Sinisiä sävyjä filmillä

Kun on kuvannut jo hyvän aikaa pääsääntöisesti mustavalkoa, on välillä ihan mukavaa vaihtelua ladata värifilmiä kameraan. Tämän filmin kanssa tosin kesti poikkeuksellisen pitkään. Rullan ensimmäiset kuvat otin muistaakseni jo tammikuussa ja viimeiset ruudut vasta maaliskuun lopulla.

Olen jo pitkään ihaillut sinertävän tunnelmallisia yökuvia joita olen nähnyt aika monessakin eri paikassa. Näin kevään sarastaessa niitä voi myös ottaa itse hieman paremmalla mukavuustasolla kuin esimerkiksi joulukuussa. Olosuhteet alkavat olla jo ihan siedettäviä kun lämpötila pysyy plussan puolella vielä illallakin. Kamera ei myöskään hyydy aivan yhtä herkästi kuin kunnon pakkasilla eikä pienempi paleleminen haittaa ollenkaan. Olen monesti palelluttanut sormiani melko paljon talvisilla kuvausreissuillani.

Kevät kiirii ja päivät pitenevät niin verkkaisesti että oma kuvavirtani ei valitettavasti pysy aivan sen tahdissa. Ihan hyviä talven aikana otettuja kuvia löytyy esimerkiksi lumikasoista ja jääpuikoista, mutta tuntuisi hölmön epäajankohtaisella laittaa sellaisia tänne enää huhtikuussa. Nämäkin kuvat alkavat olla jo siinä rajoilla, vaikka kevään merkkejä onkin jo aistittavissa näissä.

Täytyykin jatkossa ajoittaa ilta-aikainen kuvaaminen siniseen hetkeen kun se tuottaa niin mukavaa ja tunnelmallista jälkeä.

---

Blue Tones on Film

It's refreshing to shoot some colour film after you have used mainly black and white film for a pretty long time in a row. With this particular film it took quite long to get it finished as I took the first photos on January and last shots at the end of March. 

I have been watching some great night photos spiced with a dream like atmosphere in many places. As the spring is getting closer it's a good chance to take them by yourself with a better comfort level than for example in December. It's not so cold anymore and your camera's battery and your fingers won't die so quickly. 

My photo flow is quite slow and unfortunately not very synchronized with seasons. I have many good photographs of snow piles and icicles, but it doesn't feel good to write posts of so dated topics anymore as it's already April. These photos are  probably the last winter photos for a while. 

Dollarihymyjä ja kromin kiiltoa

Forssassa järjestetään vuosittainen autotapahtuma nimeltään Forssan Pick-Nick. Se houkuttelee runsain määrin erityisesti amerikkalaisten autojen harrastajia ja tapahtuma onkin yksi pohjoismaiden suurimmista. Kävin helteisenä elokuun viikonloppuna katselemassa Forssan tunnelmia ja näin automuotoilun ystävänä tapahtuma olikin mielenkiintoinen kokemus ja nähtävää riitti todella paljon.

Vanhojen amerikanrautojen lisäksi paikalla oli myös japanilaisia ja eurooppalaisia autoja. Monet niin tutut ajoneuvot lähimenneisyydestä ja kauempaakin olivat kaikki Forssan Pick-Nickillä. Esimerkiksi ihanan kauhea ja klassinen Datsun 100 A oli tietenkin edustettuna samoin kuin Saab 96 sekä vanhempia Volvoja, Mersuja ja lukuisa määrä muitakin autoja. Näitä näkee enää aniharvoin liikenteessä.

Autojen lisäksi itse tapahtumapaikka oli jo omanlaisensa nähtävyys. Pilvenmäen raviradan kahvilassa ja totosalissa oli aistittavissa mukavan kekkoslovakialaista menneen ajan tunnelmaa. Se on kuin kaunis jäänne markka-ajan Suomesta, mutta silti edelleen täydessä toiminnassa.

Tapahtuma oli kokonaisuudessaan oikein mukava ja mielenkiintoinen, vaikka paikoin hieman pakokaasun- ja bensankatkuinen. Se on toisaalta ihan ymmärrettävää sillä näiden autojen valmistusta ei ole ohjannut luontoarvot tai pieni kulutus. Mikäli teollinen historia ja vanhojen autojen ajaton kauneus viehättää, kannattaa suunnata ensi vuonna maakuntamatkalle Forssaan.

---

American cars and the shine of chrome

There's an annual car show in Forssa called Pick-Nick. It's one of the biggest car shows in northern countries and it gathers people who are interested mainly in American cars or other old cars. As a fan of classic car design I visited this show in August and I must say that there was so much to see.

There were also Japanese and European cars present. So much familiar cars from the past you can see very rarely in traffic nowadays. For example you could see the lovely Datsun 100 A, Saab 96, older Volvo's, Mercedes and plenty of other cars.

This car show was held at an old horse race track and it is a kind of sight see itself. You could feel the good old times at the cafe of the horse race track. It's like a way back machine to the past.

The car show was a nice experience even when there was lots of exhaust gases in the air. But that's completely understandable as these cars were not designed environment or low fuel consumption in mind. This is good destination if you are interested in the timeless beauty of old cars.

Kesän värikkäitä kuvia

Selailin vuoden aikana ottamiani kuvia ja päätin tehdä tähän pienen koosteen. Keväällä ja kesällä käytin pitkähkön tauon jälkeen hieman aktiivisemmin Mamiyaani. Kamera on itse asiassa tälläkin hetkellä aktiivisemmassa käytössä. Se on mainio, vaikkakin hieman raskas laite ja kiintymyksestä kertoo välillemme muodostunut pieni viha-rakkaussuhde.

Kesällä käytin kamerassani erityisesti Portraa. Lisäksi kuvasin pienehkön määrän Ektaria ja jokusen rullan Fujia. En tiedä onko osassa filmeistä tapahtunut jonkin sortin kehitysvirhe vai johtuvatko epämääräiset aaltomaiset rannut vain huonosta skannauksesta ja pieleen menneestä käyrien säätelystä. Se hieman harmittaa, enkä laitakaan tänne niitä joissa se kaikkein selvimmin näkyy. Tuossa rakennustyömaalta otetussa kuvassa näitä juovia on kuitenkin nähtävillä mikäli haluat niitä aivan varta vasten tutkia.

Elokuussa kuvaamani rullaan olin sen sijaan oikein tyytyväinen, sillä siinä oli hyvät ja tasaiset värit ja sisältökin oli onnistunut. Liekö fotoliikkeessä olleet tuoreet kehitteet koneessa. Ainakin kyseinen kuvausreissu oli mukava, sillä maisema avautui kirjaimellisesti aivan uudessa valossa kun sateisen ja harmaan päivän jälkeen alkoi aurinko illalla paistaa. Viimeinen kuva kauniista Citroenista on siltä reissulta.

---

Colourful pictures from the summer

I just browsed some old photographs I have taken during this year and decided to make a little collection here. After a long pause I used my Mamiya a little more frequently. Actually this camera is at the moment in my active use. It is a brilliant, but quite a heavy camera and I kind of have a love-hate relationship with it.

During the summer I used especially Kodak Portra in my camera. I also shot some rolls of Ektar and Fuji. I don’t know if there has been some kind of issue with developing some of the films as there are some weird waves in some photos. It can also be a result of bad scanning and bad adjusting of the curves. It’s a pity, but I don’t put here those photos where it's very visible. Okay, you can see some stripes on the one that is taken in the building construction site.

I was happy with the roll I shot in August as the colours were nice and pictures allover good. Maybe they had some fresh developers in the photo lab. I liked that particular session because after the gray and rainy day the sun started to shine in the evening and everything was illuminated beautifully. The last photo of that nice red Citroen is from that session.

Kirkas talvipäivä

Kaipaan jo matalalla porottavaa kevätaurinkoa. Siitä saatiinkin jo maistiaisia helmikuun puolella useamman päivän ajan. Voisin taas vain ottaa kameran mukaani ja mennä kuvaamaan pitkiä varjoja ja teräviä heijastuksia, joita matalalta paistava aurinko maalailee katukuvaan. Tarvitaan nyt vain niitä pilvettömiä päiviä.

Viimeiset lumen haituvat katosivat näiltä seuduilta muutama päivä sitten sateiden myötä. Tässä vielä ehtaa kirkasta ja kylmää talvipäivää kolmen kuvan verran Mamiyalla taltioituna. Tuo ensimmäinen on muuten otettu aukolla 22. Ihan vain kokeilun vuoksi, jos kiinnostaa.

Kuvat ovat muuten keskenään aika eri sävyisiä, vaikka ne on otettu samalla reissulla. Johtunee skannauksen jälkeen/aikana tehdyistä sävyjen korjailuista, jotka eivät ole aivan linjassa keskenään.

-----

Bright winter day 

I really miss seeing the sun which shines low on this time of the year. There were already few sunny days in February. I just wish I could take my camera and go outside to take photos of long shadows and sharp reflections. Only if it was sunny.

The last drops of snow melted couple of days ago when it was raining. Here are 3 photos captured with my Mamiya when it still was cold and bright winter day. By the way, the first one was taken at f 22. Just for fun, if you ask.

These photos look quite different compared to each other as I have adjusted the tone settings during/after scanning.

Tulppaanit maljakossa

Olen viime aikoina pohdiskellut asetelmia ja niiden kuvaamiseen liittyviä asioita. Ehkä sain tähän innoituksen vanhoja valokuvalehtiä selatessani, joissa näin joitakin aivan upeita asetelmia. Useimmat lehtien mainoksistakin oli tarkasti hiottuja ja harkittuja asetelmia. Ennen digikuvauksen aikakautta asetelmat kuvattiin luonnollisesti filmille ja kaikki hienoudet saatiin aikaiseksi tarkasti kontrolloidulla valaistuksella, päällekkäisvalotuksilla, pienoismalleilla ja muilla tempuilla. Tällaista tuskin harrastetaan enää kovin paljon, sillä kaikenhan voi korjata jälkikäteen photoshopissa. Tai niin ainakin luullaan. Ehkä tämän takia nykyajan mainoskuvat ovat mielestäni kovin tylsiä, vaikka teknisesti moitteen sijaa ei toki ole.

Kokeilin itsekin asetelmakuvausta kun en ole sellaista juurikaan harrastanut. Asetelmani oli erittäin perinteinen kukat maljakossa -tyyppinen ratkaisu. Valaisun hoidin kädessä pitämälläni led-kasvivalaisimella. Irtovalaisimella pystyi helposti havainnollistamaan itselle mikä ongelma esimerkiksi kameran kiinteässä salamassa yleensä on - valaistus on tylsää ja latteaa. Valaistuksen suuntaa muuttamalla asetelman luonne ja tunnelma muuttuivat hyvin paljon.

Valaisuun paneutuminen kiinnostaa jatkossakin ja olisi hauskaa kokeilla taiten suunniteltua valaistusta esimerkiksi henkilökuvauksessa. Kyseessähän on periaatteessa eräänlainen asetelma, jossa kukkamaljakon tilalle vain istutetaan malli. Kuulostaa ehkä helpommalta kuin se oikeasti on.

Tämä on muuten erittäin tuoretta kuvamateriaalia. Kuvat on siis otettu, kehitetty ja skannattu tänään. Katselin filmiä valoa vasten ja alkupään kuvat oli otettu joskus viime kesänä. Hyvä siis ottaa tuo hyllyssä nököttänyt Nikon taas pitkästä aikaa käyttöön.

---

Tulips in the vase

I've been thinking of still-life photography and all things related to it. Maybe I got this idea from some old photography magazines where was some nice still-life photographs. Most of the advertisements were also really nice compositions. Before digital era these were of course taken on film and all the magic was created with lights, multiple exposures, models and other tricks. Propably they don't do these things anymore as "everything can be fixed in photoshop". Maybe this is also why most commercial photography is boring in my opinion, even when there's no reason to complain about the image quality.

I took some still-life photographs as I haven't done it so much before. This was very traditionell flowers in the vase -composition. I had a light which was in my hand during the photoshoot. I could easily change the mood by changing the position of the light. This also revealed what is the problem with built-in flashlights - the light is really boring and flat.

I really like to study more about lighting and it would be interesting to have tests like this when you take portraits. Basically you just replace the flowers with a person. Sounds easy.

These are by the way very fresh photographs. These were taken, developed and scanned today. I just had a look of the film and the first pictures on it were taken last summer. So it's good to take my Nikon back in action.
 

Höyryveturi Ukko-Pekka Turussa

Höyryveturi Ukko-Pekka vieraili joulukuussa Turussa yhden viikonlopun ajan. Halusin tietenkin kuvata kyseisen laitoksen, sillä liikkuva höyryveturi ei ole mikään jokapäiväinen näky. Ja onhan vanha kunnon höyryveturi muutenkin varsin näyttävä ilmestys kaikkine liikkuvine osineen, savupilvineen ja äänineen.

Katselin netistä aikataulut ja menin jo hyvissä ajoin etukäteen suunnittelemaani kuvauspaikkaan. Pitkän odottelun jälkeen junaa ei kuitenkaan näkynyt tai kuulunut. Poistuin paikalta ja luin hieman myöhemmin netistä, että joku oli autoineen jäänyt junan alle tasoristeyksessä. Kolariin ei kuitenkaan osallistunut Ukko-Pekka, vaan sen edellä kulkenut dieselkäyttöinen joulujuna. Kuvista päätellen auto oli mennyt aivan rusinaksi, vaikka junalla ei ollut kovin paljon nopeutta. Tarkkaavaisuutta siis tasoristeyksien ylittämiseen, vaikkei siellä "koskaan mitään junaa menisikään".

Tein seuraavana päivänä uuden kuvausreissun, jolloin juna taas kulki aikataulun mukaisesti, ja sain otettua kuvat.

---
Steam locomotive Ukko-Pekka in Turku

Finnish steam locomotive Ukko-Pekka paid a visit to Turku last December. Of course I wanted to photograph it as you don't see these kind of machines every day. And this kind of train is really an interesting piece of engineering with all those moving parts and smoke. 

I checked the schedule on internet and went to my photographing spot. After a long wait the train never arrived. So I went away and read news that there had been a train accident nearby. Not this, but another museum train had crashed to a car on an intersection. I saw a picture of the car and it was quite smashed even when the train didn't have a high speed. So be careful on the intersections even when you think "there never goes trains".

On the next day I got the photos as the train was again on schedule. 

Kierros hautausmaalla

Tein syyskuun puolella kierroksen Turun hautausmaalla. Erityisesti hautausmaan vanha puoli on täynnä historiaa ja on muutenkin varsin mielenkiintoinen ja kaunis paikka. Vanhalla puolella taitaa olla ikää jo lähemmäs 200 vuotta ja jotkin hautakivet ovatkin aikamoisia monumentteja. Oletettavasti monet niistä kuuluvat varakkaammille suvuille ja korkeassa asemassa olleille henkilöille. Tai uskoisin ainakin niin.

Mitä hautausmaan koristeluun tulee, kaikenlaiset punaiset kukat ja verenpisarat näyttivät tuolloin olevan suosiossa vaikkei niitä juuri näissä kuvissa kovin runsain mitoin näykään. Hautausmaata pidetään myös hyvässä kunnossa ja kauniina paikkana se onkin oiva kohde syksyiselle kävelylenkille. Suosittelen siis käyntiä valoisaan aikaan.

Sattumoisin olen muuten joskus pari vuotta aiemmin ottanut kuvan tuosta samasta hautakivestä neulanreikäkamerallani. Voit käydä katsomassa kuvan täältä.

---

A tour at the cemetery

In September I made a stroll in Turku cemetery. Especially the old part of the cemetery is full of history and it's a very interesting and beautiful place. It's more than 200 years old and some tombstones are quite monumental. I think those are the graves for rich families and those who have belonged to a higher social class.

Cemeteries are good places for walking and I recommend to visit this place in daytime.

Actually I just found out that I have taken a photograph of that tombstone with my pinhole camera two years ago. You can check the picture here.
 

Pokémon Go - aikansa ilmiö

Pokémon Go:ta on pelailtu heti ilmestymisestään lähtien sankoin joukoin kaduilla, puistoissa ja muilla julkisilla paikoilla. Puheista huolimatta innostus ei näyttäisi merkittävästi laantuneen, sillä edelleen kaduilla kulkee varsin runsaasti ihmisiä puhelimet tanassa Pokémoneja jahdaten. Puistoissa ja eräillä hyvillä paikoilla näkee myös edelleen joka päivä runsaasti Pokémonin pelaajia.

Kaltaiselleni valokuvaajalle Pokémon Go on tietenkin todella mielenkiintoinen ilmiö, sillä olen kiinnostunut kuvaamaan ja tallentamaan kaikenlaisia arkisia asioita, joihin ei ehkä tule niin paljon kiinnittäneeksi huomiota. Pokémon Go on ehdottomasti sellainen, koska se on tuonut tuon ihmeellisen ja jännittävän lisätyn todellisuuden suuren yleisön tietoisuuteen sekä saattanut samalla yhteen paljon toisilleen tuntemattomia ihmisiä pelaamaan. Aikansa ilmiö siis.

Olen pari kertaa käynyt kuvaamassa Pokémonin pelaajia kaupungilla. En muuten ole itse käynnistänyt peliä ainakaan yli viikkoon, mutta haluaisin silti saada tältä kesältä kuvan itsestäni ja jostain hauskasta Pokémon-otuksesta. Jostain syystä tuo lisätty todellisuus ei suostu toimimaan puhelimessani, joten täytyykin värvätä joku kaveri jolla se toimii ottamaan kuva.

Sanoisin, että kesä 2016 tullaankin muistamaan vielä pitkään juuri Pokémon Go:sta.

---

Pokémon Go - sign of the times

Right after Pokémon Go was released crowds have been playing it on the streets, parks and other public areas around the world. It seems that after a month people are still not bored to it as there are lots of people walking on the street and hunting Pokémons with their phones every day.

For a photographer like me, Pokémon Go is of course a very interesting phenomenom as I am interested in capturing all kind of every day things. Pokémon Go has brought this fascinating augmented reality within the reach of a large audience and connected people who propably don't know each other to play together.

I have photographed Pokémon Go players few times in the city. I haven't opened my Pokémon Go maybe for a week, but I would like to have a photograph of me with some Pokémon creature from this summer. For some reason the augmented reality doesn't work in my phone, so I have to ask a friend to take the picture.

I would say the summer 2016 is going to be remembered for Pokémon Go. 

Elokuu alkaa hämärtää

Vaikka eletäänkin vielä kesäkautta, on vuodenaikojen erilaisuus käynyt jo nyt vääjäämättä ilmi. Kun elokuu lähestyy vähitellen loppuaan alkavat illat hämärtyä yhä kiihtyvällä tahdilla. Olen huomannut tämän konkreettisesti iltaisin kun olen mennyt ulos kuvaamaan. Hämärä laskeutuu jo hyvin nopeasti, joka on kuvaamisen kannalta tietenkin hieman ikävää. Etenkin nyt hämärän vaikutus on suuri kun kamerassani on Kodakin Ektaria, jonka herkkyys on ISO 100.

Jalusta on tietysti vaihtoehto, mutta sitä ei jaksaisi aina raahata kun pelkässä kamerassakin on yleensä tarpeeksi raahattavaa. Täytyy ilmeisesti hieman aikaistaa iltakävelyä ja vaihtaa kameraan nopeampaa filmiä heti kun saan tämän Ektarin päätökseen.

Hämäryys antaa tietysti mahdollisuuden hieman leikitellä kaupungin valoilla, kuten olen tuossa alla tehnyt. Tätä on ehkä tulossa vielä lisää, sillä pidän epäterävyyden hallitusta käytöstä.

---

Darkness starts from August

Even when we are still on this summer season you can already now see the variation between different seasons. When August comes to the end, darkness is coming earlier and earlier. I have noticed this when I have went outside to take some photographs. Darkness falls quite quickly on evening which is of course bad for photographing. I have Kodak Ektar at the moment in my camera and it requires more light for steady pictures.

Tripod is an option, but I don't want to carry a heavy tripod especially when I already have a heavy camera. Maybe I should do my evening strolls earlier and put faster film in my camera when I have finished this Ektar.

Low light gives a chance to play with the city lights as I have done above. Maybe you can expect to see more photos like this as I like these smooth bokeh pictures.

Valottunut filmin pää

Valokuvani - vahingossa valottunut!

Fotoliikkeellä on ilmeisesti käynyt pieni harmillinen virhe filmini kehittämisessä: noin neljäsosa ensimmäisestä ruudusta on päässyt valottumaan yläosastaan. Rullafilmin valottuminen tällä tavalla toisesta päästään voi käsittääkseni tapahtua vain silloin kun kuvattu filmirulla aukaistaan ja se asennetaan kehityslaitteeseen. En tosin tiedä millaisella laitteistolla fotolabbikset kehittävät filmejä tai millä tavalla ne ylipäätään syötetään tai puolataan koneeseen (etenkin rullafilmit), mutta valottuminen ei mielestäni ole voinut tapahtua muussa vaiheessa. Kun filmi ladataan kameraan ja sen takakansi lopuksi suljetaan, on filmi edelleen mustan taustapaperin välissä ja kelataan vasta tämän jälkeen aloituskohtaan. Latausvaiheessa se ei mielestäni siis ole voinut tapahtua.

Harmillista, mutta ei maailma tähän kaadu. Yhtä hyvin esimerkiksi digikameran muistikorttiin olisi voinut sattua jonkinlainen tallennusvirhe, jolloin kuva olisi menetetty. Pienet yllätykset ja sattumukset kuuluvat valokuvaukseen ja muuhunkin elämään.

---

Exposed film end

My photograph -  accidentially exposed to the light!

There must have been some kind of mistake in a local photolab: a quarter of the first frame of my film is exposed to the light. I think this kind of accident can only happen when you open the exposed film roll and put it in a developing machine. I don't know what kind of equipment they use in the photolab or how they put the exposed film into the machine, but I don't think there is any other phase where this could happen. When you load the film in your camera and close the film chamber, the film is still inside the black wrapping paper. You wind the film until you can take the first frame. So this could not have been happened on the loading phase.

It's a pity that the photo got ruined, but it's not the end of the world. For example this could have been happened with your digital camera if there was some issues with your memory card. Small accidents belong to photography and life in general.

Musapiknikillä Kelan kanssa

Kävin parisen viikkoa sitten kääntymässä Kupittaan puiston Musapiknikillä. Piknik-kori eväineen ja muine varusteineen puuttui kokonaan sillä tarkoitukseni oli käydä katsomassa vain Anssi Kelan keikkaa. En ole aiemmin nähnytkään häntä livenä ja muutenkin olen tutustunut Kelan tuotantoon lähinnä vain pintapuolisesti radion kautta. Tiedän hänet kuitenkin eteväksi ja monipuoliseksi muusikoksi, vaikka en itse erityisesti kuuntele kevyehköä suomenkielistä musiikkia.

Kanniskelin tietenkin kameraa mukanani kuten suurin piirtein kaikilla keikoilla. Tällä kertaa mukanani oli Mamiya, jota en ole koskaan käyttänytkään konserteissa. Oikeastaan oli oikein hyvä asia, että Kelan keikka oli ajoitettu jo kuuden aikaan illalla, jolloin oli vielä mukavan valoisaa. Olen joskus yrittänyt kuvata värifilmillä hämärillä keikoilla ja jälki on aina ollut aivan hirveää, koska keinovalo vääristää värit päivänvalofilmeillä hyvin keltaisiksi ja kuvien tarkkuus on myös ollut surkea. Vika on joskus saattanut olla myös kuvaajassa.

Mutta Anssi Kelan keikka oli oikein mainio ja viihdyttävä ja hän on myös hyvä esiintyjä. Vanhojen hittien ohella kuultiin myös muutama viime syksynä tv:stä tuttu kipale. Mikäli on silmää kitarakauneudelle on Anssi Kelan keikka myös hyvä kohde. Esimerkiksi miehen käyttämä ja kuvassa näkyvä EVH-Stratocaster on oikein "käheä" soitin näin ikiaikaisen vanhentunutta sananpartta käyttäen.

Välittömästi keikan jälkeen alkoi muuten oikein kunnon elokuinen rankkasade. Onneksi nurmikenttään oli tökätty useita aurinkovarjoja, jonne minäkin pääsin sateensuojaan, sillä olemattomassa piknik-korissani ei ollut sateenvarjoa. Itse asiassa en edes omista sateenvarjoa.

Keikkakuvista ei tullutkaan ihan niin hyviä kuin ajattelin, joten laitan tähän nyt vain tämän yhden kuvan.

---

Music picnic with Anssi Kela

Two weeks ago I went to a local music picnic happening. I only wanted to see the concert by Anssi Kela so I didn't have any food or other picnic related stuff with me. I haven't seen him live before and I have listened to his music only on radio. But of course I know some of his songs and that he is a very versatile musician.

As usual, I had my camera with me. This time it was my Mamiya which I have never used in concerts. It was good that this concert was already on early evening, so there was plenty of light out there. I have used colour film before in some dark indoor concerts and the result has always been quite bad, because the artificial light becomes very yellow when you use daylight film and generally sharpness has been quite bad too. So it was good that there was daylight.

Anyway the concert was very good. If you like some beautiful guitars there is something to see in his concerts such as the EVH-Stratocaster which he uses in the first picture.

Right after the concert it started to pour rain. Luckily there were some umbrellas on the grass field. I even don't have an umbrella.

The photos didn't turn out so well, so I put only this one picture of the concert.

Aamuvirkkuna rannalla

Heinäkuun puolella olin aivan sattumalta eräänä lauantai-aamuna virkeänä ja aikaisin liikenteessä. Tarkoitukseni oli käydä Aurajoella katsastamassa Swan-purjeveneitä aamuauringossa. Kävinkin ja paatit olivat varsin komeita eikä muita katselijoita juuri näkynyt. En kuitenkaan löytänyt mielestäni sopivia kuvakulmia, joten päätin kipaista Hirvensalossa kuvaamassa ruotsinlaivoja.

Siinä ne lipuivat Tukholmaan aivan vierestä. Kuinka vaikeaa voikaan ihmisen olla tehdä reissu Tukholmaan? Tuosta aivan läheltä lähtee neljä kertaa vuorokaudessa suora linja Ruotsiin ja koskaan ei tule lähdettyä.

Juttelin kerran erään saksalaisen kanssa ja hänen mukaansa Keski-Euroopassa on aivan sama ongelma. Siellä suuret kaupungit ja niiden erilaiset houkutukset ovat yleensä vain pienen juna- tai bussimatkan päässä. Ja siltikään ei tule lähdettyä. Universaaleja ongelmia siis.

Ohuen pilviverhon takaa kumottava aamuaurinko oli juuri sopivan lempeä valokuvaamiseen.

---

Early bird on the shore

By a coincidence I just happened to wake up early on one Saturday morning. I was about to go and check how the Swan sailboats look in the morning light as there was this Swan regatta in the city. I went there and the boats were really nice, but as I couldn't find some nice views so I decided to go to a nearby island to watch some ferryboats.

There they sailed to Stockholm just in front of my nose. How difficult it can be to take a boat to Stockholm? At least four times in a day a ferry leaves to Stockholm from nearby harbour and you never hop in.

Once I had a conversation with a German and he said that they have the same problem in central Europe. You have a relatively short bus or train ride to many big cities and you still don't go. It seems that these are universal problems.

The morning sun was behind a thin cloud layer which was good for photographing.

Vaeltelua kaupungilla

Olen viime aikoina vaellellut melko paljon kaupungilla ja vähän muuallakin lähiympäristössä kamerani kanssa. Olen myös alkanut käyttää lähes yksinomaan Mamiyaa, joten "muistikortissani" on ollut parhaimmillaankin tilaa vain 15 kuvalle. Yleensä kuitenkin vähemmän sillä en ole kanniskellut toista filmirullaa mukanani. Otan muutenkin enemmän yksittäisikuvia kuin sarjoja, joten filmillä on yleensä jo valmiina kuvia ennen kuin lähden liikenteeseen.

Olen niin tykästynyt Mamiyaani, ettei tällä hetkellä huvita kuvata tuolla Nikonilla juuri ollenkaan. Tuntuu, että kinofilmin pieni kuvakoko jotenkin rajoittaisi tekemisiäni. Muutenkin tällä tuntuu saavan kaikinpuolin kovin sävykästä ja kaunista jälkeä. Myönnettäköön, että tämä on myös melko raskas ja kömpelö kun eihän kamerassani ole edes hihnaa ja kooltaan tämä on melkoinen mötikkä muutenkin.

Haluaisin ehkä joskus tulevaisuudessa kokeilla myös 6x7-kameraa, joka on tietenkin jo paljon suurempi kuin tämä Mamiya 645. Keskikoon kameraksi tämä on kuitenkin vielä melko pieni ja söpö. Esimerkiksi Mamiya RZ 67 on jo todella iso järkäle kun olen sellaista kerran päässyt hypistelemään.

Ja tässä niitä kuvia. Eivät ole mitenkään aikajärjestyksessä ja osa kuvista on otettu hieman eri päivinä. Kamerana siis Mamiya 645 Pro ja filminä Kodakin Portra 400.

---

Walking around in the city

Recently I've been walking around in the city with my camera quite much. I have used my Mamiya almost all of the time and not any other cameras, so I have got only 15 frames with me. And often not even 15 frames as I tend to shoot single frames and not series, so there's often some exposed frames before I go out shooting.

I like my Mamiya so much that I even don't want to use my Nikon at all right now. It feels like 35 mm film frame is too small for me and I also really like the beautiful and smooth result I get with my Mamiya. Ok, I'll have to say this camera is a little heavy and clumsy and especially when I even don't have a strap for it.

In the future I really would like to try a 6x7 camera which is of course much bigger than this Mamiya 645. As a medium format camera this is still quite small and cute. For instance Mamiya RZ 67 is a huge camera as I have had one in my hands once.

These photos are in not any particular order and I have taken some of them on different days. The camera is Mamiya 645 Pro and the film Kodak Portra 400.

Kevään kuvia

Viime päivityksestä onkin aikaa ja kesäkin on jo rientänyt puoleen väliin. On siis aika laittaa hieman kuvia keväältä. Olen ottanut ainakin toistaiseksi hyvin maltillisen määrän valokuvia. Tai sanottakoon nyt, että suorastaan jopa niukasti. Viime aikoina kameroissani on pyörinyt ainoastaan värinegaa, joten pysytään siis edelleen turvallisesti värilinjalla kun sillä tiellä jo valmiiksi ollaan.

Mutta nyt olen kuvannut siis jo kokonaiset kaksi rullaa Kodakin Portraa ja toiset kaksi ovat tällä hetkellä sisällä kameroissa odottamassa hetkeä jolloin näppään sen viimeisen ruudun ja vien rullan kehitettäväksi. En ole aiemmin kuvannut tällä filmillä ja täytyy kyllä sanoa, että jälki on oikein miellyttävää ja värit ovat hyviä. Kokemukseni Portrasta ovat siis ehdottomasti hyviä ja mielelläni kuvaan kyseisellä filmillä vielä lisää!

Tässä siis joitakin Mamiya 645 ja Kodak Portra 400 -yhdistelmällä ottamiani kuvia keväältä. Nämä kai edustavat melko tyypillistä kuvaustyyliäni nykyään: kaupunkimaisemaa ja tunnelmia - eikä juurikaan ihmisiä. Näin jälkikäteen täytyy sanoa, etteivät kuvat ehkä sittenkään ole niin keväisiä kuin ajattelin. Itse ainakin yhdistän kevääseen luonnonkukat ja heräävän ja viheriöivän luonnon, vaikka onhan niitä tässäkin.

Mikäli olet muuten kaipaillut hieman säännöllisempää päivitystahtia, kannattaa myös käydä katsomassa Tumblr-sivuani, jonne olen aina silloin tällöin lisäillyt satunnaisia yksittäiskuvia. Ne ovat myös yleensä sellaisia, joita en ole tänne blogin puolelle laittanut ja päinvastoin. Linkin sinne löydät tämän sivun oikeasta laidasta kohdasta Tumblr tai klikkaamalla tästä.

 ----

Spring photos

Oh, it's already months since I updated this blog last time. So, it's about a time to put out some photos from the spring. I have taken, would I say almost a minimum amount of photographs during the last few months. I have photographed only colour negatives, so let's stay with the colours.

I have finished two rolls of Kodak Portra now and I have another two rolls inside my cameras still waiting for some Kodak moments. I don't have previous experiences with this film and I have to say that I really like the results and colours. So I definitely want to shoot Portra in the near future!

Here are some photos taken with my Mamiya 645 and Kodak Portra 400 combination. I think these are typical photographs I take at the moment: cityscapes, atmospheres and no people at all. And actually, these aren't so springlike photos I originally thought. Usually I connect with the word "spring" blooming flowers and green nature. But if you look carefully you can see them.

By the way, if you have been waiting for more frequent updating of this blog, please check out my Tumblr page as I upload some random photos there every now and then. These are often photos you don't see here in my blog and vice versa. You can go to my Tumblr by clicking the Tumblr banner on the right or here.