Kaksi kuvaa auringosta

Kävin heti vuodenvaihteen jälkeen hakemassa maastosta pari pitkän valotuksen neulanreikäkameraa takaisin itselleni. Olin vienyt ne paikoilleen jo viime vuoden maaliskuussa eli juuri sinä hektisimpänä korona-aikana kun paikkoja jo suljettiin ja ihmiset lukittautuivat koteihinsa. Onneksi purkit olivat edelleen paikoillaan siellä missä pitikin reilun 9 kuukauden valotuksen jälkeen. 

Sain kuvani, mutta en tiedä tuliko lopputuloksesta kuitenkaan aivan niin hieno kuin odotin. Solarigrafiakuvat jäivät melko epätarkoiksi eikä kontrastissakaan ollut kehumista. Vaikka käytin suurempia neulanreikäkameroita kuin esimerkiksi vanhoja filmipurkkeja, ei se juurikaan parantanut kuvien tarkkuutta. Negatiivin suurempi koko on kuitenkin eräs asia, jonka pitäisi oleellisesti parantaa kuvan terävyyttä ja yksityiskohtien erottuvuutta. Veikkaan, että yksi syy hieman huonompaan laatuun saattaa olla se, että käyttämäni valokuvapaperi alkaa jo olla vanhentunutta. 

Mutta on niitä muitakin syitä. Esimerkiksi tuon ensimmäisen neulanreikäkameran kiinnityspaikka olisi voinut olla parempikin. Laitoin kameran nippusiteillä kiinni aidantolppaan, mutta heti kiinnittämisen jälkeen se osoittautuikin hyvin huojuvaksi. Kameran suuntaus on tuulenpuuskien vaikutuksesta saattanut hieman siirtyillä kuukausien valotuksen aikana. Vakaan kiinnityksen ja riittävän tuoreen valokuvapaperin lisäksi tärkeää olisi myös kamerassa olevan neulanreiän laatu ja reunojen tasaisuus. Kaikenlaiset röpelöt epätasaisuudet vaikuttavat heikentävästi piirtojälkeen. 

Olen yleensä aika huolellinen sommittelun suhteen, mutta todettakoon tähän ettei se tällä kertaa ollut paras mahdollinen, etenkään tuon jälkimmäisen kanssa. No, aurinko sentään osui kuva-alalle. Kameran kiinnityspaikka vain saneli tällä kertaa enemmän sijoittamista kuin optimaalinen ilmansuunta.

Pian onkin taas se aika vuodesta kun pitäisi alkaa viritellä purkkeja, sillä kevät tulee ja aurinko jo kiirii taivaalla. Eräs ikuisuusongelma on vain sopivien paikkojen löytäminen pitkän valotuksen neulanreikäkameroille. 

Hyvässä paikassa solarigrafiaa varten pitäisi olla 

    a) riittävän esteetön näkymä sopivaan ilmansuuntaan

    b) jokin kiinteä rakennelma, johon neulanreikäkameran voi tukevasti kiinnittää 

    c) suojaa uteliaiden katseilta ja eläimiltä. 

Vähäisiä vaatimuksia, mutta niitäkin on haasteellista täyttää jos ei satu olemaan omaa pihaa avaralla näkymällä.

---

Two photographs of the Sun

I started this year by bringing back two of my pinhole cameras. It was March 2020 when I took them on their place and started this long time exposure for solargraphs. I'm happy that both of my pinhole cameras were still there after 9 months.

So I got my solargraphs, but I thought they would have been better. They weren't as sharp as I thought and the contrast was quite flat too. Even when I used bigger pinhole cameras than empty film canisters, there wasn't huge increase in picture sharpness. The bigger negative size is one major thing for better details and sharpness. I think the photopaper I used is getting too old.

But there are other reasons too. For example a steady place for the first pinhole camera would have been nice. I attached it to a fence support, but when I was ready I found out that the whole fence was quite unsteady. Probably the wind has shaken the fence during all these months. Steady place and fresh photographic paper are not enough because the quality of the pinhole itself is also important. All kind of dirt and uneven edges on the corners of the pinhole will reduce the sharpness it can produce.

I pay a lot of attention on the positioning and framing of the finale image, but this time It could have been better with the second pinhole camera. Well, at least you can see the bright stripes of the sun. Steady attachment of the pinhole camera was in this case more important than optimal photographing direction.

And soon it's again the time when pinhole cameras should be taken out for solargraphy as the sun is reaching higher in the sky every day. One eternal problem is finding good places for pinhole cameras.

A good place for solargraph pinhole camera

    a) has an open view

    b) has a steady place for attaching the pinhole camera

    c) is protected from outsider's interest.

Not so many requirements, but still so difficult to fulfill them if you just don't have own backyard with nice and open view. 

Puolen vuoden valotus onnistui melkein

Pitkästä aikaa luvassa on taas valokuvausta yksinkertaisimmillaan – solarigrafiaa! Asensin nimittäin viime kesänä kaksi neulanreikäkameraa eri paikkoihin maisemia kuvaamaan. Ajatuksenani oli, että purkit olisivat olleet paikoillaan aina talvipäivänseisaukseen saakka.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan putkeen. Toisen kameran kuvasta tuli suhteellisen normaali, joskin hieman lattea kuva, jossa auringon viiruja oli piirtynyt melko runsaasti negatiiville. Sen sijaan siitä ensimmäisestä tuli kuva, josta erottuu ehkä vain yksi viiru. Kyseessä oli tietysti myös se kamera, joka oli ollut paljon pidempään eli juhannuksesta asti asemissa.

En tarkalleen ottaen osaa sanoa mikä oli mennyt pieleen. Paitsi tietysti sen, että purkki ei ollut enää alkuperäisessä asennossa kun tulin sitä hakemaan. Ehkäpä joku oli huomannut sen ja käynyt vääntelemässä?

Vaikka kuvasta ei tullut aivan sellaista kuin ajattelin, näyttää se ehkä sen takia paljon mielenkiintoisemmalta kuin esimerkiksi toisen kameran "onnistunut" kuva. Ehkä tähän kuvaan on tallentunut juuri se kesäpäivänseisauksen kaikkein korkeimmalle taivaanlakeen kohonnut aurinko.

Solarigrafian viehätys piilee ehkä siinä, että yhteen fyysiseen kuvaan tallentuu myös useiden kuukausien aika. Tästä kuvasta ei puolen vuoden mittaista aikaa kuitenkaan näe. Sattumanvaraisuus on usein läsnä kaikenlaisissa yksinkertaiseen tekniikkaan perustuvissa valokuvauskokeiluissa. Ja se on myös jännittävää.


---

Six-Month Exposure – Almost a Success

Here's a solargraphy post for a long time! Last summer I made two pinhole cameras for solargraphy purposes. My idea was that they would be exposing at least six months until winter solstice. 

Well, everything didn't go according to my plans. The other camera made quite normal solargraphy photograph with lots of sunlight stripes, but the first one made hardly one stripe. Of course it was the camera which was longer on its position.

I don't know what went wrong, but I know that my camera wasn't in a same position when I came back. Maybe someone had seen it and taken it in a closer inspection? Or was it a bird or some other mystical power that had touched it?

Even when the photo didn't turn out as I expected, it probably looks more interesting like this. Maybe that bright stripe is the sun of summer solstice.

The attraction of ultra long exposure is that you can see time in a single physical piece of paper. Unfortunately you cannot see it here, but coincidence is part of the deal when you make photogrphic experiments. And that's also interesting.

13 viikkoa moottoritien varrella

Kävin maaliskuussa taas asentamassa yhden neulanreikäkameroistani Helsingin moottoritien varrelle. Hain kameran pois kesäkuun alussa, joten se ehti olla tarkalleen 13 viikkoa kuvaamassa moottoritiemaisemia. Tähän on tallentunut myös keväällä ollut auringonpimennys, mutta enpä osaa yhtään sanoa mikä se voisi noista viiruista olla. Keväällä on näemmä myös ollut hieman pidempi pilvinen jakso kun tuossa on useita päiviä, jolloin auringon viiruja ei näy juuri ollenkaan. 

Vaikka käytin suurempaa paperikokoa, ei kuvanlaatu jostain syystä kuitenkaan ole mikään aivan huippu. Täytyy ehkä vielä kesän aikana käydä asentamassa solarigrafiapurkki, jos vain löydän jonkin sopivan paikan.

9.3.-7.6.2015

----

13 weeks by the motorway

Here's a new solargraphy I made between March and June. The pinhole camera was photographing the landscape by the Helsinki motorway for 13 weeks. The partial solar eclipse of March is also featured in this picture, but I don't know which one of the stripes it is. There has also been many cloudy days as there is so big gap between the stripes. 

Even when I used a quite big paper negative in my pinhole camera, sadly the picture quality isn't really that good. Maybe I should start another solargraphy-project during this summer if I find a good place for the camera.

Electric

Keväällä testasin taas vaihteeksi yhden päivän mittaista solarigrafiaa. Tällä kertaa hieman suuremmassa koossa kuin filmipurkkiin mahtuvalla paperinegatiivilla. Kiinnitin neulanreikäkamerani sähkötolppaan ja kuvassa näkyy millaista rataa aurinko on taivaltanut 13.4.2015. Käänsin kuvan mustavalkoiseksi kuvankäsittelyohjelmalla, sillä mielestäni kuva oli liian sinertävä jos sen olisi jättänyt värilliseksi. Mielestäni parempi näin ja hieman myös vaihtelua sinisiin solarigrafiakuviin.

----

Electric

I tested a 24-hour solargraphy for a while in April. This time I used a bigger paper negative than normally. This pinhole camera was fastened to a electric tower and you can see what was the trail of the sun on 13th of April 2015. I thought the picture was too blue, so I made the picture monochorme.

Keskikesä

Kuten aiemmin mainitsin, kävin juhannuksen tienoilla hakemassa pari solarigrafiapurkkiani pois. En tiedä mikä mahtoi mennä pieleen, mutta toisesta kuvasta (siitä suuremmasta) tuli melko epätarkka. Esimerkiksi auringon viirut eivät oikein erottuneet ja muutkin osat kuvassa olivat kovin epätarkkoja. Uskoisin purkin olleen tukevasti paikoillaan, mutta kenties auringon lämpö on saanut mustan purkin sen verran elämään ja vääntyilemään, että se olisi vaikuttanut kuvan tarkkuuteen. No, mene ja tiedä - tässä se kuva nyt on. 

6.3.2014-21.6.2014 (108 d)

-----

Midsummer

As I mentioned, here's the solargraph of midsummer. I don't know what went wrong, but this seems to be too unsharp to be a great solargraph. The stripes of the sun are quite dim and picture is overall unsharp. I believe the can was steady, but maybe the heat of the sun has moved it a bit. Well, I don't know, but here it is anyway.

Taivaan valoja

Sain valmiiksi yhden kokeiluistani eli solarigrafiaa hieman suuremmassa koossa. Olisin antanut purnukan olla pidempäänkin paikoillaan, mutta valitettavasti teippaukset alkoivat pettää, joten purkki oli irroitettava. Kuvan laatu kyllä parani aivan merkittävästi, mutta tämä ei tietenkään ollut yllätys. En ehkä aiokaan tehdä solarigrafiaa enää filmipurkin kokoisessa tölkissä, vaikka se kokonsa puolesta onkin aika kätevä ja huomaamaton. Tässä vain on niin paljon parempi kuvanlaatu!

Purkki jolla kyseinen kuva on syntynyt on siis vanha pikakahvipurnukka, jonka olen modannut solarigrafiaan sopivaksi. Tämä oli paikoillaan 1.3.-7.5. -välisenä aikana, joka tekee 68 päivää. Teippaukset alkoivat irtoilla valotuksen aikana, joten purnukka notkahti yläosastaan. Tämän takia talojen yläpuolella näkyy pieni haamukuva. Mietin vain onko notkahtamisen jälkeen tullut auringon viiruja yhtään lisää vai onko kameran kuvaussuunta osoittanut niin alas, jolloin aurinko on jäänyt kuva-alan ulkopuolelle.

1.3.-7.5.2014 (68 d)

---

Lights of heaven

I just finished my project about large format solargraphy. I had to take this camera off because the duct tape didn't keep it steady anymore. The picture quality improved significantly as I expected. Maybe from now on I continue only with large format solargraphy as the results are so much better than my earlier efforts with film canisters. 

This picture was taken between 1st of March til 7th of May which makes 68 days.  I made this solargraphy camera out of an empty coffee can.

Näkymä parvekkeelta

Laitoin taas pitkästä aikaa yhden solarin kuvaamaan kun on ollut mukavan aurinkoisia päiviä viime aikoina. Tällä kertaa siis vain yhdeksi päiväksi. Pitäisi vielä kokeilla hieman suuremmalla formaatilla kuin vain filmipurkin kokoisella negalla. Silloin voisi ehkä saada tarkemman lopputuloksen.

Olkoot tämä vaikka lämmittelyä sunnuntaiseen neulanreikäkuvauspäivään. Pitäisi vielä hieman fiksata tuota omaa neulanreikäkameraani, jotta saan sen vielä sunnuntaiksi lopullisesti valmiiksi.

24.4.2014

---

A view from a balcony

Here's a solargraph from yesterday. It's been so sunny lately so I thought it would be nice to make a solargraph for a while. Maybe I should use a bigger format to get some sharper images.

This is just warming up for the upcoming world pinhole day on Sunday. I have to finish my pinhole camera to get it ready before that day.

129 päivää

Tammikuun alusta toukokuun puoleenväliin. En tiedä miksi auringon jättämät viirut ovat niin harmaita ja erottuvat huonosti. Kaiketi tuo johtuu vanhahkosta paperista jota käytin negatiivina.

---

129 days

This solargraph was taken from the beginning of January till the mid of May. I don't know why the stripes are so grey, but I guess it's because of the old paper I used as a paper negative.

Puiston laidalla

Kokeilin taas yhden päivän solarigrafiaa. Valitettavasti tällä kertaa päivä ei ollut yhtä aurinkoinen kuin odotin, sillä ohut pilviverho peitti taivaan jo iltapäivällä. Toisekseen aurinko paistaa tähän aikaan vuodesta jo niin korkealta, että purkkia pitäisi kallistaa, jotta koko auringonkaari mahtuisi kuvaan. Ja vielä kolmanneksi: kiiltävän valokuvauspaperin käyttö solarigrafiassa on huono idea, sillä tällöin kuvaan tulee häiritseviä heijastuksia. Neljästä solarigrafiasta kuitenkin yksi oli mielestäni ihan kiva ja onnistunut, joten päätin lisätä sen tänne.

Olen mietiskellyt sopivia kohteita ja mahdollisia sijoituspaikkoja purkeilleni, sillä en halua tallentaa vain auringon kaarta, vaan ottaa kuvan maisemasta jossa tuo kaari on vain yhtenä elementtinä. Mikaelin kirkko oli hyvä kohde, vaikka lopputuloksesta ei tullutkaan aivan sellaista kuin ajattelin.

---

I took some new 24-hour solargraphs. Unfortunately the day wasn't as sunny as I expected, but at least I got one fairly good picture of my four solargraphs. It seems that I have to tilt my pinhole camera, because the sun is shining so high that it doesn't fit to my picture anymore. Also using a glossy paper is not a good idea in solargraphy as there will be some reflections in the final picture.

I've been looking for some interesting subjects for my solargraphy. I think this church is a good one even when the result was a bit different I expected. 

Uuden valon kaupunki

Pienimuotoinen kokeilu johti kohdallani suurempaan innostukseen. Huomasin yhden päivän solarigrafian olevan erinomainen vaihtoehto pitkille, jopa useiden kuukausien pituisille valotuksille. Neulanreikäkuvaus on muutenkin kärsivällisen ihmisen hommaa, mutta tämä sopii hätäisemmällekin kuvaajalle ja tulokset ovat mielenkiintoisia - tututkin maisemat näkyvät aivan uudessa valossa! Verrattain lyhyt valotusaika antaa myös paremmat mahdollisuudet neulanreikäkameran sijoittamiseen julkiselle paikalle.

Aurajoki on vielä jäässä näin huhtikuun alussa, joten täytyykin ottaa uusintakierros kun jäät lähtevät, jotta saan veden heijastukset myös mukaan. Löysin myös oivan soundtrackin solarigrafiakuvien tuijottamiseen. Oikeanlaiseen tunnelmaan voi virittäytyä pistämällä taustamusiikiksi esimerkiksi tämän tekno-trillerin.

---

The city of a new light

I made some new 24-hour solargraphs. I discovered that the exposure time for a solargraph don't need to be extra long - one sunny day is enough. This gives an advantage to put the pinhole camera in a public space and also you get the result in just one day.

The 24-hour solargraphy gives some interesting results - you can see the city in a completely new light! I also found a great soundtrack for watching solargraphs. This techno-thriller turns you just in the right mood for watching these pictures.

The river is still frozen, so I think I have to give a new try when the ice has melted.

Auringonkaaren tuolla puolen

Kesäaikaan siirtyminen lienee jonkinlainen maaginen rajaportti kohti kesää - ainakin näin henkisesti. Tämän kunniaksi päätin ottaa valokuvan, jonka valotusaika oli kokonainen vuorokausi - solarigrafiaa siis. Alunperin suunnittelin pitempää valotusta, mutta koska päivä oli täysin pilvetön, päätinkin kokeilla vain vuorokauden mittaista valotusta. Kuvaan kiteytyy kaikki mitä tänä maaliskuun viimeisenä päivänä 31.3.2013 on auringonpaisteen aikana tapahtunut - kenties lapsen syntymä, vanhan ystävän tapaaminen pitkästä aikaa, kaukaiseen maahan matkustaminen, hiihtolenkki, kevään ensimmäisen jäätelön syöminen, ydinsodan uhka Korean niemimaalla tai mitä vain arkista tai vähemmän arkista - maagista! 

Forecan mukaan aurinko on noussut Turussa klo 6.59 ja laskenut klo 20.11. Auringon nousua ei tästä kuvasta näe koska näkymä on länteen, mutta lasku sen sijaan näkyy. Vääristymä johtuu siitä, että paperi on ollut kaarella solarigrafiapurkissa.

Tämä maaliskuu onkin ollut harvinaisen otollista aikaa solarigrafialle. Omien havaintojeni mukaan koko kuukausi on ollut yhtä auringonpaistetta. Kenties sama jatkuu vielä huhtikuussakin.

---

I made a solargraphy today. The exposure time was only one day, so we could say this picture includes everything that happened today during the sunlight. What did you do today, the last day of March 2013?

Solarigrafiaa

Viime keväänä tein pienen tutkimusmatkan tavallisesta valokuvauksesta neulanreikäkameroihin ja pitkiin aikavalotuksiin. Siinä samalla tutustuin myös solarigrafian ihmeelliseen maailmaan. Solarigrafi on eräänlainen neulanreikäkamera, jolla voi valottaa yhtä kuvaa hyvin pitkiä aikoja - esimerkiksi useita kuukausia tai miksei vaikka koko vuodenkin. Lopputuloksena on utuinen ja maaginen kuva, josta näkee kuinka auringon korkeusasema muuttuu vuodenaikojen mukaan. Mitä pidempi valotusaika on ollut, sen paremmin tämä käy ilmi.

Solarigrafin voi rakentaa esimerkiksi vanhasta (mustasta) filmipurkista tai jostain muusta valonpitävästä ja mielellään myös säänkestävästä purkista. Kuva muodostuu solarigrafin sisään laitetulle perinteiselle valokuvauspaperille, johon auringonvalo piirtyy jättäen paperiin tummia viiruja. Kun valotus on tehty, purkki avataan, paperi käytetään kiinnitteessä, huuhdellaan vedellä ja kuivataan. Tämän jälkeen kuva skannataan ja säädetään lopulliseen muotoonsa kuvankäsittelyohjelmalla.

Ohessa muutamia eri pituisia kokeiluja. Kuten kuvista käy ilmi, valotusaikojen pidentyessä myös auringon piirtämien viirujen määrä kasvaa ja se tekee kuvista myös mielenkiintoisempia. Oheiset kuvat ovat sävyiltään hieman erilaisia, joka johtuu lähinnä eroista kuvankäsittelyvaiheessa.

Pitääkin pian mennä lataamaan uusi purkki valmiiksi, jotta saisi vangittua matalalta paistavan auringon säteet uuteen solarigrafiaan. Kaksi purkeistani onkin jo päätynyt jonkun uteliaan käsiin, joten täytyy jatkossa sijoittaa purkit suojaisampiin paikkoihin. Jos siis näet jossain mustan filmipurkin kiinnitettynä nippusiteillä johonkin kiinteään kohteeseen, älä pelästy ja soita hätänumeroon - kyseessä ei ole pommi vaan todennäköisesti solarigrafiapurkki.

22.7.-26.8.2012 (34 d)

22.7.-29.9.2012 (67 d)

5.7.-24.12.2012 (173 d)