Helsingin kaduilla, museoissa ja mustassa laatikossa

On jo huhtikuu ja muutamat viime viikot ovat menneet aika erilaisissa olosuhteissa kuin normaalisti. Uusi eristäytymisen aika alkaa kuitenkin vähitellen muodostua uudeksi normaaliksi. Tai siltä ainakin tuntuu. Pari kuukautta sitten kun asiat rullasivat vielä normaaleissa uomissaan ja kaikki oli muutoinkin hyvin, käväisin Helsingissä.

Kahdelle päivälle jakautunut visiittini koostui museokäynneistä, parin kaverin tapaamisesta ja kaupungilla ja puistoissa kiertelystä. En ollut aiemmin edes käynyt Ateneumissa, joten halusin ehdottomasti sisällyttää käynnin ohjelmaani. Tunnelma Ateneumissa olikin suorastaan ruuhkaisa, sillä Helene Schjerfbeckin näyttely oli esillä viimeisiä päiviään ja ihmiset olivat lähteneet sankoin joukoin liikkeelle. Muutoin Ateneum oli toki kokemisen ja näkemisen arvoinen paikka. Tärkeimpänä syynä Helsingissä vierailulleni oli kuitenkin ruotsalaisen Opethin keikka Helsingin jäähallilla. Yhtyeen uusimpaan albumiin liittyvästä kiertueesta on muodostumassa minulle jo ehkä jonkinlainen perinne. Keikkapaikat vain tulevat suuremmiksi kerta toisensa jälkeen.

Opeth konsertoi tällä kertaa Helsingin jäähallin Black Boxissa, joka on mustilla verhoilla rajattu alue hallin kentällä. Kuten arvata saattaa, konsertti oli korkeaa Opeth-standardia. Settilista koostui melko pitkälti viime syksyllä julkaistun In Cauda Venenumin kappaleista. Toki vanhempaa tuotantoa soitettiin myös. Pienestä flunssasta kärsinyt Mikael Åkerfeldt suoriutui vokaaleistaan kuitenkin hyvin ja perinteiseen tapaansa viihdytti yleisöä välispiikeillään. Opeth on selkeästi panostanut lähes kellontarkan soittonsa lisäksi myös konserttiensa visuaaliseen puoleen, sillä valojen käyttö oli jälleen kerran näyttävää.

Olen lähes aina käyttänyt 85 mm:n Nikkoriani konserteissa, mutta tällä kertaa käytin 50 mm:n objektiivia. Se on siinä mielessä hyvä vaihtoehto, että sillä saa hieman laajemman näkymän ja pidemmän terävyysalueen. Mitään tarkasti rajattuja henkilökuvia en olisi muutoinkaan saanut otettua, joten ehkä tästä objektiivista on tulossa uusi vakiovaruste keikoille.

Helsingissä käynti on aina virkistävä kokemus. Tämä saattaa johtua siitä, että siellä on vielä paljon ennennäkemättömiä paikkoja, puistoja ja katuja. Helsinki on myös monin paikoin hyvin kaunis ja pieteetillä rakennettu kaupunki. Se on säilyttänyt kasvonsa niinä aikoina kuin muissa kaupungeissa purettiin vanhaa ja rakennettiin uutta. Mutta virikkeellisyyteen saattaa vaikuttaa myös se, että kotikaupungin kadut alkavat olla jo läpikoluttuja. Nurkan takana ei useinkaan ole mitään uutta tai yllättävää ja vaihtelu virkistää, kuten sanonta kuuluu.

Uudenmaan ja museoiden kiinnipanemiseen liittyen, hieman jää harmittamaan, että Suomen valokuvataiteen museossa tällä hetkellä esillä oleva Vivian Maierin näyttely jää nyt näkemättä. Olin odottanut näyttelyn saapumista Suomeen jo joitakin vuosia, ja nyt kun se vihdoin saapui, jäi se koronaviruksen saartamaksi. Pientä helpotusta toi museon virtuaaliopastus, jonka katsoin viikko sitten Instagramissa livelähetyksenä. Taltiointi tästä saattaa olla katsottavissa jossain, joten se kannattaa katsoa, mikäli tulee vastaan.

---

On the Streets, Museums and the Black Box of Helsinki

It's already April and the last couple of weeks have been quite different than normally. But the new time of isolation is soon becoming a new normal, I think. Few months ago when everything was still normal and good, I paid a visit to Helsinki.

During these two days I met friends, paid visits to museums and was strolling on the streets and parks of Helsinki. I had not even visited Ateneum museum before, so this was on my list. The museum was very crowded as the Helene Schjerfbeck exhibition was there for the last days. I liked the museum, but for me the main reason for this visit was the Opeth concert in Helsinki Ice Hall. It's becoming a some kind of tradition for me to visit their concert when they release a new album and have a tour wrapped around it. Although the venues are becoming bigger every time.

There's a concept in Helsinki Ice Hall called Black Box which means that the area for audience is covered with black curtains to make it smaller and more intimate space. As it was expected, the concert was typical high standard of Opeth. The set list was build around their latest album called In Cauda Venenum, but older songs were of course played too. Singer Mikael Åkerfeldt was suffering of flu, but he managed very well of  the concert and had entertaining interaction with the audience. Opeth has clearly put some effort on the visual side of the concert as the lighting was pretentious.

I have used my 85 mm Nikkor lens in most live concerts that I have photographed, but this time I took my 50 mm lens. It covers a wider area and has a bigger depth of field. I wouldn't take any portraits in concerts anyway, so maybe this standard lens is becoming my standard for concerts.

Visiting Helsinki is always a refreshing experience. Maybe it's because there's still lots of unseen streets, parks and places for me. For many parts it's also very beautiful city. It has maintained the style when other cities have destroyed and rebuilt many essential parts. But there's also the fact that I need something new and refreshing places to see and experience.

Now when there's a lockdown in Helsinki area and all the museums are closed, it feels bad that I am going to miss the Vivian Maier exhibition which was on display in Finnish Museum of Photography during this spring. I had been waiting for this exhibition already couple of years and now when it's finally here, it's behind locked doors because of this corona virus. At least I saw a virtual guidance of the exhibition on Instagram last week. You may find it somewhere and I think they are doing the guidance also in English and Swedish too.

Neiti Brander - valokuvaajan elämää sarjakuvan sivuilla

Sarjakuvapiirtäjä Timo Mäkelältä ilmestyi taas hiljattain uusi sarjakuvateos. Tällä kertaa teoksen aihepiiri sivuaa mukavasti valokuvausta, joten päätin ottaa sen lähempään tarkasteluun. Neiti Brander -niminen sarjakuvateos kertoo valokuvaaja Signe Branderin (1869-1942) työstä ja elämästä, jonka aikana hän kuvasi Helsingin puutalokortteleita. Sittemmin puutalot ja monet muutkin rakennukset purettiin suurien uudistusten ja kivitalojen alta ja häipyivät kokonaan katukuvasta.

Elämänsä aikana Brander ehti taltioida puutalo-Helsinkiä yli 900 kuvan verran ja tätä nykyä hänen kaupunkikuvansa 1900-luvun alusta ovat Helsingin kaupunginmuseon kirkkaimpia helmiä. Brander kuvasi Helsingin puutalojen lisäksi myös Suomen kartanoita ja otti studiokuvia.

Neiti Brander on mielenkiintoinen ja opettavainen katsaus Helsingin lähihistoriaan. En esimerkiksi tiennyt kovin paljoa Helsingin vanhasta rautatieasemasta, vaikka olen nähnyt siitä kuviakin. Nyt sen paikalla seisoo Eliel Saarisen suunnittelema jo ikoninen rautatieasema. Helsinki on myös tuttu ympäristö Mäkelän aiemmissa töissä sillä esimerkiksi Minun elämäni -sarjakuvissa esiintyvä vanhempi herra seikkailee myös pääkaupungin kaduilla.

Ehkä parasta Mäkelän sarjakuvissa on musteella toteutettu taidokas piirrosjälki ja syvät, leimuavan kauniit värit. Akvarelleilla ja korkealla kunnianhimolla toteutettu väritys on kerrassaan upeaa katseltavaa ja ei kai häntä turhaan sanota piirtäjämestariksi. Kerronta on Neiti Branderissa myös hänen tyylilleen ominaista pohdiskelevaa ja ajatonta. Se saa Signe Branderin tavoin miettimään maailman menoa ja elämän katoavaisuutta.

Neiti Brander onkin ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos myös niille, jotka eivät sarjakuvia lue.

Timo Mäkelä: Neiti Brander
Arktinen Banaani, 2018.
48 s.

Helsingin maisemia ja livemusiikkia

Lokakuussa tein pitkästä aikaa keikkareissun Helsinkiin. Tällä kertaa vuorossa oli ruotsalainen Opeth eli progemetallia länsinaapurista. Ennen keikkaa kiertelin muutaman tunnin ajan eri paikoissa, kuten esimerkiksi Merihaassa. Myös Kallion nurkilla ja lähimaastoissa tuli samalla kierreltyä.

Keikka oli tällä kertaa hieman erikoisesti Finlandia-talossa, joka ei ehkä ole luontevin keikkapaikka progressiivista deathmetallia soittavalle bändille. En ollut aiemmin käynyt Finlandia-talossa, joten oli myös mielenkiintoista päästä samalla tutusumaan itse rakennukseen. Ja täytyy kyllä sanoa, että se on mahtava rakennus, niin sisä- kuin ulkopuoleltakin. Valaisimia, huonekaluja ja mittasuhteita myöden se on todella hienostunut kokonaisuus, vaikka samalla hyvin pelkistetty rakennus. Sanoisin, että Finlandia-talo on kaikilta osin varsin kuvauksellinen ja tyylikäs rakennus.

Itse keikka oli taattua Opethia, eli virheetöntä ja taitavaa soittoa sekä viihdyttäviä välispiikkejä. Istuskelukatsomo ehkä söi hieman tunnelmaa ja siitä solisti lohkaisikin pari vitsiä heti alkuun. Tämä taisi muuten olla aivan ensimmäinen Finlandia-talossa kuultu raskaan musiikin konsertti. Isossa konserttisalissa kuultiin parin tunnin ajan kattava läpileikkaus Opethin tuotannosta, ja konsertti päättyi mahtavaan Deliveranceen.

Valitettavasti keikkakuvat menivät pieleen, sillä arvioin valaistuksen aivan väärin ja jokainen kuva alivalottui pahasti. Olen päässyt kuvaamaan monia suosikkiartistejani vuosien varrella, mutta Opethista kaipaisin hieman onnistuneempia valokuvia. Ensi kertaan siis.

---

Helsinki landscapes and live music

In October I paid a visit to Helsinki to see a live concert. This time I went to see the Swedish progressive death metal band Opeth. Before the concert I had a walk around Helsinki in different locations such as Merihaka and Kallio.

The concert was in Finlandia-Hall which is a non-typical venue for a band and music like this. I had not visited Finlandia-Hall before so it was an interesting experience to pay a visit there at the same time. And I must say it's a really gorgeous building. Even when the building is quite simple and minimalistic itself it has some fine details such as lamps and furniture. It's definitely worth of paying a visit if you are in Helsinki and interested in architecture.

The concert was somehow a typical Opeth concert with precise playing, good jokes and high standards. Seated concert hall wasn't maybe the best option for this music style and the singer made some jokes about it right in the beginning of the concert. This was by the way the first heavy metal concert in Finlandia-Hall. A nice selection of Opeth's discography was played during the evening and the night was closed with Deliverance.

Unfortunately I screwed up all the photographs and they were underexposed. I have photographed many of my favourite artists during the years and would like to get better photographs of Opeth too. Well, I'll take another try next time. 

Pasilan ja Kallion välissä

Tervehdys taas pitkästä aikaa! Pitäisi kehittää pari filmirullaa tässä lähiaikoina, mutta sitä ennen voisin laittaa arkistoistani jotain kivaa. Olen myös muuttanut sivun ulkoasua hieman, joten punavihersokeille vähän myös uutta silmäkarkkia.

Kävin marraskuussa Helsingissä ja kiertelin samalla myös Pasilan kauniissa maisemissa. Näkymät tulevat varmasti muuttumaan lähivuosina sillä tuolle jättimäiselle nykyään tyhjälle ratapihalle on suunniteltu oikein pilvenpiirtäjiä ja kaikkea muuta mielenkiintoista. Kuva saattaa hieman valehdella sillä nuo ratapihan maisemat on kuvattu superlaajakulmalla, mutta siitäkin huolimatta alue on suuri. Otin kuvat ratapihasta Pasilan sillalta ja pudotus tantereeseen on myös aivan liian suuri kaikille korkean paikan kammoisille ja muillekin. Katsopas vaikka kuinka pieniä nuo aseman vierellä olevat autot ovat.

Kalliossa oli myös kadoksissa valkoinen kissa. Toivottavasti löysi takaisin kotiin. Helsinki on kyllä mukava paikka vierailla kun siellä on niin paljon kaikenlaista nähtävää ja valokuvattavaa. 

Voisin muuten ehkä laittaa joskus parit kuvat veljeni häistä tänne... Nehän olivat siis jo tammikuussa.

----

Between Pasila and Kallio

Long time no see! I should develope two film rolls, but before that I post some random photos from my archives. As you can see, I've changed the layout a little bit, so here's some eyecandy for all you red-green colourblinds.

I visited Helsinki last November and so I photographed some views in Pasila in the same visit. This view is going to change quite a lot during the decade, because they are going to build some skyscrapers and other interesting stuff here. That empty area is really massive and there used to be a railroad yard before.

There was also a white cat missing in Kallio district. Hope it was found back home. Helsinki is a really nice city as there is a lot to photograph and other activites.

Hmm.. I think I could put some pictures from my brothers weddings here some day. They were already on January.

Helsingin näkymiä

Tein viime viikolla pienen visiitin Helsinkiin ja otin siinä ohessa myös muutaman valokuvan. Olin aikeissa ottaa myös neulanreikäkamerani mukaan, mutta se ei ole aivan vielä valmis eikä olisi muutenkaan mahtunut enää laukkuuni kahden muun kameran kanssa. 

Helsingin uudet keskuskirjasto sekä raitiovaunu olivat nähtävyyslistallani. Kirjasto on ulkoa kaunis ja linjakas, mutta sisäpuolelta se oli jokseenkin tavanomainen ja siten myös ehkä pienoinen pettymys. Arkkitehtuurikuvien ottaminen superlaajakulmalla ei muuten ole kovin hyvä idea, sillä suoria pysty- tai vaakalinjoja ei sillä juurikaan saa, vaikka kuinka vääntelisi Lightroomin kanssa. Tässä tosin sellainen kuvakulma, jossa vääristymät eivät haittaa.

Onnistuin näkemään uuden raitiovaunun vasta juuri ennen kotiin lähtöäni. Niitä ei taidakaan olla vielä kuin vasta muutama liikenteessä. Raitiovaunu tarttui filmille eikä digille, joten sitä ei nähdäkään vielä tässä.

---

Helsinki views

Last week I had a visit in Helsinki and I took also some photographs. I wanted to take one of my pinhole cameras with me, but it isn't ready yet and also it didn't fit to my baggage with the two other cameras I had with me. 

I like the new library which looks very nice from outside (from inside it wasn't that impressive). The library is the brown building on the top.

I also wanted to see the brand new tram of Helsinki and managed to see it just before I went home. I took a picture of it with my film camera so it's not that green tram above. You will probably see it later.