Mahdollisuuksien marraskuu

Vaatimaton julkaisutahti täällä blogin puolella on jatkunut jo hyvän aikaa ja nyt ollaankin jo vuoden loppupuoliskolla. Kuvaaminen on jäänyt aika paljon vähemmälle, joten ei tässä aivan suunnattomasti olisi julkaistavaakaan. Olen toki jonkin verran kuvannut eli useita satoja kuvia, mutta kannan kameraa mukanani enää vain harvakseltaan. Aika paljon on digitoimatonta materiaalia myös ja muutama kehittämätön filmirullakin löytyy jääkaapista.

Pelkän kyllästymisen lisäksi mielenkiinnon hiipumiseen voi vaikuttaa jonkinlainen filmikuvaajia koskeva yhteisöllisyyden hajoaminen erilaisilla julkaisualustoilla. Esimerkiksi monien kiroama Instagramin algoritmi on häivyttänyt paljon omasta mielestään "epäsuosittuja" sisältöjä täysin näkymättömiin. Monet ehkä ajattelevatkin, että uusien julkaisujen tekeminen on hyödytöntä ja hukkaan heitettyä aikaa jos vain kourallinen seuraajista voi nähdä ne. Tämä saattaa johtaa kaikkien kannalta ikävään kierteeseen, sillä monet pyrkivät välttämään algoritmin temppuilun tekemällä mahdollisimman trendaavia ja suuria massoja miellyttäviä sisältöjä. Väistämättä tämä taas johtaa siihen, että lopulta kaikesta alustoille laitetusta materiaalista tulee samanlaista geneeristä massaa, josta kukaan ei oikeasti pidä. Instagram ei ole Tiktok, vaikka siihen suuntaan sitä yritetään jatkuvasti kammeta.

Jos ensin joutuu taistelemaan kuvien optimoinnin ja siitä johtuvan heikon kuvanlaadun kanssa, ja tämän lisäksi algoritmi vielä suodattaa kuvat näkymättömiin, alkaa koko alustan käyttö tuntua turhalta. Mutta mikään ei ole ikuista ja kaikki muuttuu. Se Instagramista tältä erää.

Kaikenlaista muutakin yllättävää on viime kuukausina tapahtunut maailmalla ja melko lähelläkin. Euroopassa käydään armotonta sotaa, merenalaiset kaasuputket räjähtelevät, ohjukset lentävät ja tunnelmat alkavat muutenkin kiristyä talvea kohti mentäessä. Ilma on sakeanaan pöyristyttäviä väitteitä ja syytöksiä. Millaisia käänteitä onkaan vielä edessä?

Ukrainan sodan myötä piti poistaa täältä blogin puolelta eräs kirja-arvostelu. Se on sinänsä sääli, mutta koska kyseisen kirjan tehnyt henkilö oli selvästi Venäjän "sotilaallisen erikoisoperaation" kannattaja, sai arvostelukin mennä.

Marraskuu kuuluu vuoden hämärimpiin ajankohtiin ja monien mielestä se rajoittaa kuvaamista. Näin saattaakin olla mikäli kaipaa vain auringonpaistetta leppoisia säätiloja, mutta itse näen tässä vain mahdollisuuksia. Hämärän tunnelman tavoittelijoille marraskuu sateineen ja keinovaloineen luo mielenkiintoista vaihtelua.

--- 

November is for possibilities

It's been a long time since last post, but it's good to be back at least at the end of the year. I have reduced photographing quite a lot, so it wouldn't be so much photographs out there ready to show you. Of course I have photographed during the year (at least several hundreds of photos), but I don't carry my camera with me anymore on a daily basis. There are a lot of undigitized films and also some undeveloped rolls in my fridge.

I think it's not only being bored in photographing, but I believe there's developing some kind of separation in film photography community on some social media platforms. For example the cursed algorithm of Instagram is filtering a lot of content what it thinks is "unpopular". Many people might think that it's useless and waste of time to post anything as only handful of your followers can actually see it. This might lead to a bad circle for everyone as some people try to avoid this by following the trend and posting only for big masses. This will eventually lead in a situation where most of the content becomes generic and grey mass which actually doesn't please or interest anyone. Instagram is not Tiktok even when they are forcing it in that direction.

When you struggle for optimising your photos and it anyway leads to bad image quality and the algorithm filters your photos, you just might ask yourself is there any sense of using this platform anymore. But nothing lasts forever and everything is changing and evolving. That's about Instagram this time.

There's definitely something worse happening in the world right now and even quite near, to be honest. There's a raging war in Europe, undersea gaspipes are exploding, rockets are flying and everything is going in a bad direction as the winter comes. There's a lot of unbeliavable accusations in the air. Who knows where will all this lead us in the future?

Because of the Ukraine war, I had to remove a book review from this blog. It's a pity, but as it was very clear that the author was supporting Russia's "special military operation", the review had to go.

November is one of the darkest seasons here and many people think it's useless time for photography. It propably is if you crave for sunny days and nice weather, but I see it as a possibility. If you look for moody atmosphere, November is a good time for rainy photos with a hint of artificial lights. 

Uuden vuoden tuulia

Tammikuuta on kulunut jo hyvän aikaa ja tässä on vasta ensimmäinen blogikirjoitus. Vuoden alku on aina pimeää ja hiljaista aikaa loppuvuoden hullutteluun verrattuna. Se on myös kuvaamisen kannalta hieman rajoittavaa. Vaikka onhan pimeydessä omat puolensa, kuten yökuvaus, salaman käyttö ja pitkän valotusajan kokeilut kunhan ei vain ole liian kylmä. Viime vuodessa on myös vielä runsaasti perattavaa kuten esimerkiksi iso läjä negatiiveja skannattavaksi, kuvaustietojen dokumentointia, arkistointia ja järjestelyä.

Olen miettinyt mitä valokuvaamiseen liittyviä tavoitteita voisin asettaa tälle vuodelle. Jotkut saattavat ottaa kontolleen esimerkiksi koko vuoden kestäviä tai muuten vain pitkiä projekteja, mutta itseäni tämä ei juuri nyt houkuttele. Ajattelin ehkä aloittaa solarigrafioiden kuvaamisen taas pitkästä aikaa tänä vuonna. Valitettavasti olen jo heittänyt vanhat ja kulahtaneet solarigrafiapurkit pois, joten täytyy tehdä uudet. Haluaisin myös hieman suurempaa negatiivikokoa kuin mitä tavalliseen filmipurkkiin mahtuu, joten se vaatii enemmän askartelua ja vaivaa.

Haluaisin myös tehdä jatkoa pienlehdelleni. Nyt kun selailen viime vuonna tekemääni lehteä, ei se näytäkään enää niin upealta, vaikka silloin olin siihen tyytyväinen. Pitänee siis tehdä muutoksia. Ehkä kuvien rinnalla voisi kulkea enemmän tekstiä tai jotain muuta sisältöä. Tein aivan äskettäin erään toisen pienen lehdykän ja siitä tuli hyvä. Se onkin hyvin tekstipainotteinen ja sillä on myös selkeä tarkoitus kuin vain olla hieno taiteellinen projekti.

Ajattelin kuitenkin kuvata pitkin vuotta kaikenlaista omaksi huvikseni arkistooni. Jos niitä kuvia ei kaipaa nyt, niitä saattaa kuitenkin kaivata joskus myöhemmin.

---

New winds for new year

There’s already plenty of January behind us and this is my first post this year. The beginning of the year is always dark and quiet time after the end of last year. It’s also a bit restricting when it comes to photography. Of course you could do night photography, flash photography and some long exposure experiments as long as there’s not too cold outside. I have also quite much work to do with last year’s photographs such as scanning, documenting and archiving tasks.

I have been thinking what would be my photography goals for this year. Some people take long projects that last whole year, but I’m not interested in them right now. I will maybe start to do solargraphy again this year. Unfortunately I have thrown away the old canisters for this so I have to do new ones. I would also like to have bigger negatives than empty film canisters are capable, so it requires more work.

I would also like to do another zine. Now when I look at the zine I made last year, it doesn’t look as fantastic as it looked back then. I have to do some changes. Maybe I should put a little more text side by side with the photographs. Recently I made a small zine kind of publication and it turned out good. It has a lot of text and it has a real purpose than just to be a nice artistic project.

After all I am about to continue photographing all kind of stuff for my own enjoyment and for my archives. If you don't need these photos now, you may need them later.

175 vuotta suomalaista valokuvaa

Suomen ensimmäinen valokuva täyttää tänä päivänä juhlavat 175 vuotta.

Kyseinen valokuva on Turun museokeskuksen valokuva-arkistoissa oleva dagerrotyyppi, jonka Henrik Cajander nappasi kamerallaan Turussa 3.11.1842. Kuvassa on näkymä Uudenmaankadulta ja eräs rakennus, joka sittemmin jäi uudistushalujen ja modernisaation puskutraktorin alle. Rakennuksen takana näkyvä kirkontorni on tietenkin vielä omalla paikallaan.

Valokuvan voi käydä katsomassa esimerkiksi Wikipediasta.

---

Millaiselta näyttää seuraavat 175 vuotta? Säilyykö vuodesta 2017 valokuvia, joita katsellaan vielä vuonna 2192? Jos säilyy, millaisia ne voisivat olla? Olisiko kyseessä kuva ruoka-annoksesta, lemmikistä vai kenties selfie jollain hauskalla filtterillä efektoituna?

Minulla on sellainen tuntuma, että valtava määrä valokuvia saattaa tuhoutua ja kadota iäksi rikkoutuneiden muistikorttien, kovalevyjen ja unohdettujen pilvipalveluiden mukana. Ehkä ne eivät säily ellei joku ota tehtäväkseen säilyttää niitä. Sama asia kuin pahvilaatikoissa säilössä olevien negatiivien ja paperikuvien kanssa. Jossain vaiheessa ne saattavat päätyä roskalavalle.

Mutta tarvitseeko valokuvan ylipäätään säilyä "ikuisesti"? Puhelimen kameralla napattu ja välittömästi ystäväpiirille jaettu kuva tietystä hetkestä täyttää tehtävänsä sellaisenaan eikä sen ehkä tarvitse säilyä loputtomiin. Asioilla on puolensa.

---

175 vuotta Cajanderin valokuvan jälkeen kipusin kallion päälle ja otin valokuvan. Kuvassa näkyy edelleen sama kirkontorni kuin Suomen ensimmäisessä valokuvassakin.

---

175 years of Finnish photography

Today it's exactly 175 years since the first photograph was taken in Finland.

This photograph (daguerreotype) is now in the collections of Museum Centre of Turku and it was taken by Henrik Cajander in Turku on November 3rd 1842. There's a building and the tower of Turku cathedral in the photograph. The building in front was demolished during the modernisation of the city some decades ago, but the church is still there.

You can check out the photograph in Wikipedia.

---

What about the next 175 years? Will there be photographs in 2192 that were taken in 2017? What kind of photographs they would be? Could it be a picture of a food portion, a picture of a pet or perhaps a selfie with a dog filter? 

I have a feeling that a lot of photographs will be lost because of broken memory cards, hard discs and forgotten cloud services. These photographs will not last if there is no one to save them. It's the same thing with negatives and prints. Someday they could end up in a trashcan.

Should photographs remain "forever" anyway? A shared cell phone picture has its own purpose and time and it doesn't have to remain forever. Things have different sides.

---

175 years after Cajander's photograph I climbed on a hill and took a photograph. There's still the same church tower than in Finland's first photograph.

Elokuu alkaa hämärtää

Vaikka eletäänkin vielä kesäkautta, on vuodenaikojen erilaisuus käynyt jo nyt vääjäämättä ilmi. Kun elokuu lähestyy vähitellen loppuaan alkavat illat hämärtyä yhä kiihtyvällä tahdilla. Olen huomannut tämän konkreettisesti iltaisin kun olen mennyt ulos kuvaamaan. Hämärä laskeutuu jo hyvin nopeasti, joka on kuvaamisen kannalta tietenkin hieman ikävää. Etenkin nyt hämärän vaikutus on suuri kun kamerassani on Kodakin Ektaria, jonka herkkyys on ISO 100.

Jalusta on tietysti vaihtoehto, mutta sitä ei jaksaisi aina raahata kun pelkässä kamerassakin on yleensä tarpeeksi raahattavaa. Täytyy ilmeisesti hieman aikaistaa iltakävelyä ja vaihtaa kameraan nopeampaa filmiä heti kun saan tämän Ektarin päätökseen.

Hämäryys antaa tietysti mahdollisuuden hieman leikitellä kaupungin valoilla, kuten olen tuossa alla tehnyt. Tätä on ehkä tulossa vielä lisää, sillä pidän epäterävyyden hallitusta käytöstä.

---

Darkness starts from August

Even when we are still on this summer season you can already now see the variation between different seasons. When August comes to the end, darkness is coming earlier and earlier. I have noticed this when I have went outside to take some photographs. Darkness falls quite quickly on evening which is of course bad for photographing. I have Kodak Ektar at the moment in my camera and it requires more light for steady pictures.

Tripod is an option, but I don't want to carry a heavy tripod especially when I already have a heavy camera. Maybe I should do my evening strolls earlier and put faster film in my camera when I have finished this Ektar.

Low light gives a chance to play with the city lights as I have done above. Maybe you can expect to see more photos like this as I like these smooth bokeh pictures.

Hinnat ne vaan nousevat

Filmikuvaajan lompsaa koetellaan taas. Eräässä paikallisessa fotoliikkeessä Kodakin rullafilmin hinta pompsahti äkillisesti 2,50 eurolla. Hinta on nyt 11 euroa per rulla eli korotusta tapahtui krapiat 29 %. Hinnankorotus on mielestäni kyllä melko reippaanpuoleinen. En tiedä onko minun lisäkseni kovinkaan moni muu ostanut tätä filmiä kyseisestä liikkeestä, sillä olen silloin tällöin ostanut filmin kerrallaan ja jokin aikaa sitten ostin myös kaupan viimeisen rullan. Nyt filmiä on taas tullut lisää uudella hintalapulla varustettuna.

Ymmärrän, että sisäänostohinnat ja muut kustannukset ovat kaiketi nousseet, mutta tuon tason hinnankorotus ei ainakaan lisää jo ennestään melko pientä kysyntää. Kuten tiedämme, hinnankorotus yleensä vähentää kysyntää ja päinvastoin. Nyt liikkeen hyllyssä on filmiä, jota voi olla melko nihkeä saada kaupaksi tai ainakin myyntiaika todennäköisesti pitenee huomattavasti. Näin muuten vaivihkaa asian vierestä, saattaisi nousta melkoinen möly jos esimerkiksi polttoaineen hinta nousisi äkillisesti 30 %. Vaikka eihän näitä kahta asiaa aivan voikaan verrata keskenään.

Ehkäpä täytyy siirtää asiakkuus kivijalkaliikkeestä internetiin. Odottelen tietenkin myös milloin filmien kehityshinta nousee, kun se on eräässä toisessa liikkeessä ollut vielä suhteellisen sopuisa. Mutta tähän on kai filmikuvaajan totuttava. Kuten netissä eräs filmikuvaukseen liittyvä aihetunniste sen ilmaisee: #staybrokeshootfilm.

----

Prices keep rising

The wallet of a film shooter is again under pressure.  Here a local photostore rised suddenly the price of Kodak's colour negative roll film by 2,50 euros. The final price is now 11 euros per roll so the price was increased hilariously by 29 %. I think the increase of the price was quite too much. I don't know if there are many other people who have bought same film from this particular store. I have bought a roll every now and then and few weeks ago I bought the last roll. Now they have new film with this new pricetag.

I understand that prices keep rising generally, but I'm afraid this is too much for the demand, which propably isn't too high anyway. As we know, increasing the price often decreases the demand and vice versa. Now they have new film which propably isn't that easy to sell or at least the time for selling is much longer.

Maybe I have to buy my films from internet from now on. I'm also waiting when prices of film processing are rising as they have now pretty ok price in one local photolab. But this is where all film shooters must adapt. As one film shooting related keyword nails it: #staybrokeshootfilm.

Väriä vaihteeksi

Löysin pakastimestani pienen määrän vanhoja värifilmejä ja ajattelin noin viiden vuoden tauon jälkeen taas kokeilla värinegalla kuvaamista. Filmien seassa oli myös pari diafilmiä sekä yksi rulla Fuji Realaa, jonka valmistus lopetettiin joitakin vuosia sitten. Sen kyllä säästän vielä jotain myöhempää käyttöä varten.

Latasin kameraani Fujicolorin Superia X-tra 400 -filmin, joka lienee vanhentunut jo aikoja sitten. En tiedä mikä on ollut filmin päiväys, sillä filmissä ei ollut pahvipakkausta. Ilmeisesti tämä on monipakkauksesta jäänyt viimeinen filmirulla. En usko filmin iän kuitenkaan olevan mikään ongelma, sillä olen säilyttänyt sitä koko ajan pakastimessa.

Ajattelin kuvata tämän yhden aukon ylivalotuksella, sillä pieni ylivalotus parantaa värinegan värikylläisyyttä ilman, että filmi kuitenkaan palaa puhki. En muuten ole aiemmin kokeillutkaan värinegan ylivalottamista, vaan olen aina pitäytynyt valmistajan antamissa ohjearvoissa. Laitetaan siis kokeiluun nyt samalla sekin.

Pian saadaan siis väriä elämään! Sattuisiko joku muuten tietämään missä saisi värifilmin kehityksen sopuisaan hintaan Turusta?

---


Colour for a while

I found a bunch of old colour films from my freezer and thought that I could shoot some colour films after five years. There were couple of slide films too and a roll of Fuji Reala, which was discontinued few years ago. I will save that Reala for further use.

I loaded a roll of Fujicolor Superia X-tra 400 to my camera. I believe this is outdated some years ago, but I don't think it's going to be a problem as I have kept it in the freezer all the time.

I will shoot this rated at ISO 200 as over exposure will give brighter colours in colour negative films. Actually I have never tried over exposing a colour negative film, so I'll try this also.

Sooner or later we'll have some colour here! I wonder if anyone of you know some cheap places where to develope colour films in Turku?

Ajatuksia filmille kuvaamisen autuudesta

Jotkut ehkä ihmettelevät miksi kukaan valokuvaisi enää filmille ja silloin tällöin sitä myös kysytään minulta. Monet pitävät sitä kuitenkin hienona harrastuksena ja niin minäkin, sillä sitä se myös on. Filmille ja digille kuvaamisen ero ei mielestäni ole pelkästään eri medialle tallentaminen. Filmille kuvaaminen on tuntumaltaan muutenkin melko erilaista. Itse olen kiinnostunut nimenomaisesti juuri filmille kuvaamisesta ja se on myös tärkeä harrastukseni.

Vanha sotaratsu: Nikon F3. Tällä on otettu suurin osa täälläkin nähdyistä valokuvista.

Kuvatessani filmikameralla, huomaan lopputuloksen olevan usein parempi kuin digikameralla ottamani kuvat. Kyse ei tietenkään ole siitä, että filmikamera olisi niin paljon parempi kuin digikamera, vaan taustalla vaikuttaa oma filosofiansa filmille kuvaamisen rajoittuneisuudesta. Tämä pakottaa suhtautumaan asiaan hieman eri tavalla joka vaikuttaa myös lopputulokseen. Teknisesti digikameralla saa aivan yhtä hyviä kuvia tai ehkä jopa parempia kuin filmikameralla. Mielestäni suurin ero on kuitenkin itse kuvaustapahtuma. Digikameralla ottamani kuvat eivät ole usein yhtä huolella otettuja kuin filmikameralla ottamani kuvat. Mikseivät? En oikeastaan tiedä, mutta filmikuvauksen rajoitukset varmasti ohjaavat kuvaamistani melko paljon.

Joitakin esimerkkejä filmille kuvaamisen rajoittuneisuudesta: 

1. ruutuja on vain rajallinen määrä 
2. jokainen otettu kuva maksaa
3. lopputuloksen näkee vasta myöhemmin
4. filmin vaihtaminen olosuhteiden mukaan on hankalaa
5. filmin kehitys vaikuttaa lopputulokseen
6. filmin voi kehittää vain kerran.

Tässä muutama syy miksi filmillä kuvaamisesta tulee usein paljon harkitumpaa kuin digikuvaamisesta. En muutenkaan pidä aivan massiivisista kuvamääristä, joten tälläkin perusteella pyrin ottamaan kuvia harkitusti myös digillä. Yleensä ajatuksenani onkin, että jokainen ottamani valokuva voisi jo sellaisenaan olla yksittäinen teos. Hahaa! Tietenkään tämä ei pidä aina paikkaansa sillä harhalaukauksia tulee myös otettua.

Tässä joitakin vuosien mittaan käyttämiäni filmejä.

Omasta mielestäni filmille kuvaaminen parantaa kuvien laatua, mutta se vaatii ehkäpä jonkin verran harjaantuneisuutta ja kuvallisen ilmaisun kehittyneisyyttä ennen kuin tähän pisteeseen päästään. Digillä valokuvauksen opettelu on halvempaa ja muutenkin kivuttomampaa, mutta filmillä kuvaaminen on muuten vain mukavampi harrastus.

Ja lopuksi vielä muutama filmikuva viime vuodelta.

----

Thoughts about film photography

Some people wonder who would take film photographs nowadays and sometimes I am also asked about it. Many people think that photography is a fine hobby and I agree, because it really is. The difference between film and digital photography is not only the use of different medias, but the feeling is different - film photography has its own feeling. And I am into film photography because it's my hobby.

When I use my film camera I find that the final result (in good circumstances) is often much better compared to the photographs I've taken with my digital camera. This doesn't mean that my film camera would be so much better than the digital one, but there's a certain philosophy behind it. Film photography is more limited than digital photography and it forces the photographer to adapt to the situation and the limitations of it. Technically digital photographs are as good or even better as the film photographs. In my opinion the biggest difference between these two comes from the photography session itself. My attention in the photography session is much looser when I use my digital camera. Why? I don't know for sure, but the idea of limitated technology is certainly behind it. 

Some examples of limitations in film photography:

1. you have only 36 frames (or less)
2. you have to pay for every picture you take
3. you can see the result much later
4. it's difficult to change the film or ISO-settings in the middle of shooting
5. the development of the film affects to the final result
6. you can develope the film only once.

These limitations are guiding the photographer and tend to make the photography session much considered when film is used. I don't like to take loads of photographs on each subject even if I use my digital camera. The guideline for me is that each and every photograph I take could be a work of art on their own. Of course this is not true, because I also take unnecessary and failed photographs.

For me taking film photographs increases the quality of my photographs, but it has also required lots of work and experience to get this level. It's easier and cheaper to start with digital, but I think film photography is a much better hobby.