Sinisiä sävyjä filmillä

Kun on kuvannut jo hyvän aikaa pääsääntöisesti mustavalkoa, on välillä ihan mukavaa vaihtelua ladata värifilmiä kameraan. Tämän filmin kanssa tosin kesti poikkeuksellisen pitkään. Rullan ensimmäiset kuvat otin muistaakseni jo tammikuussa ja viimeiset ruudut vasta maaliskuun lopulla.

Olen jo pitkään ihaillut sinertävän tunnelmallisia yökuvia joita olen nähnyt aika monessakin eri paikassa. Näin kevään sarastaessa niitä voi myös ottaa itse hieman paremmalla mukavuustasolla kuin esimerkiksi joulukuussa. Olosuhteet alkavat olla jo ihan siedettäviä kun lämpötila pysyy plussan puolella vielä illallakin. Kamera ei myöskään hyydy aivan yhtä herkästi kuin kunnon pakkasilla eikä pienempi paleleminen haittaa ollenkaan. Olen monesti palelluttanut sormiani melko paljon talvisilla kuvausreissuillani.

Kevät kiirii ja päivät pitenevät niin verkkaisesti että oma kuvavirtani ei valitettavasti pysy aivan sen tahdissa. Ihan hyviä talven aikana otettuja kuvia löytyy esimerkiksi lumikasoista ja jääpuikoista, mutta tuntuisi hölmön epäajankohtaisella laittaa sellaisia tänne enää huhtikuussa. Nämäkin kuvat alkavat olla jo siinä rajoilla, vaikka kevään merkkejä onkin jo aistittavissa näissä.

Täytyykin jatkossa ajoittaa ilta-aikainen kuvaaminen siniseen hetkeen kun se tuottaa niin mukavaa ja tunnelmallista jälkeä.

---

Blue Tones on Film

It's refreshing to shoot some colour film after you have used mainly black and white film for a pretty long time in a row. With this particular film it took quite long to get it finished as I took the first photos on January and last shots at the end of March. 

I have been watching some great night photos spiced with a dream like atmosphere in many places. As the spring is getting closer it's a good chance to take them by yourself with a better comfort level than for example in December. It's not so cold anymore and your camera's battery and your fingers won't die so quickly. 

My photo flow is quite slow and unfortunately not very synchronized with seasons. I have many good photographs of snow piles and icicles, but it doesn't feel good to write posts of so dated topics anymore as it's already April. These photos are  probably the last winter photos for a while. 

Punaiset täplät maisemassa

Otsikosta huolimatta tämä ei ole Leica-aiheinen kirjoitus, vaan pieni katsaus tekemiini valokuvauskokeiluihin. Keväällä testasin muutamaankin kertaan monivalotuksia, joissa olin ensin kuvannut filmin täyteen abstrakteja valoilmiöitä ja sen jälkeen kuvannut saman filmin uudestaan aivan normaalisti. Lopputuloksena oli hieman yllätyksellisempiä ja moniulotteisempia kuvia, joita ei voinut etukäteen juurikaan suunnitella sen tarkemmin.

Valoilmiöt toteutin vanhoilla monivärisillä jouluvaloilla. Tässä yhteydessä olin myös käyttänyt punasuodinta, joka oli tummentanut kaikki muut paitsi punaiset valot. Olen aiemminkin kokeillut samanlaisia monivalotuksia, mutta tämä oli ensimmäinen kertani värifilmillä.

Punasuodin oli ehdottomasti osuva valinta, sillä suuri määrä erilaisia värejä ja valoja sai muut kuvat näyttämään hieman haljuilta ja sekavilta näiden rinnalla. Onhan punaisissa valossa myös aina jotain sellaista arvokkaampaa hehkua kuin esimerkiksi haalean vihreissä tai keltaisissa valoissa.

---

The red dots in a landscape

Despite the title, this post is not about Leica cameras, but my photography experiments. During spring and winter I tested couple of times this multiple exposure technique. First I photographed a film roll with abstract light objects and then photographed the same film again normally. It resulted some surprising photos you can't plan beforehand.

I made these with old Christmas lights which were in multiple colours. In this case I used red filter to make all light spots turn red. I have tested this with black and white film, but this was the first time with colour negative film.

I think it was a good idea to use red filter, because great amount of different colours and lights made other photos look messy if you compare them with these ones. And there's always some special charm with red lights compared for example to pale green or yellow lights.

Testissä Fujifilm Pro 400H

Vaikka olen kuvannut jo useita vuosia, markkinoilla on edelleen paljon filmejä joita en ole koskaan kokeillut. Tällä kertaa testissä on Fujin Pro 400H. Kyseiseen Pro-sarjaan kuuluu kaksi versiota: Pro 400H ja hitaampi Pro 160 NS. Ja kuten aiemminkin, testi on lähinnä normaalissa käytössä kertyneitä kokemuksia. Kesäkuussa nimittäin oli se hetki kun latasin ensimmäisen Pro 400H-rullan kameraani.

Näin alkuun täytyy antaa ensimmäiset pisteet jo pelkästä tuotepakkauksesta. Se on värimaailmaltaan ja suunnittelultaan kaunis sekä antaa vaikutelman hyvästä värintoistosta ja korkeasta laadusta. Kenties vihreän ja violetin yhdistelmä miellyttää silmääni ja kultakirjaimillakin saattaa olla vaikutusta. Mielestäni tämä onkin hyvä esimerkki siitä miten jo pelkkä pakkaus voi houkutella kokeilemaan itse tuotetta. Esimerkiksi Kodakin Portran pahvikotelo ei yllä aivan samaan visuaaliseen vaikutelmaan, vaikka tuote itsessään on erittäin hyvä ja klassikko.

Tähän testiin valikoituneet kuvat eivät edusta mitään yltäkylläistä värien juhlaa, sillä kohteet sattuivat olemaan harmaita samoin kuin kuvausolosuhteetkin. Hieman värikkäämpiäkin otoksia olisi niiden kolmen rullan seasta ehkä löytynyt, mutta skannausjälki oli monin paikoin niin karkeaa, että päädyin ottamaan tällaisen kattauksen. Itse en omista keskikoon skanneria, joten uusintaskannaus tätä varten ei onnistu aivan käden käänteessä.

Kolmen rullan jälkeen filmistä jäi sellainen kuva, että värit ovat hieman kylmiä ja magentaan taipuvia. Mutta en pysty sanomaan kuinka totuudenmukaisen kuvan filmin ominaisuuksista saa pelkästään kotioloissa tapahtuneen negatiivien skannaamisen perusteella. Digitoituun kuvaan vaikuttavia muuttujia ja säätömahdollisuuksia on paljon ja mikä niistä onkaan oikea? Myös omassa työnkulussa saattaa olla parantamisen varaa. Skannaus on usein niin tuskaisaa hommaa, että sen haluaisi vain hoitaa mahdollisimman ripeästi. Nuo mielenkiintoiset punertavat alueet kuvien reuna-alueilla ovat muuten skannauksesta johtuvia.

Kaikesta huolimatta sanoisin filmin kuitenkin olevan varsin mainio valinta kaikenlaiseen yleiskuvaamiseen. Kokeile itse ja hämmästy!

---

Test: Fujifilm Pro 400H

There are still lots of films I have never tried even when I've been photographing quite long already. This time I am testing Fuji's Pro 400H film. There are two versions of this film: Pro 400H and a slower Pro 160 NS. This is not a scientific test, but only my own experiences after shooting 3 rolls of this film. In June was the moment when I loaded first time this film in my camera.

I have to say that I really like the package of this film. I like the colours and design and it gives me a good impression of the quality. Maybe the green and purple design and golden letters do the trick for me. I think this is a good example how a package can make you want to try the product itself. For Kodak Portra's package this doesn't work the same way, even when I know it's still a classic product.

The photos you see here are not full of colours as my subjects were grey and the circumstances were grey too. There could have been more colourful photos among those 3 rolls I shot, but most of the scans were so coarse, that I decided to pick these photos. I don't have a medium format scanner so I cannot re-scan them quickly for this.

The film is allover good, but I the colours seem to be cool and maybe a bit towards magenta. I don't know is it even possible to make a clear opinion of the characteristics of the film after you have only scanned them with a non-professional flatbed scanner. There are so many variables and things to adjust and who knows what is the right way to go? I could also improve my work flow when it comes to scanning, but often that scanning part is just so painful that I want to get over it quickly. Those interesting magenta parts you can see are produced by the scanner.

After all I would say that this is a really recommended film for all kind shooting. Try it and be amazed!

Kesän värikkäitä kuvia

Selailin vuoden aikana ottamiani kuvia ja päätin tehdä tähän pienen koosteen. Keväällä ja kesällä käytin pitkähkön tauon jälkeen hieman aktiivisemmin Mamiyaani. Kamera on itse asiassa tälläkin hetkellä aktiivisemmassa käytössä. Se on mainio, vaikkakin hieman raskas laite ja kiintymyksestä kertoo välillemme muodostunut pieni viha-rakkaussuhde.

Kesällä käytin kamerassani erityisesti Portraa. Lisäksi kuvasin pienehkön määrän Ektaria ja jokusen rullan Fujia. En tiedä onko osassa filmeistä tapahtunut jonkin sortin kehitysvirhe vai johtuvatko epämääräiset aaltomaiset rannut vain huonosta skannauksesta ja pieleen menneestä käyrien säätelystä. Se hieman harmittaa, enkä laitakaan tänne niitä joissa se kaikkein selvimmin näkyy. Tuossa rakennustyömaalta otetussa kuvassa näitä juovia on kuitenkin nähtävillä mikäli haluat niitä aivan varta vasten tutkia.

Elokuussa kuvaamani rullaan olin sen sijaan oikein tyytyväinen, sillä siinä oli hyvät ja tasaiset värit ja sisältökin oli onnistunut. Liekö fotoliikkeessä olleet tuoreet kehitteet koneessa. Ainakin kyseinen kuvausreissu oli mukava, sillä maisema avautui kirjaimellisesti aivan uudessa valossa kun sateisen ja harmaan päivän jälkeen alkoi aurinko illalla paistaa. Viimeinen kuva kauniista Citroenista on siltä reissulta.

---

Colourful pictures from the summer

I just browsed some old photographs I have taken during this year and decided to make a little collection here. After a long pause I used my Mamiya a little more frequently. Actually this camera is at the moment in my active use. It is a brilliant, but quite a heavy camera and I kind of have a love-hate relationship with it.

During the summer I used especially Kodak Portra in my camera. I also shot some rolls of Ektar and Fuji. I don’t know if there has been some kind of issue with developing some of the films as there are some weird waves in some photos. It can also be a result of bad scanning and bad adjusting of the curves. It’s a pity, but I don’t put here those photos where it's very visible. Okay, you can see some stripes on the one that is taken in the building construction site.

I was happy with the roll I shot in August as the colours were nice and pictures allover good. Maybe they had some fresh developers in the photo lab. I liked that particular session because after the gray and rainy day the sun started to shine in the evening and everything was illuminated beautifully. The last photo of that nice red Citroen is from that session.

Viimeinen rulla Realaa

Kesää on kulunut jo hyvän aikaa ja blogin päivittäminen on myös jäänyt hieman vähäiselle, vaikka olenkin kuvannut lähestulkoon koko ajan. Joku on saattanut huomata, että olen tätä nykyä myös Instagramissa, jonne onkin helppo laittaa kaikenlaisia irrallisia kuvia. Siellä onkin siis tapahtunut enemmän kuin täälllä blogin puolella. Saa siis laittaa seurantaan tilin @deltakoo jos fotailut kiinnostaa. En ole sitä missään mainostanut, joten seuraajalistalla on vielä tilaa. Saatan ehkä jossain vaiheessa vaihtaa tunnuksen jos vain keksin jonkun osuvamman nimen.

Kesäkuussa kaivoin pakastimen kätköistä viimeisen rullan Fuji Superia Realaa. Olin säilyttänyt sitä jo vuosikausia ja viimeinen käyttöpäivä oli mennyt vuonna 2008. Ongelmia päiväyksen kanssa ei tietenkään ollut, sillä filmi oli ollut pakkasessa koko ajan. Valitettavasti Realan valmistus lopetettiin joitakin vuosia sitten. Se oli suosikkini Fujin Superia -sarjasta, sillä se oli värien toistoltaan ja terävyydeltään sarjan parasta. Vaan mikä voisikaan olla Realan vastine - kenties Kodak Portra 160?

Tämän värinegalla kokeilun jälkeen huomasinkin taas pitäväni värinegalla kuvaamisesta. Kuvaaminen ei sinänsä ole erilaista kuin mustavalkofilmin kanssa, mutta skannaus ja värien kanssa säätäminen on työläämpää mikäli haluaa kunnon jälkeä. Todennäköisesti siis jatkan vielä värinegalla kuvaamista, mutta yritän pitää herkkyyden matalana, jotta ei tulisi kovin rouhean rakeista jälkeä.

----

Last roll of Fuji Reala

I haven't been writing this blog for a while even when I have been photographing continuously. Some may have seen that I am on Instagram now because it's so easy to put out some photos there. So more action in Instagram than here. Feel free to follow @deltakoo if you're interested in photography. There's still room in my follower list as I haven't promoted it in any way. I may change the username if I find out a better one.

In June I took this last roll of Fuji Superia Reala from my freezer and put it in my camera. The film roll had been there already years and the expiration date was in 2008. But no problem with the date as it has been frozen all time. Unfortunately Fuji discontinued Reala some years ago. It was my favourite from the Fuji Superia series as the colours and sharpness were great. What would be equivalent for Fuji Reala - maybe Kodak Portra 160?

After this experimentation with colour negative film I found out that I liked it. There's not much difference shooting colour negative film than black and white film, but scanning and fine tuning the colours require more work if you want to have good results. Probably I continue with colour negative film, but I try to keep the speed low to avoid grain.

Tulppaanit maljakossa

Olen viime aikoina pohdiskellut asetelmia ja niiden kuvaamiseen liittyviä asioita. Ehkä sain tähän innoituksen vanhoja valokuvalehtiä selatessani, joissa näin joitakin aivan upeita asetelmia. Useimmat lehtien mainoksistakin oli tarkasti hiottuja ja harkittuja asetelmia. Ennen digikuvauksen aikakautta asetelmat kuvattiin luonnollisesti filmille ja kaikki hienoudet saatiin aikaiseksi tarkasti kontrolloidulla valaistuksella, päällekkäisvalotuksilla, pienoismalleilla ja muilla tempuilla. Tällaista tuskin harrastetaan enää kovin paljon, sillä kaikenhan voi korjata jälkikäteen photoshopissa. Tai niin ainakin luullaan. Ehkä tämän takia nykyajan mainoskuvat ovat mielestäni kovin tylsiä, vaikka teknisesti moitteen sijaa ei toki ole.

Kokeilin itsekin asetelmakuvausta kun en ole sellaista juurikaan harrastanut. Asetelmani oli erittäin perinteinen kukat maljakossa -tyyppinen ratkaisu. Valaisun hoidin kädessä pitämälläni led-kasvivalaisimella. Irtovalaisimella pystyi helposti havainnollistamaan itselle mikä ongelma esimerkiksi kameran kiinteässä salamassa yleensä on - valaistus on tylsää ja latteaa. Valaistuksen suuntaa muuttamalla asetelman luonne ja tunnelma muuttuivat hyvin paljon.

Valaisuun paneutuminen kiinnostaa jatkossakin ja olisi hauskaa kokeilla taiten suunniteltua valaistusta esimerkiksi henkilökuvauksessa. Kyseessähän on periaatteessa eräänlainen asetelma, jossa kukkamaljakon tilalle vain istutetaan malli. Kuulostaa ehkä helpommalta kuin se oikeasti on.

Tämä on muuten erittäin tuoretta kuvamateriaalia. Kuvat on siis otettu, kehitetty ja skannattu tänään. Katselin filmiä valoa vasten ja alkupään kuvat oli otettu joskus viime kesänä. Hyvä siis ottaa tuo hyllyssä nököttänyt Nikon taas pitkästä aikaa käyttöön.

---

Tulips in the vase

I've been thinking of still-life photography and all things related to it. Maybe I got this idea from some old photography magazines where was some nice still-life photographs. Most of the advertisements were also really nice compositions. Before digital era these were of course taken on film and all the magic was created with lights, multiple exposures, models and other tricks. Propably they don't do these things anymore as "everything can be fixed in photoshop". Maybe this is also why most commercial photography is boring in my opinion, even when there's no reason to complain about the image quality.

I took some still-life photographs as I haven't done it so much before. This was very traditionell flowers in the vase -composition. I had a light which was in my hand during the photoshoot. I could easily change the mood by changing the position of the light. This also revealed what is the problem with built-in flashlights - the light is really boring and flat.

I really like to study more about lighting and it would be interesting to have tests like this when you take portraits. Basically you just replace the flowers with a person. Sounds easy.

These are by the way very fresh photographs. These were taken, developed and scanned today. I just had a look of the film and the first pictures on it were taken last summer. So it's good to take my Nikon back in action.
 

Fujicoloria päivään

Hip-hei! Kävin tiistaina hakemassa värinegani fotoliikkeestä ja olen nyt skannaillut niitä tarmokkaasti. Kyseessä on siis ensimmäinen kuvaamani värifilmi moneen vuoteen. Siirtymä mustavalkoisesta maailmasta värilliseen vaatinee vielä ehkä pientä totuttelua. Tässä muutama kevätkuva.

Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, mutta täytyy sanoa, että skannaus on tuottanut hieman päänvaivaa. Kuvat ovat pääsääntöisesti kallellaan joko punaiseen tai vihreään (joskus myös siniseen) ja uskon tämän johtuvan nimenomaan skannauksesta. Täytyypä siis perehtyä skannauksen saloihin ja säätöihin vielä tarkemmin, sillä jokaisen kuvan säätäminen erikseen vielä skannauksen jälkeen on aika raskasta hommaa (enkä edes ole onnistunut siinä). Lisäksi skanneri napsaisi joistakin ruuduista osan pois. Tätyy yrittää skannata ne vielä uudestaan, josko tuo skanneri olisi paremmalla tuulella.

Tämä kyseinen filmi oli pakastimestani löytynyt Fujicolor Superia X-tra 400, jonka kuvasin arvolla ISO 200. Kyseessä oli siis yhden aukon ylivalotus ja täytyy kyllä sanoa, ettei pieni ylivalotus näy mitenkään kuvissa - ainakaan negatiivisesti. Värit ovat ylivalotuksen myötä saaneet ehkä lisää syvyyttä (ja se voisi näkyä paremmin jos skannaus olisi ollut parempaa).

Seuraava filmi onkin Kodakin Ultramax 400, jonka myös löysin pakastimeni kätköistä. Tässä onkin vain 24 ruutua, joten kehityskustannukset tulevat kalliimmiksi ruutua kohden. Täytyypä siis ottaa parempia kuvia.


---


Fujicolor for your day

Hooray! I got my colour film developed on tuesday and now I've been scanning it. This was my first colour film in many years, so probably I need some time to get used to moving from monchromatic world to the coloured one. Here's a couple of spring photographs.

I am quite happy with the results, but I have to say that this scanning part has been a bit problematic. The images have been more or less with a red, green or sometimes a blue hue and I believe scanning is the issue. So I must take some time to study how to scan colour films properly, because editing the images one by one after the scanning is too nerve breaking. Scanner even cropped some images, so I have to scan them again. Hopefully my scanner is in better mood.

This film was Fujicolor Superia X-tra 400 rated at ISO 200. So I have over exposed the film by one stop and I have to say that you cannot see the over exposing in any way. Propably the colours are a bit brighter and stronger.

The next film will be Kodak's Ultramax 400, which I also found my freezer. This has only 24 frames, so the costs of developing will be higher per frame. So I'll definitely have to take better pictures with this one.