Tammikuun kootut

En tiedä onko näin helmikuussa enää kovin ajankohtaista toivottaa hyvää uutta vuotta, mutta hyvää talvea nyt ainakin, kun sellainen on tänne vihdoin saapunut. Ja tämähän on vasta vuoden ensimmäinen blogikirjoitus, vaikka ajatuksenani oli toki kirjoittaa jo aiemmin. Käytin kuitenkin sen ajan enemmänkin kuvaamiseen, skannaamiseen ja kuvien katseluun kuin blogikirjoitusten laatimiseen.

Alkuvuoden ja oikeastaan koko viime vuoden loppuosan olen viihtynyt kamerani kanssa erityisesti Turun itäosien vuorilla kuten Pääskyvuoressa, Laukkavuoressa, Nummessa ja Varissuolla. Ja miksenpä olisi, sillä ne eivät ole ennestään kovin tuttuja paikkoja. Useimpien kuvien eteen olen taas jälleen kerran saanut palella ja nähdä vaivaa aika paljonkin, mutta onko se ollut kaiken vaivan väärtti?

Huomasin muuten äskettäin, että eräs osio Varissuon kuvista oli jäänyt melko pahasti alivalottuneeksi. Se on ikävää, sillä olosuhteet olivat muuten mainiot. Ilta oli kauniin utuinen ja kuunhohteella varustettu. Ehkä keväällä voisi kokeilla uudestaan kun silloin saattaa olla lämpimämpääkin.

Tässä nähdyt tammikuun kuvat oli muuten koostettu ainostaan kahdesta eri filmirullasta. Jäljellä on vielä pari kehittämätöntä rullaa sekä jonkin verran skannaamattomia ruutuja. Ja ken tietää mitä sieltä vielä paljastuu. Ehkä jotain hienoa – tai sitten jotain tavallista.

Tammikuusta ei jäänyt oikein mitään erityistä mieleen paitsi ehkä heti vuoden alussa uutisoitu Alexi Laihon kuolema. Ikävä uutinen ja se yllätti totaalisesti.

---

The January Collection

It's maybe too late for new year wishes as it's already February, but happy winter season at least. This is by the way the first post of this year even when I had in my mind to make posts earlier. But I used that time for photographing, scanning and watching pictures in different platforms.

I have spent quite of a slice of my time photographing in eastern parts of Turku during the beginning of this year and end of last year. And why wouldn't as I don't know these areas very well. I've had some freezing times and paid a lot of effort for my photographs, but has it been worth of all work?

I just found out that some section of my Varissuo photographs were quite badly underexposed. It's a pity as the evening was beatiful with all that hazy moonlight. Maybe I have to do another round in spring when it's warmer.

I made this collection out of two film rolls. I have still two rolls of undeveloped material and some unscanned frames. Who knows if there's something interesting – or just something non-interesting and normal.

I don't have any special memories or moments of this month except the news of Alexi Laiho's passing. That was sad and unexpected news.

Syksyn kuvia ja vähän talvenkin

Kuten tuosta hieman alempaa voi lukea, hankin kesällä uuden kameran oikuttelevan kameravanhuksen tilalle. Täällä blogin puolella ei kuitenkaan ole näkynyt yhtäkään sillä otettua kuvaa. Olen laittanut joitakin kuvia Instagramiin, vaikka en mitenkään suunnattoman aktiivisesti sinnekään. Kuvia olen ottanut F4:llä nyt syksyn mittaan jo aikas monta rullaa, joten voisi niitä esitellä täälläkin.

Käyttökokemuksia kamerasta on nyt kertynyt useampi kuukausi ja eipä siinä ole ollut mitään erityistä moitittavaa. Kameran paino on tietysti sen verran suuri, että varsinkin kaulassa se alkaa tuntua melko nopeastikin. Paristoja en ole joutunut vaihtamaan vielä kertaakaan, mutta ehkä ne vielä hiipuvat ennen ensi kesää. Automaattitarkennus on ollut oikein mukava lisä, sillä se tuo lisää nopeutta ja tarkkuutta. Hämärässä tai täysin tasaisessa ja kontrastittomassa kohteessa se ei toimi kovin hyvin, jolloin tarkennuspiste täytyy hakea muualta tai tarkentaa manuaalisesti.

Vaikka kamerassa on muitakin automatiikkaan perustuvia vaihtoehtoja valotukselle, olen silti ehkäpä vanhasta tottumuksesta käyttänyt lähes pelkästään aukon esivalintaa. Voisi sitä täysautomaattistakin ehkä kokeilla tai suljinajan esivalintaa vaihteeksi. En myöskään ole testannut matriisimittauksen tarkkuutta ja toimivuutta mitenkään systemaattisesti, joten joitakin epämääräisiksi arvioimiani tilanteita olen kuvannut manuaaliasetuksilla. Mutta voisi sitäkin testata.

---

Autumn and winter photos

As some of you probably know, I bought a new camera to replace my old faithful Nikon F3 which hade some problems already. There hasn't been any photos here in my blog taken with the new Nikon F4. I have put some photos on Instagram, but I haven't been very active. So, as I have photographed during this autumn quite many rolls of film, it's time to show some of the photos here too.

I have now couple of months experience of Nikon F4 and I don't have anything to complain except the weight. There hasn't been any need for new batteries either, but I believe they start to exhaust before next summer. We'll see. Autofocus has been very nice as it improves accuracy and speed. Although, it doesn't work very well in dark or on smooth objects with no contrast. In these cases you have to find a different focusing point or use manual focus.

Even when there's other automatic options for exposure in this camera, I have mainly used the aperture priority mode. Maybe it's because I have used to it, but I could give a try for the full automatic mode or shutter priority mode too. I haven't tested matrix metering "scientifically", so I have used manual mode in difficult circumstances. But this could also be tested in the future.

Helsingin kaduilla, museoissa ja mustassa laatikossa

On jo huhtikuu ja muutamat viime viikot ovat menneet aika erilaisissa olosuhteissa kuin normaalisti. Uusi eristäytymisen aika alkaa kuitenkin vähitellen muodostua uudeksi normaaliksi. Tai siltä ainakin tuntuu. Pari kuukautta sitten kun asiat rullasivat vielä normaaleissa uomissaan ja kaikki oli muutoinkin hyvin, käväisin Helsingissä.

Kahdelle päivälle jakautunut visiittini koostui museokäynneistä, parin kaverin tapaamisesta ja kaupungilla ja puistoissa kiertelystä. En ollut aiemmin edes käynyt Ateneumissa, joten halusin ehdottomasti sisällyttää käynnin ohjelmaani. Tunnelma Ateneumissa olikin suorastaan ruuhkaisa, sillä Helene Schjerfbeckin näyttely oli esillä viimeisiä päiviään ja ihmiset olivat lähteneet sankoin joukoin liikkeelle. Muutoin Ateneum oli toki kokemisen ja näkemisen arvoinen paikka. Tärkeimpänä syynä Helsingissä vierailulleni oli kuitenkin ruotsalaisen Opethin keikka Helsingin jäähallilla. Yhtyeen uusimpaan albumiin liittyvästä kiertueesta on muodostumassa minulle jo ehkä jonkinlainen perinne. Keikkapaikat vain tulevat suuremmiksi kerta toisensa jälkeen.

Opeth konsertoi tällä kertaa Helsingin jäähallin Black Boxissa, joka on mustilla verhoilla rajattu alue hallin kentällä. Kuten arvata saattaa, konsertti oli korkeaa Opeth-standardia. Settilista koostui melko pitkälti viime syksyllä julkaistun In Cauda Venenumin kappaleista. Toki vanhempaa tuotantoa soitettiin myös. Pienestä flunssasta kärsinyt Mikael Åkerfeldt suoriutui vokaaleistaan kuitenkin hyvin ja perinteiseen tapaansa viihdytti yleisöä välispiikeillään. Opeth on selkeästi panostanut lähes kellontarkan soittonsa lisäksi myös konserttiensa visuaaliseen puoleen, sillä valojen käyttö oli jälleen kerran näyttävää.

Olen lähes aina käyttänyt 85 mm:n Nikkoriani konserteissa, mutta tällä kertaa käytin 50 mm:n objektiivia. Se on siinä mielessä hyvä vaihtoehto, että sillä saa hieman laajemman näkymän ja pidemmän terävyysalueen. Mitään tarkasti rajattuja henkilökuvia en olisi muutoinkaan saanut otettua, joten ehkä tästä objektiivista on tulossa uusi vakiovaruste keikoille.

Helsingissä käynti on aina virkistävä kokemus. Tämä saattaa johtua siitä, että siellä on vielä paljon ennennäkemättömiä paikkoja, puistoja ja katuja. Helsinki on myös monin paikoin hyvin kaunis ja pieteetillä rakennettu kaupunki. Se on säilyttänyt kasvonsa niinä aikoina kuin muissa kaupungeissa purettiin vanhaa ja rakennettiin uutta. Mutta virikkeellisyyteen saattaa vaikuttaa myös se, että kotikaupungin kadut alkavat olla jo läpikoluttuja. Nurkan takana ei useinkaan ole mitään uutta tai yllättävää ja vaihtelu virkistää, kuten sanonta kuuluu.

Uudenmaan ja museoiden kiinnipanemiseen liittyen, hieman jää harmittamaan, että Suomen valokuvataiteen museossa tällä hetkellä esillä oleva Vivian Maierin näyttely jää nyt näkemättä. Olin odottanut näyttelyn saapumista Suomeen jo joitakin vuosia, ja nyt kun se vihdoin saapui, jäi se koronaviruksen saartamaksi. Pientä helpotusta toi museon virtuaaliopastus, jonka katsoin viikko sitten Instagramissa livelähetyksenä. Taltiointi tästä saattaa olla katsottavissa jossain, joten se kannattaa katsoa, mikäli tulee vastaan.

---

On the Streets, Museums and the Black Box of Helsinki

It's already April and the last couple of weeks have been quite different than normally. But the new time of isolation is soon becoming a new normal, I think. Few months ago when everything was still normal and good, I paid a visit to Helsinki.

During these two days I met friends, paid visits to museums and was strolling on the streets and parks of Helsinki. I had not even visited Ateneum museum before, so this was on my list. The museum was very crowded as the Helene Schjerfbeck exhibition was there for the last days. I liked the museum, but for me the main reason for this visit was the Opeth concert in Helsinki Ice Hall. It's becoming a some kind of tradition for me to visit their concert when they release a new album and have a tour wrapped around it. Although the venues are becoming bigger every time.

There's a concept in Helsinki Ice Hall called Black Box which means that the area for audience is covered with black curtains to make it smaller and more intimate space. As it was expected, the concert was typical high standard of Opeth. The set list was build around their latest album called In Cauda Venenum, but older songs were of course played too. Singer Mikael Åkerfeldt was suffering of flu, but he managed very well of  the concert and had entertaining interaction with the audience. Opeth has clearly put some effort on the visual side of the concert as the lighting was pretentious.

I have used my 85 mm Nikkor lens in most live concerts that I have photographed, but this time I took my 50 mm lens. It covers a wider area and has a bigger depth of field. I wouldn't take any portraits in concerts anyway, so maybe this standard lens is becoming my standard for concerts.

Visiting Helsinki is always a refreshing experience. Maybe it's because there's still lots of unseen streets, parks and places for me. For many parts it's also very beautiful city. It has maintained the style when other cities have destroyed and rebuilt many essential parts. But there's also the fact that I need something new and refreshing places to see and experience.

Now when there's a lockdown in Helsinki area and all the museums are closed, it feels bad that I am going to miss the Vivian Maier exhibition which was on display in Finnish Museum of Photography during this spring. I had been waiting for this exhibition already couple of years and now when it's finally here, it's behind locked doors because of this corona virus. At least I saw a virtual guidance of the exhibition on Instagram last week. You may find it somewhere and I think they are doing the guidance also in English and Swedish too.

Kuvia ratapihan laitamilta

En ole tämän vuoden puolella ehtinyt kuvata vielä kovinkaan paljon, joten on taas hyvä hetki kaivella arkistoja ja selailla viime vuoden kuvia. Eräänä kesäkuisena iltana olin taas viihtynyt ratapihan ympäristössä. Ja miksipä en olisi sillä vanhojen ratapihojen alueella on yleensä omaa mielenkiintoista teollista historiaa.

Kuvissa näkyvä Turun ratapiha-alue on ollut pienessä kehityksessä ja muutoksessa viime vuosina. Ehkä tämä näkymä on joidenkin vuosien jälkeen tyystin erilainen jos suuret suunnitelmat ja hankkeet käyvät toteen. Ainakin yksi uusi ratapihan ylittävä silta sinne on tällä hetkellä jo rakenteilla.

Näin jälkikäteen muisteltuna tämä oli ihan mukava ja mielenkiintoinen kuvausreissu. Olosuhteet olivat hyvät ja kesäkuussa on vielä iltamyöhäänkin sellaista omaa mystistä pohjoisen valoa, jota ei enää muina kesäkuukausina ole. Ja hei, pidän myös tästä HP5:n ja Rodinalin rouheasta yhdistelmästä.

Viimeisessä kuvassa olen käyttänyt polarisaatiosuodinta, joka tummentaa sinisen taivaan, vähentää heijastuksia ja tekee pilvistä erottuvammat. Sellainen on aina hyvä hankinta, vaikka sitä ei tarvitsisikaan kovin usein.

---

Photographing by the railway yard

I haven't photographed so much during the 2020's yet, so it's definitely a good time to have a look what can be found from my archives. Here's what I photographed last summer. I have spent some time near the railroad station on a June evening and took these photos. I think old railway areas are interesting as there is some industrial history present.

This view can be different somewhere in the future as there are some plans for developing this area. But you never know whether or not they will become reality. At least a new bridge across the rail yard is currently under construction.

I remember when I took these photos as it was a nice evening. There is some mystical northern light in June even when it's late in the evening. Nights get darker during July and this late evening light disappears. And hey, I like the grainy combination of HP5 and Rodinal too.

On the last photo I used a polarizer filter which makes blue sky darker, reduces reflections and pops-up clouds. It's always a good investment even if you don't need it very often.

Kevään valoa ja pitkiä varjoja

Kun vielä muutaman päivän ajan eletään virallista kevätkuukautta voi ihan hyvällä omatunnolla palata kuukausi-pari taaksepäin.

Maalis-huhtikuussa on jotain samaa kuin loka-marraskuussa. Ilmassa on koleutta, aurinko paistaa matalalta ja puut ovat lehdettömiä. Alkukevät ja loppusyksy on hyvää aikaa löytää valaistuksen luomaa yllättävää dramatiikkaa aivan lähiympäristöstä. Kirkkaana ja matalalta paistava ilta-aurinko luo syviä varjoja ja jyrkkiä kontrasteja. Tavallisina pitämämme jokapäiväiset maisemat saattavat muuttua mielenkiintoisiksi näkymiksi. Mutta usein ne myös katoavat yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin.

Kuvasin keväällä hieman vaihtelevaan tahtiin ja tässä muutama poiminta kahdelta eri filmiltä. Yleensä kiinnitän paljon huomiota varjoihin. Mielestäni ne ovat lähes yhtä tärkeä osa kuvaa kuin varsinainen kohde. Varjot voivat myös osoittaa katsojalle jotain sellaista, joka on kuvan ulkopuolella, mutta muuten olennainen osa ympäristöä. Se voi olla joko hetkellistä tai pysyvää, mutta kuvanottohetkellä kuitenkin todellisuutta.

---

The highlights and long shadows of spring

As there are only few days left this spring season, it's a good excuse to take a look at March and April. 

There is something similar with early spring and late autumn. Air is chilly, sun is shining at a low angle and there are no leaves in trees. This is a good time to find some dramatic scenes from your everyday surroundings. Bright low-angle sunlight creates deep shadows and high contrast scenes. The everyday surroundings can become interesting and somehow different. But these scenes tend to disappear as quickly as they were appeared.

I didn't photograph so actively during this spring and this is my selection from two different film rolls. I pay much attention to shadows when I am photographing. I think shadows can be almost as important part of a photograph as the subject. They can show something that is out of the photographs range, but crucial part of the environment. It can be momentary or permanent, but at the same moment when camera's shutter is released it's reality.

Yökuvausta

Nyt kun elämme vielä toistaiseksi pimeää vuodenaikaa, voi sen vuoksi laittaa muutamia yökuvia tämän vuoden puolelta. Näitähän on oikeasti kertynyt paljon paljon enemmänkin kuin mitä tässä nähdään, joten tulen todennäköisesti laittamaan lisää yökuvia vielä lähitulevaisuudessa.

Yökuvaus on mielenkiintoista, mutta hieman epävarmaa puuhaa etenkin kun on filmikameran kanssa liikenteessä. Valotan kuvaa yleensä oman tuntuman mukaan, mutta usein valaistusta tulee mietittyä ja ehkä ylianalysoituakin. Miten vaikuttaa yläpuolella oleva valotolppa? Entä taustalla hehkuvat sataman valot? Entäs valkoinen lumihanki? Mitä jos kohde on tumma? Kameran valotusmittariin ei kannata luottaa sillä se näkee kaiken keskiharmaana, jolloin saattaa tapahtua ylivalotusta ja huippuvalojen puhkipalamista. Ylivalotus on tietysti pienempi paha kuin totaalinen alivalotus, mutta yötunnelma siinä samalla myös menee.

Takataskussani ei valitettavasti ole mitään taattua reseptiä kunnon yökuviin, vaikka sellainen kannattaisi ehkä olla. Nimittäin joka kerta valotusta tulee mietittyä vähän liiaksikin. Kaikesta harhailusta huolimatta yleensä kuitenkin saan ihan kelvollisia yökuvia. Jalustaa voin ainakin suositella.

---

Night photography

As we are living dark season at the moment it's good to put out some night photographs from this year. Actually I have quite many night photographs already in my reserve so probably I am going to upload some other ones in the near future.

Night photography is interesting field, but to be honest usually I am not so comfortable about the results during the photo shoot. This happens when I use my film camera and cannot take any test shots. Often I just tend to expose film based on the feeling and estimation of the illumination of the scene. Many times I just use too much time thinking what exposure I should use or analyze other aspects of the scene. How does that streetlight above affect on illumination? What about the harbour lights? How about snow? What if the subject is dark? You cannot trust the camera's light meter as it sees everything in medium gray and would probably overexpose the scene and blow out highlights. Generally it's maybe better to overexpose than underexpose, but then you will end up with a ruined atmosphere.

Unfortunately I don't have any special tricks when it comes to night photography, even when I should have. Every time I pay a lot of effort for thinking the correct exposure and other things. But after all the hassle I manage to get pretty good night shots. At least I can recommend a sturdy tripod.

Talven lumimaisemia

Hetken aikaa on täälläkin saanut nauttia lumisesta talvesta. Jotkut ovat ehkä kärsineetkin. Armotonta valitusta teiden auraukseen ja jalkakäytävillä olleisiin lumikasoihin liittyen on ainakin saanut kuulla ja lukea vähän joka puolelta. Valitettavasti viime päivien vesisateet ovat jo huuhtoneet katuja ja lumihankia ja föhn-tuuletkin puhaltavat myös aivan nurkan takana, vaikka on vasta helmikuu.

Nämä muuten ovat ensimmäisiä kuvia tämän vuoden puolelta, jotka olen saanut kehitettyä ja skannattua. Ja pitihän tuo harvinaisuus eli tiekarhu myös kuvata kun sellainen sattui kohdalle. Niitä kun ei enää kovin montaa tässä kaupungissa ole.

---

Snowy winter landscapes

There has been some good and very snowy winter days recently. Some people may have even suffered of the amount of snow. At least you have seen and heard lots of complaints about the road maintenance and the snow piles that have been around the city. Unfortunately the rains have come and lots of snow is already melted. The weather forecast has even predicted warm winds and several plus degrees for the coming days even when it's February.

By the way, these are my first photos from this year that I have developed and scanned. And I had to take a picture of that road maintenance vehicle when I saw it because it starts to be a rare sight here.

Uuden vuoden tuulia

Tammikuuta on kulunut jo hyvän aikaa ja tässä on vasta ensimmäinen blogikirjoitus. Vuoden alku on aina pimeää ja hiljaista aikaa loppuvuoden hullutteluun verrattuna. Se on myös kuvaamisen kannalta hieman rajoittavaa. Vaikka onhan pimeydessä omat puolensa, kuten yökuvaus, salaman käyttö ja pitkän valotusajan kokeilut kunhan ei vain ole liian kylmä. Viime vuodessa on myös vielä runsaasti perattavaa kuten esimerkiksi iso läjä negatiiveja skannattavaksi, kuvaustietojen dokumentointia, arkistointia ja järjestelyä.

Olen miettinyt mitä valokuvaamiseen liittyviä tavoitteita voisin asettaa tälle vuodelle. Jotkut saattavat ottaa kontolleen esimerkiksi koko vuoden kestäviä tai muuten vain pitkiä projekteja, mutta itseäni tämä ei juuri nyt houkuttele. Ajattelin ehkä aloittaa solarigrafioiden kuvaamisen taas pitkästä aikaa tänä vuonna. Valitettavasti olen jo heittänyt vanhat ja kulahtaneet solarigrafiapurkit pois, joten täytyy tehdä uudet. Haluaisin myös hieman suurempaa negatiivikokoa kuin mitä tavalliseen filmipurkkiin mahtuu, joten se vaatii enemmän askartelua ja vaivaa.

Haluaisin myös tehdä jatkoa pienlehdelleni. Nyt kun selailen viime vuonna tekemääni lehteä, ei se näytäkään enää niin upealta, vaikka silloin olin siihen tyytyväinen. Pitänee siis tehdä muutoksia. Ehkä kuvien rinnalla voisi kulkea enemmän tekstiä tai jotain muuta sisältöä. Tein aivan äskettäin erään toisen pienen lehdykän ja siitä tuli hyvä. Se onkin hyvin tekstipainotteinen ja sillä on myös selkeä tarkoitus kuin vain olla hieno taiteellinen projekti.

Ajattelin kuitenkin kuvata pitkin vuotta kaikenlaista omaksi huvikseni arkistooni. Jos niitä kuvia ei kaipaa nyt, niitä saattaa kuitenkin kaivata joskus myöhemmin.

---

New winds for new year

There’s already plenty of January behind us and this is my first post this year. The beginning of the year is always dark and quiet time after the end of last year. It’s also a bit restricting when it comes to photography. Of course you could do night photography, flash photography and some long exposure experiments as long as there’s not too cold outside. I have also quite much work to do with last year’s photographs such as scanning, documenting and archiving tasks.

I have been thinking what would be my photography goals for this year. Some people take long projects that last whole year, but I’m not interested in them right now. I will maybe start to do solargraphy again this year. Unfortunately I have thrown away the old canisters for this so I have to do new ones. I would also like to have bigger negatives than empty film canisters are capable, so it requires more work.

I would also like to do another zine. Now when I look at the zine I made last year, it doesn’t look as fantastic as it looked back then. I have to do some changes. Maybe I should put a little more text side by side with the photographs. Recently I made a small zine kind of publication and it turned out good. It has a lot of text and it has a real purpose than just to be a nice artistic project.

After all I am about to continue photographing all kind of stuff for my own enjoyment and for my archives. If you don't need these photos now, you may need them later.

Kodak T-Max P3200 - rouheaa rakeisuutta

Kodakin T-Max -sarjaan kuuluva nopea mustavalkofilmi teki hiljattain paluun kauppojen hyllyille. Kyseessä ei taida olla aivan sama filmi kuin aiempi versio sillä nimessä on mukana P-kirjain. Se kuulemma viittaa filmin prässäykseen sillä huhujen mukaan kyseessä olisi oikeasti ISO 1600 -herkkyyden filmi.

Testasin vähän aikaa sitten kyseistä filmiä ensimmäisen kerran. Arvasin, että rakeisuutta tulisi olemaan jonkin verran sillä filmi on hyvin herkkää ja suuri herkkyys tarkoittaa luonnollisestikin suurempaa ja näkyvämpää raetta. Kun muutakaan kehitettä ei ollut käsillä, kehitin filmin Rodinalilla, joka tunnetusti antaa melko rakeisen ja piirroltaan terävän jäljen. Jokin muu kehite olisi varmasti ollut armollisempaa, sillä lopputulos oli todellakin rakeinen. Rakeisuutta saattoi myös lisätä se, että kuvasin melko hämärissä olosuhteissa ja osa kuvista olikin suoraan sanottuna alivalottuneita.

Olen joskus kuvannut Ilfordin Delta 3200 -filmiä ja se ei muistaakseni ollut lähimainkaan yhtä rakeinen. En tosin kehittänyt sitä Rodinalilla, vaan Kodakin D-76 kehitteellä, joten se vaikuttaa myös asiaan. Mielenkiintoista uuden T-Maxin kohdalla on, että rakeisuuden näkee selvästi jo silmämääräisesti negoja tarkastelemalla ja lopullinen sekä vieläkin armottomampi totuus paljastuu vasta kun negat skannaa tai vedostaa.

Mukavaa, että filmirintamalla tapahtuu nykyään sekä vanhojen paluita että uusien tulokkaiden esiintuloja. Uutta T-Maxia kannattaa kokeilla jos ei pelästy silminnähtävää raetta ja jyrkkää lopputulosta. Suositeltavaa voisi myös olla jonkin muun kehitteen kuin Rodinalin käyttäminen ellei sitten tavoittele tällaista ultrarakeista lopputulosta.

---

Kodak T-Max P3200 - fast, rough and grainy

Recently Kodak relaunched the old T-Max P3200 film. Actually this is not the same film than before as it has "P" on it's name. It's rumored that the letter "P" means push processing as this film would be ISO 1600 film in reality.

I tested this film for the first time recently and I knew it was going to be a grainy result as it's a super fast film. I developed this with Rodinal as I didn't have any other developer in my hands. Rodinal is a high acutance developer and it's famous for sharp and grainy result. Any other developer would probably be more merciful to the result as it really was grainy. Maybe the graininess was even begger because I shot this film in dim conditions and some of the frames were even under exposed.

I have used Ilford's Delta 3200 before and I don't remember it was this grainy. I developed it with Kodak D-76, so it affects the result of course. But it's really interesting that you can see the grains with a naked eye and the final result is revealed when you scan or print the negatives.

It's good to see comebacks and completely new films in the market today. Try this new T-Max film if you are not afraid of coarse grain and contrasty result. My advice would be to try any other developer than Rodinal if you are not craving for these kind of ultra grainy results.

Turun Muuri

Turun kiistelty toriparkkihanke on edennyt monien mutkien kautta siihen vaiheeseen, että kaivinkoneet jylläävät ja alustavat työt ovat saaneet alkunsa. Hankkeen myötä kauppatorin ympärille on kohonnut useiden metrien korkuinen vanerimuuri eristämään työt muusta ympäristöstä. Samalla bussi- ja taksiliikenne on siirretty kokonaan pois torin ympäristöstä.

 

Hankkeesta on edelleen ilmoilla paljon kiivaita mielipiteitä, mutta mielestäni rakennushanke on jollain tapaa tehnyt keskustassa asioimisen jopa mukavammaksi. Torin ympäristössä on nyt hyvin rauhallista ja turvallista liikkua kun meluava autoliikenne on poissa. Samalla jalankulkuun on vapautunut lisätilaa ja liikkumisen esteitä on poistunut toria reunustavilta kaduilta. Näin jalankulkijan näkökulmasta autoliikenne olikin se syy, joka aiheutti vaaroja, esteitä ja viihtyvyyden laskua torin ympäristössä.

Vielä toistaiseksi uutuuttaan hohkava muuri on tietysti uusi este, mutta useimmilla ei ole tarvetta tai halua mennä tarpomaan saviseen monttuun. Nauttikaamme siis pari vuotta hiljaisuudesta muurin varjoissa, kunnes 60-luvun autoilufantasiaan nojautuva kaupunki saa parkkihallinsa ja valtansa takaisin.

Olen kuvannut kauppatorin muutosta kevään, kesän ja syksyn aikana paljon, joten tästä onkin kehkeytymässä pitkäaikainen ja mielenkiintoinen seurantaprojekti.

---

The Wall of Turku

A new parking lot for hundreds of cars is now under construction in Turku. Location is under the marketplace so that means it's in the heart of the city. There's also a brand new wall around the construction site. All bus traffic and other traffic is moved away around the marketplace.

There are still lots of opinions about this controversial project, but I think it has made visiting the city center more pleasant as there is no car traffic and noise around it anymore. There is more room for pedestrians and less barriers. As from pedestrians perspective the car traffic made the surroundings more dangerous and less attractive.

For a couple of years we can enjoy the silence in the shadows of this wall, until this car fantasy city of 60's gets the new parking lot and it strengths back.

I have photographed quite lot the surroundings of marketplace during this year, so this is going to be an interesting long-term photography project.