Jaakko Eino Kalevi - dreampoppia talven kylmyydessä

Hiljattain uutta musiikkia julkaissut Jaakko Eino Kalevi saapui pitkästä aikaa keikkailemaan Suomeen. Uuden Out of Touch -albumin ympärille rakennettu Euroopan kiertue ylsi tammikuun lopulla Tanskan, Norjan ja Ruotsin kautta Turun Dynamoon. Turun lisäksi Jaakon saattoi nähdä Tampereella, Oulussa, Jyväskylässä ja Helsingissä. Kertarysäyksellä paljon Suomen keikkoja siis. Tällä hetkellä kiertue eteneekin jo Ranskassa ja muualla eteläisen Euroopan lämmössä, joten Jaakon toista tulemista Suomen kamaralle saa ainakin vielä toistaiseksi odottaa.

Tummaan kukkapaitaan sonnustautunut artisti toi pienen keväisen tuulahduksen lumen ja jääpuikkojen saartamaan keikkapaikkaan. Livekokoonpanoon kuului Jaakon lisäksi rumpali ja basisti-taustalaulaja. Dynamon vaatimattomalle esiintymislavalle ei valitettavasti olisi sopuisasti mahtunutkaan enempää soittajia, joten tarpeelliset saksofonisoolot soitettiin koskettimilla. Tammikuun pimeästä keskiviikkoillasta huolimatta keikka veti paikalle melko runsaasti kuulijoita ja levytkin ilmeisesti tekivät hyvin kauppansa. Itsekin ostin Töölö Labyrinth -julkaisun keikan jälkeen.

Jostain mystisestä syystä olen kuunnellut vain melko pintapuolisesti jo viime vuoden puolella julkaistua Out of Touch -albumia, joten en osaa kovin tarkasti eritellä illan settilistaa. Bassoradiolla jo jonkin aikaa soinut Emotions in Motion kuultiin sekä tietysti usea muukin uuden levyn kappale. Jaakko Eino Kalevin vähäeleinen ja maltillinen esiintyminen sopii hyvin hänen esittämään hempeään dreampoppiin. Olisin mieluusti voinut nähdä keikan hieman isommallakin lavalla, mutta valitettavasti Turussa on hämmästyttävän huono tarjonta sopivan kokoisista keikkapaikoista.

Ehkäpä Jaakko Eino Kalevin voi taas kesällä bongata jostain.

---

Jaakko Eino Kalevi - Dream pop music in the middle of frosty winter

Jaakko Eino Kalevi paid a visit to Finland on his European Tour. His new album Out of Touch was released last year and after visiting Denmark, Norway and Sweden he arrived in Dynamo club in Turku on the last days of January. You could have seen him also in Tampere, Oulu, Jyväskylä and Helsinki. At the moment he is touring somewhere in France and southern parts of Europe, so we don't know when he is again in Finland. 

Jaakko had a dark flower shirt and he brought a nice spring atmosphere with him on the venue which was surrounded by snow and ice. There was a drum player and a bass player in his live band. The stage was so small that there could not have been any other players on stage. That's why sax solos were played on keyboards. Even when it was January and Wednesday evening there was pretty much audience and I think his records were also sold pretty much. I bought his Töölö Labyrinth cd.

For some mystical reason I have not listened to his new album very much so I can't say much about the setlist. At least Emotions in Motion was played as well some other songs from the latest album. Jaakko Eino Kalevi's calm presence fits very well to his dream pop music. I could have seen the concert on a bigger stage, but unfortunately there's a lack of good concert places in this city.

Maybe there is a possibility to see him again somewhere in next summer.

Helsingin maisemia ja livemusiikkia

Lokakuussa tein pitkästä aikaa keikkareissun Helsinkiin. Tällä kertaa vuorossa oli ruotsalainen Opeth eli progemetallia länsinaapurista. Ennen keikkaa kiertelin muutaman tunnin ajan eri paikoissa, kuten esimerkiksi Merihaassa. Myös Kallion nurkilla ja lähimaastoissa tuli samalla kierreltyä.

Keikka oli tällä kertaa hieman erikoisesti Finlandia-talossa, joka ei ehkä ole luontevin keikkapaikka progressiivista deathmetallia soittavalle bändille. En ollut aiemmin käynyt Finlandia-talossa, joten oli myös mielenkiintoista päästä samalla tutusumaan itse rakennukseen. Ja täytyy kyllä sanoa, että se on mahtava rakennus, niin sisä- kuin ulkopuoleltakin. Valaisimia, huonekaluja ja mittasuhteita myöden se on todella hienostunut kokonaisuus, vaikka samalla hyvin pelkistetty rakennus. Sanoisin, että Finlandia-talo on kaikilta osin varsin kuvauksellinen ja tyylikäs rakennus.

Itse keikka oli taattua Opethia, eli virheetöntä ja taitavaa soittoa sekä viihdyttäviä välispiikkejä. Istuskelukatsomo ehkä söi hieman tunnelmaa ja siitä solisti lohkaisikin pari vitsiä heti alkuun. Tämä taisi muuten olla aivan ensimmäinen Finlandia-talossa kuultu raskaan musiikin konsertti. Isossa konserttisalissa kuultiin parin tunnin ajan kattava läpileikkaus Opethin tuotannosta, ja konsertti päättyi mahtavaan Deliveranceen.

Valitettavasti keikkakuvat menivät pieleen, sillä arvioin valaistuksen aivan väärin ja jokainen kuva alivalottui pahasti. Olen päässyt kuvaamaan monia suosikkiartistejani vuosien varrella, mutta Opethista kaipaisin hieman onnistuneempia valokuvia. Ensi kertaan siis.

---

Helsinki landscapes and live music

In October I paid a visit to Helsinki to see a live concert. This time I went to see the Swedish progressive death metal band Opeth. Before the concert I had a walk around Helsinki in different locations such as Merihaka and Kallio.

The concert was in Finlandia-Hall which is a non-typical venue for a band and music like this. I had not visited Finlandia-Hall before so it was an interesting experience to pay a visit there at the same time. And I must say it's a really gorgeous building. Even when the building is quite simple and minimalistic itself it has some fine details such as lamps and furniture. It's definitely worth of paying a visit if you are in Helsinki and interested in architecture.

The concert was somehow a typical Opeth concert with precise playing, good jokes and high standards. Seated concert hall wasn't maybe the best option for this music style and the singer made some jokes about it right in the beginning of the concert. This was by the way the first heavy metal concert in Finlandia-Hall. A nice selection of Opeth's discography was played during the evening and the night was closed with Deliverance.

Unfortunately I screwed up all the photographs and they were underexposed. I have photographed many of my favourite artists during the years and would like to get better photographs of Opeth too. Well, I'll take another try next time. 

Valoa kaamoksen keskellä - The Cure Helsingin areenalla

Kävin lokakuun alussa katsomassa The Curen keikan Helsingin Hartwall Arenalla. Olinkin jo monta vuotta odottanut tilaisuutta nähdä Cure livenä ja se olikin ilouutinen kun noin vuosi sitten kuulin yhtyeen vihdoin saapuvan Suomeen. Viime visiitistä olikin kulunut jo 20 vuotta, joten bändi ei ole mikään jokapäiväinen ilmestys näillä kulmilla.

Illasta ei ollut mitään sen suurempia ennakko-odotuksia, joten eipä ollut myöskään sijaa pettymyksille. Eikä tarvinnutkaan, sillä konsertti oli oikein mainio. En ole viime aikoina hirveästi käynyt missään keikoilla, mutta kaikesta huolimatta tämä oli silti parasta livemusiikkia pitkään aikaan.

Settilista oli painottunut Disintegration-albumin ympärille, eikä varmasti suotta, sillä se kuuluu yhtyeen tärkeimpiin teoksiin. Keikka kesti encoreineen päivineen kolme tuntia, mutta aika ei missään tapauksessa käynyt pitkäksi. Yhtyeellä kuitenkin riittää hittejä enemmän kuin yhdeltä istumalta osaisi luetella, eikä konsertin jälkeen jäänyt sellaista oloa, että jotain oleellista olisi puuttunut settilistalta. En ajatellut, että yhtyeen hieman synkempää puolta edustavaa One Hundred Yearsia olisi kuultu, mutta se esitettiin kuitenkin ja yhdessä Disintegrationin kanssa se oli ehkä konsertin mieleenpainuvimpia hetkiä.

Olin lukevinani netistä pari hieman nihkeää arviota konsertista, mutta en voi niihin juuri yhtyä. Kiertuepaidat eivät ehkä olleet kovin hienoja ja melko kalliitakin, mutta konsertti itsessään oli erinomainen ja Robert Smithin ääni oli samanlaisessa kunnossa kuin olisin voinut kuvitella sen olevan 30 vuotta sitten.

Positiivista on tietysti myös se, että olen varsin tyytyväinen konsertista ottamiini kuviin. Koko konsertin ajan samoilla jalansijoilla seisominen ei anna mahdollisuutta kovin monipuolisiin ja vaihteleviin kuviin, eikä koko bändi myöskään mahtunut kertaakaan samaan ruutuun. Tällä kertaa käytin hieman erilaista tekniikkaa kuvien valottamisessa ja täytyykin ehkä ottaa tämä oikein tavaksi. Yhdistelmä f8 ja 1/250 s ISO 400:n filmillä tuottaa melko stabiilia ja toimivaa jälkeä tällaisessa areenakonsertissa, tietysti valaistuksesta riippuen.

Mihin konserttiin sitä seuraavaksi suuntaisi.

---


Light in the darkness - The Cure in Helsinki

Last October I was in the concert of The Cure in Helsinki. I had been waiting for this opportunity to see the band many years and about a year ago I was very happy when I heard about this upcoming event. Last time when The Cure had a show in Finland was 20 years ago, so they are not the visitors you could see too often here.

Somehow I didn't have huge expectations before the concert, so there wasn't a chance for disappointment. And it was completely unneccessary as the concert was great. I haven't been in concerts so much recently and so this was the best live music experience for a long time. 

There were lots of songs from the album Disintegration in their setlist. And it's no wonder as it's a crucial album in their discography. The concert took 3 hours including all the encores and it definitely wasn't too long concert at all. Actually there are more hits by The Cure than you could probably count just like that, and after the concert there wasn't any songs I thought were missing from the setlist. I didn't think that they would have played the song One Hundred Years, which is on the gloomier side of their discography, but they played it anyway and with the song Disintegration it was maybe the most memorable moment of the concert.

I read couple of not so praising reviews of the concert and really can't agree with them. The tour shirts were maybe not so great looking and were pretty expensive too, but the concert was great and Robert Smith's vocals were as good as they probably were 30 years ago. There was of course good reviews too.

By the way I'm very happy with the photos I took. You don't get much variation to the photographs if you stand on the same place during the whole concert like I did. For example I couldn't fit the whole band in any frame. This time I used a different exposure technique than usually and should really continue on this road. The combination of f8, 1/250 sec and ISO 400 film really works on these arena concerts, depending on the lighting of course.

So, if you can catch The Cure on this tour, I really recommend it!

20Ten Tour - kaksi konserttia Princen kanssa

Tänään on kulunut päivälleen 6 vuotta siitä kun onnekaan sattuman ja täydellisen ajoituksen ansiosta pääsin osallistumaan konserttiin, josta olin jo pitkään haaveillut. Kyseessä oli nyt jo valitettavasti edesmenneen Minneapolisin pienen suuren miehen eli Princen konsertti, joka saapui juuri täydellisesti samaan kaupunkiin, jossa silloin olin.

Syksyllä 2010 olin Kööpenhaminan reunalla Ballerupissa vaihto-opiskelemassa ja selailin eräänä aamuna koulun kahvilassa paikallista uutislehteä. Huomasin lehden yläkulmassa pienen uutisen, jossa kerrottiin Princen saapuvan kaupunkiin konsertoimaan. Olin tietysti innoissani uutisesta, sillä Suomessa tällaisesta mahdollisuudesta olisi voinut silloin vain haaveilla. Niinpä lipunmyyntiaamuna olin valmiina ja sain kuin sainkin ostettua netistä liput konserttiin, joka myytiin hetkessä loppuun.

Kyseessä oli Princen 20Ten-kiertue, joka liittyi kesällä 2010 julkaistuun saman nimiseen albumiin, jota jaeltiin ainakin Briteissä, Ranskassa ja Belgiassa eri sanomalehtien välissä. Kiertue noudatti samaa kaavaa kuin Princellä ennenkin - eli ei mitään etukäteisinformaatiota tai markkinointia missään. Ei myöskään kiertuekalenteria netissä, sillä Prince oli ollut poissa netistä jo pitkään. Tämän takia kyseisen artistin keikalle meneminen saattoi olla hieman haastavaa etenkin jos asui Suomessa tai muilla rajaseuduilla.

Muistan päivän ehkä sen takia niin hyvin, että konsertti sattui osumaan maagiseen päivämäärään: 20.10.2010. Ja kyseessä siis oli 20Ten-kiertue, joten pakkohan tässä oli olla jotain erityislaatuista jo ajankohdan puolesta. Konsertti oli Frederiksbergin Forumissa ja tuntia ennen ovien aukeamista jono kiemurteli jo aukiolla. Lämppäriä ei ollut ja soundcheck kuului hyvin ulos asti. Valojen sammuttua yleisö alkoi taputtaa ja ensimmäisen kappaleen ensimmäiset tahdit kajahtivat ilmoille samalla kun Prince asteli lavalle kitaransa kanssa. Aloituskappale oli uudelta albumilta ja minulle ennestään tuntematon Future Soul Song. Kappale oli jo ensikuulemalta todella hyvä muun muassa erinomaisten kitarasoundiensa ansiosta, joita ei albumiversiossa kuule aivan samalla tavalla. Konsertti oli hyvin hittipainotteinen, mutta välissä oli myös yllätyksiä kuten kappale nimeltä Cool ja Controversyn erittäin täsmällisen tiukkatahtinen ja vetävä jammailu. Purple Rain ja muut suurimmat hitit kuultiin tottakai ja Princen leopardikuvioinen Telecaster soi komeasti koko illan. Valojen sytyttyä ja konsertin päätyttyä Prince ilmestyi bändeineen  vielä lavalle ja soitti muutaman biisin. Tässä vaiheessa osa yleisöstä olikin jo ehtinyt poistua paikalta.

Olin ehkäpä aivan viimeisiä, jotka poistuivat konserttipaikalta. Ostin vielä paidan, joka on kuvitukseltaan varsin mielenkiintoinen, mutta tyyliltään aivan artistin näköinen. Omalla tavallaan siis aivan överi, mutta pidän siitä. Varsinaisen keikan jälkeen juttelin ihmisten kanssa ja selvisi, että Prince olisi soittamassa samana iltana vielä lisäkeikan paikallisessa musiikkiklubissa. Prince on koko uransa aikana harrastanut yön pikkutunneille jatkuvia lisäkeikkoja pienillä klubeilla ja se jos mikä olisi kokemisen arvoista. En tiennyt tarkalleen klubin sijaintia ja metrolla mentäessä olisin ollut paikalla aivan viimeisenä, joten otin taksin Amager Bio -nimiselle jatkoklubille.

Paikalla oli sankasti väkeä ja jono kulki pimeän rakennustyömaan vierestä verkkoaitojen välissä ilman, että koko klubia olisi edes pystynyt näkemään jonon hänniltä. Jonotus oli hieman turhauttavaa kun kukaan ei tiennyt mahtuvatko kaikki sisään, mitä sisäänpääsy kustantaa ja ilmaantuuko Prince edes oikeasti paikalle. Jono ei liikahtanutkaan tuntikausiin ja muistan jonottaneeni ainakin kolme tuntia keskellä yötä. Lopulta jono alkoi liikkua ja ihmiset pääsivät sisälle. Klubin korttimaksupääte oli kai mennyt epäkuntoon, joten sisäänpääsyyn kelpasi ainoastaan käteinen. Sisäänpääsyni kulki siis lähimmän pankkiautomaatin kautta kun piti hakea 500 kruunua pääsylippuun. Lopulta noin kolmen aikaan yöllä pääsin sisään ja tästä ei kulunut montaakaan minuuttia kun bändi alkoi jo soittaa. Ilmassa oli sekä odotusta että jännitystä. Bändi soitti jotain kevyttä taustamusiikkia ja verhon raosta näkyi kuinka Prince tarkkaili aurinkolaseissaan yleisöä ja tunnelmaa. Tässä vaiheessa oli jo varmaa, että Prince on paikalla ja konsertti tapahtuu.

Yöllinen klubikeikka oli aivan erilainen kuin illan pääkonsertti. Se sisälsi paljon katkelmia eri biiseistä sekä oli tyyliltään vapaamuotoisempaa jammailua, improvisaatiota ja yhteislauluakin. Pelkästään mahdollisuus nähdä Prince soittamassa pienellä klubilla oli jo ehdottomasti ikimuistoista ja hintansa väärtti. Artisti kuuluu kuitenkin siihen legendaarisimpaan ja raskaimpaan sarjaan, joita ei ole yleensä mahdollista nähdä kuin suurilla areenoilla. Parin tunnin soiton jälkeen keikka päättyi noin aamuviideltä ja pääsin kotiin nukkumaan vasta joskus seitsemän jälkeen. Sanoisin, että melko kallis reissu, mutta olipahan kaiken rahan ja vaivan arvoista.
---

Huhtikuun uutinen Princen äkillisestä kuolemasta vasta 57-vuotiaana oli muuten hyvin yllättävä. Prince saattoi olla ristiriitainen ja vaikea hahmo, mutta siitä huolimatta monella tapaa kuitenkin ehkä kaikkein kokonaisvaltaisin ja kovin artisti ikinä.


---

20Ten Tour - two concerts with Prince

Today it's excactly 6 years when I attended to a concert after a happy coincidence and perfect timing. This is about a Prince concert tour which arrived to the same city where I was living back then.

On autumn 2010 I was near Copenhagen as an exchange student and saw a small news article about a Prince concert which was about to happen in near future in Copenhagen. Of course I was excited about this opportunity and I even managed to buy online tickets to the concert.

I remember this day very well because it had this almost magical date: 2010/10/20. And the tour was called 20Ten tour, so there must have been something special in the air just because of the date. The concert was in a place called Forum and as there was not a supporting band you could hear the Prince soundcheck outside the venue. When the lights were turned off people started to cheer and the band started to play while Prince walked to the stage with his guitar. The first song was Future Soul Song which I didn't know before, but it was a very good song especially when the guitar sounded so good. The concert had a lot of hits but few surprises as well like the song called Cool and the long and catchy jam in Controversy. Purple Rain and other hits were played of course and Prince's Telecaster sounded very good all night. When the lights were turned on and the concert was over, Prince came back to the stage and played few more songs. Part of the audience had already left the venue at this point.

I was propably one of the last who left the venue. I even bought a t-shirt which had an interesting Prince illustration (same as the 20Ten album cover), and the style was definitely very Prince-kind. After the concert I talked to people and found out that Prince was going to have an aftershow in a local club. I didn't know where the club was located and if I had used the underground I would have been the last in the queue, so I had to take a taxi to the aftershow venue which was called Amager Bio.

There was loads of people already outside of the club and the queue went near some kind of dark construction site. At the end of the queue you couldn't even see the club itself. It was a bit frustrating to stand on the queue as you didn't know will you get in, how much it costs and will Prince even play there. The queue didn't move at all for hours and I was standing there at least 3 hours in middle of the night. Finally the queue started to move and people got in to the club. Unfortunately the card payment option didn't work so I had to go to the nearest ATM to get 500 DKK in cash for the entrance fee. It was around 3 am when I finally got in and the band started to play almost immediately. There was excitement in the air. The band played some light and easy music and I saw Prince behind the curtains watching the audience. At this point it was sure Prince was there and they were going to play.

The aftershow was very different than the show earlier. There was a lot of small parts of the songs and the style was jamming, improvisation and even singing together with the audience. I think even a possibility to see Prince in this kind of small club was worth of the money. He definitely belongs to the heavy weight artists, which you can see usually only at large arenas. After two hours of playing and jamming the concert was over at 5 am and I was back in my apartment around 7 am. I would say this was pretty expensive night, but worth of the money and effort.

---
The news of Prince's passing in April was surprising. He may have been a controversial artist, but I think he was definitely one of the best in the business.

Musapiknikillä Kelan kanssa

Kävin parisen viikkoa sitten kääntymässä Kupittaan puiston Musapiknikillä. Piknik-kori eväineen ja muine varusteineen puuttui kokonaan sillä tarkoitukseni oli käydä katsomassa vain Anssi Kelan keikkaa. En ole aiemmin nähnytkään häntä livenä ja muutenkin olen tutustunut Kelan tuotantoon lähinnä vain pintapuolisesti radion kautta. Tiedän hänet kuitenkin eteväksi ja monipuoliseksi muusikoksi, vaikka en itse erityisesti kuuntele kevyehköä suomenkielistä musiikkia.

Kanniskelin tietenkin kameraa mukanani kuten suurin piirtein kaikilla keikoilla. Tällä kertaa mukanani oli Mamiya, jota en ole koskaan käyttänytkään konserteissa. Oikeastaan oli oikein hyvä asia, että Kelan keikka oli ajoitettu jo kuuden aikaan illalla, jolloin oli vielä mukavan valoisaa. Olen joskus yrittänyt kuvata värifilmillä hämärillä keikoilla ja jälki on aina ollut aivan hirveää, koska keinovalo vääristää värit päivänvalofilmeillä hyvin keltaisiksi ja kuvien tarkkuus on myös ollut surkea. Vika on joskus saattanut olla myös kuvaajassa.

Mutta Anssi Kelan keikka oli oikein mainio ja viihdyttävä ja hän on myös hyvä esiintyjä. Vanhojen hittien ohella kuultiin myös muutama viime syksynä tv:stä tuttu kipale. Mikäli on silmää kitarakauneudelle on Anssi Kelan keikka myös hyvä kohde. Esimerkiksi miehen käyttämä ja kuvassa näkyvä EVH-Stratocaster on oikein "käheä" soitin näin ikiaikaisen vanhentunutta sananpartta käyttäen.

Välittömästi keikan jälkeen alkoi muuten oikein kunnon elokuinen rankkasade. Onneksi nurmikenttään oli tökätty useita aurinkovarjoja, jonne minäkin pääsin sateensuojaan, sillä olemattomassa piknik-korissani ei ollut sateenvarjoa. Itse asiassa en edes omista sateenvarjoa.

Keikkakuvista ei tullutkaan ihan niin hyviä kuin ajattelin, joten laitan tähän nyt vain tämän yhden kuvan.

---

Music picnic with Anssi Kela

Two weeks ago I went to a local music picnic happening. I only wanted to see the concert by Anssi Kela so I didn't have any food or other picnic related stuff with me. I haven't seen him live before and I have listened to his music only on radio. But of course I know some of his songs and that he is a very versatile musician.

As usual, I had my camera with me. This time it was my Mamiya which I have never used in concerts. It was good that this concert was already on early evening, so there was plenty of light out there. I have used colour film before in some dark indoor concerts and the result has always been quite bad, because the artificial light becomes very yellow when you use daylight film and generally sharpness has been quite bad too. So it was good that there was daylight.

Anyway the concert was very good. If you like some beautiful guitars there is something to see in his concerts such as the EVH-Stratocaster which he uses in the first picture.

Right after the concert it started to pour rain. Luckily there were some umbrellas on the grass field. I even don't have an umbrella.

The photos didn't turn out so well, so I put only this one picture of the concert.

I got the Blues

Kävin viikonloppuna kuuntelemassa Erja Lyytisen blues-kitarointia Turun Sigyn-salissa. Ja hyvältähän se kuulosti! En ole sitä aiemmin päässytkään kuuntelemaan livenä, ja muutenkin aikaisempi kokemukseni artistista painottuukin vain joihinkin netistä katsomiini livevetoihin ja yhteen kuunneltuun albumiin. Tätä uskaltaa siis suositella noviiseillekin kun en itsekään ole mikään blues-spesialisti.

Jos siis Lyytisen bluesveturi jyskyttää kotiaseman kautta, kannattaa se käydä katsastamassa. Kevään Suomen kiertue jatkuu vielä huhtikuun loppuun.

Jokaisessa kuvassa artistilla näyttää olevan eri kitara ja telineessä niitä olikin melkoinen rivistö odottamassa soittovuoroaan. En ole varma ehtikö hän edes soittaa kaikkia kitaroitaan parin tunnin keikan aikana.

Ostin keikan jälkeen Lyytisen uusimman albumin ja sain siihen myös nimikirjoituksen kun hän tuli vielä keikan jälkeen juttelemaan ja jakamaan nimikirjoituksia. Taisin olla isäni kanssa viimeisinä paikalla sillä istuimme takarivissä ja emme pitäneet mitään kiirettä narikkajonoon menemisessä.

Pelkäsin aluksi, että salissa olisi ollut liian hämärää valokuvaamiseen ja etenkin kun käytin käsitarkenteista objektiivia. Itse asiassa näistä tulikin tosi onnistuneita, vaikka nämä nyt rikkovatkin mustavalkoisten keikkakuvieni sarjan. Tai ehkäpä ne vain täydentävät sitä. :)

---

I got the Blues

Last weekend I went to Erja Lyytinen's concert. She is a Finnish blues guitarist and she is also called as the Queen of slide guitar. That's definetely true! I haven't listened to her music so much but I enjoyed the concert, because she's not only a great guitar player but also a great singer and entertainer. This concert tour goes only in Finland, but maybe she is having also some concerts abroad after this spring.

She got a big collection of guitars with her and I'm not sure did she even use all of the guitars during the concert. After the concert I bought her brand new album called The Sky Is Crying and also got it signed when she came to talk with the fans and give autographs.

I was afraid that it was too dark to take photographs with my camera and especially when I had only a manual lens, but actually I like these photos very much. How about you?

Festivaalikatsaus vuodelta 2011

Ajattelin tehdä pientä päivitystä kun en ole pitkään aikaan kirjoittanut tänne mitään. Viime aikoina ei muutoinkaan ole tullut hirveästi kuvattua, vaan olen tehnyt lähinnä omaan käyttööni pienimuotoista tietokonegrafiikkaa. Olen pyrkinyt pitämään blogin materiaalin jokseenkin ajankohtaisena ja tuoreena, mutta kun ei ole uusia kuvia, niin ei myöskään päivityksiä. Kamerassani on tällä hetkellä kyllä yksi filmirulla meneillään ja pari solaria on tulilla koko ajan, joten pian on tulossa taas jotain uudempaa kuvaa - jos niistä siis tulee jotain julkaisukelpoista.

Sitä odotellessa onkin taas hyvä kaivella arkistoja. Tällä kertaa aikakone vie vuoden 2011 Ruisrockiin Hurtsin keikalle. Aihe tuli mieleeni kun huomasin televisiossa mainoksen Hurtsin uudesta albumista Exilesta. Pidän myös varsin paljon heidän uudesta Miracle-kappaleesta, jonka olen kuullut pari kertaa radiosta. Silloin pari vuotta sitten pidin Stay-hitistä ja Hurts olikin yksi bändeistä, jonka halusin sinä vuonna erityisesti nähdä. Hassua, että olen innostunut radiohiteistä sillä yleensä tuohon hitti-sanaan ei välttämättä liity positiivisia mielikuvia. Olkoon tuo siis osoituksena siitä, että hitti voi olla myös laadukasta ja hyvin tehtyä musiikkia, eikä vain yhden yön autotunetettu viritelmä, jota pakkosyötetään joka paikassa niin että pää räjähtää. Sellaisia nuo nykyajan hitit tuppaavat olla.

Hurtsia voisin kuvata joskus uudestaankin. Se oli ainakin huomattavasti helpompaa kuin seuraavana lavan valloittanut Prodigy, jonka keikka oli kyllä armotonta tykitystä alusta loppuun. Itse asiassa Hurts esiintyy taas ensi kesän Ruisrockissa, joten ei tarvitse ainakaan lähteä merta edemmäksi kalaan.

Muutoksia on talven aikana tapahtunut myös Turku-Tukholma laivalinjalla, joten laitetaan myös pieni kulttuurihistoriallinen pläjäys laivoista, joita ei Ruissalon rannasta voi enää bongata. Nämä kuvat olen muuten ottanut prässäämällä filmiä, joten jälki on sitä myöden myös hieman rouheampaa.

M/S Silja Europa

M/S Viking Isabella. Kapteeni kiikaroi festivaalikansaa.

 ---

There's some traffic outside of Finland to my blog so I decided to make a short summary in English to serve all the readers around the world. I haven't photographed for a while, so here are some photos from my archives. These photos are taken from a local festival called Ruisrock in 2011. Hurts had a show there and they will perform also in the next Ruisrock festival this year. I like the song Miracle, so maybe I should check their brand new album Exile?

Turku-Stockholm shipline goes just in the front of the festival area (how cool is that!). These ships are now replaced by new ones, so next summer this view will be different.

Tammikuinen live-iltama

Muutama viikko sitten Turun Klubilla vietettiin bändi-iltaa pakkasen kirpaisemassa yössä. Illan musiikillinen anti koostui neljän paikallisen bändin orkesteroinnista (Reactor, Polar Ends, Molly Grows Up ja Rozzy Randall & The Roller Bastards). Näistä Reactor ja Rozzy Randall olivatkin jo ennalta tuttuja ja olen nähnyt ne yhden jos toisenkin kerran esiintymässä. Molly Grows Up oli vain nimeltään tuttu (mutta yllätti positiivisesti) ja Polar Endsistä en ollut ennen kuullutkaan. Illan aikana sain kuitenkin syventää tietämystäni kyseisestä bändistä sillä paikan päällä esitettiin orkesterin uutukainen musiikkivideo Colours. 

Kameraa en jaksanut raahata mukanani, mutta Reactoria ja Rozzy Randallia olen joskus aiemmin kuvannut ja kenties juuri samaisen tapahtuman aiemmissa versioissa jo vuosia sitten. Koska kuvia ei tämänvuotisesta tapahtumasta ole, päätinkin tehdä pieniä kaivauksia kuva-arkistoistani. Ja kas - löytyihän sieltä eräs kuva vanhalta hyvältä (?) ajalta jolloin baareissa sai vielä polttaa tupakkaa ja tilata itselleen vaikka viisi olutta kerrallaan mikäli jano oli sen mukainen.

Oheisessa kuvassa siis patsastelee Rozzy Randall ja ulkomuistista ajoittaisin kyseisen keikan syksylle 2006. Kuva on skannattu paperivedoksesta vanhalla vähemmän hyvällä skannerilla ja se on myös käynyt läpi kevyen digisävytyksen. Onkohan tuo muuten sama pipo jota Rozzy käyttää edelleen keikoillaan...