Yökuvausta

Nyt kun elämme vielä toistaiseksi pimeää vuodenaikaa, voi sen vuoksi laittaa muutamia yökuvia tämän vuoden puolelta. Näitähän on oikeasti kertynyt paljon paljon enemmänkin kuin mitä tässä nähdään, joten tulen todennäköisesti laittamaan lisää yökuvia vielä lähitulevaisuudessa.

Yökuvaus on mielenkiintoista, mutta hieman epävarmaa puuhaa etenkin kun on filmikameran kanssa liikenteessä. Valotan kuvaa yleensä oman tuntuman mukaan, mutta usein valaistusta tulee mietittyä ja ehkä ylianalysoituakin. Miten vaikuttaa yläpuolella oleva valotolppa? Entä taustalla hehkuvat sataman valot? Entäs valkoinen lumihanki? Mitä jos kohde on tumma? Kameran valotusmittariin ei kannata luottaa sillä se näkee kaiken keskiharmaana, jolloin saattaa tapahtua ylivalotusta ja huippuvalojen puhkipalamista. Ylivalotus on tietysti pienempi paha kuin totaalinen alivalotus, mutta yötunnelma siinä samalla myös menee.

Takataskussani ei valitettavasti ole mitään taattua reseptiä kunnon yökuviin, vaikka sellainen kannattaisi ehkä olla. Nimittäin joka kerta valotusta tulee mietittyä vähän liiaksikin. Kaikesta harhailusta huolimatta yleensä kuitenkin saan ihan kelvollisia yökuvia. Jalustaa voin ainakin suositella.

---

Night photography

As we are living dark season at the moment it's good to put out some night photographs from this year. Actually I have quite many night photographs already in my reserve so probably I am going to upload some other ones in the near future.

Night photography is interesting field, but to be honest usually I am not so comfortable about the results during the photo shoot. This happens when I use my film camera and cannot take any test shots. Often I just tend to expose film based on the feeling and estimation of the illumination of the scene. Many times I just use too much time thinking what exposure I should use or analyze other aspects of the scene. How does that streetlight above affect on illumination? What about the harbour lights? How about snow? What if the subject is dark? You cannot trust the camera's light meter as it sees everything in medium gray and would probably overexpose the scene and blow out highlights. Generally it's maybe better to overexpose than underexpose, but then you will end up with a ruined atmosphere.

Unfortunately I don't have any special tricks when it comes to night photography, even when I should have. Every time I pay a lot of effort for thinking the correct exposure and other things. But after all the hassle I manage to get pretty good night shots. At least I can recommend a sturdy tripod.

Uuden vuoden tuulia

Tammikuuta on kulunut jo hyvän aikaa ja tässä on vasta ensimmäinen blogikirjoitus. Vuoden alku on aina pimeää ja hiljaista aikaa loppuvuoden hullutteluun verrattuna. Se on myös kuvaamisen kannalta hieman rajoittavaa. Vaikka onhan pimeydessä omat puolensa, kuten yökuvaus, salaman käyttö ja pitkän valotusajan kokeilut kunhan ei vain ole liian kylmä. Viime vuodessa on myös vielä runsaasti perattavaa kuten esimerkiksi iso läjä negatiiveja skannattavaksi, kuvaustietojen dokumentointia, arkistointia ja järjestelyä.

Olen miettinyt mitä valokuvaamiseen liittyviä tavoitteita voisin asettaa tälle vuodelle. Jotkut saattavat ottaa kontolleen esimerkiksi koko vuoden kestäviä tai muuten vain pitkiä projekteja, mutta itseäni tämä ei juuri nyt houkuttele. Ajattelin ehkä aloittaa solarigrafioiden kuvaamisen taas pitkästä aikaa tänä vuonna. Valitettavasti olen jo heittänyt vanhat ja kulahtaneet solarigrafiapurkit pois, joten täytyy tehdä uudet. Haluaisin myös hieman suurempaa negatiivikokoa kuin mitä tavalliseen filmipurkkiin mahtuu, joten se vaatii enemmän askartelua ja vaivaa.

Haluaisin myös tehdä jatkoa pienlehdelleni. Nyt kun selailen viime vuonna tekemääni lehteä, ei se näytäkään enää niin upealta, vaikka silloin olin siihen tyytyväinen. Pitänee siis tehdä muutoksia. Ehkä kuvien rinnalla voisi kulkea enemmän tekstiä tai jotain muuta sisältöä. Tein aivan äskettäin erään toisen pienen lehdykän ja siitä tuli hyvä. Se onkin hyvin tekstipainotteinen ja sillä on myös selkeä tarkoitus kuin vain olla hieno taiteellinen projekti.

Ajattelin kuitenkin kuvata pitkin vuotta kaikenlaista omaksi huvikseni arkistooni. Jos niitä kuvia ei kaipaa nyt, niitä saattaa kuitenkin kaivata joskus myöhemmin.

---

New winds for new year

There’s already plenty of January behind us and this is my first post this year. The beginning of the year is always dark and quiet time after the end of last year. It’s also a bit restricting when it comes to photography. Of course you could do night photography, flash photography and some long exposure experiments as long as there’s not too cold outside. I have also quite much work to do with last year’s photographs such as scanning, documenting and archiving tasks.

I have been thinking what would be my photography goals for this year. Some people take long projects that last whole year, but I’m not interested in them right now. I will maybe start to do solargraphy again this year. Unfortunately I have thrown away the old canisters for this so I have to do new ones. I would also like to have bigger negatives than empty film canisters are capable, so it requires more work.

I would also like to do another zine. Now when I look at the zine I made last year, it doesn’t look as fantastic as it looked back then. I have to do some changes. Maybe I should put a little more text side by side with the photographs. Recently I made a small zine kind of publication and it turned out good. It has a lot of text and it has a real purpose than just to be a nice artistic project.

After all I am about to continue photographing all kind of stuff for my own enjoyment and for my archives. If you don't need these photos now, you may need them later.

Vuosikatsaus 2018

On taas aika perinteikkään vuosikatsauksen. Mitään erityisiä teemoja tai suurempia projekteja ei ole ollut tänäkään vuonna käynnissä, vaikka maailmalla ja lähes kotinurkillakin on ollut kaikenlaisia ehkä hieman korkeammankin tason tapahtumia.

Näin jälkikäteen katsottuna, jonkinlaisia teemoja nousee kuitenkin esiin. Esimerkiksi kauppatorin ympäristö ja sen laidalle kohonnut nosturi esiintyvät hyvin monissa pitkin vuotta ottamissani kuvissa. Toriparkin rakentamisen myötä kauppatorin alta paljastunut 1600-luvun kadunpinta ja rakennusten kivijalat ovat myös olleet mielenkiintoinen näky.

Kauppatorin lisäksi olen kuvannut jonkin verran ympäri kaupunkia tapahtuneita vanhojen rakennusten purkutöitä. Kohteita on ollut eri paikoissa keskustaa kuin myös yliopistonmäellä. Olenkin pyrkinyt taltioimaan muuttuvaa kaupunkimaisemaa. Kun jokin rakennus saa lopulliset lähtöpassit katukuvasta, se ei sinne enää palaa ja siksi pidänkin niiden valokuvaamista tärkeänä ihan historiallisessa mielessä.

Kesän aikana tein myös ensimmäisen pienlehteni eli zinen. Tein siitä 20 kappaleen painoksen (jota on muuten vieläkin jäljellä). Lahjoitin yhden kappaleen graafikko-influensseri Kasper Strömmanille, joka yllätyksekseni kirjoitti siitä oikein kauniisti blogissaan. Rientäkääpä lukemaan oheisesta linkistä. Ajattelin myös tehdä jatkoa pienlehdelleni, mutta se tapahtunee sitten ensi vuoden puolella.

Kuvasin ahkerasti koko vuoden aikana ja aivan tarkkaa lukumäärää vuoden aikana kuvatuista filmirullista ei juuri tähään hätään ole, mutta nopeasti katsottuna niitä on kertynyt ainakin yli 60. Eli karkeasti laskettuna reilu rulla/viikko-tahdilla olen kahlannut tämän vuoden läpi. Alati kiihtyneeseen kuvaustahtiin saattaa olla vaikuttanut myös se, että tilasin Saksasta suuremman määrän filmiä ja aloitin myös syksyllä kehittämään mustavalkofilmejä kotonani. Saattaa kuulostaa yllättävältä, mutta kuvasin melko paljon myös värinegaa. Tähän katsaukseen valikoitui tällä kertaa kuitenkin vain mustavalkokuvia, sillä se on ollut pääsääntöisesti käytössäni.

Mutta näihin mustavalkoisiin kuviin ja tunnelmiin lopettaessani toivotankin parempaa ensi vuotta ja pitäkää kamerat vireessä!

Dollarihymyjä ja kromin kiiltoa

Forssassa järjestetään vuosittainen autotapahtuma nimeltään Forssan Pick-Nick. Se houkuttelee runsain määrin erityisesti amerikkalaisten autojen harrastajia ja tapahtuma onkin yksi pohjoismaiden suurimmista. Kävin helteisenä elokuun viikonloppuna katselemassa Forssan tunnelmia ja näin automuotoilun ystävänä tapahtuma olikin mielenkiintoinen kokemus ja nähtävää riitti todella paljon.

Vanhojen amerikanrautojen lisäksi paikalla oli myös japanilaisia ja eurooppalaisia autoja. Monet niin tutut ajoneuvot lähimenneisyydestä ja kauempaakin olivat kaikki Forssan Pick-Nickillä. Esimerkiksi ihanan kauhea ja klassinen Datsun 100 A oli tietenkin edustettuna samoin kuin Saab 96 sekä vanhempia Volvoja, Mersuja ja lukuisa määrä muitakin autoja. Näitä näkee enää aniharvoin liikenteessä.

Autojen lisäksi itse tapahtumapaikka oli jo omanlaisensa nähtävyys. Pilvenmäen raviradan kahvilassa ja totosalissa oli aistittavissa mukavan kekkoslovakialaista menneen ajan tunnelmaa. Se on kuin kaunis jäänne markka-ajan Suomesta, mutta silti edelleen täydessä toiminnassa.

Tapahtuma oli kokonaisuudessaan oikein mukava ja mielenkiintoinen, vaikka paikoin hieman pakokaasun- ja bensankatkuinen. Se on toisaalta ihan ymmärrettävää sillä näiden autojen valmistusta ei ole ohjannut luontoarvot tai pieni kulutus. Mikäli teollinen historia ja vanhojen autojen ajaton kauneus viehättää, kannattaa suunnata ensi vuonna maakuntamatkalle Forssaan.

---

American cars and the shine of chrome

There's an annual car show in Forssa called Pick-Nick. It's one of the biggest car shows in northern countries and it gathers people who are interested mainly in American cars or other old cars. As a fan of classic car design I visited this show in August and I must say that there was so much to see.

There were also Japanese and European cars present. So much familiar cars from the past you can see very rarely in traffic nowadays. For example you could see the lovely Datsun 100 A, Saab 96, older Volvo's, Mercedes and plenty of other cars.

This car show was held at an old horse race track and it is a kind of sight see itself. You could feel the good old times at the cafe of the horse race track. It's like a way back machine to the past.

The car show was a nice experience even when there was lots of exhaust gases in the air. But that's completely understandable as these cars were not designed environment or low fuel consumption in mind. This is good destination if you are interested in the timeless beauty of old cars.

Pääskyvuoren linkkitorni ja dark ambientia

Syyskuun puolella vietin taas aikaani vaikeakulkuisessa maastossa. Läheltä katsottuna kallion päältä kohoava Pääskyvuoren linkkitorni on kuuttomana ja tähtikirkkaana yönä kuin pahaenteinen Mordorin torni. Kauempaakin katsottuna se on varsin vaikuttava betoninen ilmestys.

Maasto ei sinänsä ollut vaikeakulkuista, mutta sopivan kuvakulman etsiminen lähes pilkkopimeässä ryteikössä mitättömän led-valon varassa oli oma haasteensa. Täytyy myöntää ettei dark ambient -soittolistan kuunteleminen ollut myöskään osuvin valinta samalla kun vaeltaa yksin tuntemattomassa ja pimeässä maastossa. Tai oli se omalla tavallaan osuvaa, mutta saattaa se mielikuvitus vähemmästäkin alkaa laukata.

Kaiken sen risukoissa ja metsiköissä tarpomisen jälkeen tulin kuitenkin ottaneeksi ainoastaan yhden kuvan ja senkin ehkä helpoimmasta ja itsestäänselvimmästä paikasta. Prisman valosaasteessa kylpevä torni tuli jonkin verran ylivalottuneeksi, mutta siinä se kuitenkin on – Pääskyvuoren linkkitorni.

Olen kuvannut tornia aiemminkin ja aion tehdä sitä jatkossakin. Vaikka kohde on vain staattisesti kallion päällä seisova torni, se on siitä huolimatta varsin mielenkiintoinen. Eri valossa, vuorokauden- ja vuodenajoissa tornin brutalistisessa, mutta omalla tavallaan kauniissa rungossa heijastuu monia erilaisia sävyjä ja tunnelmia.

---

The Tower of Pääskyvuori and Dark Ambient music

In September I spent some time in difficult walking surroundings. When you look at the link tower of Pääskyvuori in a moonless midnight it's like the infamous tower of Mordor. It's pretty impressive sight even when you look at it from a longer distance.

Darkness made the surrounding difficult to walk when I only had a small and dim led light with me. What made this even more interesting was that I was listening to dark ambient music playlist when I walked alone in the dark. It can make your imagination run wild.

After all the time I spent in the forest and bushes, I took only this one photo during the whole night. And that spot was the most easy spot you can find. Because of the ambient light of a nearby supermarket, the tower became a bit over exposed. But there it is – the Tower of Pääskyvuori.

I have taken photos of this tower earlier and will do that in the future too. Even when it's only a static structure, it's still fascinating and interesting subject. In different lighting conditions and seasons you'll see different sides of this brutal, but still somehow beautiful tower.

Kuvan takana: Verdandin talo

Tällä kertaa luvassa on jatkoa Kuvan takana -sarjaan.

Kuvaustyylini on yleensä melko perinteisen turvallinen ja aina silloin tällöin kaipaankin vaihtelua sekä kaavoista irrottautumista. Sen jälkeen kun tilasin Saksasta kerrallaan hieman enemmän filmiä varastoon, aloin myös kuvata runsaammin, kokeellisemmin ja vapautuneemmin.

Kuvassa on Turun Aurakadulla sijaitseva Verdandin talo. Kyseessä on monivalotus, mutta en muista tarkalleen kuinka monesta osavalotuksesta kuva koostuu. Yhteen valotukseen olen ottanut mukaan puiston puolella sijaitsevan puusta rakennetun Pudelma-veistoksen, joka näkyy kuvassa tummana varjona. Ensin otin epätarkan siluettikuvan Pudelmasta, jonka jälkeen kuvasin kadun toisella puolella sijaitsevan Verdandin talon moneen kertaan samalle filmiruudulle. Tällä tavalla voi saada aivan uudenlaisen kuvan monille niin tutusta rakennuksesta ja ympäristöstä.

Mikäli muuten haluat nähdä Pudelman hieman tarkemmin, se on nähtävillä osana kuvasarjaa, jonka olen ottanut neulanreikäkameralla joitakin vuosia sitten.

---

Behind the picture: Verdandi house

For a long time it's going to be some continuation to my Behinde the picture -series.

My photographing style is quite traditional and sometimes I just want to get rid off the that. When I bought a bigger amount of film from Germany, I started to photograph more and with less distortions. 

This is a photo of the Verdandi house located in Turku. I don't remember how many exposures I took for this, but I included a shadow of a nearby wooden sculpture called Pudelma. First I took a silhouette picture of the sculpture and then several photos of the building in same film frame. This way you can create a whole new picture of a familiar surroundings.

If you want to get a better picute of Pudelma, you can check out the pinhole photograph of it I took four years ago.

Kesän mustavalkoisia tunnelmia

Näin marraskuun alussa ja talviaikaan siirtymisen jälkeen on mitä mainioin hetki muistella kulunutta kesää. Kuvasin viime kesänä värifilmin lisäksi myös paljon mustavalkofilmiä. Oikeastaan enemmän kuin koskaan aiemmin. En ole ihan varma ovatko kaikki kesän filmit vielä edes kehitetty. Jääkaapissa on vielä joitakin rullia kehittämätöntä filmiä odottamassa vuoroaan. Osa jääkaapin filmeistä on kuvattu jo syyskuun puolella, mutta seassa pitäisi myös olla elokuun kuvia. Tarkempi sisältö selvinnee myöhemmin kun saan filmit kehitettyä ja pääsen skannaamaan ja tarkastelemaan negoja.

Kesä oli loppupuoliskoltaan poikkeuksellisen lämmin ja paikoin tukalan kuuma. Saattaa olla että en ole aivan tavoittanut helteisen kesän tunnelmaa kuviini, mutta se ei sinänsä ole ollut tarkoituskaan. Tässä on vain pienehkö raapaisu viime kesästä, sillä vielä löytyy iso läjä skannaamattomia filmejä. Luultavasti niiden seasta löytyy vielä jotain jännittäviä yllätyksiä, joiden olemassaoloa en edes muista.

Kaikki kesän mustavalkoiset kuvat taltioin Agfan APX-filmeille ja käytin sekä APX 100 että APX 400 -filmejä. Pidän huomattavasti enemmän APX 100:sta, sillä se on sekä kauniin sävykäs ja kontrastikas että hyvin terävä. Terävyys ei ehkä näy niin hyvin näissä skannatuissa kuvissa, sillä skannerissa voisi olla toivomisen varaa, mutta negoja katsomalla kuvat näyttävät todella rouhean kristallimaisen teräviltä.

---

B&W-moments from last summer

It's November so there couldn't be better time to take a look at the last summer. I used black and white film more than ever during this summer. I'm not sure if all the summer films are developed yet, but at least there are couple of rolls in my fridge waiting for developing. 

This summer was exceptionally hot in Finland. I think it was hot all over Europe. Probably I haven't reached the essence of summer in these photos, but it really hasn't been my goal. This is just a small scratch of the summer photos, because there's still a quite big bunch of film waiting to be scanned. I believe I will find some hidden gems among them.

All the b&w photos were taken on Agfa's APX films. I used both APX 100 and APX 400 films, but I prefer the APX 100, because the results are so beautiful, contrasty and sharp. You may not see the sharpness in these photos as my scanner could be better, but if you could look at the negatives you would see that they are really crispy and sharp.

Keinovaloa ja elokuun hämyä

Sain taas kehitettyä muutaman filmirullan ja päätin laittaa pari kuvaa tänne blogin puolelle aivan tuoreeltaan. Nämä kuvat ovat eräältä elokuun alkupuoliskolla tekemältäni lämpimältä myöhäisillan kaupunkivaellukselta. Nyt kun jälkikäteen ajattelee, olisin toki voinut ottaa enemmänkin kuin vain neljä kuvaa koko reissulla. No, tässä ne kaikki kuvat kuitenkin ovat.

Lähdin melko myöhään liikkeelle ja ilta alkoikin olla jo hämärä. Mahdollisuudet kuvan tärähtämiselle kasvoivat myös sitä mukaa kun ilta edelleen pimeni. Kuvasin käsivaralta ilman jalustaa ja olenkin iloinen, että kuvat onnistuivat oikein mainiosti. Vaikka valotusajat venyivät jopa vaarallisen pitkiksi, kuvat eivät tärähtäneet mitenkään ja tarkennus osui myös kohdilleen. Käsisäätöinen tarkentaminen voi olla yllättävän hankalaa hämärässä. Onnistuin myös käyttämään kirkkaana paahtavia mainosvaloja hyväkseni kohteiden valaisussa.

Olen innostunut kuvaamaan näyteikkunoita, mainosvaloja, erilaisia liikennevälineitä ja arkisen elämän yksityskohtia. Niihin sisältyy mielenkiintoisia kirjoittamattomia tarinoita ajasta jota elämme. Juuri nyt näyteikkunat, mainoskyltit tai bussipysäkit saattavat näyttää tavanomaisilta ja arkisilta, mutta eron huomaa vasta sitten kun ne ovat kadonneet katukuvasta tai korvautuneet uusilla. Kuvittele näkymä esimerkiksi 80-luvun ostoskadulta. Näyttäisi varmasti tutulta, mutta silti niin erilaiselta.

Historiaan liittyvä näkökulma onkin eräs asia joka motivoi kuvaamaan. Tänään otettu valokuva on huomispäivän historiaa, mutta mielenkiintoista siinä on se, että sen voi nähdä vasta vuosien päästä.

---

Artificial light and darkness of August

I just developed couple of films and I decided to put some new and fresh photos here on the blog. I took these photos on a steamy warm night in August. I could have taken more than only 4 photos, but here they all are.

It was already quite late when I left home and the evening started to be quite dark. The possibilities to get blurry photos were growing as the night was falling. I took these without a tripod and I'm very happy that these turned out very well. The exposure times were dangerously long, but photos are still sharp and in focus. It can be quite difficult to focus manually in dark. I managed to use bright commercial lights to illuminate my subjects.

For some reason I'm interested in photographing shop windows, neon lights, different vehicles and details of our every day life. They tell some interesting unwritten stories of our time we are living right now. The details may look very ordinary now, but you'll see the difference when it has disappeared from the streets. Think about a photograph of a shopping street of 80's. It may look very familiar, but still so different.

History is one of the aspects that motivate me to take photographs. A photograph taken today is history of tomorrow, but the interesting part is that you'll see it only years after.

Moninkertaisia kuvia

Päätin taas pitkästä aikaa kokeilla päällekkäisvalotuksia. Tällä kertaa jaksoin jopa raahata jalustaa mukanani, joten sommittelu ja kohteen sijoittuminen kuva-alalle on ollut hieman täsmällisempää ja harkitumpaa kuin käsivaralla otetuissa päällekkäisvalotuksissa.

Aiemmissa kokeiluissani olen yleensä ottanut 3-4 valotusta ruutua kohden, jotta välttäisin sekavan lopputuloksen. Tällä kertaa lisäsin valotusten määrää ja otin 8 valotusta samasta kohteesta kuhunkin ruutuun. Joka valotuksen jälkeen siirsin kameraa aavistuksen, jotta kuvat limittyisivät kauniisti. Lopputuloksena on abstrakti ja hieman tärähtäneen oloinen tutkielma kohteesta, joka on kaikesta huolimatta kuitenkin selvästi tunnistettavissa.

Päällekkäisvalotukset voivat tuottaa mielenkiintoisia kuvia, mutta niitä otettaessa on kuitenkin huomioitava filmille päätyneen valon määrä kun kaikki valotukset lasketaan yhteen. Jos otat päivänvalossa 8 valotusta samalle filmiruudulle, mutta et kompensoi valotusta mitenkään, on lopputuloksena ylivalottunut kuva. Muista siis vähentää valotusta sen verran, että kaikki osavalotukset yhteensä tuottaisivat suurin piirtein oikean valotuksen. Yöllä tai hämärässä otetut päällekkäisvalotukset ovat sitten taas oma lukunsa.

Päällekkäisvalotusten ottaminen on varsin yksinkertaista ja mukavaa jos kamerastasi vain löytyy monivalotukset mahdollistava kytkin. Päällekkäisvalotuksilla voi kokeilla kaikenlaista lähes rajattomasti ja löytää uusia ja jännittäviä asioita arkipäiväiseksi muuttuneesta maisemasta.

---

Multiple photographs

I decided to take some multiple exposures for a long time. This time I even took my tripod, so the results are a bit more precise than on the ones I have taken before.

Earlier I have taken only 3-4 exposures in one frame to avoid a messy result. This time I increased the amount and took 8 exposures in one frame. After each shot I moved my camera just a little step that the pictures would make a nice pattern. The result is an abstract and shaky study of the subject, which is still easy to recognize.

Multi exposures can make interesting results, but you have to consider how much light the film is exposed to. If you take 8 shots in one frame in bright daylight without any compensation, it will lead to an overexposed photo. Remember to decrease the exposure in a way that all exposures together make the correct exposure. At night or in dark it’s of course another story.

Taking multi exposures is easy and simple if you have the multi exposure feature in your camera. You can try everything and find new and interesting things in your everyday surroundings.

Junanvaunujen kohtalo

Helsingin reissulta jäi tuliaisiksi yksi rulla Agfan APX 400 -filmiä. Olen kuvannut kerran aiemmin kyseisellä filmillä ja siitäkin on jo muutama vuosi aikaa. Voisin jatkossa kuvata mieluusti lisää, sillä jälki on sävykästä ja filmi oli muihin verrattuna myös suhteellisen edullista. Helsinkiläisessä kivijalkaliikkeessä sen hinta oli reilun vitosen per rulla, eli pari euroa halvempaa kuin esimerkiksi Ilfordin HP5. Netistä löytyy luultavasti tätäkin halvemmalla. Suosittelen siis kokeilemaan.

Kesän alussa eräälle pistoraiteelle ilmestyi iso letka junanvaunuja. Olen pohdiskellut vaunujen kohtaloa – miksi ne ovat siellä ja mitä niille olisi tarkoitus tehdä? Lähes välittömästi vaunujen ilmestyttyä, saivat ne uutta maalia pintaan. Eikä kulunut kauaakaan kun ensimmäiset ikkunat tuhottiin. Yltyvä rappion kierre alkoi heti.

Kuukausia myöhemmin lehtiartikkelista selvisi, että vaunut ovat vain säilytyksessä ja ne olisi tarkoitus ottaa vielä liikenteeseen. Silmämääräisesti arvioituna kylmillään seisseet vaunut vaativat melko paljon kunnostusta ja rahaa, että ne voidaan ottaa taas käyttöön. Peli hävittiin heti.

---

The destiny of the passenger carriages

I bought a roll of Agfa APX 400 when I visited in Helsinki. I have shot one roll of it few years ago. I could use it more in the future as it is a very fine film and relatively cheap compared to other brands. In a photo store it was a bit over 5 euros per roll, so it was a couple of euros cheaper than Ilford HP5 for instance. Probably you get it even cheaper when you buy it online. Try this film if you haven't already tried.

At the beginning of the summer a bunch of passenger carriages appeared on a railway yard. I have been thinking of the destiny of these passenger cars – why they were there? Almost immediately they were covered with new paint and it didn't take too long when the windows were smashed. The circle of destruction started right away.

Months later I read a news article about these passenger cars and it turned out that they were only stored for later use. It seems that it requires a lot of money and work to get these cars back in shape. The game was lost right away.

175 vuotta suomalaista valokuvaa

Suomen ensimmäinen valokuva täyttää tänä päivänä juhlavat 175 vuotta.

Kyseinen valokuva on Turun museokeskuksen valokuva-arkistoissa oleva dagerrotyyppi, jonka Henrik Cajander nappasi kamerallaan Turussa 3.11.1842. Kuvassa on näkymä Uudenmaankadulta ja eräs rakennus, joka sittemmin jäi uudistushalujen ja modernisaation puskutraktorin alle. Rakennuksen takana näkyvä kirkontorni on tietenkin vielä omalla paikallaan.

Valokuvan voi käydä katsomassa esimerkiksi Wikipediasta.

---

Millaiselta näyttää seuraavat 175 vuotta? Säilyykö vuodesta 2017 valokuvia, joita katsellaan vielä vuonna 2192? Jos säilyy, millaisia ne voisivat olla? Olisiko kyseessä kuva ruoka-annoksesta, lemmikistä vai kenties selfie jollain hauskalla filtterillä efektoituna?

Minulla on sellainen tuntuma, että valtava määrä valokuvia saattaa tuhoutua ja kadota iäksi rikkoutuneiden muistikorttien, kovalevyjen ja unohdettujen pilvipalveluiden mukana. Ehkä ne eivät säily ellei joku ota tehtäväkseen säilyttää niitä. Sama asia kuin pahvilaatikoissa säilössä olevien negatiivien ja paperikuvien kanssa. Jossain vaiheessa ne saattavat päätyä roskalavalle.

Mutta tarvitseeko valokuvan ylipäätään säilyä "ikuisesti"? Puhelimen kameralla napattu ja välittömästi ystäväpiirille jaettu kuva tietystä hetkestä täyttää tehtävänsä sellaisenaan eikä sen ehkä tarvitse säilyä loputtomiin. Asioilla on puolensa.

---

175 vuotta Cajanderin valokuvan jälkeen kipusin kallion päälle ja otin valokuvan. Kuvassa näkyy edelleen sama kirkontorni kuin Suomen ensimmäisessä valokuvassakin.

---

175 years of Finnish photography

Today it's exactly 175 years since the first photograph was taken in Finland.

This photograph (daguerreotype) is now in the collections of Museum Centre of Turku and it was taken by Henrik Cajander in Turku on November 3rd 1842. There's a building and the tower of Turku cathedral in the photograph. The building in front was demolished during the modernisation of the city some decades ago, but the church is still there.

You can check out the photograph in Wikipedia.

---

What about the next 175 years? Will there be photographs in 2192 that were taken in 2017? What kind of photographs they would be? Could it be a picture of a food portion, a picture of a pet or perhaps a selfie with a dog filter? 

I have a feeling that a lot of photographs will be lost because of broken memory cards, hard discs and forgotten cloud services. These photographs will not last if there is no one to save them. It's the same thing with negatives and prints. Someday they could end up in a trashcan.

Should photographs remain "forever" anyway? A shared cell phone picture has its own purpose and time and it doesn't have to remain forever. Things have different sides.

---

175 years after Cajander's photograph I climbed on a hill and took a photograph. There's still the same church tower than in Finland's first photograph.

Kuvareportaasi: Vappu 2015

Kävin taas ulkoiluttamassa kameroitani kaupungin vappuhulinoissa. Vapussa on jotain sellaista hauskaa ja kollektiivista juhlahumua toisin kuin esimerkiksi juhannuksessa, jolloin ihmiset karkaavat omille kesämökeilleen ja pieniin piireihinsä. Vappuna on myös mukavaa valokuvata kun ihmisiä on paljon liikkeellä ja useimmat heistä ovat myös enemmän tai vähemmän hyväntuulisia. Lisäksi kaupungilla tapahtuu kaikenlaista ennen vappua, vappuna ja vapun jälkeen. Olenkin harrastanut vappukuvausta jo melko kauan, joten kuva-arkistoistani löytyy kaikenlaisia vappukuvia vuosien varrelta. Mutta tässä siis vuoden 2015 vappukuvia. 

Ensimmäiset kolme kuvaa ovat vappuaatolta ja loput vapunpäivältä. Lähdin vapunpäivänä jo sen verran aikaisin liikenteeseen, että vappumarssijat ja suurin piirtein kaikki muutkin olivat vielä nukkumassa. Demarien ja anarkistien vappumarssit jäivät siis näkemättä ja ainoastaan tyhjät kuoharipullot ja epämääräinen krääsä Aurakadulla muistuttivat, että jotain oli tapahtunut edellisenä iltana.

Vaikka vapunpäivän sää oli oikein mukava, tuntui siltä ettei Vartiovuoren puistoon ollut ahtautunut piknikille aivan yhtä paljon ihmisiä kuin aikaisemmin. Edellisten päivien sateiden takia puisto olikin hieman liejuinen ja en tiedä kuinka viihtyisää on tunkea itsensä aivan sumppuun tuhannen muun ihmisen kanssa, vaikka bändi olikin hyvä.

 

Pidän muuten erittäin paljon Rodinalin ja Agfan mustavalkofilmien yhdistelmästä - ne ovat kuin luotuja toisilleen! (Tätä ne todennäköisesti ovatkin.) Sävyt ovat kauniita ja kuvat ovat kontrastikkaita ilman, että ne kuitenkaan ovat jyrkkiä. Joten lisää Agfaa minun kameraani, kiitos!

 ---

Photography report: May Day 2015

I was again taking my cameras for a little walk during the May Day celebrations. I really like this day because there is this collective feeling of celebration you cannot have for example in midsummer when most people will go their summer apartments and celebrate in their own small groups. It's nice to photograph in the city as most people are happy and there is happening a lot during these days. I have taken lots of May Day photographs during the years, but here you can see some pictures from this year. 

Traditionally people are going to a park to have a picnic on 1st of May. I think there wasn't as much people in the park than year before, but still quite a lot. The band was pretty good and weather was nice, but I don't know how nice picnic it is to have with a thousand people.

I really like the combination of Rodinal and Agfa B&W films - they are made for each other! The tones are beautiful and pictures are beautifully contrasty and crispy. So, more Agfa films for me to photograph!