Vuoden viimeistä viedään

Takana on melko onneton blogivuosi, heh. Tässä siis vuoden ensimmäinen ja viimeinen postaus. Otin oheiset kuvat tammikuussa kun oli tuollainen mukavan riitteinen pakkassää. Hauskana yhteensattumana kettu pyyhälsi tuosta ensimmäisessä kuvassa näkyvän nurmialueen ja tien yli samaan aikaan kun otin samasta kohteesta toista hieman pidemmän valotusajan kuvaa.

Nämä on kuvattu Kodakin Ektar -filmille, joka on hidasta ja värikylläistä filmiä. Parisen viikkoa sitten latasin kameraani vihoviimeisen Ektar-filmini. Se vanhentui jo vuonna 2019, mutta on varmaan ihan hyvässä iskussa kun olen säilyttänyt sitä kylmässä. Eipä ole aavistustakaan mitä kyseinen filmi mahtaa nykyään maksaa, mutta oletettavasti melko paljon enemmän kuin silloin kun itse ostin ne. Tosin silloinkaan se ei ollut ihan halpaa lystiä.

Vielä on 12 ruutua kuvaamatta, joten ajattelin käyttää jäljellä olevan rullan hyvin harkiten ja luultavasti otan kuvat talven hämäryydessä kuten nämäkin. 

--- 

Last day of the Year

There's a quite miserable blogging year behind, heh, This is the first and last post of this year. I took these photos in January as there was quite nice frosty winter night. As a funny coincidence, a fox run through the lawn and across the road of the first picture when I took another photo with a longer exposure time. 

These are photographed on Kodak's Ektar film which is a slow and colourful film. A couple of weeks ago I loaded my last Ektar roll in my camera. It was expired already in 2019, but I don't think there's going to be any problem because I have stored my films in cold. I have no idea how much would this film cost nowadays, but propably a lot more than when I bought it. Even then it wasn't very cheap purchase.

I have 12 frames left, so I will use rest of the roll very carefully and most likely in the darkness of the winter. So, Happy New Year and take care.

Hyvää uutta vuotta!

Olen tässä kiivaasti skannaillut joulunpyhinä ottamiani kuvia. Olen taas pitkästä aikaa ottanut Mamiyan aktiiviseen käyttööni ja kuvannut värifilmiä. En ollut aiemmin pitänyt kovin paljon Kodakin Ektar -värifilmistä, sillä se oli mielestäni liian värikylläinen ja punertava erityisesti päivänvalossa kuvatessa. Huomasin kuitenkin tässä loppuvuodesta kuinka mukavaa jälkeä sillä saakaan pimeään aikaan. Tästä voisi kirjoittaa joskus myöhemmin hieman lisääkin.

Siispä tämän takia olenkin kuvannut viime aikoina lähinnä ilta- ja yökuvia, ja olen käyttänyt siihen Kodakin Ektaria, joita pakastimessani on onneksi vielä joitakin rullia. Olosuhteet ovat yökuvaukseen olleet ihan hyvät, sillä luntakin on ollut mukavasti. Tosin nyt sekin on jo lähes tyystin sulanut.

Siispä tähän kuvaan ja näihin tunnelmiin, hyvää uutta vuotta!

 ---

Happy New Year!

I have been scanning furiously photos I took during Christmas holidays. For a long time I have used my Mamiya on a daily basis and photographed some colour film. I didn't like very much Kodak Ektar colour film, because I thought it was too colourful and red for daylight photography. But I noticed that it was a very nice film for night photography. I could write more about this later.

So, during these days and weeks I have taken mainly nightphotos and I have used Kodak's Ektar in my camera. Luckily I have some rolls left in my fridge. Conditions for nightphotography have been pretty good becaus there has been some nice amount of snow too. But unfortunately now it has almost completely melted.

But Happy New Year and keep on photographing!

Testissä Ilford Delta 100

Vaikka olenkin kuvannut jo hyvän aikaa eli useita vuosia, löytyy silti jonkin verran filmejä, joita en ole koskaan käyttänyt. En siis ole mitenkään systemaattisesti kokeillut eri filmejä, joten silloin tällöin vastaan tulee henkilökohtaisia uutuuksia filmeistä, jotka ovat kuitenkin olleet markkinoilla jo pitkään.

Tällä kertaa kyseessä siis on Ilfordin Delta 100, joka edustaa Ilfordin hitaampia filmejä. Tilasin tässä kevään aikana jonkin verran filmejä varastoon, sillä vanhat alkoivat jo käydä vähiin. Ostin enemmän hitaampia filmejä ja mukana oli myös 10 rullaa Ilfordin Delta 100 -filmiä. Vaikka en ollut kuvannut kyseisellä filmillä koskaan aiemmin, en mitenkään epäröinyt ostaa kerralla suurempaa määrää.

Kuten aiemmin, tämäkään ei ole mikään tekninen ja tieteellinen testi, vaan muutaman rullan kuvaamisesta kertyneitä kokemuksia ja havaintoja. Kehitin rullat Rodinalilla, sillä olen käyttänyt tätä kehitettä jo melko pitkään helppoutensa vuoksi. Lopputulos olisi varmaankin hieman erilainen jollain toisella kehitteellä, mutta sitä en voi tämän perusteella tietää.

Kuten arvelinkin, jälki on ihan hyvän näköistä ja sävykästä. Luulisin, että tämä filmi soveltuu hyvin kirkkaisiin ja kuulaisiin kohteisiin, joita näissä esimerkkikuvissa onkin jonkin verran. Eivät siis ole aivan tuoreita kuvia, kuten lumikinosten jäämistä voi päätellä. Vaikka jälki on ihan hyvää, pidän silti ehkä enemmän Ilfordin FP4 -filmistä. Se on aavistuksen nopeampaa ja Rodinalilla kehitettynä se on mielestäni myös hieman rouheamman ja kauniimman näköistä. Mutta kehite varmasti vaikuttaa tähänkin asiaan jonkin verran kuten kuvankäsittely, jossa olen pyrkinyt säilyttämään vaaleampia sävyjä. Kontrastin lisääminen voisi siis tehdä terää.

Bonuksena vielä yksi hieman tuoreempi kuva keskikoon kameralla otettuna. Sillä ei sinänsä ole merkitystä millä kameralla tai kuvaformaatilla kuva on syntynyt, sillä samaa filmiä niissä on valotettu. Olosuhde tuossa viimeisen kuvan ottohetkellä oli puolipilvinen, mutta muuten ihan valoisa säätila. Tämän kannettavan tietokoneen näytöltä kuva ei ehkä näytä parhaalta, mutta muuten ajanee asiansa. Keskellä näkyvä puu on muuten Pietari Kalmin tammi Aurajoen rannalla.

Sanoisin, että Ilfordin Delta 100 on oikein hyvää filmiä ja luultavasti se on parhaimmillaan kirkkaissa olosuhteissa.

---

Ilford Delta 100 in a review

As I have photographed already many years, there are still films which I have never used, even when they have been on the market almost forever. One of these is Ilford Delta 100 which belongs to the category of slow black and white films.

During this spring I bought a bigger bunch of films as I started to run out of my stock. I bought more slower films including this 10 roll pack of Delta 100. I really didn't have any doubts of buying this much film I have never used before.

And to let you know, this is not any kind of scientific test, but only my experiences on this film after shooting couple of rolls. I used Rodinal as my developer and I have no idea is it really the best developer for this film, but I use it mainly because it's very easy to use. Results could be different if used another developer, but in this case I don't know the difference.

As I expected the results are quite nice when it comes to tonality, contrast and over all look. I think this film suits very well to bright and clear scenes like some of these example photos represent. These are not very fresh photos as the snow piles suggest. Even though the results are good, I still like more Ilford's FP4. It's slightly faster and it looks a bit grainier when developed with Rodinal. I think the developer plays a crucial role in this. I could also adjust more contrast when I edit photos. It propably brings a bit more attitude to my photos.

And the last one is a bonus photo taken with my medium format camera. It really doesn't matter what camera or film format you use, as it is the same film inside your camera. The weather was a bit cloudy but still realitively bright. Maybe it doesn't look best on my laptop screen, but is alright. The tree in the middle is Pehr Kalm's oak on the banks of Aura river.

As a conclusion I would say that Ilford Delta 100 is over all a very good film and propably it's best for bright scenes.

Lomography Digitaliza - terävämpää digitointia

Olen pienin askelin yrittänyt parantaa filmien digitoinnin laatua, joten päätin ihan kokeilumielessä ostaa keskikoon filmin skannaamista varten Lomographyn Digitaliza -skannausmaskin. Kivijalkaliikkeestä ostettuna se taisi olla jotain vajaan 40 euron hintainen kapistus. Epsonin skannerin mukana kyllä tulee oma vakiomaski, mutta se on rakenteeltaan melko hutera muoviritsa ja filmin saaminen suoraksi siihen voi olla hermoja raastavaa näpertämistä. 

Lomographyn maski on rakenteeltaan melko tukevaa muovia ja se koostuu kolmesta osasta: saranalla ja magneeteilla varustetusta kehikosta, metallilevystä ja magneeteilla varustetusta vastakappaleesta. Maski toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan siten, että filmi litistetään kehikkoon metallilevyn ja magneeteilla varustetun vastakappaleen väliin, kehikon sarana suljetaan ja metallilevy sekä vastakappale poistetaan, jolloin kehikkoon jää suoraksi litistetty filminliuska. Magneettien avulla sarana pysyy kiinni ja filmi hyvin paikoillaan.

Lomographyn kehikkoon mahtuu yksi filmiliuska kerrallaan, joten se ei ehkä sovi mihinkään massadigitointiin, mutta en tiedä mikä sopisi, sillä tasoskannerilla filmejä digitoidaan yleensä ruutu tai liuska kerrallaan, riippuen siitä kuinka suuri skannausalue skannerissa on. Omana tavoitteenani olikin saada filmi täysin suoraksi sekä koko kuva-ala filminreunoineen mukaan skannausalueeseen. Aikomuksenani onkin käyttää maskia lähinnä vain valikoidusti parhaimpien ruutujen digitoimiseen.

Filmi asettuu kehikkoon selkeästi hyvin litteänä, joka onkin tärkeää kuvan tarkkuuden kannalta. Kaikenlainen filmin kuperuus tarkoittaa, että jokin osa negatiivista on epäterävyysalueella. Sen sijaan kaipaamani filminreunat eivät tule aivan vakiona mukaan skannattavalle kuva-alueelle. Tähän vaikuttaa se, että kuvanottohetkellä kuva ei välttämättä projisoidu kamerassa aivan keskelle negatiivia, vaan se voi olla hieman toisessa reunassa riippuen siitä millä tavalla filmi on siirtynyt kameran sisällä puolalta toiselle. Joskus kuva on melko keskellä negatiivia ja taas toisinaan se on hieman jommassa kummassa reunassa. Ehkä tähän voi yrittää vaikuttaa asettamalla filmin alkupää mahdollisimman keskelle filmin kelauspuolaa kun aloittaa uuden rullan. Tai ehkä tässä on myös jotain kamerakohtaisia eroja?

Kävin juuri ennen vuodenvaihdetta nappaamassa tämän esimerkkikuvan Turun yliopistollisesta keskussairaalasta. Kamerana oli Mamiya 645 Pro, objektiivina Mamiyan 80 mm standardilinssi ja filminä Kodakin Ektar 100. Kuten tuosta osasuurennoksesta näkee, Lomographyn negamaski on jättänyt pienen varjon kuvan yläreunaan, joka näkyy vaaleana raitana. Saattaa olla, että ongelma poistuu jos maskin saa asetettua tarkemmin skannerin taustavalon keskelle, jolloin varjoa ei ehkä tule kuva-alalle. Mikäli omistaa kalliimman skannerin, jossa taustavalo on koko kannen kokoinen, tätä ongelmaa tuskin on.

Yleisesti kuvausfilosofiaani kuuluu, että rajaan ja sommittelen kuvan juuri kuvanottohetkellä enkä enää sen jälkeen kajoa rajaukseen. Mamiyalla tämä on hieman haastavampaa kuin esimerkiksi Nikonin F3 ja F4 -kameroilla, joilla etsinkuva on sataprosenttinen. Niillä kuvaan tulee vain se mitä etsimessä näkyy eikä yhtään sen enempää tai vähempää. Kuten moni muukin kamera, Mamiyan etsin rajaa hieman kuvaa, jolloin lopullisen kuva-alueen reunoja ei näe kuvanottohetkellä. Ehkä tästä tavasta voisi myös joustaa ja alla onkin esimerkki, josta rajasin reunat pois. Hieman ahtaan näköinen lopputulos, mutta näin yleisesti ottaen tarvitsisin laajakulmaisemman objektiivin, sillä kuvausaiheeni ovat yleensä sellaisia että laajuutta tarvittaisiin.

Lopputuloksena sanoisin, että Lomographyn maski parantaa ainakin hieman negatiivin suoruutta ja sitä kautta skannauslaatua. Lisäksi filmin asentaminen on suoraviivaisempaa ja helpompaa, eikä tarvitse taistella Epsonin muovirimpuloiden kanssa. Lomography Digitaliza onkin suhteellisen edullinen ja helppo tapa parantaa skannausten laatua ja skannauskokemusta ylipäätään, joten voin suositella sitä kaikille keskiformaatin skannaajille, jotka operoivat tasoskannerin kanssa.

---

Lomography Digitaliza - more sharpness for medium format scanning

I wanted to improve the results of my medium format film scans and so I bought this Lomography Digitaliza scanning mask. I bought this from a local shop and the price was around 40 euros if I remember correct. I have my Epson scanning mask of course, but that is quite flimsy piece of plastic and it can be painful to put the film on it if you want it to be straight.

Lomography Digitaliza is quite firm plastic film holder and it consists of 3 pieces: the actual film holder equipped with magnets, a metal piece and a plastic opposite piece with magnets. Using this mask is quite straightforward: you just squeeze the film in to the holder with the help of the metal and plastic pieces. Then you close the film holder door and remove metal and plastic pieces. Holder keeps film flat and steady with the help of magnets.

This mask can take only one slide at once, so this way it doesn't fit for huge workloads, but anyway what mask would do that as with flatbed scanners you usually scan one slide at time. My goal was to have a flat film and the possibility to scan the film borders also. I'm going to use this mask for scanning the best frames.

Using this mask is easy and the film stays quite flat which is important for sharpness. If the film is not flat but wavy, it means that some parts are not in the sharpness area. Having the film borders in the scanning area is not guaranteed as the picture is not always completely center on the film slide. There can be some differences between different camera models and how the film goes inside the camera from spool to other.

I took this example photo just before new year and as you can see, it's obviously a hospital. Camera was Mamiya 645 Pro, lens Mamiya's standard 80 mm lens and film Kodak Ektar 100. As you can see of the enlargement, there's a shadow of the scanning mask which is a light stripe on the top of the picture. Maybe you can tackle this problem if you set the scanning mask completely center of the scanner background light. Or if you have a better scanner and the size of this background light is bigger, you may not have this problem.

As a conclusion I would say that this Lomography mask will improve the flatness of a negative and this way scanning results. Also it's easier to put the film on the holder so it improves the scanning experience. Lomography Digitaliza is quite cheap way to improve your scanning results so I can recommend it for all medium format people who want to have at least slightly better scans with their flatbed scanners.

Sinisiä sävyjä filmillä

Kun on kuvannut jo hyvän aikaa pääsääntöisesti mustavalkoa, on välillä ihan mukavaa vaihtelua ladata värifilmiä kameraan. Tämän filmin kanssa tosin kesti poikkeuksellisen pitkään. Rullan ensimmäiset kuvat otin muistaakseni jo tammikuussa ja viimeiset ruudut vasta maaliskuun lopulla.

Olen jo pitkään ihaillut sinertävän tunnelmallisia yökuvia joita olen nähnyt aika monessakin eri paikassa. Näin kevään sarastaessa niitä voi myös ottaa itse hieman paremmalla mukavuustasolla kuin esimerkiksi joulukuussa. Olosuhteet alkavat olla jo ihan siedettäviä kun lämpötila pysyy plussan puolella vielä illallakin. Kamera ei myöskään hyydy aivan yhtä herkästi kuin kunnon pakkasilla eikä pienempi paleleminen haittaa ollenkaan. Olen monesti palelluttanut sormiani melko paljon talvisilla kuvausreissuillani.

Kevät kiirii ja päivät pitenevät niin verkkaisesti että oma kuvavirtani ei valitettavasti pysy aivan sen tahdissa. Ihan hyviä talven aikana otettuja kuvia löytyy esimerkiksi lumikasoista ja jääpuikoista, mutta tuntuisi hölmön epäajankohtaisella laittaa sellaisia tänne enää huhtikuussa. Nämäkin kuvat alkavat olla jo siinä rajoilla, vaikka kevään merkkejä onkin jo aistittavissa näissä.

Täytyykin jatkossa ajoittaa ilta-aikainen kuvaaminen siniseen hetkeen kun se tuottaa niin mukavaa ja tunnelmallista jälkeä.

---

Blue Tones on Film

It's refreshing to shoot some colour film after you have used mainly black and white film for a pretty long time in a row. With this particular film it took quite long to get it finished as I took the first photos on January and last shots at the end of March. 

I have been watching some great night photos spiced with a dream like atmosphere in many places. As the spring is getting closer it's a good chance to take them by yourself with a better comfort level than for example in December. It's not so cold anymore and your camera's battery and your fingers won't die so quickly. 

My photo flow is quite slow and unfortunately not very synchronized with seasons. I have many good photographs of snow piles and icicles, but it doesn't feel good to write posts of so dated topics anymore as it's already April. These photos are  probably the last winter photos for a while. 

Dollarihymyjä ja kromin kiiltoa

Forssassa järjestetään vuosittainen autotapahtuma nimeltään Forssan Pick-Nick. Se houkuttelee runsain määrin erityisesti amerikkalaisten autojen harrastajia ja tapahtuma onkin yksi pohjoismaiden suurimmista. Kävin helteisenä elokuun viikonloppuna katselemassa Forssan tunnelmia ja näin automuotoilun ystävänä tapahtuma olikin mielenkiintoinen kokemus ja nähtävää riitti todella paljon.

Vanhojen amerikanrautojen lisäksi paikalla oli myös japanilaisia ja eurooppalaisia autoja. Monet niin tutut ajoneuvot lähimenneisyydestä ja kauempaakin olivat kaikki Forssan Pick-Nickillä. Esimerkiksi ihanan kauhea ja klassinen Datsun 100 A oli tietenkin edustettuna samoin kuin Saab 96 sekä vanhempia Volvoja, Mersuja ja lukuisa määrä muitakin autoja. Näitä näkee enää aniharvoin liikenteessä.

Autojen lisäksi itse tapahtumapaikka oli jo omanlaisensa nähtävyys. Pilvenmäen raviradan kahvilassa ja totosalissa oli aistittavissa mukavan kekkoslovakialaista menneen ajan tunnelmaa. Se on kuin kaunis jäänne markka-ajan Suomesta, mutta silti edelleen täydessä toiminnassa.

Tapahtuma oli kokonaisuudessaan oikein mukava ja mielenkiintoinen, vaikka paikoin hieman pakokaasun- ja bensankatkuinen. Se on toisaalta ihan ymmärrettävää sillä näiden autojen valmistusta ei ole ohjannut luontoarvot tai pieni kulutus. Mikäli teollinen historia ja vanhojen autojen ajaton kauneus viehättää, kannattaa suunnata ensi vuonna maakuntamatkalle Forssaan.

---

American cars and the shine of chrome

There's an annual car show in Forssa called Pick-Nick. It's one of the biggest car shows in northern countries and it gathers people who are interested mainly in American cars or other old cars. As a fan of classic car design I visited this show in August and I must say that there was so much to see.

There were also Japanese and European cars present. So much familiar cars from the past you can see very rarely in traffic nowadays. For example you could see the lovely Datsun 100 A, Saab 96, older Volvo's, Mercedes and plenty of other cars.

This car show was held at an old horse race track and it is a kind of sight see itself. You could feel the good old times at the cafe of the horse race track. It's like a way back machine to the past.

The car show was a nice experience even when there was lots of exhaust gases in the air. But that's completely understandable as these cars were not designed environment or low fuel consumption in mind. This is good destination if you are interested in the timeless beauty of old cars.

Testissä Fujifilm Pro 400H

Vaikka olen kuvannut jo useita vuosia, markkinoilla on edelleen paljon filmejä joita en ole koskaan kokeillut. Tällä kertaa testissä on Fujin Pro 400H. Kyseiseen Pro-sarjaan kuuluu kaksi versiota: Pro 400H ja hitaampi Pro 160 NS. Ja kuten aiemminkin, testi on lähinnä normaalissa käytössä kertyneitä kokemuksia. Kesäkuussa nimittäin oli se hetki kun latasin ensimmäisen Pro 400H-rullan kameraani.

Näin alkuun täytyy antaa ensimmäiset pisteet jo pelkästä tuotepakkauksesta. Se on värimaailmaltaan ja suunnittelultaan kaunis sekä antaa vaikutelman hyvästä värintoistosta ja korkeasta laadusta. Kenties vihreän ja violetin yhdistelmä miellyttää silmääni ja kultakirjaimillakin saattaa olla vaikutusta. Mielestäni tämä onkin hyvä esimerkki siitä miten jo pelkkä pakkaus voi houkutella kokeilemaan itse tuotetta. Esimerkiksi Kodakin Portran pahvikotelo ei yllä aivan samaan visuaaliseen vaikutelmaan, vaikka tuote itsessään on erittäin hyvä ja klassikko.

Tähän testiin valikoituneet kuvat eivät edusta mitään yltäkylläistä värien juhlaa, sillä kohteet sattuivat olemaan harmaita samoin kuin kuvausolosuhteetkin. Hieman värikkäämpiäkin otoksia olisi niiden kolmen rullan seasta ehkä löytynyt, mutta skannausjälki oli monin paikoin niin karkeaa, että päädyin ottamaan tällaisen kattauksen. Itse en omista keskikoon skanneria, joten uusintaskannaus tätä varten ei onnistu aivan käden käänteessä.

Kolmen rullan jälkeen filmistä jäi sellainen kuva, että värit ovat hieman kylmiä ja magentaan taipuvia. Mutta en pysty sanomaan kuinka totuudenmukaisen kuvan filmin ominaisuuksista saa pelkästään kotioloissa tapahtuneen negatiivien skannaamisen perusteella. Digitoituun kuvaan vaikuttavia muuttujia ja säätömahdollisuuksia on paljon ja mikä niistä onkaan oikea? Myös omassa työnkulussa saattaa olla parantamisen varaa. Skannaus on usein niin tuskaisaa hommaa, että sen haluaisi vain hoitaa mahdollisimman ripeästi. Nuo mielenkiintoiset punertavat alueet kuvien reuna-alueilla ovat muuten skannauksesta johtuvia.

Kaikesta huolimatta sanoisin filmin kuitenkin olevan varsin mainio valinta kaikenlaiseen yleiskuvaamiseen. Kokeile itse ja hämmästy!

---

Test: Fujifilm Pro 400H

There are still lots of films I have never tried even when I've been photographing quite long already. This time I am testing Fuji's Pro 400H film. There are two versions of this film: Pro 400H and a slower Pro 160 NS. This is not a scientific test, but only my own experiences after shooting 3 rolls of this film. In June was the moment when I loaded first time this film in my camera.

I have to say that I really like the package of this film. I like the colours and design and it gives me a good impression of the quality. Maybe the green and purple design and golden letters do the trick for me. I think this is a good example how a package can make you want to try the product itself. For Kodak Portra's package this doesn't work the same way, even when I know it's still a classic product.

The photos you see here are not full of colours as my subjects were grey and the circumstances were grey too. There could have been more colourful photos among those 3 rolls I shot, but most of the scans were so coarse, that I decided to pick these photos. I don't have a medium format scanner so I cannot re-scan them quickly for this.

The film is allover good, but I the colours seem to be cool and maybe a bit towards magenta. I don't know is it even possible to make a clear opinion of the characteristics of the film after you have only scanned them with a non-professional flatbed scanner. There are so many variables and things to adjust and who knows what is the right way to go? I could also improve my work flow when it comes to scanning, but often that scanning part is just so painful that I want to get over it quickly. Those interesting magenta parts you can see are produced by the scanner.

After all I would say that this is a really recommended film for all kind shooting. Try it and be amazed!

Kesän värikkäitä kuvia

Selailin vuoden aikana ottamiani kuvia ja päätin tehdä tähän pienen koosteen. Keväällä ja kesällä käytin pitkähkön tauon jälkeen hieman aktiivisemmin Mamiyaani. Kamera on itse asiassa tälläkin hetkellä aktiivisemmassa käytössä. Se on mainio, vaikkakin hieman raskas laite ja kiintymyksestä kertoo välillemme muodostunut pieni viha-rakkaussuhde.

Kesällä käytin kamerassani erityisesti Portraa. Lisäksi kuvasin pienehkön määrän Ektaria ja jokusen rullan Fujia. En tiedä onko osassa filmeistä tapahtunut jonkin sortin kehitysvirhe vai johtuvatko epämääräiset aaltomaiset rannut vain huonosta skannauksesta ja pieleen menneestä käyrien säätelystä. Se hieman harmittaa, enkä laitakaan tänne niitä joissa se kaikkein selvimmin näkyy. Tuossa rakennustyömaalta otetussa kuvassa näitä juovia on kuitenkin nähtävillä mikäli haluat niitä aivan varta vasten tutkia.

Elokuussa kuvaamani rullaan olin sen sijaan oikein tyytyväinen, sillä siinä oli hyvät ja tasaiset värit ja sisältökin oli onnistunut. Liekö fotoliikkeessä olleet tuoreet kehitteet koneessa. Ainakin kyseinen kuvausreissu oli mukava, sillä maisema avautui kirjaimellisesti aivan uudessa valossa kun sateisen ja harmaan päivän jälkeen alkoi aurinko illalla paistaa. Viimeinen kuva kauniista Citroenista on siltä reissulta.

---

Colourful pictures from the summer

I just browsed some old photographs I have taken during this year and decided to make a little collection here. After a long pause I used my Mamiya a little more frequently. Actually this camera is at the moment in my active use. It is a brilliant, but quite a heavy camera and I kind of have a love-hate relationship with it.

During the summer I used especially Kodak Portra in my camera. I also shot some rolls of Ektar and Fuji. I don’t know if there has been some kind of issue with developing some of the films as there are some weird waves in some photos. It can also be a result of bad scanning and bad adjusting of the curves. It’s a pity, but I don’t put here those photos where it's very visible. Okay, you can see some stripes on the one that is taken in the building construction site.

I was happy with the roll I shot in August as the colours were nice and pictures allover good. Maybe they had some fresh developers in the photo lab. I liked that particular session because after the gray and rainy day the sun started to shine in the evening and everything was illuminated beautifully. The last photo of that nice red Citroen is from that session.

Tyhjän filmirullan arvoitus

Kävin pari päivää sitten fotoliikkeessä hakemassa kehityksessä olleen filmin takaisin. Jo liikkeen kassalla todettiin filmin olevan kuvaamaton. Avasin pussissa rullalla olleen filminkaistaleen ja toden totta – yhtä ainuttakaan ruutua ei ollut tarttunut koko filmille.

Jäin miettimään mikä olisi voinut mennä vikaan. Kuvasin tämän rullan Mamiyalla, joten muuttujia oli hieman enemmän kuin kinofilmikameralla. Filmi oli varmasti kulkenut kameran läpi sillä se oli siististi ottopuolassa kun poistin rullan kamerasta. Kamerassa ei myöskään ollut teknistä vikaa sillä testasin suljinta jälkikäteen ja kuvasin myös onnistuneesti yhden rullan tämän tapauksen jälkeen.

Eräs poikkeuksellinen seikka kuitenkin muistui mieleeni. Kun joskus syyskuun puolella latasin filmin kameraan, kesti filmin automaattinen kelaaminen ensimmäisen ruudun kohdalle poikkeuksellisen pitkään. Mietin jo silloin mahtoiko filmi edes tarttua ottopuolalle. Mutta kuten jo aiemmin totesin, filmi oli ottopuolalla kun otin kuvatun rullan pois kamerasta.

Kamerassa eikä filminsiirrossa ollut vikaa, joten tässä vaiheessa mieleeni tuli vain kaksi asiaa jotka olisivat voineet mennä pieleen: latasin filmin epähuomiossa väärin päin tai sitten filmissä oli valmistusvirhe. Mietin vain voiko rullafilmin valmistuksessa edes tapahtua sellaista virhettä, että filmi olisi esimerkiksi taustapaperin väärällä puolella. Todennäköisesti ei. Joten ehkä minä sitten vain asensin filmin vahingossa kelautumaan yläkautta, vaikka sen olisi pitänyt kelautua alakautta. Tulin siis ilmeisesti kuvanneeksi filmin taustapaperille itse filmin sijasta.

Oli miten oli – menetin 15 kuvaa ja se hieman harmittaa.

Mutta tällaisia yllätyksiä voi sattua kun touhuilee filmikameroiden kanssa.

---

The mystery of an empty film roll

I got my film back from a photo lab couple of days ago. They said right away on the desk that the roll was empty. As I looked at the negative roll there really wasn’t a trace of anything. It was empty!

I was wondering what would have gone wrong. I shot this with my Mamiya, so there were more variables than with a 35 mm camera. For sure the film was run through the camera as it was on the take up spool when I took the film out of the camera. There wasn’t any technical issue with the camera as I tested the shutter and photographed another roll successfully after this incident.

But there was something odd when I loaded the film in September. My camera was winding the film for exceptionally long period of time to the first frame (my camera does this automatically). I remember thinking if the film was even on the take up spool. But it was as I said earlier.

There weren’t any issues with the camera or transferring the film so I figured out two things that could have gone wrong: I loaded the film in a wrong way or there was a manufacturing defect with the film. I just wonder can it even be possible that the film is on the wrong side of the backing paper. Probably not. So I think I just made the mistake and end up photographing the backing paper instead the film.

Anyway, I lost 15 photos and it’s a bit annoying.

This is what you can get when you’re playing with old film cameras. 

Kuvan takana: Yllättävä kaksoisvalotus

Ajattelin aloittaa pienen sarjan, jossa kerron hieman taustaa ja tarinoita siitä kuinka jokin valokuva on syntynyt. Useimmilla kuvilla ei ehkä ole erityistä tarinaa tai muuta muistettavaa kiinnekohtaa. Ne ovat vain ohikiitäviä hetkiä. Tässä sarjassa ajattelin esitellä joitakin kuvia, joiden taustalla kuitenkin on jokin tarina tai muu mielenkiintoinen asia.

Aloitan sarjan kuvasta, jonka lopputulos oli toisenlainen kuin alunperin ajattelin.

Viime keväänä kamerani kaatui tapaturmaisesti jalustalla suoraan asfaltille ja sai ikävän kolauksen. Rytäkässä hajosi linssisuodin ja objektiivin etuosa sai vaurioita. Lisäksi etsin löystyi ja filmiperän kiinnitykset halkesivat.

Tämä kuva on otettu muutama päivä onnettomuuden jälkeen kun testasin kameraani ja kuvasin samalla sisällä olleen keskeneräisen filmin loppuun. Filmiperän kiinnitykset olivat vaurioituneet niin, ettei se pysynyt enää kunnolla kiinni kameran rungossa. Kuvanottohetkellä filmiperä oli mitä ilmeisimmin huonosti kiinni kameran rungossa sillä filmi ei ollut siirtynyt kuvanoton jälkeen. Lopputuloksena kaksi erillistä kuvaa valottuivat päällekkäin samalle ruudulle.

Kuva on mielestäni yllättävän onnistunut. Hankin myöhemmin uuden filmiperän ja filmin siirrossa ei luonnollisestikaan ole enää ongelmia. Voin tietysti edelleen ottaa päällekkäisvalotuksia, mutta samanlaista yllätysmomenttia ei enää ole.

---

Behind the picture: An unexpected double exposure

I will start a new series where I am going to tell a story behind some of my pictures. Most of my photographs don't have any particular story behind them. They are just frozen moments in time. But in this series I will introduce some photographs which have something interesting behind them.

I'll start this with a picture that didn't turn out as I expected.

Last spring I had an accident and my camera fell to ground on a tripod. The filter was smashed and the front part of the lens was damaged. The viewfinder was loosen and the film back was also damaged.

I took this picture couple of days after the accident to test my camera and to shoot the last frames of the film inside. The film back was damaged and it didn't mount properly to the camera body anymore. At the moment when I took the picture of a train the film back wasn't properly attached to the camera body because camera didn't wind the film. The result was two separate photographs exposed on the same frame.

The photo turned out quite well and I like it. Later I bought a new film back and I don't have this problem anymore. I can still take multiple exposures but the same kind of moment of surprise is missing.

Mies tolpassa ja muita kuvia

Kuvasin jokin aika sitten yhden rullan Mamiyalla. Tämä on muuten ensimmäinen mustavalkorulla tällä kameralla taas pitkään aikaan ja jatkoa on myös luvassa.

Mamiyassani on tällä hetkellä keskeneräinen rulla sisällä ja se on viittä kuvaa vaille kehitykseen vietäväksi. Odotan mielenkiinnolla mitä tulee, sillä kyseessä on viime vuoden puolella vanhentunut Ilfordin FP4 Plus. Filmin vanheneminen tuskin on mikään ongelma, sillä olen säilyttänyt sitä jääkaapissa ja osin pakastimessakin. Eikä se muutenkaan ole mitenkään dramaattisesti vanhentunutta. Aiemmin olen kuvannut ainoastaan yhden rullan FP4:llä, joten tämänkin puolesta ihan mielenkiintoista vaihtelua. Sitä paitsi FP4 on oikein laadukasta filmiä, enkä ihmettele minkä takia sillä on jopa faneja.

Tässä siis vähän keväisiä näkymiä Turusta. Täytyy myöntää, että tämä on muuten taas melko hyvä edustus siitä millaisia kuvia olen viime aikoina ottanut. Filminä olen käyttänyt Ilfordin HP5 Plussaa. Koska rullafilmin reunojen skannaamisessa on ollut vähän ongelmia ja mielestäni ne kuuluvat oleellisesti kokonaisuuteen, päätin lisätä näihin mustat reunat itse.

----

Man in the light pole and other photographs

Few weeks ago I finished this roll with my Mamiya. By the way, this is the first b&w film with this camera for a long time and there will be more b&w work in the future.

Right now there's a roll in my Mamiya and there's just 5 frames left. I'll wait for the results as the film is little outdated Ilford FP4 Plus. I don't think the film being old is going to be a problem as I have stored it in my fridge and frozer too. I have shot only one roll of FP4 before this, so it's going to be some change for me too. FP4 is also quality film and it's not a surprise that it has some fans too.

Here's some views from Turku. I must say that these photos represent quite well what my photographs are about nowadays. Film I used for these was Ilford HP5. Because there has been some problems scanning the whole frame of 120-film, so I decided to add black frames for these.

Kirkas talvipäivä

Kaipaan jo matalalla porottavaa kevätaurinkoa. Siitä saatiinkin jo maistiaisia helmikuun puolella useamman päivän ajan. Voisin taas vain ottaa kameran mukaani ja mennä kuvaamaan pitkiä varjoja ja teräviä heijastuksia, joita matalalta paistava aurinko maalailee katukuvaan. Tarvitaan nyt vain niitä pilvettömiä päiviä.

Viimeiset lumen haituvat katosivat näiltä seuduilta muutama päivä sitten sateiden myötä. Tässä vielä ehtaa kirkasta ja kylmää talvipäivää kolmen kuvan verran Mamiyalla taltioituna. Tuo ensimmäinen on muuten otettu aukolla 22. Ihan vain kokeilun vuoksi, jos kiinnostaa.

Kuvat ovat muuten keskenään aika eri sävyisiä, vaikka ne on otettu samalla reissulla. Johtunee skannauksen jälkeen/aikana tehdyistä sävyjen korjailuista, jotka eivät ole aivan linjassa keskenään.

-----

Bright winter day 

I really miss seeing the sun which shines low on this time of the year. There were already few sunny days in February. I just wish I could take my camera and go outside to take photos of long shadows and sharp reflections. Only if it was sunny.

The last drops of snow melted couple of days ago when it was raining. Here are 3 photos captured with my Mamiya when it still was cold and bright winter day. By the way, the first one was taken at f 22. Just for fun, if you ask.

These photos look quite different compared to each other as I have adjusted the tone settings during/after scanning.

Höyryveturi Ukko-Pekka Turussa

Höyryveturi Ukko-Pekka vieraili joulukuussa Turussa yhden viikonlopun ajan. Halusin tietenkin kuvata kyseisen laitoksen, sillä liikkuva höyryveturi ei ole mikään jokapäiväinen näky. Ja onhan vanha kunnon höyryveturi muutenkin varsin näyttävä ilmestys kaikkine liikkuvine osineen, savupilvineen ja äänineen.

Katselin netistä aikataulut ja menin jo hyvissä ajoin etukäteen suunnittelemaani kuvauspaikkaan. Pitkän odottelun jälkeen junaa ei kuitenkaan näkynyt tai kuulunut. Poistuin paikalta ja luin hieman myöhemmin netistä, että joku oli autoineen jäänyt junan alle tasoristeyksessä. Kolariin ei kuitenkaan osallistunut Ukko-Pekka, vaan sen edellä kulkenut dieselkäyttöinen joulujuna. Kuvista päätellen auto oli mennyt aivan rusinaksi, vaikka junalla ei ollut kovin paljon nopeutta. Tarkkaavaisuutta siis tasoristeyksien ylittämiseen, vaikkei siellä "koskaan mitään junaa menisikään".

Tein seuraavana päivänä uuden kuvausreissun, jolloin juna taas kulki aikataulun mukaisesti, ja sain otettua kuvat.

---
Steam locomotive Ukko-Pekka in Turku

Finnish steam locomotive Ukko-Pekka paid a visit to Turku last December. Of course I wanted to photograph it as you don't see these kind of machines every day. And this kind of train is really an interesting piece of engineering with all those moving parts and smoke. 

I checked the schedule on internet and went to my photographing spot. After a long wait the train never arrived. So I went away and read news that there had been a train accident nearby. Not this, but another museum train had crashed to a car on an intersection. I saw a picture of the car and it was quite smashed even when the train didn't have a high speed. So be careful on the intersections even when you think "there never goes trains".

On the next day I got the photos as the train was again on schedule. 

Kierros hautausmaalla

Tein syyskuun puolella kierroksen Turun hautausmaalla. Erityisesti hautausmaan vanha puoli on täynnä historiaa ja on muutenkin varsin mielenkiintoinen ja kaunis paikka. Vanhalla puolella taitaa olla ikää jo lähemmäs 200 vuotta ja jotkin hautakivet ovatkin aikamoisia monumentteja. Oletettavasti monet niistä kuuluvat varakkaammille suvuille ja korkeassa asemassa olleille henkilöille. Tai uskoisin ainakin niin.

Mitä hautausmaan koristeluun tulee, kaikenlaiset punaiset kukat ja verenpisarat näyttivät tuolloin olevan suosiossa vaikkei niitä juuri näissä kuvissa kovin runsain mitoin näykään. Hautausmaata pidetään myös hyvässä kunnossa ja kauniina paikkana se onkin oiva kohde syksyiselle kävelylenkille. Suosittelen siis käyntiä valoisaan aikaan.

Sattumoisin olen muuten joskus pari vuotta aiemmin ottanut kuvan tuosta samasta hautakivestä neulanreikäkamerallani. Voit käydä katsomassa kuvan täältä.

---

A tour at the cemetery

In September I made a stroll in Turku cemetery. Especially the old part of the cemetery is full of history and it's a very interesting and beautiful place. It's more than 200 years old and some tombstones are quite monumental. I think those are the graves for rich families and those who have belonged to a higher social class.

Cemeteries are good places for walking and I recommend to visit this place in daytime.

Actually I just found out that I have taken a photograph of that tombstone with my pinhole camera two years ago. You can check the picture here.