Vuoden viimeistä viedään

Takana on melko onneton blogivuosi, heh. Tässä siis vuoden ensimmäinen ja viimeinen postaus. Otin oheiset kuvat tammikuussa kun oli tuollainen mukavan riitteinen pakkassää. Hauskana yhteensattumana kettu pyyhälsi tuosta ensimmäisessä kuvassa näkyvän nurmialueen ja tien yli samaan aikaan kun otin samasta kohteesta toista hieman pidemmän valotusajan kuvaa.

Nämä on kuvattu Kodakin Ektar -filmille, joka on hidasta ja värikylläistä filmiä. Parisen viikkoa sitten latasin kameraani vihoviimeisen Ektar-filmini. Se vanhentui jo vuonna 2019, mutta on varmaan ihan hyvässä iskussa kun olen säilyttänyt sitä kylmässä. Eipä ole aavistustakaan mitä kyseinen filmi mahtaa nykyään maksaa, mutta oletettavasti melko paljon enemmän kuin silloin kun itse ostin ne. Tosin silloinkaan se ei ollut ihan halpaa lystiä.

Vielä on 12 ruutua kuvaamatta, joten ajattelin käyttää jäljellä olevan rullan hyvin harkiten ja luultavasti otan kuvat talven hämäryydessä kuten nämäkin. 

--- 

Last day of the Year

There's a quite miserable blogging year behind, heh, This is the first and last post of this year. I took these photos in January as there was quite nice frosty winter night. As a funny coincidence, a fox run through the lawn and across the road of the first picture when I took another photo with a longer exposure time. 

These are photographed on Kodak's Ektar film which is a slow and colourful film. A couple of weeks ago I loaded my last Ektar roll in my camera. It was expired already in 2019, but I don't think there's going to be any problem because I have stored my films in cold. I have no idea how much would this film cost nowadays, but propably a lot more than when I bought it. Even then it wasn't very cheap purchase.

I have 12 frames left, so I will use rest of the roll very carefully and most likely in the darkness of the winter. So, Happy New Year and take care.

Kuvia ratapihan laitamilta

En ole tämän vuoden puolella ehtinyt kuvata vielä kovinkaan paljon, joten on taas hyvä hetki kaivella arkistoja ja selailla viime vuoden kuvia. Eräänä kesäkuisena iltana olin taas viihtynyt ratapihan ympäristössä. Ja miksipä en olisi sillä vanhojen ratapihojen alueella on yleensä omaa mielenkiintoista teollista historiaa.

Kuvissa näkyvä Turun ratapiha-alue on ollut pienessä kehityksessä ja muutoksessa viime vuosina. Ehkä tämä näkymä on joidenkin vuosien jälkeen tyystin erilainen jos suuret suunnitelmat ja hankkeet käyvät toteen. Ainakin yksi uusi ratapihan ylittävä silta sinne on tällä hetkellä jo rakenteilla.

Näin jälkikäteen muisteltuna tämä oli ihan mukava ja mielenkiintoinen kuvausreissu. Olosuhteet olivat hyvät ja kesäkuussa on vielä iltamyöhäänkin sellaista omaa mystistä pohjoisen valoa, jota ei enää muina kesäkuukausina ole. Ja hei, pidän myös tästä HP5:n ja Rodinalin rouheasta yhdistelmästä.

Viimeisessä kuvassa olen käyttänyt polarisaatiosuodinta, joka tummentaa sinisen taivaan, vähentää heijastuksia ja tekee pilvistä erottuvammat. Sellainen on aina hyvä hankinta, vaikka sitä ei tarvitsisikaan kovin usein.

---

Photographing by the railway yard

I haven't photographed so much during the 2020's yet, so it's definitely a good time to have a look what can be found from my archives. Here's what I photographed last summer. I have spent some time near the railroad station on a June evening and took these photos. I think old railway areas are interesting as there is some industrial history present.

This view can be different somewhere in the future as there are some plans for developing this area. But you never know whether or not they will become reality. At least a new bridge across the rail yard is currently under construction.

I remember when I took these photos as it was a nice evening. There is some mystical northern light in June even when it's late in the evening. Nights get darker during July and this late evening light disappears. And hey, I like the grainy combination of HP5 and Rodinal too.

On the last photo I used a polarizer filter which makes blue sky darker, reduces reflections and pops-up clouds. It's always a good investment even if you don't need it very often.

Kevään valoa ja pitkiä varjoja

Kun vielä muutaman päivän ajan eletään virallista kevätkuukautta voi ihan hyvällä omatunnolla palata kuukausi-pari taaksepäin.

Maalis-huhtikuussa on jotain samaa kuin loka-marraskuussa. Ilmassa on koleutta, aurinko paistaa matalalta ja puut ovat lehdettömiä. Alkukevät ja loppusyksy on hyvää aikaa löytää valaistuksen luomaa yllättävää dramatiikkaa aivan lähiympäristöstä. Kirkkaana ja matalalta paistava ilta-aurinko luo syviä varjoja ja jyrkkiä kontrasteja. Tavallisina pitämämme jokapäiväiset maisemat saattavat muuttua mielenkiintoisiksi näkymiksi. Mutta usein ne myös katoavat yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin.

Kuvasin keväällä hieman vaihtelevaan tahtiin ja tässä muutama poiminta kahdelta eri filmiltä. Yleensä kiinnitän paljon huomiota varjoihin. Mielestäni ne ovat lähes yhtä tärkeä osa kuvaa kuin varsinainen kohde. Varjot voivat myös osoittaa katsojalle jotain sellaista, joka on kuvan ulkopuolella, mutta muuten olennainen osa ympäristöä. Se voi olla joko hetkellistä tai pysyvää, mutta kuvanottohetkellä kuitenkin todellisuutta.

---

The highlights and long shadows of spring

As there are only few days left this spring season, it's a good excuse to take a look at March and April. 

There is something similar with early spring and late autumn. Air is chilly, sun is shining at a low angle and there are no leaves in trees. This is a good time to find some dramatic scenes from your everyday surroundings. Bright low-angle sunlight creates deep shadows and high contrast scenes. The everyday surroundings can become interesting and somehow different. But these scenes tend to disappear as quickly as they were appeared.

I didn't photograph so actively during this spring and this is my selection from two different film rolls. I pay much attention to shadows when I am photographing. I think shadows can be almost as important part of a photograph as the subject. They can show something that is out of the photographs range, but crucial part of the environment. It can be momentary or permanent, but at the same moment when camera's shutter is released it's reality.

Diginoir

Maaliskuu alkoi ja päivät ovat selvästi pidentyneet. Pimeää on edelleen hyvin tarjolla rakeisiin tunnelmiin keskikaupungin etu- ja takapihoilla. Pimeys voi olla valokuvaajan ystävä myös ilman jalustaa.

---

Diginoir

March just started and the days are getting longer and there's more light. There's still dark moments available for grainy and moody photographs from the backyards of the city. Darkness can be a friend for a photographer even without a tripod.

Talven lumimaisemia

Hetken aikaa on täälläkin saanut nauttia lumisesta talvesta. Jotkut ovat ehkä kärsineetkin. Armotonta valitusta teiden auraukseen ja jalkakäytävillä olleisiin lumikasoihin liittyen on ainakin saanut kuulla ja lukea vähän joka puolelta. Valitettavasti viime päivien vesisateet ovat jo huuhtoneet katuja ja lumihankia ja föhn-tuuletkin puhaltavat myös aivan nurkan takana, vaikka on vasta helmikuu.

Nämä muuten ovat ensimmäisiä kuvia tämän vuoden puolelta, jotka olen saanut kehitettyä ja skannattua. Ja pitihän tuo harvinaisuus eli tiekarhu myös kuvata kun sellainen sattui kohdalle. Niitä kun ei enää kovin montaa tässä kaupungissa ole.

---

Snowy winter landscapes

There has been some good and very snowy winter days recently. Some people may have even suffered of the amount of snow. At least you have seen and heard lots of complaints about the road maintenance and the snow piles that have been around the city. Unfortunately the rains have come and lots of snow is already melted. The weather forecast has even predicted warm winds and several plus degrees for the coming days even when it's February.

By the way, these are my first photos from this year that I have developed and scanned. And I had to take a picture of that road maintenance vehicle when I saw it because it starts to be a rare sight here.

Vuosikatsaus 2018

On taas aika perinteikkään vuosikatsauksen. Mitään erityisiä teemoja tai suurempia projekteja ei ole ollut tänäkään vuonna käynnissä, vaikka maailmalla ja lähes kotinurkillakin on ollut kaikenlaisia ehkä hieman korkeammankin tason tapahtumia.

Näin jälkikäteen katsottuna, jonkinlaisia teemoja nousee kuitenkin esiin. Esimerkiksi kauppatorin ympäristö ja sen laidalle kohonnut nosturi esiintyvät hyvin monissa pitkin vuotta ottamissani kuvissa. Toriparkin rakentamisen myötä kauppatorin alta paljastunut 1600-luvun kadunpinta ja rakennusten kivijalat ovat myös olleet mielenkiintoinen näky.

Kauppatorin lisäksi olen kuvannut jonkin verran ympäri kaupunkia tapahtuneita vanhojen rakennusten purkutöitä. Kohteita on ollut eri paikoissa keskustaa kuin myös yliopistonmäellä. Olenkin pyrkinyt taltioimaan muuttuvaa kaupunkimaisemaa. Kun jokin rakennus saa lopulliset lähtöpassit katukuvasta, se ei sinne enää palaa ja siksi pidänkin niiden valokuvaamista tärkeänä ihan historiallisessa mielessä.

Kesän aikana tein myös ensimmäisen pienlehteni eli zinen. Tein siitä 20 kappaleen painoksen (jota on muuten vieläkin jäljellä). Lahjoitin yhden kappaleen graafikko-influensseri Kasper Strömmanille, joka yllätyksekseni kirjoitti siitä oikein kauniisti blogissaan. Rientäkääpä lukemaan oheisesta linkistä. Ajattelin myös tehdä jatkoa pienlehdelleni, mutta se tapahtunee sitten ensi vuoden puolella.

Kuvasin ahkerasti koko vuoden aikana ja aivan tarkkaa lukumäärää vuoden aikana kuvatuista filmirullista ei juuri tähään hätään ole, mutta nopeasti katsottuna niitä on kertynyt ainakin yli 60. Eli karkeasti laskettuna reilu rulla/viikko-tahdilla olen kahlannut tämän vuoden läpi. Alati kiihtyneeseen kuvaustahtiin saattaa olla vaikuttanut myös se, että tilasin Saksasta suuremman määrän filmiä ja aloitin myös syksyllä kehittämään mustavalkofilmejä kotonani. Saattaa kuulostaa yllättävältä, mutta kuvasin melko paljon myös värinegaa. Tähän katsaukseen valikoitui tällä kertaa kuitenkin vain mustavalkokuvia, sillä se on ollut pääsääntöisesti käytössäni.

Mutta näihin mustavalkoisiin kuviin ja tunnelmiin lopettaessani toivotankin parempaa ensi vuotta ja pitäkää kamerat vireessä!

Turun Muuri

Turun kiistelty toriparkkihanke on edennyt monien mutkien kautta siihen vaiheeseen, että kaivinkoneet jylläävät ja alustavat työt ovat saaneet alkunsa. Hankkeen myötä kauppatorin ympärille on kohonnut useiden metrien korkuinen vanerimuuri eristämään työt muusta ympäristöstä. Samalla bussi- ja taksiliikenne on siirretty kokonaan pois torin ympäristöstä.

 

Hankkeesta on edelleen ilmoilla paljon kiivaita mielipiteitä, mutta mielestäni rakennushanke on jollain tapaa tehnyt keskustassa asioimisen jopa mukavammaksi. Torin ympäristössä on nyt hyvin rauhallista ja turvallista liikkua kun meluava autoliikenne on poissa. Samalla jalankulkuun on vapautunut lisätilaa ja liikkumisen esteitä on poistunut toria reunustavilta kaduilta. Näin jalankulkijan näkökulmasta autoliikenne olikin se syy, joka aiheutti vaaroja, esteitä ja viihtyvyyden laskua torin ympäristössä.

Vielä toistaiseksi uutuuttaan hohkava muuri on tietysti uusi este, mutta useimmilla ei ole tarvetta tai halua mennä tarpomaan saviseen monttuun. Nauttikaamme siis pari vuotta hiljaisuudesta muurin varjoissa, kunnes 60-luvun autoilufantasiaan nojautuva kaupunki saa parkkihallinsa ja valtansa takaisin.

Olen kuvannut kauppatorin muutosta kevään, kesän ja syksyn aikana paljon, joten tästä onkin kehkeytymässä pitkäaikainen ja mielenkiintoinen seurantaprojekti.

---

The Wall of Turku

A new parking lot for hundreds of cars is now under construction in Turku. Location is under the marketplace so that means it's in the heart of the city. There's also a brand new wall around the construction site. All bus traffic and other traffic is moved away around the marketplace.

There are still lots of opinions about this controversial project, but I think it has made visiting the city center more pleasant as there is no car traffic and noise around it anymore. There is more room for pedestrians and less barriers. As from pedestrians perspective the car traffic made the surroundings more dangerous and less attractive.

For a couple of years we can enjoy the silence in the shadows of this wall, until this car fantasy city of 60's gets the new parking lot and it strengths back.

I have photographed quite lot the surroundings of marketplace during this year, so this is going to be an interesting long-term photography project.

Punaiset täplät maisemassa

Otsikosta huolimatta tämä ei ole Leica-aiheinen kirjoitus, vaan pieni katsaus tekemiini valokuvauskokeiluihin. Keväällä testasin muutamaankin kertaan monivalotuksia, joissa olin ensin kuvannut filmin täyteen abstrakteja valoilmiöitä ja sen jälkeen kuvannut saman filmin uudestaan aivan normaalisti. Lopputuloksena oli hieman yllätyksellisempiä ja moniulotteisempia kuvia, joita ei voinut etukäteen juurikaan suunnitella sen tarkemmin.

Valoilmiöt toteutin vanhoilla monivärisillä jouluvaloilla. Tässä yhteydessä olin myös käyttänyt punasuodinta, joka oli tummentanut kaikki muut paitsi punaiset valot. Olen aiemminkin kokeillut samanlaisia monivalotuksia, mutta tämä oli ensimmäinen kertani värifilmillä.

Punasuodin oli ehdottomasti osuva valinta, sillä suuri määrä erilaisia värejä ja valoja sai muut kuvat näyttämään hieman haljuilta ja sekavilta näiden rinnalla. Onhan punaisissa valossa myös aina jotain sellaista arvokkaampaa hehkua kuin esimerkiksi haalean vihreissä tai keltaisissa valoissa.

---

The red dots in a landscape

Despite the title, this post is not about Leica cameras, but my photography experiments. During spring and winter I tested couple of times this multiple exposure technique. First I photographed a film roll with abstract light objects and then photographed the same film again normally. It resulted some surprising photos you can't plan beforehand.

I made these with old Christmas lights which were in multiple colours. In this case I used red filter to make all light spots turn red. I have tested this with black and white film, but this was the first time with colour negative film.

I think it was a good idea to use red filter, because great amount of different colours and lights made other photos look messy if you compare them with these ones. And there's always some special charm with red lights compared for example to pale green or yellow lights.

Pääskyvuoren linkkitorni ja dark ambientia

Syyskuun puolella vietin taas aikaani vaikeakulkuisessa maastossa. Läheltä katsottuna kallion päältä kohoava Pääskyvuoren linkkitorni on kuuttomana ja tähtikirkkaana yönä kuin pahaenteinen Mordorin torni. Kauempaakin katsottuna se on varsin vaikuttava betoninen ilmestys.

Maasto ei sinänsä ollut vaikeakulkuista, mutta sopivan kuvakulman etsiminen lähes pilkkopimeässä ryteikössä mitättömän led-valon varassa oli oma haasteensa. Täytyy myöntää ettei dark ambient -soittolistan kuunteleminen ollut myöskään osuvin valinta samalla kun vaeltaa yksin tuntemattomassa ja pimeässä maastossa. Tai oli se omalla tavallaan osuvaa, mutta saattaa se mielikuvitus vähemmästäkin alkaa laukata.

Kaiken sen risukoissa ja metsiköissä tarpomisen jälkeen tulin kuitenkin ottaneeksi ainoastaan yhden kuvan ja senkin ehkä helpoimmasta ja itsestäänselvimmästä paikasta. Prisman valosaasteessa kylpevä torni tuli jonkin verran ylivalottuneeksi, mutta siinä se kuitenkin on – Pääskyvuoren linkkitorni.

Olen kuvannut tornia aiemminkin ja aion tehdä sitä jatkossakin. Vaikka kohde on vain staattisesti kallion päällä seisova torni, se on siitä huolimatta varsin mielenkiintoinen. Eri valossa, vuorokauden- ja vuodenajoissa tornin brutalistisessa, mutta omalla tavallaan kauniissa rungossa heijastuu monia erilaisia sävyjä ja tunnelmia.

---

The Tower of Pääskyvuori and Dark Ambient music

In September I spent some time in difficult walking surroundings. When you look at the link tower of Pääskyvuori in a moonless midnight it's like the infamous tower of Mordor. It's pretty impressive sight even when you look at it from a longer distance.

Darkness made the surrounding difficult to walk when I only had a small and dim led light with me. What made this even more interesting was that I was listening to dark ambient music playlist when I walked alone in the dark. It can make your imagination run wild.

After all the time I spent in the forest and bushes, I took only this one photo during the whole night. And that spot was the most easy spot you can find. Because of the ambient light of a nearby supermarket, the tower became a bit over exposed. But there it is – the Tower of Pääskyvuori.

I have taken photos of this tower earlier and will do that in the future too. Even when it's only a static structure, it's still fascinating and interesting subject. In different lighting conditions and seasons you'll see different sides of this brutal, but still somehow beautiful tower.

Kuvan takana: Verdandin talo

Tällä kertaa luvassa on jatkoa Kuvan takana -sarjaan.

Kuvaustyylini on yleensä melko perinteisen turvallinen ja aina silloin tällöin kaipaankin vaihtelua sekä kaavoista irrottautumista. Sen jälkeen kun tilasin Saksasta kerrallaan hieman enemmän filmiä varastoon, aloin myös kuvata runsaammin, kokeellisemmin ja vapautuneemmin.

Kuvassa on Turun Aurakadulla sijaitseva Verdandin talo. Kyseessä on monivalotus, mutta en muista tarkalleen kuinka monesta osavalotuksesta kuva koostuu. Yhteen valotukseen olen ottanut mukaan puiston puolella sijaitsevan puusta rakennetun Pudelma-veistoksen, joka näkyy kuvassa tummana varjona. Ensin otin epätarkan siluettikuvan Pudelmasta, jonka jälkeen kuvasin kadun toisella puolella sijaitsevan Verdandin talon moneen kertaan samalle filmiruudulle. Tällä tavalla voi saada aivan uudenlaisen kuvan monille niin tutusta rakennuksesta ja ympäristöstä.

Mikäli muuten haluat nähdä Pudelman hieman tarkemmin, se on nähtävillä osana kuvasarjaa, jonka olen ottanut neulanreikäkameralla joitakin vuosia sitten.

---

Behind the picture: Verdandi house

For a long time it's going to be some continuation to my Behinde the picture -series.

My photographing style is quite traditional and sometimes I just want to get rid off the that. When I bought a bigger amount of film from Germany, I started to photograph more and with less distortions. 

This is a photo of the Verdandi house located in Turku. I don't remember how many exposures I took for this, but I included a shadow of a nearby wooden sculpture called Pudelma. First I took a silhouette picture of the sculpture and then several photos of the building in same film frame. This way you can create a whole new picture of a familiar surroundings.

If you want to get a better picute of Pudelma, you can check out the pinhole photograph of it I took four years ago.

Pimeyden ytimessä

Tänään on talvipäivänseisaus eli aurinko porottaa tällä hetkellä maapallon toisella puolella Kauriin kääntöpiirillä. Päivä on siis lyhimmillään täällä pohjoisella pallonpuoliskolla.

Jo marraskuusta lähtien valoa ei totta tosiaan ole ollut kovin pitkään tarjolla edes päiväsaikaan. Pimeydessä onkin saanut tarpoa jo hyvän aikaa.

Nyt kun olemme taitepisteessä, alkaa taas matka kohti valoa. Senkin huomaamiseen menee tosin useampi viikko. On ehkä hieman koomista, että olen käyttänyt hyvin hidasta filmiä nyt kun valoa on ollut kaikkein vähiten. Se ei tosin haittaa jos käyttää salamaa tai jalustaa kuten olen itse tehnyt.

---

At the epicentre of darkness

Today is the Winter Solstice which means that the day is shortest here in the Northern Hemisphere. 

From the beginning of November there is just a short period of time when there's plenty of light.

Now that we are in the turning point, the journey toward light starts. Although it takes some weeks before you can notice it. It's a bit funny that I have used very slow film now when there's not much light around. But it doesn't matter if you use flashlight or tripod as I have done.

175 vuotta suomalaista valokuvaa

Suomen ensimmäinen valokuva täyttää tänä päivänä juhlavat 175 vuotta.

Kyseinen valokuva on Turun museokeskuksen valokuva-arkistoissa oleva dagerrotyyppi, jonka Henrik Cajander nappasi kamerallaan Turussa 3.11.1842. Kuvassa on näkymä Uudenmaankadulta ja eräs rakennus, joka sittemmin jäi uudistushalujen ja modernisaation puskutraktorin alle. Rakennuksen takana näkyvä kirkontorni on tietenkin vielä omalla paikallaan.

Valokuvan voi käydä katsomassa esimerkiksi Wikipediasta.

---

Millaiselta näyttää seuraavat 175 vuotta? Säilyykö vuodesta 2017 valokuvia, joita katsellaan vielä vuonna 2192? Jos säilyy, millaisia ne voisivat olla? Olisiko kyseessä kuva ruoka-annoksesta, lemmikistä vai kenties selfie jollain hauskalla filtterillä efektoituna?

Minulla on sellainen tuntuma, että valtava määrä valokuvia saattaa tuhoutua ja kadota iäksi rikkoutuneiden muistikorttien, kovalevyjen ja unohdettujen pilvipalveluiden mukana. Ehkä ne eivät säily ellei joku ota tehtäväkseen säilyttää niitä. Sama asia kuin pahvilaatikoissa säilössä olevien negatiivien ja paperikuvien kanssa. Jossain vaiheessa ne saattavat päätyä roskalavalle.

Mutta tarvitseeko valokuvan ylipäätään säilyä "ikuisesti"? Puhelimen kameralla napattu ja välittömästi ystäväpiirille jaettu kuva tietystä hetkestä täyttää tehtävänsä sellaisenaan eikä sen ehkä tarvitse säilyä loputtomiin. Asioilla on puolensa.

---

175 vuotta Cajanderin valokuvan jälkeen kipusin kallion päälle ja otin valokuvan. Kuvassa näkyy edelleen sama kirkontorni kuin Suomen ensimmäisessä valokuvassakin.

---

175 years of Finnish photography

Today it's exactly 175 years since the first photograph was taken in Finland.

This photograph (daguerreotype) is now in the collections of Museum Centre of Turku and it was taken by Henrik Cajander in Turku on November 3rd 1842. There's a building and the tower of Turku cathedral in the photograph. The building in front was demolished during the modernisation of the city some decades ago, but the church is still there.

You can check out the photograph in Wikipedia.

---

What about the next 175 years? Will there be photographs in 2192 that were taken in 2017? What kind of photographs they would be? Could it be a picture of a food portion, a picture of a pet or perhaps a selfie with a dog filter? 

I have a feeling that a lot of photographs will be lost because of broken memory cards, hard discs and forgotten cloud services. These photographs will not last if there is no one to save them. It's the same thing with negatives and prints. Someday they could end up in a trashcan.

Should photographs remain "forever" anyway? A shared cell phone picture has its own purpose and time and it doesn't have to remain forever. Things have different sides.

---

175 years after Cajander's photograph I climbed on a hill and took a photograph. There's still the same church tower than in Finland's first photograph.

Syksyn värejä

Heipä hei, pitkästä aikaa! Viime aikoina olen käyttänyt aktiivisesti lähinnä Instagramia, mutta laitetaanpa tännekin vaihteeksi hieman uutta sisältöä, koska - no, miksi ei.

Ruskan parhaimmat hetket alkavat olla jo takana päin. Ehdin kuvata kellastuvia lehtiä sen verran, että aiheesta voisi tehdä useammankin blogiartikkelin. Aloitetaan nyt tällä ensimmäisellä ainakin.

Vaikka otsikossa puhutaan syksyn väreistä, ovat kuvani kuitenkin tutun ja turvallisen mustavalkoisia. En tiedä ylittyykö parodiahorisontti kuitenkaan aivan näin vähästä, mutta sanoisin syksyn valojen ja värien olevan selkeästi aistittavissa, vaikka itse kuvista ne puuttuvatkin. Nappasin kuvat lokakuussa sunnuntain kauppareissun ohessa filmirullan viimeisille ruuduille. Silloin oli kaunis ja lämmin syyspäivä ja koivujen lehdet keltaisimmillaan.

Vahvojen kontrastien ja syksyn kuulauden salaisuus piilee käyttämissäni värisuotimissa tai eri suotimien yhdistelmissä. Näissä kuvissa olen käyttänyt punasuotimen ja polarisaatiosuotimen yhdistelmää, jolla saa tietyssä kulmassa kirkkaansinisen taivaan tummaksi tai jopa aivan sysimustaksi. Aivan ohutkin pilviharso erottuu tällöin selkeästi siniseltä taivaalta. Ilman suotimia kuvista olisi tullut melko tavanomaisen latteita, eikä kirkkaan syyspäivän tunnelma olisi välittynyt.

Suosittelen tätä suotimien yhdistelmää mikäli haluat mustavalkokuviisi dramatiikkaa ja erottuvuutta.

---

Colours of the autumn

Hello for a long time! I have been using only Instagram recently, but let's put some content here for a while, because - well, why not.

The best moments of autumn colours are behind. I took enough photos of the best moments so I could write couple of blog articles about it. Let's start with the first one at least.

Ironically the title says about colours of the autumn, but the photographs are still traditional black and white photographs. You can still have the feel of the colours even when the photos don't have any colour on them. It was a warm Sunday in October and the birch leaves were bright yellow.

The secret of the strong contrast is on the colour filters and the combinations of different filters. I used a red filter and a polarizer filter with these photos. With this combination the clear blue sky will turn dark or completely black depending on the shooting angle. Even a light and thin cloud will pop out of the dark sky. Without the filters these photos would be quite flat and the feel of the crisp autumn would not come over.

I recommend this combination of filters if you want to have some dramatic effects to your black and white photographs.