Testissä Ilford Delta 100

Vaikka olenkin kuvannut jo hyvän aikaa eli useita vuosia, löytyy silti jonkin verran filmejä, joita en ole koskaan käyttänyt. En siis ole mitenkään systemaattisesti kokeillut eri filmejä, joten silloin tällöin vastaan tulee henkilökohtaisia uutuuksia filmeistä, jotka ovat kuitenkin olleet markkinoilla jo pitkään.

Tällä kertaa kyseessä siis on Ilfordin Delta 100, joka edustaa Ilfordin hitaampia filmejä. Tilasin tässä kevään aikana jonkin verran filmejä varastoon, sillä vanhat alkoivat jo käydä vähiin. Ostin enemmän hitaampia filmejä ja mukana oli myös 10 rullaa Ilfordin Delta 100 -filmiä. Vaikka en ollut kuvannut kyseisellä filmillä koskaan aiemmin, en mitenkään epäröinyt ostaa kerralla suurempaa määrää.

Kuten aiemmin, tämäkään ei ole mikään tekninen ja tieteellinen testi, vaan muutaman rullan kuvaamisesta kertyneitä kokemuksia ja havaintoja. Kehitin rullat Rodinalilla, sillä olen käyttänyt tätä kehitettä jo melko pitkään helppoutensa vuoksi. Lopputulos olisi varmaankin hieman erilainen jollain toisella kehitteellä, mutta sitä en voi tämän perusteella tietää.

Kuten arvelinkin, jälki on ihan hyvän näköistä ja sävykästä. Luulisin, että tämä filmi soveltuu hyvin kirkkaisiin ja kuulaisiin kohteisiin, joita näissä esimerkkikuvissa onkin jonkin verran. Eivät siis ole aivan tuoreita kuvia, kuten lumikinosten jäämistä voi päätellä. Vaikka jälki on ihan hyvää, pidän silti ehkä enemmän Ilfordin FP4 -filmistä. Se on aavistuksen nopeampaa ja Rodinalilla kehitettynä se on mielestäni myös hieman rouheamman ja kauniimman näköistä. Mutta kehite varmasti vaikuttaa tähänkin asiaan jonkin verran kuten kuvankäsittely, jossa olen pyrkinyt säilyttämään vaaleampia sävyjä. Kontrastin lisääminen voisi siis tehdä terää.

Bonuksena vielä yksi hieman tuoreempi kuva keskikoon kameralla otettuna. Sillä ei sinänsä ole merkitystä millä kameralla tai kuvaformaatilla kuva on syntynyt, sillä samaa filmiä niissä on valotettu. Olosuhde tuossa viimeisen kuvan ottohetkellä oli puolipilvinen, mutta muuten ihan valoisa säätila. Tämän kannettavan tietokoneen näytöltä kuva ei ehkä näytä parhaalta, mutta muuten ajanee asiansa. Keskellä näkyvä puu on muuten Pietari Kalmin tammi Aurajoen rannalla.

Sanoisin, että Ilfordin Delta 100 on oikein hyvää filmiä ja luultavasti se on parhaimmillaan kirkkaissa olosuhteissa.

---

Ilford Delta 100 in a review

As I have photographed already many years, there are still films which I have never used, even when they have been on the market almost forever. One of these is Ilford Delta 100 which belongs to the category of slow black and white films.

During this spring I bought a bigger bunch of films as I started to run out of my stock. I bought more slower films including this 10 roll pack of Delta 100. I really didn't have any doubts of buying this much film I have never used before.

And to let you know, this is not any kind of scientific test, but only my experiences on this film after shooting couple of rolls. I used Rodinal as my developer and I have no idea is it really the best developer for this film, but I use it mainly because it's very easy to use. Results could be different if used another developer, but in this case I don't know the difference.

As I expected the results are quite nice when it comes to tonality, contrast and over all look. I think this film suits very well to bright and clear scenes like some of these example photos represent. These are not very fresh photos as the snow piles suggest. Even though the results are good, I still like more Ilford's FP4. It's slightly faster and it looks a bit grainier when developed with Rodinal. I think the developer plays a crucial role in this. I could also adjust more contrast when I edit photos. It propably brings a bit more attitude to my photos.

And the last one is a bonus photo taken with my medium format camera. It really doesn't matter what camera or film format you use, as it is the same film inside your camera. The weather was a bit cloudy but still realitively bright. Maybe it doesn't look best on my laptop screen, but is alright. The tree in the middle is Pehr Kalm's oak on the banks of Aura river.

As a conclusion I would say that Ilford Delta 100 is over all a very good film and propably it's best for bright scenes.

Lomography Digitaliza - terävämpää digitointia

Olen pienin askelin yrittänyt parantaa filmien digitoinnin laatua, joten päätin ihan kokeilumielessä ostaa keskikoon filmin skannaamista varten Lomographyn Digitaliza -skannausmaskin. Kivijalkaliikkeestä ostettuna se taisi olla jotain vajaan 40 euron hintainen kapistus. Epsonin skannerin mukana kyllä tulee oma vakiomaski, mutta se on rakenteeltaan melko hutera muoviritsa ja filmin saaminen suoraksi siihen voi olla hermoja raastavaa näpertämistä. 

Lomographyn maski on rakenteeltaan melko tukevaa muovia ja se koostuu kolmesta osasta: saranalla ja magneeteilla varustetusta kehikosta, metallilevystä ja magneeteilla varustetusta vastakappaleesta. Maski toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan siten, että filmi litistetään kehikkoon metallilevyn ja magneeteilla varustetun vastakappaleen väliin, kehikon sarana suljetaan ja metallilevy sekä vastakappale poistetaan, jolloin kehikkoon jää suoraksi litistetty filminliuska. Magneettien avulla sarana pysyy kiinni ja filmi hyvin paikoillaan.

Lomographyn kehikkoon mahtuu yksi filmiliuska kerrallaan, joten se ei ehkä sovi mihinkään massadigitointiin, mutta en tiedä mikä sopisi, sillä tasoskannerilla filmejä digitoidaan yleensä ruutu tai liuska kerrallaan, riippuen siitä kuinka suuri skannausalue skannerissa on. Omana tavoitteenani olikin saada filmi täysin suoraksi sekä koko kuva-ala filminreunoineen mukaan skannausalueeseen. Aikomuksenani onkin käyttää maskia lähinnä vain valikoidusti parhaimpien ruutujen digitoimiseen.

Filmi asettuu kehikkoon selkeästi hyvin litteänä, joka onkin tärkeää kuvan tarkkuuden kannalta. Kaikenlainen filmin kuperuus tarkoittaa, että jokin osa negatiivista on epäterävyysalueella. Sen sijaan kaipaamani filminreunat eivät tule aivan vakiona mukaan skannattavalle kuva-alueelle. Tähän vaikuttaa se, että kuvanottohetkellä kuva ei välttämättä projisoidu kamerassa aivan keskelle negatiivia, vaan se voi olla hieman toisessa reunassa riippuen siitä millä tavalla filmi on siirtynyt kameran sisällä puolalta toiselle. Joskus kuva on melko keskellä negatiivia ja taas toisinaan se on hieman jommassa kummassa reunassa. Ehkä tähän voi yrittää vaikuttaa asettamalla filmin alkupää mahdollisimman keskelle filmin kelauspuolaa kun aloittaa uuden rullan. Tai ehkä tässä on myös jotain kamerakohtaisia eroja?

Kävin juuri ennen vuodenvaihdetta nappaamassa tämän esimerkkikuvan Turun yliopistollisesta keskussairaalasta. Kamerana oli Mamiya 645 Pro, objektiivina Mamiyan 80 mm standardilinssi ja filminä Kodakin Ektar 100. Kuten tuosta osasuurennoksesta näkee, Lomographyn negamaski on jättänyt pienen varjon kuvan yläreunaan, joka näkyy vaaleana raitana. Saattaa olla, että ongelma poistuu jos maskin saa asetettua tarkemmin skannerin taustavalon keskelle, jolloin varjoa ei ehkä tule kuva-alalle. Mikäli omistaa kalliimman skannerin, jossa taustavalo on koko kannen kokoinen, tätä ongelmaa tuskin on.

Yleisesti kuvausfilosofiaani kuuluu, että rajaan ja sommittelen kuvan juuri kuvanottohetkellä enkä enää sen jälkeen kajoa rajaukseen. Mamiyalla tämä on hieman haastavampaa kuin esimerkiksi Nikonin F3 ja F4 -kameroilla, joilla etsinkuva on sataprosenttinen. Niillä kuvaan tulee vain se mitä etsimessä näkyy eikä yhtään sen enempää tai vähempää. Kuten moni muukin kamera, Mamiyan etsin rajaa hieman kuvaa, jolloin lopullisen kuva-alueen reunoja ei näe kuvanottohetkellä. Ehkä tästä tavasta voisi myös joustaa ja alla onkin esimerkki, josta rajasin reunat pois. Hieman ahtaan näköinen lopputulos, mutta näin yleisesti ottaen tarvitsisin laajakulmaisemman objektiivin, sillä kuvausaiheeni ovat yleensä sellaisia että laajuutta tarvittaisiin.

Lopputuloksena sanoisin, että Lomographyn maski parantaa ainakin hieman negatiivin suoruutta ja sitä kautta skannauslaatua. Lisäksi filmin asentaminen on suoraviivaisempaa ja helpompaa, eikä tarvitse taistella Epsonin muovirimpuloiden kanssa. Lomography Digitaliza onkin suhteellisen edullinen ja helppo tapa parantaa skannausten laatua ja skannauskokemusta ylipäätään, joten voin suositella sitä kaikille keskiformaatin skannaajille, jotka operoivat tasoskannerin kanssa.

---

Lomography Digitaliza - more sharpness for medium format scanning

I wanted to improve the results of my medium format film scans and so I bought this Lomography Digitaliza scanning mask. I bought this from a local shop and the price was around 40 euros if I remember correct. I have my Epson scanning mask of course, but that is quite flimsy piece of plastic and it can be painful to put the film on it if you want it to be straight.

Lomography Digitaliza is quite firm plastic film holder and it consists of 3 pieces: the actual film holder equipped with magnets, a metal piece and a plastic opposite piece with magnets. Using this mask is quite straightforward: you just squeeze the film in to the holder with the help of the metal and plastic pieces. Then you close the film holder door and remove metal and plastic pieces. Holder keeps film flat and steady with the help of magnets.

This mask can take only one slide at once, so this way it doesn't fit for huge workloads, but anyway what mask would do that as with flatbed scanners you usually scan one slide at time. My goal was to have a flat film and the possibility to scan the film borders also. I'm going to use this mask for scanning the best frames.

Using this mask is easy and the film stays quite flat which is important for sharpness. If the film is not flat but wavy, it means that some parts are not in the sharpness area. Having the film borders in the scanning area is not guaranteed as the picture is not always completely center on the film slide. There can be some differences between different camera models and how the film goes inside the camera from spool to other.

I took this example photo just before new year and as you can see, it's obviously a hospital. Camera was Mamiya 645 Pro, lens Mamiya's standard 80 mm lens and film Kodak Ektar 100. As you can see of the enlargement, there's a shadow of the scanning mask which is a light stripe on the top of the picture. Maybe you can tackle this problem if you set the scanning mask completely center of the scanner background light. Or if you have a better scanner and the size of this background light is bigger, you may not have this problem.

As a conclusion I would say that this Lomography mask will improve the flatness of a negative and this way scanning results. Also it's easier to put the film on the holder so it improves the scanning experience. Lomography Digitaliza is quite cheap way to improve your scanning results so I can recommend it for all medium format people who want to have at least slightly better scans with their flatbed scanners.

Kodak T-Max P3200 - rouheaa rakeisuutta

Kodakin T-Max -sarjaan kuuluva nopea mustavalkofilmi teki hiljattain paluun kauppojen hyllyille. Kyseessä ei taida olla aivan sama filmi kuin aiempi versio sillä nimessä on mukana P-kirjain. Se kuulemma viittaa filmin prässäykseen sillä huhujen mukaan kyseessä olisi oikeasti ISO 1600 -herkkyyden filmi.

Testasin vähän aikaa sitten kyseistä filmiä ensimmäisen kerran. Arvasin, että rakeisuutta tulisi olemaan jonkin verran sillä filmi on hyvin herkkää ja suuri herkkyys tarkoittaa luonnollisestikin suurempaa ja näkyvämpää raetta. Kun muutakaan kehitettä ei ollut käsillä, kehitin filmin Rodinalilla, joka tunnetusti antaa melko rakeisen ja piirroltaan terävän jäljen. Jokin muu kehite olisi varmasti ollut armollisempaa, sillä lopputulos oli todellakin rakeinen. Rakeisuutta saattoi myös lisätä se, että kuvasin melko hämärissä olosuhteissa ja osa kuvista olikin suoraan sanottuna alivalottuneita.

Olen joskus kuvannut Ilfordin Delta 3200 -filmiä ja se ei muistaakseni ollut lähimainkaan yhtä rakeinen. En tosin kehittänyt sitä Rodinalilla, vaan Kodakin D-76 kehitteellä, joten se vaikuttaa myös asiaan. Mielenkiintoista uuden T-Maxin kohdalla on, että rakeisuuden näkee selvästi jo silmämääräisesti negoja tarkastelemalla ja lopullinen sekä vieläkin armottomampi totuus paljastuu vasta kun negat skannaa tai vedostaa.

Mukavaa, että filmirintamalla tapahtuu nykyään sekä vanhojen paluita että uusien tulokkaiden esiintuloja. Uutta T-Maxia kannattaa kokeilla jos ei pelästy silminnähtävää raetta ja jyrkkää lopputulosta. Suositeltavaa voisi myös olla jonkin muun kehitteen kuin Rodinalin käyttäminen ellei sitten tavoittele tällaista ultrarakeista lopputulosta.

---

Kodak T-Max P3200 - fast, rough and grainy

Recently Kodak relaunched the old T-Max P3200 film. Actually this is not the same film than before as it has "P" on it's name. It's rumored that the letter "P" means push processing as this film would be ISO 1600 film in reality.

I tested this film for the first time recently and I knew it was going to be a grainy result as it's a super fast film. I developed this with Rodinal as I didn't have any other developer in my hands. Rodinal is a high acutance developer and it's famous for sharp and grainy result. Any other developer would probably be more merciful to the result as it really was grainy. Maybe the graininess was even begger because I shot this film in dim conditions and some of the frames were even under exposed.

I have used Ilford's Delta 3200 before and I don't remember it was this grainy. I developed it with Kodak D-76, so it affects the result of course. But it's really interesting that you can see the grains with a naked eye and the final result is revealed when you scan or print the negatives.

It's good to see comebacks and completely new films in the market today. Try this new T-Max film if you are not afraid of coarse grain and contrasty result. My advice would be to try any other developer than Rodinal if you are not craving for these kind of ultra grainy results.

Testissä Fujifilm Pro 400H

Vaikka olen kuvannut jo useita vuosia, markkinoilla on edelleen paljon filmejä joita en ole koskaan kokeillut. Tällä kertaa testissä on Fujin Pro 400H. Kyseiseen Pro-sarjaan kuuluu kaksi versiota: Pro 400H ja hitaampi Pro 160 NS. Ja kuten aiemminkin, testi on lähinnä normaalissa käytössä kertyneitä kokemuksia. Kesäkuussa nimittäin oli se hetki kun latasin ensimmäisen Pro 400H-rullan kameraani.

Näin alkuun täytyy antaa ensimmäiset pisteet jo pelkästä tuotepakkauksesta. Se on värimaailmaltaan ja suunnittelultaan kaunis sekä antaa vaikutelman hyvästä värintoistosta ja korkeasta laadusta. Kenties vihreän ja violetin yhdistelmä miellyttää silmääni ja kultakirjaimillakin saattaa olla vaikutusta. Mielestäni tämä onkin hyvä esimerkki siitä miten jo pelkkä pakkaus voi houkutella kokeilemaan itse tuotetta. Esimerkiksi Kodakin Portran pahvikotelo ei yllä aivan samaan visuaaliseen vaikutelmaan, vaikka tuote itsessään on erittäin hyvä ja klassikko.

Tähän testiin valikoituneet kuvat eivät edusta mitään yltäkylläistä värien juhlaa, sillä kohteet sattuivat olemaan harmaita samoin kuin kuvausolosuhteetkin. Hieman värikkäämpiäkin otoksia olisi niiden kolmen rullan seasta ehkä löytynyt, mutta skannausjälki oli monin paikoin niin karkeaa, että päädyin ottamaan tällaisen kattauksen. Itse en omista keskikoon skanneria, joten uusintaskannaus tätä varten ei onnistu aivan käden käänteessä.

Kolmen rullan jälkeen filmistä jäi sellainen kuva, että värit ovat hieman kylmiä ja magentaan taipuvia. Mutta en pysty sanomaan kuinka totuudenmukaisen kuvan filmin ominaisuuksista saa pelkästään kotioloissa tapahtuneen negatiivien skannaamisen perusteella. Digitoituun kuvaan vaikuttavia muuttujia ja säätömahdollisuuksia on paljon ja mikä niistä onkaan oikea? Myös omassa työnkulussa saattaa olla parantamisen varaa. Skannaus on usein niin tuskaisaa hommaa, että sen haluaisi vain hoitaa mahdollisimman ripeästi. Nuo mielenkiintoiset punertavat alueet kuvien reuna-alueilla ovat muuten skannauksesta johtuvia.

Kaikesta huolimatta sanoisin filmin kuitenkin olevan varsin mainio valinta kaikenlaiseen yleiskuvaamiseen. Kokeile itse ja hämmästy!

---

Test: Fujifilm Pro 400H

There are still lots of films I have never tried even when I've been photographing quite long already. This time I am testing Fuji's Pro 400H film. There are two versions of this film: Pro 400H and a slower Pro 160 NS. This is not a scientific test, but only my own experiences after shooting 3 rolls of this film. In June was the moment when I loaded first time this film in my camera.

I have to say that I really like the package of this film. I like the colours and design and it gives me a good impression of the quality. Maybe the green and purple design and golden letters do the trick for me. I think this is a good example how a package can make you want to try the product itself. For Kodak Portra's package this doesn't work the same way, even when I know it's still a classic product.

The photos you see here are not full of colours as my subjects were grey and the circumstances were grey too. There could have been more colourful photos among those 3 rolls I shot, but most of the scans were so coarse, that I decided to pick these photos. I don't have a medium format scanner so I cannot re-scan them quickly for this.

The film is allover good, but I the colours seem to be cool and maybe a bit towards magenta. I don't know is it even possible to make a clear opinion of the characteristics of the film after you have only scanned them with a non-professional flatbed scanner. There are so many variables and things to adjust and who knows what is the right way to go? I could also improve my work flow when it comes to scanning, but often that scanning part is just so painful that I want to get over it quickly. Those interesting magenta parts you can see are produced by the scanner.

After all I would say that this is a really recommended film for all kind shooting. Try it and be amazed!

Testissä Ilford XP2 Super

Pitkästä aikaa henkilökohtaisia uutuuksia kokeilussa. Tällä kertaa kyseessä on väriprosessissa kehitettävä mustavalkofilmi Ilford XP2 Super. Kyseinen filmi ei oikeasti ole mikään uutuus, mutta itse en ole aikaisemmin kokeillut väriprosessissa kehitettäviä mustavalkofilmejä. Ilfordin lisäksi ainakin Kodakilla oli vastaavaa filmiä markkinoilla, mutta valitettavasti sen valmistus lopetettiin joitakin vuosia sitten vähäisen kysynnän vuoksi.

Ja kuten ennenkin, kyseessä ei ole mikään tieteellinen testi vaan normaalissa käytössä yhden rullan verran kokemuksiani kyseisestä filmistä.

Näin yhden rullan perusteella kuvat vaikuttavat melko harmailta ja kontrastittomilta. Tähän saattaa vaikuttaa, että olen kuvannut melko hämärissä ja harmaissa olosuhteissa, joten mitään kirkkaita tai muuten vain hyvässä valossa olleita maisemia ei ole tämän rullan aikana kohdalleni osunut. Negatiivit myös näyttävät hieman oransseilta tavallisiin mustavalkonegoihin verrattuna. En tiedä onko sillä sitten vaikutusta kontrastiin. Skannauksessa käytetyillä kuvansäädöillä on tietenkin vaikutusta kuvaan, joten on vaikeaa sanoa millä tavalla kaikki eri muuttujat yhdessä ovat vaikuttaneet hieman harmaaksi jääneeseen lopputulokseen.

Voisin mieluusti kokeilla filmiä uudemmankin kerran ja voin myös suositella sitä etenkin niille, jotka haluaisivat kokeilla mustavalkokuvausta ilman suurempaa vaivannäköä ja perehtymistä aiheeseen. C41-kehitys on siitä kätevää, että filmin voi kehityttää missä tahansa fotoliikkeessä ja yleensä se on myös hieman halvempaa perinteiseen mustavalkokehitykseen verrattuna.

---

Test: Ilford XP2 Super

For a long time I got my hands on a new film roll which I have never used before. So, here's a little review about it. The film is Ilford XP2 Super which is a black and white film that is developed in C41 colour process. Kodak had a similar film in their product range, but unfortunately it was discontinued few years ago.

And this is not a scientific review in any way. Only my own experiences I got while I shot one roll of this film.

It seems that most of the photos are somehow grey and with a low level of contrast. I took most of my photographs under low light circumstances which probably had an effect to the result. The negatives look a bit orange compared to the traditional b&w negatives. I don't know if it has any influence on contrast. Scanning does also have an effect to the picture and it's quite difficult to say what is the role of these different parameters to my grayish photographs.

I definitely could give a try again this film and this is also an easy way to get into b&w film photography if you haven't tried already. C41-process is very convenient as you can drop your film almost any photo lab and it's also cheaper to develop than traditional b&w process.  

Kodak Ektar 100 - värien yltäkylläisyyttä

Kuvasin ensimmäisen rullani Kodakin Ektaria ja nyt kun takana on 15 otettua kuvaa, voisi filmistä ehkä sanoa muutaman sanasen. En ole kuvannut mitään tiettyjä kohteita juuri testausmielessä, joten siinä mielessä tämä on lähinnä normaalin kuvaamisen ohella kertyneitä kokemuksiani.

Filmirintamalla Kodak Ektar 100 on itsessään melko tuore tapaus, sillä tämä tuli markkinoille vasta vuonna 2008, jolloin monet valmistajat pikemminkin ajoivat alas omaa filmituotantoaan kuin lanseerasivat mitään uutta. Kinokoon lisäksi Ektaria on saatavilla sekä rulla- että laakafilminä, joten jokaiselle kuvaajalle löytyy oma formaattinsa.

Kodak itse sanoo filmin olevan maailman hienorakeisin - ja saattaahan se ollakin. Pitäisi vain olla parempi skanneri, jotta asiaa pääsisi itse tutkailemaan tarkemmin. Mutta se minkä huomaa helposti, on filmin kontrastisuus ja värikylläisyys. Värit ovat oikein kirkkaat ja kylläiset ja kontrastia myös löytyy. Sopii siis maisemiin ja muihin vastaaviin kohteisiin, joissa värejä haluaisi ehkä korostaa. Muotokuviin tämä ei ehkä ole aivan ideaalinen filmi, sillä kasvoista saattaa tulla punakammat kuin mitä ne oikeasti ovat.

Yhden rullan perusteella sanoisin, että tämä on oikein mainio filmi ja kuvaan tällä varmasti vielä lisääkin tulevaisuudessa. Se mikä itseäni juuri tällä hetkellä hieman vaivaa, on filmin hitaus. Alati pimenevässä Suomen syksyssä on satasen herkkyys mielestäni hieman liian vähän kaikenlaiseen yleiskuvaamiseen, ellei kohteessa ole sattumoisin hyvää valoa tarjolla.

Suosittelen siis kokeilemaan Ektaria mikäli et ole vielä kokeillut!

----

Kodak Ektar 100 - vivid colours

I shot my first roll of Kodak Ektar 100 and as I have taken 15 shots now, I might have few words to say about it. I haven't photographed any specific subjects in a testing purpose, so this is more my own experiences of the film in my normal use.

Kodak Ektar 100 is still quite new film as it came to the market in 2008, when most of the manufacturers were more or less bringing down their films than introducing anything new. You can have this film in 35 mm format, 120 format and in sheets so there are formats for every photographer.

Kodak says that this is the worlds sharpest film - and it sure might be. I should have a better scanner to see it myself. But what you can see is the contrast and vivid colours this film has. The colours are very bright and there's a good contrast. So this is good film for landscapes and any other subjects where you would like to highlight colours. Probably this is not the best choice for portraits as this could turn skin tones more red than they really are.

By the experience of this one roll, I would say this is a really nice film and I would like to shoot more with it. But what bothers me at the moment with this film is the speed. When it's autumn and it becomes darker and darker every day the ISO 100 speed is a bit too slow for general photography, if there's not good light available.

After all I recommend to test this film if you haven't tried this before!

Testissä Fomapan 200

Sain kaverilta testiin Fomapanin filmiä ja tässä muutama otos kyseiseltä rullalta. Foma on tsekkiläinen valokuvausalan yritys ja nettisivujensa perusteella ollut toiminnassa pian jo lähes sata vuotta. Itse en juurikaan tiedä heidän filmeistä tai muista tuotteista paljoakaan kuin nimen ja sen, että niitä saa tilattua ulkomailta muita merkkejä huokeampaan hintaan. 

Hinta näyttäisi tässä tapauksessa olevan pelkkiä numeroita, sillä mielestäni tällä filmillä saa oikein mukavaa jälkeä. En ehkä silti viitsi alkaa tilailla ulkomailta mitään suuria filmiläjiä, sillä kulutukseni on sen verran pientä, että pärjään aivan hyvin satunnaisilla irtofilmeillä, joita ostan hyvin harvakseltaan. Jääkaapissani on nimittäin vielä toinenkin Fomapanin filmi. Nyt vähän aurinkoisia kuvia sadepäivän keskelle. Ensimmäisessä kuvassa käytin polarisaatiosuodinta, joka tummensi taivaan.

Tänään muuten vietetään maailman filmikuvauspäivää. Sateisesta säästä huolimatta nappasin auton ikkunasta pari valokuvaa.

---

Test: Fomapan 200

I got few Fomapan films from my friend for testing. Foma is a Czech photography company and it's almost hundred years old. I know only the name of their products and the fact that they are cheaper than many other brands.

In this case it seems that prize is only numbers, because the results are very nice. Propably I won't order huge loads of film from abroad, because my consumption of film is very low and it's okay for me to buy some random films separately. There's even another Foma-film in my fridge right now.

Today was another theme day: the world film photography day. Even when it was rainy here, I took few pictures from the backseat of a car.

In the first picture I used a polarizer.