Kevään valoa ja pitkiä varjoja

Kun vielä muutaman päivän ajan eletään virallista kevätkuukautta voi ihan hyvällä omatunnolla palata kuukausi-pari taaksepäin.

Maalis-huhtikuussa on jotain samaa kuin loka-marraskuussa. Ilmassa on koleutta, aurinko paistaa matalalta ja puut ovat lehdettömiä. Alkukevät ja loppusyksy on hyvää aikaa löytää valaistuksen luomaa yllättävää dramatiikkaa aivan lähiympäristöstä. Kirkkaana ja matalalta paistava ilta-aurinko luo syviä varjoja ja jyrkkiä kontrasteja. Tavallisina pitämämme jokapäiväiset maisemat saattavat muuttua mielenkiintoisiksi näkymiksi. Mutta usein ne myös katoavat yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin.

Kuvasin keväällä hieman vaihtelevaan tahtiin ja tässä muutama poiminta kahdelta eri filmiltä. Yleensä kiinnitän paljon huomiota varjoihin. Mielestäni ne ovat lähes yhtä tärkeä osa kuvaa kuin varsinainen kohde. Varjot voivat myös osoittaa katsojalle jotain sellaista, joka on kuvan ulkopuolella, mutta muuten olennainen osa ympäristöä. Se voi olla joko hetkellistä tai pysyvää, mutta kuvanottohetkellä kuitenkin todellisuutta.

---

The highlights and long shadows of spring

As there are only few days left this spring season, it's a good excuse to take a look at March and April. 

There is something similar with early spring and late autumn. Air is chilly, sun is shining at a low angle and there are no leaves in trees. This is a good time to find some dramatic scenes from your everyday surroundings. Bright low-angle sunlight creates deep shadows and high contrast scenes. The everyday surroundings can become interesting and somehow different. But these scenes tend to disappear as quickly as they were appeared.

I didn't photograph so actively during this spring and this is my selection from two different film rolls. I pay much attention to shadows when I am photographing. I think shadows can be almost as important part of a photograph as the subject. They can show something that is out of the photographs range, but crucial part of the environment. It can be momentary or permanent, but at the same moment when camera's shutter is released it's reality.

Diginoir

Maaliskuu alkoi ja päivät ovat selvästi pidentyneet. Pimeää on edelleen hyvin tarjolla rakeisiin tunnelmiin keskikaupungin etu- ja takapihoilla. Pimeys voi olla valokuvaajan ystävä myös ilman jalustaa.

---

Diginoir

March just started and the days are getting longer and there's more light. There's still dark moments available for grainy and moody photographs from the backyards of the city. Darkness can be a friend for a photographer even without a tripod.

Yökuvausta

Nyt kun elämme vielä toistaiseksi pimeää vuodenaikaa, voi sen vuoksi laittaa muutamia yökuvia tämän vuoden puolelta. Näitähän on oikeasti kertynyt paljon paljon enemmänkin kuin mitä tässä nähdään, joten tulen todennäköisesti laittamaan lisää yökuvia vielä lähitulevaisuudessa.

Yökuvaus on mielenkiintoista, mutta hieman epävarmaa puuhaa etenkin kun on filmikameran kanssa liikenteessä. Valotan kuvaa yleensä oman tuntuman mukaan, mutta usein valaistusta tulee mietittyä ja ehkä ylianalysoituakin. Miten vaikuttaa yläpuolella oleva valotolppa? Entä taustalla hehkuvat sataman valot? Entäs valkoinen lumihanki? Mitä jos kohde on tumma? Kameran valotusmittariin ei kannata luottaa sillä se näkee kaiken keskiharmaana, jolloin saattaa tapahtua ylivalotusta ja huippuvalojen puhkipalamista. Ylivalotus on tietysti pienempi paha kuin totaalinen alivalotus, mutta yötunnelma siinä samalla myös menee.

Takataskussani ei valitettavasti ole mitään taattua reseptiä kunnon yökuviin, vaikka sellainen kannattaisi ehkä olla. Nimittäin joka kerta valotusta tulee mietittyä vähän liiaksikin. Kaikesta harhailusta huolimatta yleensä kuitenkin saan ihan kelvollisia yökuvia. Jalustaa voin ainakin suositella.

---

Night photography

As we are living dark season at the moment it's good to put out some night photographs from this year. Actually I have quite many night photographs already in my reserve so probably I am going to upload some other ones in the near future.

Night photography is interesting field, but to be honest usually I am not so comfortable about the results during the photo shoot. This happens when I use my film camera and cannot take any test shots. Often I just tend to expose film based on the feeling and estimation of the illumination of the scene. Many times I just use too much time thinking what exposure I should use or analyze other aspects of the scene. How does that streetlight above affect on illumination? What about the harbour lights? How about snow? What if the subject is dark? You cannot trust the camera's light meter as it sees everything in medium gray and would probably overexpose the scene and blow out highlights. Generally it's maybe better to overexpose than underexpose, but then you will end up with a ruined atmosphere.

Unfortunately I don't have any special tricks when it comes to night photography, even when I should have. Every time I pay a lot of effort for thinking the correct exposure and other things. But after all the hassle I manage to get pretty good night shots. At least I can recommend a sturdy tripod.

Kuvan takana: Verdandin talo

Tällä kertaa luvassa on jatkoa Kuvan takana -sarjaan.

Kuvaustyylini on yleensä melko perinteisen turvallinen ja aina silloin tällöin kaipaankin vaihtelua sekä kaavoista irrottautumista. Sen jälkeen kun tilasin Saksasta kerrallaan hieman enemmän filmiä varastoon, aloin myös kuvata runsaammin, kokeellisemmin ja vapautuneemmin.

Kuvassa on Turun Aurakadulla sijaitseva Verdandin talo. Kyseessä on monivalotus, mutta en muista tarkalleen kuinka monesta osavalotuksesta kuva koostuu. Yhteen valotukseen olen ottanut mukaan puiston puolella sijaitsevan puusta rakennetun Pudelma-veistoksen, joka näkyy kuvassa tummana varjona. Ensin otin epätarkan siluettikuvan Pudelmasta, jonka jälkeen kuvasin kadun toisella puolella sijaitsevan Verdandin talon moneen kertaan samalle filmiruudulle. Tällä tavalla voi saada aivan uudenlaisen kuvan monille niin tutusta rakennuksesta ja ympäristöstä.

Mikäli muuten haluat nähdä Pudelman hieman tarkemmin, se on nähtävillä osana kuvasarjaa, jonka olen ottanut neulanreikäkameralla joitakin vuosia sitten.

---

Behind the picture: Verdandi house

For a long time it's going to be some continuation to my Behinde the picture -series.

My photographing style is quite traditional and sometimes I just want to get rid off the that. When I bought a bigger amount of film from Germany, I started to photograph more and with less distortions. 

This is a photo of the Verdandi house located in Turku. I don't remember how many exposures I took for this, but I included a shadow of a nearby wooden sculpture called Pudelma. First I took a silhouette picture of the sculpture and then several photos of the building in same film frame. This way you can create a whole new picture of a familiar surroundings.

If you want to get a better picute of Pudelma, you can check out the pinhole photograph of it I took four years ago.

Keinovaloa ja elokuun hämyä

Sain taas kehitettyä muutaman filmirullan ja päätin laittaa pari kuvaa tänne blogin puolelle aivan tuoreeltaan. Nämä kuvat ovat eräältä elokuun alkupuoliskolla tekemältäni lämpimältä myöhäisillan kaupunkivaellukselta. Nyt kun jälkikäteen ajattelee, olisin toki voinut ottaa enemmänkin kuin vain neljä kuvaa koko reissulla. No, tässä ne kaikki kuvat kuitenkin ovat.

Lähdin melko myöhään liikkeelle ja ilta alkoikin olla jo hämärä. Mahdollisuudet kuvan tärähtämiselle kasvoivat myös sitä mukaa kun ilta edelleen pimeni. Kuvasin käsivaralta ilman jalustaa ja olenkin iloinen, että kuvat onnistuivat oikein mainiosti. Vaikka valotusajat venyivät jopa vaarallisen pitkiksi, kuvat eivät tärähtäneet mitenkään ja tarkennus osui myös kohdilleen. Käsisäätöinen tarkentaminen voi olla yllättävän hankalaa hämärässä. Onnistuin myös käyttämään kirkkaana paahtavia mainosvaloja hyväkseni kohteiden valaisussa.

Olen innostunut kuvaamaan näyteikkunoita, mainosvaloja, erilaisia liikennevälineitä ja arkisen elämän yksityskohtia. Niihin sisältyy mielenkiintoisia kirjoittamattomia tarinoita ajasta jota elämme. Juuri nyt näyteikkunat, mainoskyltit tai bussipysäkit saattavat näyttää tavanomaisilta ja arkisilta, mutta eron huomaa vasta sitten kun ne ovat kadonneet katukuvasta tai korvautuneet uusilla. Kuvittele näkymä esimerkiksi 80-luvun ostoskadulta. Näyttäisi varmasti tutulta, mutta silti niin erilaiselta.

Historiaan liittyvä näkökulma onkin eräs asia joka motivoi kuvaamaan. Tänään otettu valokuva on huomispäivän historiaa, mutta mielenkiintoista siinä on se, että sen voi nähdä vasta vuosien päästä.

---

Artificial light and darkness of August

I just developed couple of films and I decided to put some new and fresh photos here on the blog. I took these photos on a steamy warm night in August. I could have taken more than only 4 photos, but here they all are.

It was already quite late when I left home and the evening started to be quite dark. The possibilities to get blurry photos were growing as the night was falling. I took these without a tripod and I'm very happy that these turned out very well. The exposure times were dangerously long, but photos are still sharp and in focus. It can be quite difficult to focus manually in dark. I managed to use bright commercial lights to illuminate my subjects.

For some reason I'm interested in photographing shop windows, neon lights, different vehicles and details of our every day life. They tell some interesting unwritten stories of our time we are living right now. The details may look very ordinary now, but you'll see the difference when it has disappeared from the streets. Think about a photograph of a shopping street of 80's. It may look very familiar, but still so different.

History is one of the aspects that motivate me to take photographs. A photograph taken today is history of tomorrow, but the interesting part is that you'll see it only years after.

Helsingin maisemia ja livemusiikkia

Lokakuussa tein pitkästä aikaa keikkareissun Helsinkiin. Tällä kertaa vuorossa oli ruotsalainen Opeth eli progemetallia länsinaapurista. Ennen keikkaa kiertelin muutaman tunnin ajan eri paikoissa, kuten esimerkiksi Merihaassa. Myös Kallion nurkilla ja lähimaastoissa tuli samalla kierreltyä.

Keikka oli tällä kertaa hieman erikoisesti Finlandia-talossa, joka ei ehkä ole luontevin keikkapaikka progressiivista deathmetallia soittavalle bändille. En ollut aiemmin käynyt Finlandia-talossa, joten oli myös mielenkiintoista päästä samalla tutusumaan itse rakennukseen. Ja täytyy kyllä sanoa, että se on mahtava rakennus, niin sisä- kuin ulkopuoleltakin. Valaisimia, huonekaluja ja mittasuhteita myöden se on todella hienostunut kokonaisuus, vaikka samalla hyvin pelkistetty rakennus. Sanoisin, että Finlandia-talo on kaikilta osin varsin kuvauksellinen ja tyylikäs rakennus.

Itse keikka oli taattua Opethia, eli virheetöntä ja taitavaa soittoa sekä viihdyttäviä välispiikkejä. Istuskelukatsomo ehkä söi hieman tunnelmaa ja siitä solisti lohkaisikin pari vitsiä heti alkuun. Tämä taisi muuten olla aivan ensimmäinen Finlandia-talossa kuultu raskaan musiikin konsertti. Isossa konserttisalissa kuultiin parin tunnin ajan kattava läpileikkaus Opethin tuotannosta, ja konsertti päättyi mahtavaan Deliveranceen.

Valitettavasti keikkakuvat menivät pieleen, sillä arvioin valaistuksen aivan väärin ja jokainen kuva alivalottui pahasti. Olen päässyt kuvaamaan monia suosikkiartistejani vuosien varrella, mutta Opethista kaipaisin hieman onnistuneempia valokuvia. Ensi kertaan siis.

---

Helsinki landscapes and live music

In October I paid a visit to Helsinki to see a live concert. This time I went to see the Swedish progressive death metal band Opeth. Before the concert I had a walk around Helsinki in different locations such as Merihaka and Kallio.

The concert was in Finlandia-Hall which is a non-typical venue for a band and music like this. I had not visited Finlandia-Hall before so it was an interesting experience to pay a visit there at the same time. And I must say it's a really gorgeous building. Even when the building is quite simple and minimalistic itself it has some fine details such as lamps and furniture. It's definitely worth of paying a visit if you are in Helsinki and interested in architecture.

The concert was somehow a typical Opeth concert with precise playing, good jokes and high standards. Seated concert hall wasn't maybe the best option for this music style and the singer made some jokes about it right in the beginning of the concert. This was by the way the first heavy metal concert in Finlandia-Hall. A nice selection of Opeth's discography was played during the evening and the night was closed with Deliverance.

Unfortunately I screwed up all the photographs and they were underexposed. I have photographed many of my favourite artists during the years and would like to get better photographs of Opeth too. Well, I'll take another try next time. 

175 vuotta suomalaista valokuvaa

Suomen ensimmäinen valokuva täyttää tänä päivänä juhlavat 175 vuotta.

Kyseinen valokuva on Turun museokeskuksen valokuva-arkistoissa oleva dagerrotyyppi, jonka Henrik Cajander nappasi kamerallaan Turussa 3.11.1842. Kuvassa on näkymä Uudenmaankadulta ja eräs rakennus, joka sittemmin jäi uudistushalujen ja modernisaation puskutraktorin alle. Rakennuksen takana näkyvä kirkontorni on tietenkin vielä omalla paikallaan.

Valokuvan voi käydä katsomassa esimerkiksi Wikipediasta.

---

Millaiselta näyttää seuraavat 175 vuotta? Säilyykö vuodesta 2017 valokuvia, joita katsellaan vielä vuonna 2192? Jos säilyy, millaisia ne voisivat olla? Olisiko kyseessä kuva ruoka-annoksesta, lemmikistä vai kenties selfie jollain hauskalla filtterillä efektoituna?

Minulla on sellainen tuntuma, että valtava määrä valokuvia saattaa tuhoutua ja kadota iäksi rikkoutuneiden muistikorttien, kovalevyjen ja unohdettujen pilvipalveluiden mukana. Ehkä ne eivät säily ellei joku ota tehtäväkseen säilyttää niitä. Sama asia kuin pahvilaatikoissa säilössä olevien negatiivien ja paperikuvien kanssa. Jossain vaiheessa ne saattavat päätyä roskalavalle.

Mutta tarvitseeko valokuvan ylipäätään säilyä "ikuisesti"? Puhelimen kameralla napattu ja välittömästi ystäväpiirille jaettu kuva tietystä hetkestä täyttää tehtävänsä sellaisenaan eikä sen ehkä tarvitse säilyä loputtomiin. Asioilla on puolensa.

---

175 vuotta Cajanderin valokuvan jälkeen kipusin kallion päälle ja otin valokuvan. Kuvassa näkyy edelleen sama kirkontorni kuin Suomen ensimmäisessä valokuvassakin.

---

175 years of Finnish photography

Today it's exactly 175 years since the first photograph was taken in Finland.

This photograph (daguerreotype) is now in the collections of Museum Centre of Turku and it was taken by Henrik Cajander in Turku on November 3rd 1842. There's a building and the tower of Turku cathedral in the photograph. The building in front was demolished during the modernisation of the city some decades ago, but the church is still there.

You can check out the photograph in Wikipedia.

---

What about the next 175 years? Will there be photographs in 2192 that were taken in 2017? What kind of photographs they would be? Could it be a picture of a food portion, a picture of a pet or perhaps a selfie with a dog filter? 

I have a feeling that a lot of photographs will be lost because of broken memory cards, hard discs and forgotten cloud services. These photographs will not last if there is no one to save them. It's the same thing with negatives and prints. Someday they could end up in a trashcan.

Should photographs remain "forever" anyway? A shared cell phone picture has its own purpose and time and it doesn't have to remain forever. Things have different sides.

---

175 years after Cajander's photograph I climbed on a hill and took a photograph. There's still the same church tower than in Finland's first photograph.

Kadulla taas

Laitetaanpa taas joitakin kesän aikana otettuja kuvia. Olen kuvannut enemmän tai vähemmän säännöllisesti koko ajan, mutta en juuri kovin paljon mitään sellaista josta muodostuisi selkeitä ja yhtenäisiä kokonaisuuksia. Kuva sieltä, toinen täältä on ollut käytäntöni ja tämän takia kuvamateriaali onkin melko vaihtelevaa. On tässä sentään sellainen punainen lanka, että nämä kuvat on otettu Turun keskusta-alueella kävelymatkan varrelta jos jotain mielenkiintoista on vain sattunut kohdalle.

Jatkossa ajattelin ottaa enemmän kuvia samasta aiheesta, jotta syntyisi kokonaisuuksia eikä vain satunnaisia irrallisia kuvia. Yksittäisiä kuvia on tietysti helppo laittaa esimerkiksi Instagramiin tai muihin vastaaviin paikkoihin, mutta haasteellisempaa blogiin mikäli haluaisi edes yrittää esittää kokonaisuuksia tai rajata kirjoituksen aihetta jollain tavalla.

Filmikuvauksessa on se hyvä puoli, että rajalliset resurssit rajaavat myös kuvaamista siten, että kustakin aiheesta tulee yleensä otettua vain yksi kuva. Digikuvauksessa resurssien rajaton määrä usein hämärtää keskittymistä, jolloin tulee otettua iso liuta kuvia yhdestä kohteesta ja jälkeenpäin tuskailtua kun tietokoneesta alkaa levytila loppua. Jos kuvia täytyy vielä käsitellä runsaasti, aiheuttaa satojen kuvien vyöry myös suuren työmäärän.

Tässä siis taas hieman katunäkymiä. Tällä kertaa kamerassani oli Kodakin Trixiä.

On the street again

Here's some photographs from this summer. I've been photographing frequently, but not much subjects which would make a nice collection together. I have been taking snapshots most of the time so this is why there is not a clear red line which connects all these photographs together. Ok, all of these photos here are taken around the central area of Turku while I have been walking to my daily locations.

I've been planning to take some photography stories with multiple photos in the future, so it would be easier to make an interesting blog post. It's easy to put out some snapshots in Instagram and places like that, but challenging if you want to be more precise with your posts and focus on one subject. 

The good part of film photography is the limited resources you have with it. Most of the time I take only one shot of each subject. With digital photography the unlimited resources often take away your concentration and then you'll end up taking loads of photographs of each subject. Later you will suffer with the lack of disc space of your computer. If you have to edit your photos then will hundreds of photographs cause you a lot of work. 

This time I had Kodak Trix in my camera.

Katunäkymiä

Olen nyt kevään mittaan valokuvannut melko ahkerasti ja käytännössä katsoen kamera onkin aina ollut mukanani. Saattaa kuulostaa melko vaivalloiselta, mutta ainakin kamera on ollut valmiina siltä varalta jos vastaan tulee jotain mielenkiintoista tai yllättävää. Tällä tavalla pystyy muuten kätevästi välttämään ne tilanteet, joissa olisi tullut harmiteltua kameran jättämistä kotiin.

Tässä hieman katuvalokuvausta huhtikuulta ja vähän toukokuunkin puolelta. Katuvalokuvaus on mielenkiintoinen ja haastava valokuvauksen alue, jossa taltioidaan ympäristöstä bongattuja asioita, ihmisiä ja tapahtumia sivustaseuraajan roolissa. Taidokkaimmat katukuvat ovatkin ällistyttävän oivaltavia ja hienoja ajankuvia, jotka vain paranevat vanhetessaan. Ne voivat olla hauskoja, dramaattisia tai melkein mitä vain.

En ehkä ole vielä kovin harjaantunut katukuvaaja, mutta ainakin aloitteleva sellainen. Olen pyrkinyt siihen, että kuvissa esiintyvät ihmiset olisivat enimmäkseen vain kuvaa täydentäviä anonyymejä elementtejä. Eli mitään Bruce Gildenin tyylistä valokuvausta en ole ainakaan toistaiseksi harkinnut.

----

Street views

I have photographed quite a lot during this spring and I have carried my camera all the time with me. It may sound quite difficult to carry a heavy camera every day, but at least it's ready when something interesting or surprising happens.

Here's some street photography from April and May. Street photography is an interesting field of photography where you capture people, happenings and details in your surroundings from outsiders viewpoint. The most powerful street photos are just great pieces of every day life. They can be funny, dramatic or what ever.

I'm not a pro street photographer, but at least in a starting point. People are more or less anonymous elements in my photographs. So don't expect to see Bruce Gilden style street photography from me - yet.

Mies tolpassa ja muita kuvia

Kuvasin jokin aika sitten yhden rullan Mamiyalla. Tämä on muuten ensimmäinen mustavalkorulla tällä kameralla taas pitkään aikaan ja jatkoa on myös luvassa.

Mamiyassani on tällä hetkellä keskeneräinen rulla sisällä ja se on viittä kuvaa vaille kehitykseen vietäväksi. Odotan mielenkiinnolla mitä tulee, sillä kyseessä on viime vuoden puolella vanhentunut Ilfordin FP4 Plus. Filmin vanheneminen tuskin on mikään ongelma, sillä olen säilyttänyt sitä jääkaapissa ja osin pakastimessakin. Eikä se muutenkaan ole mitenkään dramaattisesti vanhentunutta. Aiemmin olen kuvannut ainoastaan yhden rullan FP4:llä, joten tämänkin puolesta ihan mielenkiintoista vaihtelua. Sitä paitsi FP4 on oikein laadukasta filmiä, enkä ihmettele minkä takia sillä on jopa faneja.

Tässä siis vähän keväisiä näkymiä Turusta. Täytyy myöntää, että tämä on muuten taas melko hyvä edustus siitä millaisia kuvia olen viime aikoina ottanut. Filminä olen käyttänyt Ilfordin HP5 Plussaa. Koska rullafilmin reunojen skannaamisessa on ollut vähän ongelmia ja mielestäni ne kuuluvat oleellisesti kokonaisuuteen, päätin lisätä näihin mustat reunat itse.

----

Man in the light pole and other photographs

Few weeks ago I finished this roll with my Mamiya. By the way, this is the first b&w film with this camera for a long time and there will be more b&w work in the future.

Right now there's a roll in my Mamiya and there's just 5 frames left. I'll wait for the results as the film is little outdated Ilford FP4 Plus. I don't think the film being old is going to be a problem as I have stored it in my fridge and frozer too. I have shot only one roll of FP4 before this, so it's going to be some change for me too. FP4 is also quality film and it's not a surprise that it has some fans too.

Here's some views from Turku. I must say that these photos represent quite well what my photographs are about nowadays. Film I used for these was Ilford HP5. Because there has been some problems scanning the whole frame of 120-film, so I decided to add black frames for these.

Valoa ja varjoja

Hetkellisen värikkään kauden jälkeen olen jälleen siirtynyt mustavalkoiseen maailmaan. Kuten aiemmin mainitsin, olen kaivannut valoa ja pitkiä varjoja ja niitä on myös ollut. Nyt varjot alkavat tosin nopeasti taas lyhentyä kun aurinko paistaa päivä päivältä yhä korkeammalta.

Olen kärsinyt pienistä teknisistä ongelmista kun kuvankäsittelyohjelmani päätti lakata toimimasta aivan varoittamatta. Olen poistanut ja uudelleenasentanut kyseisen ohjelman jo useita kertoja, mutta toistaiseksi ongelma ei ole ratkennut.

Olen ollut myös aikeissa uudistaa blogin ulkoasua, koska tuo nykyinen banneri onkin ollut tuossa jo ehkä parisen vuotta ja kaipaisi uudistamista. Uudistus on kuitenkin toistaiseksi jäissä tuon toimimattoman kuvankäsittelyohjelman takia, mutta ainakin ajatuksen tasolla on jo suuntaviivoja. Vanhat ja ikityylikkäät italialaiset elokuvajulisteet ovat ainakin olleet inspiraation lähteenä.

Tässä näkymiä maaliskuulta ja hieman helmikuunkin puolelta.

---

Light and shadows

After a short colour photography period I'm back in b&w business! As I mentioned before, I've been waiting for the sun and long shadows and that's just what I've got. From now on shadows will become shorter as the sun will shine higher every day.

There have been some technical problems as my image manipulating software didn't start anymore. I have removed and installed it several times, but it still doesn't work.

I'm also about to make a new layout for the blog as that green banner has been there for already few years or so. But now this renovation doesn't go on because of the nonworking software. At least I have some ideas and the ever stylish old Italian movie posters are my source of inspiration.

Here's some views from March and February.