Syksyn värejä

Heipä hei, pitkästä aikaa! Viime aikoina olen käyttänyt aktiivisesti lähinnä Instagramia, mutta laitetaanpa tännekin vaihteeksi hieman uutta sisältöä, koska - no, miksi ei.

Ruskan parhaimmat hetket alkavat olla jo takana päin. Ehdin kuvata kellastuvia lehtiä sen verran, että aiheesta voisi tehdä useammankin blogiartikkelin. Aloitetaan nyt tällä ensimmäisellä ainakin.

Vaikka otsikossa puhutaan syksyn väreistä, ovat kuvani kuitenkin tutun ja turvallisen mustavalkoisia. En tiedä ylittyykö parodiahorisontti kuitenkaan aivan näin vähästä, mutta sanoisin syksyn valojen ja värien olevan selkeästi aistittavissa, vaikka itse kuvista ne puuttuvatkin. Nappasin kuvat lokakuussa sunnuntain kauppareissun ohessa filmirullan viimeisille ruuduille. Silloin oli kaunis ja lämmin syyspäivä ja koivujen lehdet keltaisimmillaan.

Vahvojen kontrastien ja syksyn kuulauden salaisuus piilee käyttämissäni värisuotimissa tai eri suotimien yhdistelmissä. Näissä kuvissa olen käyttänyt punasuotimen ja polarisaatiosuotimen yhdistelmää, jolla saa tietyssä kulmassa kirkkaansinisen taivaan tummaksi tai jopa aivan sysimustaksi. Aivan ohutkin pilviharso erottuu tällöin selkeästi siniseltä taivaalta. Ilman suotimia kuvista olisi tullut melko tavanomaisen latteita, eikä kirkkaan syyspäivän tunnelma olisi välittynyt.

Suosittelen tätä suotimien yhdistelmää mikäli haluat mustavalkokuviisi dramatiikkaa ja erottuvuutta.

---

Colours of the autumn

Hello for a long time! I have been using only Instagram recently, but let's put some content here for a while, because - well, why not.

The best moments of autumn colours are behind. I took enough photos of the best moments so I could write couple of blog articles about it. Let's start with the first one at least.

Ironically the title says about colours of the autumn, but the photographs are still traditional black and white photographs. You can still have the feel of the colours even when the photos don't have any colour on them. It was a warm Sunday in October and the birch leaves were bright yellow.

The secret of the strong contrast is on the colour filters and the combinations of different filters. I used a red filter and a polarizer filter with these photos. With this combination the clear blue sky will turn dark or completely black depending on the shooting angle. Even a light and thin cloud will pop out of the dark sky. Without the filters these photos would be quite flat and the feel of the crisp autumn would not come over.

I recommend this combination of filters if you want to have some dramatic effects to your black and white photographs.

Öisten katujen asukit

Tein edellisviikonloppuna pienen kuvausretken Turun öisille kaduille. Autot olivat jo nukkumassa, vaikka satunnaisia ohikulkijoita kyllä näkyi vaeltavan keskustan baareihin ja sieltä pois. Olen kai aikaisemminkin maininnut, että pidän katunäkymien ja autojen kuvaamisesta. Ja tässähän yhdistyvät kätevästi molemmat aiheet. 

 

Yökuvien ottaminen on hieman työlästä kun kuvat täytyy ottaa jalustalta ja valotukseen täytyy myös kiinnittää enemmän huomiota. Otan myös yleensä vain yhden kuvan kustakin kohteesta ilman haarukointeja, joten lopputuloksesta täytyy tulla kerralla hyvä. Näin ollen en siis juurikaan rajaa kuviani jälkikäteen vaan suoritan sen jo kuvausvaiheessa. Tämä metodi sopii minulle varsin hyvin ja tuottaa myös harvoin huonoa lopputulosta. Mutta se vaatii tietenkin myös kärsivällisyyttä ja keskittymistä.

 

Samalla tulin testanneeksi stand-kehitystä, jossa filmin annetaan kehittyä itsekseen noin tunnin verran ilman suurempia kääntelyjä. Jälki on oikein miellyttävää ja se sopii yökuvaukseen, sillä huippuvalot eivät pala puhki ja varjot saavat enemmän yksityiskohtia. Uskoakseni tavallinen filminkehitys ei olisi antanut yhtä sävykästä lopputulosta ja kuvissa olisi myös ollut enemmän puhkipalaneita ja täysin pimeitä kohtia. Lisäksi kehitysprosessi on varsin yksinkertainen ja helppo kun ei tarvitse vahdata kelloa ja käännellä kehityspurkkia jatkuvasti, vaan voi samalla vaikka lukea kirjaa tai lehteä sillä aikaa kun filmi kehittyy itsekseen. Lisää stand-kehityksestä täällä.

Täytyypä kokeilla stand-kehitystä jatkossakin sillä se on varsin helppo toimenpide. Itse asiassa tämä käyttämäni menetelmä taisi olla semi-stand -kehitys, sillä kääntelin kehityspurkkia pari kertaa kehityksen puolessavälissä. Millähän tavalla filmin prässäys ja stand-kehitys suhtautuvat toisiinsa...

---

Streets of the night

A week ago I made a little photography walk on the streets of Turku. The cars were already sleeping, but there were some people going to the bars of the city and back. I like photographing cars and streetviews and in this case I could combine them.

It takes a little effort to take night photographs, because you need to hassle with the tripod and think about the exposure a bit more carefully to get the correct exposure. Often I take only one photograph of each subject, so the result must be good right away. Also I crop my photographs very rarely afterwards so I do it in the viewfinder of my camera during the photography session.  This sort of working fits very well for me and I think the results are often very good. But of course it needs some time and patience.

With this film I tested the stand development method for the very first time. You just put the film in the tank with the developer and let it develope by on its own around an hour or so. I really like the results and I think the stand development method works very well with this kind of night photography. The highligths don't burn and there will be more details in the shadows. The developing process is also very easy and comfortable as you let the film develope while you are reading or doing something else. More about stand development here.

I think I'm going for stand development in the future. Actually this was a semi-stand development as I agitated the tank few times in the halfway of the process. I wonder how stand development works with pushed film...

Kuvareportaasi: Varissuo

Täytyy myöntää etten ollut koskaan aiemmin käynyt aivan Varissuon ytimessä, vaikka olen asunut Turussa koko ikäni. Varissuo on Turun itäosan betonisin keskittymä ja monia mielipiteitä herättävä lähiö, joka tunnetaan valtakunnallisestikin. Yleensä alueesta ei kuule mairittelevia mielipiteitä, mutta arvelisin niiden perustuvan enemmän mielikuviin, puheisiin ja ennakkoluuloihin kuin kokemuksiin. Onhan kyseessä kuitenkin 70-luvulla rakennettu metsälähiö, joka on myös asukasrakenteeltaan Suomen kansainvälisin. Eihän se voi jättää ketään kylmäksi.

Alue on melko tiheään rakennettua ja kerrostalovaltaista aluetta: ruskeaa tiiltä, harmaata betonia, lautasantenneja, lukittuja autohalleja ja korkealle kohovia kerrostaloja. Niiden välissä on pallokenttiä, metsätilkkuja, kalliota ja joitakin rivitaloalueita. Ensivaikutelma alueesta on kieltämättä melko karu kauppakeskukselta katsottuna: ankean näköiset ja vieri vieressä olevat elementtitalot muodostavat ikään kuin läpipääsemättömän ja korkean muurin. Osa taloista on jo hieman rapsahtaneen näköisiä, mutta toiset taas vaikuttivat olevan aivan vastikään remontoituja. Ihmettelin myös miksi monissa taloissa oli hyvin pienet ikkunat ja etenkin kun ympärillä oleva kerrostaloblokki muodosti selvästi hämäriä katvealueita. Ilmeisesti kyseessä on kuitenkin öljykriisin aikaansaama kompromissi asunnon valoisuuden ja saavutetun energian säästön välillä.

Pienen Varissuokävelyni päätteeksi voisin todeta alueen olevan hyvin eloisia moniin muihin paikkoihin verrattuna. Alueella on runsaasti erilaisia palveluja ja liikenneyhteydet ovat hyvät. En ole myöskään yleensä tottunut näkemään lähiöiden asuinkerrostalojen kivijaloissa mitään liiketoimintaa, mutta Varissuolla niitäkin näytti olevan. Ei siis mitenkään pystyyn kuollut paikka ja varmasti on myös mainettaan parempi alue, sillä maine, ja varsinkin huono sellainen, kulkee aina totuuden edellä. Täytyykin tehdä joskus vielä uusi retki Varissuolle. 

---

Photography report: Varissuo

I made a short walk to a suburb called Varissuo in the east side of Turku. The place has a bad reputation, because there lives a lot of refugees and also people don't find it very attractive place to live. But I think most of the bad reputation is more rumours and visions than reality.

In Finnish scale the area is very densenly built and the buildings are mainly block of flats. The first impression of the area isn't that great because the area looks quite gloomy when you look at it from the mall and main road. The gray buildings are very high and together they form a big wall in front of you. But when you walk inside the area, you'll find the place quite forestry and green. Some of the buildings need some renovation, but others are just recently renovated.

My impression of the area is that it's very lively compared to other areas. There are good services and public transportation in this area and you can see people hanging around on the streets (ok, not so much in my photographs). So definitely it's not a quiet and dead place at all and I believe it's a better place what reputation says.

Titityy

Olin pari päivää sitten kuulevinani kevätlintujen laulantaa tai ainakin jotain viserrystä. Kovin on aikaista sillä vasta eilen satoi lunta sen verran että talveksi tunnistaa. En ole vähään aikaan kuvannut oikein mitään, mutta olen valmistellut kaikessa hiljaisuudessa uutta neulanreikäkameraani. Siitä tulee oikein pro-tason viritelmä verrattuna aikaisempiin pahvilaatikoista tekemiini kameroihin. Lisää kamerasta myöhemmin sitten kun saan sen valmiiksi.

Keväisten tunnelmien oheksi vähän Aurajoen jäänlähtötunnelmia viime vuodelta. Katsotaan tuleeko tänä talvena jääpeitettä ollenkaan...

---

I heard some birds singing few days ago. It's early because the winter haven't even started (oh well, it snowed yesterday). I haven't photographed for a while, but I have built my new pinhole camera. It's going to be a pro pinhole camera compared to my old ones! More about the project is coming soon.

Here's a picture of last spring when the ice left the river. We will see if there's going to be any ice this winter...

Sateen armoilla

Joulu on kulunut vähemmän talvisissa merkeissä ainakin täällä Turun seudulla. Useita päiviä on mennyt varsin sateisessa säässä, mutta siitä huolimatta esimerkiksi joulurauhan julistuksessa oli väkeä sankoin joukoin sateenvarjoineen. Minä olin muuten se jolla EI ollut sateenvarjoa. Tänään taivaalla sentään vilahti harvinainen valoilmiö nimeltä aurinko. Toivottavasti tuo valoilmiö saa jatkoa sillä tarkoituksenani olisi jatkaa solarigrafiaprojektejani. Tämä kuva on viime keväältä, mutta luulisin joen olleen melko saman näköinen viime päivinä.

---

Endless rain

It has been a black Christmas here. Several days has just been raining quite a lot, but today there was some sunshine here. I hope we get more sunny days so I can continue with my solargraph projects. I took this picture last spring, but I think the river looks a bit same at the moment.

Musta joutsen

Kesäkuun alussa sataman liepeille ilmestyi katutaidetta Olohuone 306,4 km² kaupunkitaidetapahtuman yhteydessä. Ja kuinka korkeaa tasoa tuo edustaakaan! Turussa on vaikka kuinka paljon tyhjiä betonisia talonpäätyjä, joihin voisi aivan hyvin toteuttaa jotain samantapaista kaupunkikuvaa ja ohikulkijoita piristävää katutaidetta. Taitavia tekijöitä ainakin löytyy ja tuskin tuollainen maalaus aivan yhtä kallista on toteuttaa kuin jokin patsashanke. 

Mielestäni kohteen ei välttämättä tarvitsisi olla mikään laitakaupungilla sijaitseva ränsistynyt talo, vaan se voisi olla huomattavasti keskeisemmälläkin paikalla. Mutta olkaamme iloisia tästäkin! Ehkä asenteet hiljalleen muovautuvat suopeammiksi taas tämän teoksen myötä.

Teoksen takana on siis kalustemuotoilija Jukka Hakanen, joka on toteuttanut vastaavanlaisia teoksia muuallekin.

---

Black swan

There's some brand new high-quality street art in Turku! This painting was made by Jukka Hakanen and he has done some other paintings too. I hope that we could see more this kind of art on the streets. At least there are some empty walls where these paintings could be made. 

Maybe this artwork will help to change the attitude more liberal to this kind of art.

Lehvästöjen takaa

Jokin aika sitten piti ottaa filmirullalla olleet muutamat kuvat, jotta voisin kehittää sen. En viitsinyt kuitenkaan ottaa mitään "turhia" räpsyjä vain sen takia, että voisin kehittää rullan, vaan päätin varta vasten lähteä ulos kuvaamaan filmin loppuun. Ruutuja oli jäljellä vain kolme ja ohessa on niistä kaksi.

Kuviin saa uudenlaista tunnelmaa ja syvyyttä oikealla sommittelulla ja sijoittamalla kohteen etualalle jotain mielenkiintoisia elementtejä. Tässä tapauksessa kyse on puiden lehvästöistä, mutta ne on tarkoituksella jätetty epätarkaksi massaksi, joka vain kehystää kohdetta. Tällöin katse kiinnittyy kohteeseen ja se tulee paremmin esille. On kai lukemattomia tapoja soveltaa ohjetta, mutta tässä pari omaa tulkintaani.

---

Behind the trees

Once I had a film roll which had only 3 frames left. I didn't want to take some random pictures to get the roll full so I went to near harbour to take rest of the pictures. Here are two of them.

You can get more interesting pictures when you frame the subject with something. In other words you put something in the front of the subject. This time I framed the subject with trees. By this technique you get the attention to the subject itself. I think there are numerous ways to use this technique, but here's my effort.

I like the chimney with the Fibonacci sequence. It's one of the landmarks of the city. The second one is an old prison called Kakola. That's where the bad boys lived, but not anymore as the prison is empty now.

Superautojen ohimarssi

Toukokuussa ajetun Gumball 3000 -retkueen reitti kulki myös Turun kautta ja niin päädyin minäkin satamaan ihmettelemään superautojen ohikulkua kun siihen oli sopiva mahdollisuus. En suinkaan ollut ainut utelias, sillä sataman kaduille oli ahtautunut satamäärin muitakin pääosin nuorehkoja miespuolisia katselijoita kameroineen ja tuning-Mazdoineen. Kieltämättä näky oli jokseenkin huvittava, mutta kertoo myös kilpailun saamasta huomiosta. Toinen huvittava piirre oli koko kilpailu ja sen myötä sattuneiden ylinopeuksien aiheuttama suuri julkinen halveksunta ja marina eri keskustelupalstoilla. Toisaalta Ferrari kulkee varmasti iloisemmin keskieuroopan valtateillä kuin Suomen roudan ja nastarenkaiden runtelemilla maanteillä.

Kokeilin nyt Ilfordin Pan F+ 50 -filmiä, joka on lajissaan hitainta joka on kamerassani koskaan ollut! Useimmat kuvat oli otettu varsin oudoissa valaistusolosuhteissa kuten esimerkiksi vastavaloon tai suoraan kirkkaassa auringonpaisteessa, joten täytyypä vielä ottaa uusintakierros filmin testaamiseksi. Viimeinen kuvista on otettu Kodakin T-Max 100:lle Nikkorin 85 mm:n linssillä.

 

Ai niin, bongasin erään Gumball-ferrarin Turussa juhannusviikolla. Onkohan se vielä maisemissa?


---

In May Gumball 3000 race went through Turku and as I had an opportunity, I was also in the harbour watching and photographing those exotic supercars. There was loads of other people too, but unfortunately you cannot see so many people in my photographs. I heard from news that many driver got fined by the police for speeding. The highest speedlimit in Finland is 120 km/h and it's not really much for a Ferrari or Lamborghini. Also the streets are often in quite poor condition nowadays so maybe you could have a smoother ride somewhere in central Europe. 

I also tested Ilford Pan F+ 50 b&w film. It gives a good and contrasty but still smooth result. Maybe I have to give a new try for another roll later. The last picture is taken on Kodak T-Max 100 film.

Asemalla

Kävin ikuistamassa Turun rautatieasemaa eräänä valoisana toukokuun iltana. Turun asema on jokseenkin jopa harmillisen hiljainen verrattuna esimerkiksi Tampereen asemaan. Mutta toisaalta se on ymmärrettävää sillä Turun asema palevelee enemmän pääteasemana kuin kauttakulkuna tai vaihtoasemana. Sen sijaintikaan ei ole yhtä keskeinen kuin esimerkiksi Helsingissä tai Tampereella.

Olen kuitenkin tyytyväinen kuviin sillä ilta ja valo olivat kauniita. En myöskään muistanut että Kodakin T-Max 100 tuottaa näin pehmeitä ja kauniita sävyjä. Siitä on kyllä aikaa kun olen viimeksi kuvannut enemmän tällä filmillä. Nämä on kuvattu jälleen 50mm:n linssillä, jota monet pitävät jokseenkin tylsänä. Itse olen päinvastoin tykästynyt siihen kun noin vuosi sitten kotiutin eBaystä laadukkaan, mutta edullisen normaaliobjektiivin. Laadukkaalla optiikalla voi saada laadukasta jälkeä ja kiinteä polttoväli pakottaa kiinnittämään huomiota sommitteluun aivan eri tavalla kuin zoomin kanssa kuvatessa. Olen kai taas kehittynyt hieman valokuvaajana. :)

---

At the railwaystation

I took some photos of Turku railwaystation in May. It's not very busy station because you can take the train only to two directions and we don't have local train traffic here. Also the railwaystation could be nearer the city center as they have for example in Helsinki or Tampere.

The evening and the light was beautiful and I am quite happy with the results. I didn't remember that Kodak T-Max 100 could produce so beautiful tones of grey. I took these with my 50mm lens. Some people think that it's a boring lens, but I think it's not if you only have a good one. When you operate with prime lenses you have to pay more attention to composition of the picture. I think I have developed as a photographer recently. :)

(Unfortunately you don't get the joke that is hidden in the last picture if you don't understand Finnish.)