from the summer

I just browsed some old photographs I have taken during this year and decided to make a little collection here. After a long pause I used my Mamiya a little more frequently. Actually this camera is at the moment in my active use. It is a brilliant, but quite a heavy camera and I kind of have a love-hate relationship with it.

During the summer I used especially Kodak Portra in my camera. I also shot some rolls of Ektar and Fuji. I don’t know if there has been some kind of issue with developing some of the films as there are some weird waves in some photos. It can also be a result of bad scanning and bad adjusting of the curves. It’s a pity, but I don’t put here those photos where it's very visible. Okay, you can see some stripes on the one that is taken in the building construction site.

I was happy with the roll I shot in August as the colours were nice and pictures allover good. Maybe they had some fresh developers in the photo lab. I liked that particular session because after the gray and rainy day the sun started to shine in the evening and everything was illuminated beautifully. The last photo of that nice red Citroen is from that session.

Suomi 100 -kuvakooste

Onneksi olkoon satavuotias Suomi! Tämä päivä vietetään perinteikkään turvallisesti kotisohvilla suomalaista sotaelokuvaa tai illan kättelyrupeamaa katsellen - tai kuka mitenkin. Itsenäisyyspäivää voi myös viettää ilman sen kummempia perinteitä ja muodollisuuksia. Tyyli on vapaa kuten itsenäiseen päätäntävaltaan kuuluukin.

Päätin tehdä 100-vuotiaan Suomen kunniaksi pienen kuvakoosteen. Maantieteellisesti tässä ei liikuta kovin laajalla alueella, joten mitään koko Suomen kattavaa kansallismaisemien koostetta ei tässä nähdä. Mutta ainakin jotain paikallista elämänmenoa, näkymiä ja vivahteita on filmille tarttunut. En tiedä kuinka hyvin valitsemani kuvat edustavat tämän päivän Suomea tai suomalaisuutta sillä en ole ottanut kuvia juuri sitä silmällä pitäen. Mitään arkistojen pölinää tähän ei myöskään ole laitettu, sillä olen ottanut kaikki kuvat tänä vuonna. Suurin osa kuvista on myös ennen julkaisemattomia.

Merkkivuotta on jäljellä vielä noin kuukauden verran, joten kamerat vireeseen. Miltä sinun Suomesi näyttää?

---

Finland 100 Years -photo collection

Finland turns 100 years today! There are many ways to celebrate this day, but one of the most popular ways is to watch the President's Independence Day celebration gala on television. 

I made a collection of photographs to celebrate this day and year. Here are some local sights I have captured during this year. I don't know how well these represent Finland or Finnish lifestyle nowadays as I haven't really thought about it when I have taken these. But at least it's a collection of photographs taken this year.

There's less than month left this year, so keep your cameras ready and steady.

Kadulla taas

Laitetaanpa taas joitakin kesän aikana otettuja kuvia. Olen kuvannut enemmän tai vähemmän säännöllisesti koko ajan, mutta en juuri kovin paljon mitään sellaista josta muodostuisi selkeitä ja yhtenäisiä kokonaisuuksia. Kuva sieltä, toinen täältä on ollut käytäntöni ja tämän takia kuvamateriaali onkin melko vaihtelevaa. On tässä sentään sellainen punainen lanka, että nämä kuvat on otettu Turun keskusta-alueella kävelymatkan varrelta jos jotain mielenkiintoista on vain sattunut kohdalle.

Jatkossa ajattelin ottaa enemmän kuvia samasta aiheesta, jotta syntyisi kokonaisuuksia eikä vain satunnaisia irrallisia kuvia. Yksittäisiä kuvia on tietysti helppo laittaa esimerkiksi Instagramiin tai muihin vastaaviin paikkoihin, mutta haasteellisempaa blogiin mikäli haluaisi edes yrittää esittää kokonaisuuksia tai rajata kirjoituksen aihetta jollain tavalla.

Filmikuvauksessa on se hyvä puoli, että rajalliset resurssit rajaavat myös kuvaamista siten, että kustakin aiheesta tulee yleensä otettua vain yksi kuva. Digikuvauksessa resurssien rajaton määrä usein hämärtää keskittymistä, jolloin tulee otettua iso liuta kuvia yhdestä kohteesta ja jälkeenpäin tuskailtua kun tietokoneesta alkaa levytila loppua. Jos kuvia täytyy vielä käsitellä runsaasti, aiheuttaa satojen kuvien vyöry myös suuren työmäärän.

Tässä siis taas hieman katunäkymiä. Tällä kertaa kamerassani oli Kodakin Trixiä.

On the street again

Here's some photographs from this summer. I've been photographing frequently, but not much subjects which would make a nice collection together. I have been taking snapshots most of the time so this is why there is not a clear red line which connects all these photographs together. Ok, all of these photos here are taken around the central area of Turku while I have been walking to my daily locations.

I've been planning to take some photography stories with multiple photos in the future, so it would be easier to make an interesting blog post. It's easy to put out some snapshots in Instagram and places like that, but challenging if you want to be more precise with your posts and focus on one subject. 

The good part of film photography is the limited resources you have with it. Most of the time I take only one shot of each subject. With digital photography the unlimited resources often take away your concentration and then you'll end up taking loads of photographs of each subject. Later you will suffer with the lack of disc space of your computer. If you have to edit your photos then will hundreds of photographs cause you a lot of work. 

This time I had Kodak Trix in my camera.