Kirkas talvipäivä

Kaipaan jo matalalla porottavaa kevätaurinkoa. Siitä saatiinkin jo maistiaisia helmikuun puolella useamman päivän ajan. Voisin taas vain ottaa kameran mukaani ja mennä kuvaamaan pitkiä varjoja ja teräviä heijastuksia, joita matalalta paistava aurinko maalailee katukuvaan. Tarvitaan nyt vain niitä pilvettömiä päiviä.

Viimeiset lumen haituvat katosivat näiltä seuduilta muutama päivä sitten sateiden myötä. Tässä vielä ehtaa kirkasta ja kylmää talvipäivää kolmen kuvan verran Mamiyalla taltioituna. Tuo ensimmäinen on muuten otettu aukolla 22. Ihan vain kokeilun vuoksi, jos kiinnostaa.

Kuvat ovat muuten keskenään aika eri sävyisiä, vaikka ne on otettu samalla reissulla. Johtunee skannauksen jälkeen/aikana tehdyistä sävyjen korjailuista, jotka eivät ole aivan linjassa keskenään.

-----

Bright winter day 

I really miss seeing the sun which shines low on this time of the year. There were already few sunny days in February. I just wish I could take my camera and go outside to take photos of long shadows and sharp reflections. Only if it was sunny.

The last drops of snow melted couple of days ago when it was raining. Here are 3 photos captured with my Mamiya when it still was cold and bright winter day. By the way, the first one was taken at f 22. Just for fun, if you ask.

These photos look quite different compared to each other as I have adjusted the tone settings during/after scanning.

Aamuöinen merimaisema

En ole taas hetkeen kirjoitellut mitään, enkä juuri kuvannutkaan kovin paljoa. Silti ainakin neljä filmirullaa on jostain kertynyt odottamaan kehittämistä. Eräs näistä on hieman epämääräinen Kodakin Tri-X: isäni laatikoista löytynyt ikivanha filmirulla. Saapa nähdä millaista jälkeä siitä tulee - vai tuleeko edes mitään. Valotin eilen kyseisen filmin viimeisen ruudun.

Tätä ennen pieni katsaus kesäkuussa tekemääni aamuöiseen retkeen, jolloin kävin taas kuvaamassa kuunlaskua. Ajoitus ei ollut aivan täydellinen, sillä saapuessani kuvauspaikalle, oli kuu jo lähes kiinni horisontissa. Näin ollen en juuri ehtinyt valmistautua kuvaamiseen, vaan se piti aloittaa heti. No, joitakin kuvia sain otettua, mutta en tiedä oliko reissu kuitenkaan kaiken vaivan väärti, sillä parin painavan kameran ja jalustan raahaaminen fillarilla noin viidentoista kilometrin päähän oli myös melko työlästä. Kuun ja komean merimaiseman lisäksi näin kuitenkin ketun, peuran ja ehkä noin pari tusinaa rusakkoa, joten tuli myös hieman nähtyä eläimiä.

Kuten tuosta viimeisestä kuvasta huomaa, pääni on ilmeisesti pysyvästi vinossa, sillä aina horisontti jää kallelleen, vaikka se mielestäni oli kuvaustilanteessa täysin suora.

 

 -----

Seascape after midnight

I haven't written anything for a long time and not much photographing either. I have at least four rolls of film waiting for developing. One of those films is an ancient Tri-X found from my dads drawer. I don't know if anything visible comes on that film - we'll see. I took the last frame yesterday.

But before that let's take a look of the trip I made at the end of June. I went to a cliff nearby the see to photograph the moonset. Unfortunately the timing wasn't the best, because moon was already near the horizon when I came to my spot. That's why I didn't have time to prepare so I had to start shooting right away. I had to carry two heavy cameras and even a heavier tripod with my bicycle to a 15 km distance, so I don't know was this worth my efforts. But I got few photographs and saw a fox, a deer and a bunch of rabbits during this trip.

It seems my head is permanently at an angle, as you can see it from the final frame. The horizon is never straight, even when I think it's completely straight.

Meren rannalla Hangossa

Näin kesäajan päättymisen kunniaksi: luonnosasteelle jäänyt kirjoitus viime kesältä.

Tehtiin siis kesällä pieni retki Hankoon eli Suomen eteläisimpään kärkeen. Kaupunki ja sen sileäksi hioutunut kallioinen rannikko ovat varsin kauniita ja etenkin kun meri on niin voimakkaasti läsnä kaikkialla. Satama-altaaseen ja joihinkin mataliin lahdelmiin oli kuitenkin valitettavasti kertynyt sinilevää melko runsaasti.

Tulliniemessä on muuten aivan uusi luontopolku. Ennen suljettuna ollut alue on siis avattu virkistyskäyttöön. Kauniilla alueella on myös joitain harvinaisia kasvilajeja. Tämän lisäksi kaislikossa rymysi kaksi peuraa.

Ja nähtävästi en osaa ottaa kuvia, joissa horisontti olisi suorassa. Tämä tulee myös harmillisen hyvin esille merimaisemista, joissa horisontti näkyy. Pitäisi ilmeisesti hankkia kameraan uusi tähyslasi, jossa on vaakasuuntainen apuruudukko.

Huomasin muuten, että Ylellä on käynnissä hauska kilpailu, jossa haettiin haastajaa vuoden luontokuvalle eli vuoden betonikuvaa. Olenkin nyt katsellut viimeiset kaksi päivää betonista rakentuvaa kaupunkia ja sen rosoista kauneutta hieman eri silmin kuin tavallisesti. Ja onhan vuoden betonikuvassa kyllä ehdottomasti potentiaalia vaikka mihin! Vuoden betonikuva tulikin hyvään saumaan kun juuri julkaistusta vuoden luontokuvasta alettiin välittömästi itkeä ja valittaa, kun kyseessä olikin maalauksellinen ja abstrakti kuva eikä mikään "oikea luontokuva".

----

 By the sea

Ok, here's an unreleased post from last summer. About a time to get it released!

I made a trip with my family to Hanko which is the southernmost city of Finland. You can really feel and smell the sea because it's so close everywhere. The coastline is also very beautiful as the rocks are very smooth. Unfortunately there was some bluegreen algae in harbour and some other places in the sea. That's how the Baltic Sea is nowadays - in a bad bad condition.

And as you can see, it looks like it's impossible for me to take photos with a straight horizon line. I guess I need a new viewfinder screen with horizontal lines to my camera.

Vuosi vaihtuu

Eletään taas vuoden viimeistä päivää, jolloin on tapana muistella menneitä ja miettiä tulevaa. En kai päivittänyt blogia yhtä usein kuin alunperin oli tarkoitus, mutta alku se tämäkin oli. Taisin kuvata vain 7 filmirullaa koko vuonna ja tämän lisäksi joitakin neulanreikä- ja solarigrafiakokeiluja sekä muutamia digiräpsyjä. Mutta eihän se määrä, vaan laatu kuten sanonta kuuluu. Kaikkia kuvia en tietenkään ole julkaissut, joten seuraavaksi vuodeksi on vielä olemassa melko tuoretta materiaalia ja tietenkin myös arkistojen aarteita. 

Ajattelin ensi vuonna rakentaa pahvisen neulanreikäkameran tilalle hieman jämäkämmän kameran puusta ja kokeilla solarigrafiaa suuremmassa formaatissa kuin vain filmipurkin kokoisena. Tästä siis myöhemmin lisää jos projektit ottavat onnistuakseen.

Tähän loppuun siis pölyisten arkistojen kätköistä uuden vuoden juhlintaan sopiva kuva. Kuva on perinteisestä Turun päivän ilotulituksesta viiden vuoden takaa. Olen muutamaan otteeseen kuvannut saman ilotulituksen ja pyrkinyt aina etsimään jonkinlaisen uuden näkökulman aiheeseen. Tässä tähän menneessä onnistunein. Hyvää uutta vuotta!

---

It's the last day of the year when people tend to memorize past year and plan the upcoming. I haven't written this blog as often as I planned, but at least it got a start. This year I photographed only seven rolls of film, made some pinhole and solargraphy experiments and took some random digital shots. But not the quantity, but the quality as it is said. I still have lots of unseen photos from this year and of course some goldies from my archives. 

Next year I've planned to build a brand new pinhole camera and do some experiments with solargraphy as well. We'll see later how these projects will go.

This picture is from my dusty archives. It's the firework show of annual Turku day from autumn 2008. Happy new year!

Silta yli synkän virran

Turkuun saatiin lyhyehkön ajan sisällä jo toinen uusi Aurajoen ylittävä silta - tällä kertaa kävelysilta. Uuden Kirjastosillan avajaisia vietettiin viime viikolla ja olin siellä itsekin paikalla, mutta en viitsinyt mennä avajaisten jälkeiseen ihmisrynnäkköön, vaan ylitin sillan turvallisesti vasta seuraavana päivänä monien muiden uteliaiden tavoin. On muuten suorastaan hämmästyttävää kuinka paljon silta on saanut osakseen paheksuntaa, haukkuja ja kaikenlaista ulinaa siitä kuinka se on ruma, pilaa kansallismaiseman ja on kaiken kukkuraksi vielä väärässä paikassakin. Mielestäni ei.

Silta on kaunis, linjakas ja moderni. Ehkä se olisi voinut olla vielä hieman rohkeampi tai siinä olisi voinut olla jokin kokonaisuutta rikkova yksityiskohta, mutta hyvä tuo noinkin on. Pidän myös siitä, että silta ei ole kovin jyrkällä kaarella, jolloin sen ylittäminenkin on mukavampaa. Myös sillan valaistus on kaunis ja eleetön ja tuo sopivasti vaihtelua maisemaan. Kaiteiden lasisten tukipylväiden valaistuksessa on itse asiassa välillä pientä vaihtelua, kun valaistus ikään kuin aaltoilee hetken aikaa ehkä noin viiden minuutin välein. Mielestäni siltaa ei siis missään tapauksessa voi sanoa katastrofiksi, kuten sitä oli kutsuttu sanomalehden mielipidepalstalla heti avajaisten jälkeen. Ledeillä toteutettu sillan kaiteiden valaistus on muuten, uskokaa tai älkää, saanut hirveän määrän kitkerää ja ei-rakentavaa kommentointia. Tyypillistä.

Kunhan vettä on vain virrannut tarpeeksi Aurajoessa, uskon että sillan vastustajienkin sankka joukko on ihan tyytyväinen uuteen siltaan. Nyt joki ei ole tuolta kohdin enää kaupunkia halkova rajajoki ja este, jonka ylittämiseen tarvitsisi satojen metrien kävelyä. Olkaamme tyytyväisiä siihen.

---

A bridge over troubled water

A brand new bridge for pedestrians and cyclists was opened in Turku last week. It's called Kirjastosilta - the Library bridge, because it's nearby the city library. There has been a lot of discussion about the bridge before and after when it was built. Some people think it's ugly, useless, destroys the national landscape or is in a completely wrong place. I think it's beautiful and useful. This city must develope and look to the future.

I think people who were against this project will soon realise that it isn't that bad bridge anyway. But as always, it takes some time.

Digitalisaatio

Otsikkokin sen jo kertoo - tämä kuvaaja on ottanut pienen askeleen kohti digikuvauksen maailmaa. Itse asiassa tuo askel otettiin jo kesällä, mutta laitan ensimmäiset kuvat tänne vasta nyt. Mutta ällös huoli oi lukijain, digikamera on vain väline eikä se tarkoita, että heittäisin filmikamerani välittömästi nurkkaan pölyttymään. Aion kuitenkin jatkaa kuvaamista myös filmille ja tehdä muita kokeiluja, mutta nyt rinnalla kulkee myös digi. 

Muutos tuo tullessaan ainakin värikuvia ja se mahdollistaa myös nopeamman reagoinnin ympärillä tapahtuviin ajankohtaisiin tapahtumiin kun hitaampia ja vaivalloisempia työvaiheita ei enää tarvitse tehdä. 

Kuvien säätäminen, arkistointi ja uudenlainen työnkulku tuo oman vaivansa ja opettelemisensa, joten täytyy vielä jatkaa harjoituksia Lightroomin kanssa. Täysin automatisoiduksi ei oma kuvaaminen ole vielä mennyt, sillä käytän edelleen vanhoja manuaalitarkenteisia objektiivejani.

Mutta käännetään nyt katseet kohti taivasta. Kesällä se oli vielä kirkas ja sininen.

---

Digitalization

It's a small step for mankind, but a giant leap for me - I have a DSLR. Actually I took that step already in July, but these are the first photos I put here. For me a digital camera is only a tool, so don't panic - I am still going to shoot film and continue working with my special techniques. This digitalization goes now also with me and brings some advantages such as colour photographs and better chances to post fresh photos. 

I still use my old manual lenses with my dslr, so we could say that I have digital output with a manual touch. :)

 Now let's take a look at the sky. Last summer it was still blue and bright.

Kuunlasku

Pitkästä aikaa blogin puolelle taas jotain uutta - nimittäin uusi merkintä! Taivaalla kumotti eilen täysikuu ja sain myös viikko sitten erään vanhahkon filmin kehitettyä sekä osittain skannattuakin. Filmissä oli myös ajankohtaan sopivaa materiaalia - kuukuvia. 

Viime kesänä tein erään aamuöisen retken Ruissaloon kuvatakseni täysikuun laskun. Olin jo etukäteen selvittänyt tarpeelliset kellonajat, ilmansuunnat ja olosuhteet, joten loistava ideani kaipasi vain toteutusta. Valitettavasti en kuitenkaan omista mitään kovin pitkää teleobjektiivia, jolla saisi hieman mahtipontisuutta kuukuviin. Onnistuin kuitenkin taltioimaan meren rannalla vallinneen rauhallisen tunnelman käyttämällä kolmea omistamaani objektiivia. Yksi näistä tosin tipahti taskustani rantakalliolle ja kieri hyvän matkan siellä - auts! Mitään toimintaan vaikuttavia vaurioita ei kuitenkaan tullut ja on tuo linssi ennenkin tipahtanut mm. betonille. Kestävää tekoa nuo vanhat objektiivit siis, mutta ei niitä sovi tipautella minnekään.

En edes ole aiemmin nähnyt kuun laskevan samalla tavalla horisontin taakse, joten olihan reissu senkin vuoksi tarpeellinen. Kuu ikään kuin litistyi valtavaksi väreileväksi möhkäleeksi ja vajosi horisontin taakse verrattain nopeasti. Se oli vaikuttava näky! Olisi ehkä pitänyt olla kiikarit, jotta olisi nähnyt vielä paremmin.

---

The moonset

A new blog post for a long time! Yesterday there was full moon outside and I found some moon pictures from a film which I developed last week. So the theme is once again moon! (That's a good theme, isn't it?)

Last summer very early in the morning I made a trip to an island outside of the city to watch and photograph the moonset. I don't have a long telephoto lens so I used my three prime lenses to shoot these pictures. One of my lenses even dropped accidentially from my pocket to the cliff - ouch! Luckily it didn't get broken, but got some scratches. 

I think I got the atmosphere captured quite well without using a super long lens, but a super wide lens. Seeing the moon setting behind the horizon was very impressive. I even haven't seen that before, so already that was a good enough reason to get up so early.

Muuttuvaa ja muuttumatonta maisemaa

Tein eräänä iltana pienen kuvauskierroksen Turun jokimaisemiin. Aurajoen ranta on melko yleinen kuvauskohde ja otin itsekin muutaman kuvan Förin lähettyviltä. Sama maisema on ollut jo pitkään ja luultavasti säilyy vast'edeskin melko muuttumattomana.

Kävin myös aivan Aurajoen alajuoksulla, jossa puhaltavat muutoksen tuulet. Alueelle rakentuu uusi asuinalue vanhan laivatelakan paikalle - nimeltään Telakkaranta. Sentään muutama nosturi jää jäljelle muistuttamaan alueen historiasta. Aika näyttää kuinka maisema muuttuu.

---

Some wievs by the river Aura. They are building a new residental area on the east side of the river. There was an old ship yard before, but today there's only few cranes left to remind us of the history of the area. Time will show us how this landscape will change during the years.