Liam Wong: TO:KY:OO - neonvaloja ja sateenvarjoja Tokion yössä

Olin jo hetken aikaa tutkaillut netissä Liam Wongin TO:KY:OO -kirjaa, kunnes ehkä hieman sattumalta ostin sen tukholmalaisesta kirjakaupasta kesälomareissulla. TO:KY:OO edustaa jo muutamia vuosia pinnalla ollutta vaporwave- ja cyberpunk-estetiikkaa, johon kuuluvat oleellisesti tummasävyisen sateiset ja neonvalojen värittämät kaupunkinäkymät. Epäilemättä Tokio onkin ehkä parhaimpia paikkoja tällaisen visuaalisen ilmeen ja tunnelman tavoitteluun. Valoja, liikettä ja kenties otollisia sääolosuhteitakin on tarjolla siellä minne nenä vain osoittaa.

Kirjan esittelytekstin mukaan Skotlannista lähtöisin oleva Wong on videopelisuunnittelija, joka on sittemmin ryhtynyt myös valokuvaamaan. TO:KY:OO julkaistiin alkujaan vuonna 2019 ja tämä minulla oleva pehmeäkantinen versio on vuoden 2021 painos. Kirja esittelee hetkiä Tokion yöstä ja on kaikesta tummuudestaan huolimatta hyvin värikäs julkaisu. Voimakkaita värejä löytyy niin kuvista kuin tekstisivuiltakin. Kuvat eivät tosin taida olla aivan suoraan kamerasta, sillä sopivan tunnelman ja sävyn löytämiseksi on käyriä varmasti joutunut vääntelemään paljonkin kuvankäsittelyohjelmassa. Sävyjen säädön lisäksi kirjasta löytyy pienissä määrin muutakin kuvankäsittelyä, kuten esimerkiksi päällekkäisiä kuvia ja kloonattuja glitch-efektejä. Tämä on sinänsä ihan sallittua, sillä teos ei ole mitenkään puhtaan dokumentaarinen kuvaus Tokiosta. 

Joissakin tapauksissa kuvien ja sävyjen käsittely ei kuitenkaan ole aivan onnistunutta, sillä kirjassa on jonkin verran kuvia joissa värit ovat selkeästi puhkipalaneet ja vääristyneet aivan toisenlaisiksi kuin mitä niiden luultavasti pitäisi olla. Taustalla saattaa olla tilanne, ettei alkuperäinen kuva vain ole ollut riittävän hyvälaatuinen, jotta sitä voisi enää pelastaa edes armottomalla kuvankäsittelyllä. Esimerkiksi liian suuret valaistuserot huippuvalojen ja muun ympäristön kanssa voivat johtaa tällaiseen tilanteeseen. Lisäksi kirjassa on jonkin verran hieman mitäänsanomattomia kuvia, jotka on jostain syystä otettu mukaan, vaikka ne eivät tarjoa oikein mitään mielenkiintoista tai uutta kokonaisuuteen. Myös vaihtelevuutta olisin kaivannut lisää sillä kirja toistaa paljon itseään, vaikka sisältöä on yritetty jakaa ainakin nimellisesti eri kokonaisuuksiin.

Kuvateksteissä Wong muistelee tilanteita ja ajatuksia, jotka liittyivät kulloiseenkin kuvanottohetkeen ja ylipäätään Tokiossa vietettyyn aikaan. Tekstit eivät ole mitenkään ällistyttäviä, vaan ovat melko kevyitä pohdintoja. Valokuvausta aloitteleville tai siitä haaveileville kuvatekstit tarjoavat ehkä jotain tietoa siitä millä tavalla esimerkiksi kapea terävyysalue on saavutettu, mutta samalla ne paljastavat myös sen ettei Wong ehkä itsekään ole viettänyt kovin pitkää aikaa valokuvauksen parissa. Kuvien nimien yhteyteen on merkitty kellonaika, joka on oivaltavasti otettu myös osaksi kirjan nimeä. Tämä on hienovarainen yksityiskohta ja se syventää kirjan selailuun liittyvää kokemusta sekä sitoo kirjan sisällön teemallisesti yhteen.

Mielenkiintoisena lisänä kirjan loppupuolella on pieni katsaus kuvien tyylin valintaan, väripalettiin ja sommitteluun liittyen. Tällainen tarjoaa kiintoisan selvennyksen millä tavalla kirjassa nähdyt kuvat ovat syntyneet ja lukija pääsee mukaan kirjan syntyprosessiin.  En ehkä itse saanut siitä kuitenkaan kovin paljoa irti, mutta se voi toimia inspiraationa joillekin.

Kirjan painolaadussa ja käytetyssä paperissa ei ole moittimista, mutta ikävä kyllä kirjan selkämyksen liimaus on alkanut pettää jo lyhyen selailun jälkeen. Onkohan kyseessä huono erä vai muuten vain huono liimaus? Tämä kirja on painettu Kiinassa kuten niin moni muukin kirja nykyisin. Ehkäpä heikko sidonta on vain liimasidotun version ongelmana.

Nykyään yhä useampi julkaisu saa alkunsa jonkinlaisen joukkorahoituskampanjan myötä ja näin on tämänkin teoksen kanssa. Kirjan lopussa on pitkähkö lista julkaisuun liittyvistä hyväntekijöistä. Tämä on mielestäni ilahduttavaa, sillä se tarjoaa mahdollisuuksia lahjakkaille ja innokkaille tekijöille, kunhan yleisö vain löytyy. Mutta ehkä joukkorahoituksen lisäksi tarvittaisiin vielä hitusen parempaa editointia sisällön hiomiseksi ja tarpeettomien kuvien karsimiseksi. Silti TO:KY:OO on Wongille varmasti hieno henkilökohtainen merkkipaalu.

Wong on jatkanut kirjojen ja valokuvauksen parissa ja aivan hiljattain onkin ilmestynyt uusi teos, joka on nimeltään After Dark. Teemallisesti kuljetaan samoilla poluilla ja vaikka en ole päässyt selailemaan uutta kirjaa, uskoisin sisällön parantuneen huomattavasti TO:KY:OOn verrattuna.

(Kuvat kirjasta TO:KY:OO)

Liam Wong: TO:KY:OO (eng.)

Thames & Hudson, 2019.

256 s.

Instagram: @liamwong

---

TO:KY:OO – neon lights and umbrellas in Tokyo’s night

I was looking Liam Wong’s book TO:KY:OO for a while until I kind of suddenly bought it in Stockholm during a holiday trip. TO:KY:OO represents the trendy vaporwave and cyberpunk aesthetic with the neon-lit and rainy cityscapes. There’s no doubt that Tokyo is probably one of the best places to get this kind of visual style and aesthetic. Where ever you look at, you’ll find lights, motion and maybe appropriate weather conditions for the style like this.

Originally from Scotland, Wong is a videogame designer that turned into a photographer. TO:KY:OO was published in 2019 and this paperback edition which I have is a reprint from 2021. Book contains night time photographs of Tokyo and despite of the theme it’s a very colourful book. You can find strong colours not only in the photographs but on the text pages too. The photographs are not straight from the camera, because there must have been a lot of tweaking the curves and adjustments in Lightroom before getting the desired mood and tone. There is also other kind of picture manipulation in this book such as stacked photos and cloned glitch-effects. That’s completely ok, as this is not a documentary photo book.

In some cases the results are not as good as you would hope, because there are quite many photos which colours are burned and clearly not as they probably should be. There might be a situation where the original photo wasn’t good enough that you could save it even with heavy editing. For example too big differences between highlights and shadows could lead in a situation like this. There are also some bland photographs and I don’t know why as they don’t bring anything new or interesting in the book. I was also hoping to have more variation because book was repeating itself even when it was namely split in different chapters.

Book contains also some text and Wong writes about the situations and thoughts he had during the photo sessions and his time in Tokyo. Not very deep thinking but some light reading. For those who are starting their journey with photography or are dreaming about it, texts might bring some information how to get for example a shallow depth of field, but at the same time they reveal that Wong himself hasn’t probably spent so much time with photography either. The name of the book TO:KY:OO is actually depicting a timestamp which are also included in captions of the photographs. I think it’s a clever move and it makes browsing the book a deeper experience and ties books content together.

As an interesting extra there is a small walkthrough of Wong's workflow and how this book was made. I didn’t get out of it so much, but it could be a nice source of inspiration for someone.

There’s nothing to complain about the print and paper quality, but unfortunately the binding of my book started to collapse after a short reading. I wonder if it was only a bad print batch or is it a larger scale problem. This book was printed in China as so many books are nowadays. Maybe this problem is only for the paperback edition and other versions are ok.

Many publications are results of crowdfunding an so it is the case with TO:KY:OO. At the end of the book there’s a list of the benefactors. I think crowdfunding is a really nice option as it can give a great opportunity for talented people as long as they find their audience. But maybe you also need more resources for editing and fine tuning your content. Still I think TO:KY:OO must have been personally a great milestone for Wong.

Wong has continued his journey with photography and photo books as he has recently released a new book called After Dark. He stays on his beaten track and even when I haven’t got an opportunity to look at this new book, I believe he has improved and developed his style since TO:KY:OO.

(Pictures are from the book TO:KY:OO)

Liam Wong: TO:KY:OO

Thames & Hudson, 2019.

256 pages.

Instagram: @liamwong 

KADUT – sateisia kuvia pääkaupungin kaduilta

Altistun ilmeisesti riittävän paljon tiettyjen aihepiirien ilmiöille kun tulin viime vuoden loppupuolella tietoiseksi siitä, että helsinkiläiskuvaajat ovat koonneet rivejään uuden projektin ympärille. Kyseinen projekti on uutuuttaan hohtava pienlehti – KADUT.

Heti alkuun hyökkäävin suuraakkosin varustettu KADUT, ei armottomasta nimestään huolimatta tuomitse vaan vihjaa sisällöstä. Kyseessä on tietenkin katukuvauksen ympärille rakennettu pienlehti. Yhdeksän kuvaajaa on tarponut kameroineen pitkin Helsinkiä, ja tallennetuista hetkistä nähdään valikoima Kadut-zinen sivuilla.

Aihepiirit ja tyylit muistuttavat paljon toisiaan, vaikka kuvaajia on yhdeksän. Joukkoliikennevälineitä, sateenvarjoja, sadepisaroita ikkunassa ja kiiltoja asfaltilla. Kuluva talvi on ainakin etelä-Suomessa ollut otollista aikaa tällaiselle kuvastolle, sillä marraskuu on kestänyt jo yli kolme kuukautta ja jatkuu edelleen. Nämä kuvat on ehkä otettu jo aiemmin, mutta niihin on helppo samaistua. En tiedä onko kyseessä valittu linja vai onko se osin sattuman sanelemaa. Esipuheessa luvataan lehden ilmestyvän neljästi vuodessa, jolloin kukin lehti olisi omalla teemallaan. Minulla ei ole tarkempaa tietoa, mutta ensimmäisen numeron teemana saattoi olla alituisesti jatkuva sade.

Lehti on A4-kokoinen nelivärijulkaisu ja siinä on 40 sivua. Lehdestä on otettu 100 kappaleen numeroitu painos. Havitteleekohan Kadut-zine kansainvälisempää huomiota, sillä esipuhe ja kuvatekstit olivat englanniksi? Saattaa olla niinkin, että tekijäkaarti on vain kansainvälistä porukkaa.

Kuviin painottuvana julkaisuna se valitettavasti kapsahtaa samaan sudenkuoppaan kuin monet muutkin kuvajulkaisut: lukukokemus jää melko lyhyeksi jos lehden silmäilee läpi. Kuvalla on tietenkin oma paikkansa ja etenkin kun kyseessä on kuviin painottuva julkaisu, mutta itse kaipaisin kuvien oheen enemmän tekstiä, artikkeleita tai jotain muuta sisältöä jonka kohdalle täytyisi pysähtyä hetkeksi.

Kadut-zine edustaa kuitenkin mainiota kollektiivista tekemistä ja on hienoa, että ovat myös ottaneet tavoitteekseen säännöllisen julkaisutahdin. Lehteä on saatavilla ainakin kontaktoimalla tekijäkaartiin kuuluvia jäseniä ja ilmeisesti Helsingistä jostain vähittäismyynnistäkin. Itse satuin olemaan Helsingissä juuri oikeana päivänä ja oikeaan kellonlyömään, joten hain kympillä omani Oodista, jossa oli tunnin ajan pieni pop-up myyntipiste.

Tällaista omaehtoista tekemistä näkisin toki mielelläni lisääkin.

Instagram: @kadutzine

---

KADUT zine – rainy photographs from streets of Helsinki

The collective of Helsinki based photographers have made a brand new photozine called KADUT (Streets in Finnish). As the name suggests, it's connected to street photography and it contains work of nine photographers.

The style and subjects look very similar even when there's so many photographers involved in this project. There's a lot of collective traffic vehicles, umbrellas, raindrops on windows and reflections on wet pavement. This winter has been good for this kind of photography in South Finland. I don't know was rain some kind of theme for the issue one, but it could have been.

They have made a print of 100 numbered copies of issue one. This zine is A4-sized and has 40 pages. I wonder if they are interested in international markets as this is completely in English. Anyway, this represents good collective work for a good reason. 

I would like to see more this kind of self-made culture in Finland. 

Instagram: @kadutzine

Tangentially Parenthetical – katukuvia maailmalta

Kaupunginkirjastosta tarttui taas hiljattain mukaani valokuvakirjallisuutta. Tällä kertaa yhdysvaltalaisen Ed Templetonin tuorein kirja Tangentially Parenthetical. Viime vuoden puolella ilmestynyt teos tarjoaa mukavan kattauksen Templetonin kameran eteen sattuneita ihmisiä ja tilanteita viimeisen 20 vuoden ajalta.

Tutustuin Templetonin kuviin ja tuotantoon pari vuotta sitten Wayward Cognitions -nimisen kirjan kautta. Suorat ja oivaltavat katukuvat tekivätkin heti vaikutuksen ja Tangentially Parenthetical on selvää jatkoa tälle. Templeton on jo pitkään häärinyt skeittikulttuurin ja valokuvauksen parissa ja hänen ilmeisen ehtymättömistä arkistoista löytyy materiaalia varmasti vielä monen kirjan edestä.

Tangentially Parenthetical sisältää noin 150 valokuvaa ja ne on otettu pitkin Pohjois-Amerikkaa, Eurooppaa ja Japania. Kuvaavaa Templetonin tyylissä ja lähestymistavassa on se, että useiden kuvien kohdalla tulin nauraneeksi ääneen. Huumori ja ihmiset ovat keskeisessä osassa Templetonin kuvissa. Moniin kuviin on tallentunut se ohikiitävä hämmennyksen hetki kun ihminen tajuaa tuntemattoman ohikulkijan juuri napanneen kuvan hänestä. Kaikissa kuvissa tarkennus ei ole osunut aivan kohdilleen ja monissa kuvissa löytyy myös pientä liike-epäterävyyttä. Se kertonee siitä, että kuvat on otettu nopeasti lonkalta. Joidenkin mielestä tällaiset tekniset seikat saattavat olla häiritseviä, mutta ilman nopeaa reagointia hetki olisi kadonnut ja kuvaa ei olisi koskaan syntynyt. Tyyli kertoo myös arvostuksista - hetki on tärkeämpi kuin teknisesti moitteeton kuva. 

Kannattaakin tutustua Templetonin tuotantoon jos et ole sitä vielä tehnyt. Hänellä onkin yli 200 tuhatta seuraajaa Instagramissa. Kuvat kirjasta Tangentially Parenthetical.

Ed Templeton: Tangentially Parenthetical (eng.) 

Um Yeah Arts, 2018.

160 s.

---

Tangentially Parenthetical – street photographs around the world

I borrowed some photography related literature from the library, so here’s a small review. This time it was Ed Templeton’s new book Tangentially Parenthetical. The book was released last year and there’s a good collection of people and situations that Templeton’s camera has captured during the last 20 years.

I was introduced to Templeton’s work by his book Wayward Cognitions couple of years ago. I was impressed by his straightforward street photographs and Tangentially Parenthetical is a natural follow-up to it. Templeton has been hanging around skateboarding culture and photography for a long time and it seems that he could make a photobook from his endless photo archives quite easily.

Tangentially Parenthetical includes ca. 150 photographs and they have been taken all over North-America, Europe and Japan. I like his style as I laughed many times while I was looking at his photos. Humour and people are important part of Templeton's work. In many of the photos he has captured the critical moment when people realize that somebody just took photo of them. There’s some unsharpness in some of the photos and it tells that most of the photographs have been taken very quickly. Without this quick snapshot style most of these moments would have been lost and there would not be a photograph. This kind of style tells that moment is more valuable than technically perfect photographs.

My advice would be to check out Ed Templeton’s work if you haven’t done it already. He already has over 200k followers in Instagram. Pictures from the book Tangentially Parenthetical.

Ed Templeton: Tangentially Parenthetical 

Um Yeah Arts, 2018. 

160 pages.

Neiti Brander - valokuvaajan elämää sarjakuvan sivuilla

Sarjakuvapiirtäjä Timo Mäkelältä ilmestyi taas hiljattain uusi sarjakuvateos. Tällä kertaa teoksen aihepiiri sivuaa mukavasti valokuvausta, joten päätin ottaa sen lähempään tarkasteluun. Neiti Brander -niminen sarjakuvateos kertoo valokuvaaja Signe Branderin (1869-1942) työstä ja elämästä, jonka aikana hän kuvasi Helsingin puutalokortteleita. Sittemmin puutalot ja monet muutkin rakennukset purettiin suurien uudistusten ja kivitalojen alta ja häipyivät kokonaan katukuvasta.

Elämänsä aikana Brander ehti taltioida puutalo-Helsinkiä yli 900 kuvan verran ja tätä nykyä hänen kaupunkikuvansa 1900-luvun alusta ovat Helsingin kaupunginmuseon kirkkaimpia helmiä. Brander kuvasi Helsingin puutalojen lisäksi myös Suomen kartanoita ja otti studiokuvia.

Neiti Brander on mielenkiintoinen ja opettavainen katsaus Helsingin lähihistoriaan. En esimerkiksi tiennyt kovin paljoa Helsingin vanhasta rautatieasemasta, vaikka olen nähnyt siitä kuviakin. Nyt sen paikalla seisoo Eliel Saarisen suunnittelema jo ikoninen rautatieasema. Helsinki on myös tuttu ympäristö Mäkelän aiemmissa töissä sillä esimerkiksi Minun elämäni -sarjakuvissa esiintyvä vanhempi herra seikkailee myös pääkaupungin kaduilla.

Ehkä parasta Mäkelän sarjakuvissa on musteella toteutettu taidokas piirrosjälki ja syvät, leimuavan kauniit värit. Akvarelleilla ja korkealla kunnianhimolla toteutettu väritys on kerrassaan upeaa katseltavaa ja ei kai häntä turhaan sanota piirtäjämestariksi. Kerronta on Neiti Branderissa myös hänen tyylilleen ominaista pohdiskelevaa ja ajatonta. Se saa Signe Branderin tavoin miettimään maailman menoa ja elämän katoavaisuutta.

Neiti Brander onkin ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos myös niille, jotka eivät sarjakuvia lue.

Timo Mäkelä: Neiti Brander
Arktinen Banaani, 2018.
48 s.

Kirjoituksia valokuvaamisen lumoista

Tapoihini kuuluu lainailla kirjastosta jatkuvalla syötöllä kaikenlaista luettavaa, kuunneltavaa ja selailtavaa. Tälläkin hetkellä olohuoneen pöydällä on kolme kirjaa keskeneräisenä ja pari muuta odottaa palauttamista kirjastoon.

Joitakin viikkoja sitten taiteiden uutuushyllyllä oli kirja, joka kiinnitti huomioni – Johdatus filmiaikaan: Kirjoituksia valokuvaamisesta. Nimi ja teema vaikuttivat kiinnostavilta, joten otin kirjan hyllystä ja selailin sen pääpiirteissään läpi. Pyörittelin kirjaa vielä hetken aikaa käsissäni, ikään kuin ostopäätöstä tehden, ennen kuin otin sen lainausautomaatin kautta mukaani.

Johdatus filmiaikaan on kokoelma Antti Nylénin esseitä, joiden painopiste on filmivalokuvaamisessa. Tai kuten teoksen alaotsikko kiteyttää: kirjoituksia valokuvaamisesta. Essee on itselleni hieman vieras kirjallisuuden laji, mutta mielestäni on virkistävää lukea pohdiskelevaa tekstiä, joka ei ole kahlittu perinteisen kertomakirjallisuuden raameihin. Ei päähenkilöitä, suoraviivaisesti etenevää juonta tai tarinan ympärille rakennettua miljöötä.

Kirjoitukset sivuavat filmikuvauksen eri puolia, kuten historiaa, ekologiaa ja nykyaikaa. Esipuheessaan Nylén kiistää teoksen olevan varsinainen tietokirja, vaikka se voisi hyvin olla sellainen. Teos sisältää paljon mielenkiintoista knoppitietoa valokuvauksen 200-vuotisesta historiasta. Olisin ehkä kaivannut tekstin rinnalle myös kuvitusta, sillä kaikki lukijat eivät välttämättä tiedä millainen rosoisuus ympäröi peel-apart -negatiivia tai minkälainen kuva syntyy kun neulanreikäkamera kuvaa maisemaa 6 kuukautta. Ehkäpä puhdasverinen essee saattaisi tuhoutua jos tekstin osaksi lisättäisiin täydentäviä kuvia.

Kirjan liitteenä on juliste, jonka taustapuolella on kuvia tekstissä mainituista kameroista, pimiöstä ja erilaisista valokuvauksen lopputuotteista kuten esimerkiksi polaroidkuvia. Juliste arvatenkin täydentää kirjan tekstiä kaipaamallani tavalla, vaikka julisteen kuvien ja kuvatekstien suhde onkin hieman sekava.

Johdatus filmiaikaan on mielenkiintoinen, helppolukuinen ja informatiivinen teos kaikille, joita valokuvaus saattaisi edes hieman kiinnostaa.

Antti Nylén: Johdatus filmiaikaan: Kirjoituksia valokuvaamisesta.
Siltala, 2017.
247 s.