Puolen vuoden valotus onnistui melkein

Pitkästä aikaa luvassa on taas valokuvausta yksinkertaisimmillaan – solarigrafiaa! Asensin nimittäin viime kesänä kaksi neulanreikäkameraa eri paikkoihin maisemia kuvaamaan. Ajatuksenani oli, että purkit olisivat olleet paikoillaan aina talvipäivänseisaukseen saakka.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan putkeen. Toisen kameran kuvasta tuli suhteellisen normaali, joskin hieman lattea kuva, jossa auringon viiruja oli piirtynyt melko runsaasti negatiiville. Sen sijaan siitä ensimmäisestä tuli kuva, josta erottuu ehkä vain yksi viiru. Kyseessä oli tietysti myös se kamera, joka oli ollut paljon pidempään eli juhannuksesta asti asemissa.

En tarkalleen ottaen osaa sanoa mikä oli mennyt pieleen. Paitsi tietysti sen, että purkki ei ollut enää alkuperäisessä asennossa kun tulin sitä hakemaan. Ehkäpä joku oli huomannut sen ja käynyt vääntelemässä?

Vaikka kuvasta ei tullut aivan sellaista kuin ajattelin, näyttää se ehkä sen takia paljon mielenkiintoisemmalta kuin esimerkiksi toisen kameran "onnistunut" kuva. Ehkä tähän kuvaan on tallentunut juuri se kesäpäivänseisauksen kaikkein korkeimmalle taivaanlakeen kohonnut aurinko.

Solarigrafian viehätys piilee ehkä siinä, että yhteen fyysiseen kuvaan tallentuu myös useiden kuukausien aika. Tästä kuvasta ei puolen vuoden mittaista aikaa kuitenkaan näe. Sattumanvaraisuus on usein läsnä kaikenlaisissa yksinkertaiseen tekniikkaan perustuvissa valokuvauskokeiluissa. Ja se on myös jännittävää.


---

Six-Month Exposure – Almost a Success

Here's a solargraphy post for a long time! Last summer I made two pinhole cameras for solargraphy purposes. My idea was that they would be exposing at least six months until winter solstice. 

Well, everything didn't go according to my plans. The other camera made quite normal solargraphy photograph with lots of sunlight stripes, but the first one made hardly one stripe. Of course it was the camera which was longer on its position.

I don't know what went wrong, but I know that my camera wasn't in a same position when I came back. Maybe someone had seen it and taken it in a closer inspection? Or was it a bird or some other mystical power that had touched it?

Even when the photo didn't turn out as I expected, it probably looks more interesting like this. Maybe that bright stripe is the sun of summer solstice.

The attraction of ultra long exposure is that you can see time in a single physical piece of paper. Unfortunately you cannot see it here, but coincidence is part of the deal when you make photogrphic experiments. And that's also interesting.

Kuvia ratapihan laitamilta

En ole tämän vuoden puolella ehtinyt kuvata vielä kovinkaan paljon, joten on taas hyvä hetki kaivella arkistoja ja selailla viime vuoden kuvia. Eräänä kesäkuisena iltana olin taas viihtynyt ratapihan ympäristössä. Ja miksipä en olisi sillä vanhojen ratapihojen alueella on yleensä omaa mielenkiintoista teollista historiaa.

Kuvissa näkyvä Turun ratapiha-alue on ollut pienessä kehityksessä ja muutoksessa viime vuosina. Ehkä tämä näkymä on joidenkin vuosien jälkeen tyystin erilainen jos suuret suunnitelmat ja hankkeet käyvät toteen. Ainakin yksi uusi ratapihan ylittävä silta sinne on tällä hetkellä jo rakenteilla.

Näin jälkikäteen muisteltuna tämä oli ihan mukava ja mielenkiintoinen kuvausreissu. Olosuhteet olivat hyvät ja kesäkuussa on vielä iltamyöhäänkin sellaista omaa mystistä pohjoisen valoa, jota ei enää muina kesäkuukausina ole. Ja hei, pidän myös tästä HP5:n ja Rodinalin rouheasta yhdistelmästä.

Viimeisessä kuvassa olen käyttänyt polarisaatiosuodinta, joka tummentaa sinisen taivaan, vähentää heijastuksia ja tekee pilvistä erottuvammat. Sellainen on aina hyvä hankinta, vaikka sitä ei tarvitsisikaan kovin usein.

---

Photographing by the railway yard

I haven't photographed so much during the 2020's yet, so it's definitely a good time to have a look what can be found from my archives. Here's what I photographed last summer. I have spent some time near the railroad station on a June evening and took these photos. I think old railway areas are interesting as there is some industrial history present.

This view can be different somewhere in the future as there are some plans for developing this area. But you never know whether or not they will become reality. At least a new bridge across the rail yard is currently under construction.

I remember when I took these photos as it was a nice evening. There is some mystical northern light in June even when it's late in the evening. Nights get darker during July and this late evening light disappears. And hey, I like the grainy combination of HP5 and Rodinal too.

On the last photo I used a polarizer filter which makes blue sky darker, reduces reflections and pops-up clouds. It's always a good investment even if you don't need it very often.

KADUT – sateisia kuvia pääkaupungin kaduilta

Altistun ilmeisesti riittävän paljon tiettyjen aihepiirien ilmiöille kun tulin viime vuoden loppupuolella tietoiseksi siitä, että helsinkiläiskuvaajat ovat koonneet rivejään uuden projektin ympärille. Kyseinen projekti on uutuuttaan hohtava pienlehti – KADUT.

Heti alkuun hyökkäävin suuraakkosin varustettu KADUT, ei armottomasta nimestään huolimatta tuomitse vaan vihjaa sisällöstä. Kyseessä on tietenkin katukuvauksen ympärille rakennettu pienlehti. Yhdeksän kuvaajaa on tarponut kameroineen pitkin Helsinkiä, ja tallennetuista hetkistä nähdään valikoima Kadut-zinen sivuilla.

Aihepiirit ja tyylit muistuttavat paljon toisiaan, vaikka kuvaajia on yhdeksän. Joukkoliikennevälineitä, sateenvarjoja, sadepisaroita ikkunassa ja kiiltoja asfaltilla. Kuluva talvi on ainakin etelä-Suomessa ollut otollista aikaa tällaiselle kuvastolle, sillä marraskuu on kestänyt jo yli kolme kuukautta ja jatkuu edelleen. Nämä kuvat on ehkä otettu jo aiemmin, mutta niihin on helppo samaistua. En tiedä onko kyseessä valittu linja vai onko se osin sattuman sanelemaa. Esipuheessa luvataan lehden ilmestyvän neljästi vuodessa, jolloin kukin lehti olisi omalla teemallaan. Minulla ei ole tarkempaa tietoa, mutta ensimmäisen numeron teemana saattoi olla alituisesti jatkuva sade.

Lehti on A4-kokoinen nelivärijulkaisu ja siinä on 40 sivua. Lehdestä on otettu 100 kappaleen numeroitu painos. Havitteleekohan Kadut-zine kansainvälisempää huomiota, sillä esipuhe ja kuvatekstit olivat englanniksi? Saattaa olla niinkin, että tekijäkaarti on vain kansainvälistä porukkaa.

Kuviin painottuvana julkaisuna se valitettavasti kapsahtaa samaan sudenkuoppaan kuin monet muutkin kuvajulkaisut: lukukokemus jää melko lyhyeksi jos lehden silmäilee läpi. Kuvalla on tietenkin oma paikkansa ja etenkin kun kyseessä on kuviin painottuva julkaisu, mutta itse kaipaisin kuvien oheen enemmän tekstiä, artikkeleita tai jotain muuta sisältöä jonka kohdalle täytyisi pysähtyä hetkeksi.

Kadut-zine edustaa kuitenkin mainiota kollektiivista tekemistä ja on hienoa, että ovat myös ottaneet tavoitteekseen säännöllisen julkaisutahdin. Lehteä on saatavilla ainakin kontaktoimalla tekijäkaartiin kuuluvia jäseniä ja ilmeisesti Helsingistä jostain vähittäismyynnistäkin. Itse satuin olemaan Helsingissä juuri oikeana päivänä ja oikeaan kellonlyömään, joten hain kympillä omani Oodista, jossa oli tunnin ajan pieni pop-up myyntipiste.

Tällaista omaehtoista tekemistä näkisin toki mielelläni lisääkin.

Instagram: @kadutzine

---

KADUT zine – rainy photographs from streets of Helsinki

The collective of Helsinki based photographers have made a brand new photozine called KADUT (Streets in Finnish). As the name suggests, it's connected to street photography and it contains work of nine photographers.

The style and subjects look very similar even when there's so many photographers involved in this project. There's a lot of collective traffic vehicles, umbrellas, raindrops on windows and reflections on wet pavement. This winter has been good for this kind of photography in South Finland. I don't know was rain some kind of theme for the issue one, but it could have been.

They have made a print of 100 numbered copies of issue one. This zine is A4-sized and has 40 pages. I wonder if they are interested in international markets as this is completely in English. Anyway, this represents good collective work for a good reason. 

I would like to see more this kind of self-made culture in Finland. 

Instagram: @kadutzine

Lumouksen paluu

Jo hyvän aikaa editointipöydällä pyörineen Lumous Photozinen toinen osa on nyt realisoitunut osaksi käsinkosketeltavaa todellisuutta. Tarkemmin sanottuna tämä tapahtui viime perjantaina.

Toteuttamisessa vierähti oman aikansa, koska jäin pohdiskelemaan julkaisun merkitystä ja tarpeellisuutta. Ihan aiheellisia pohdintoja kenelle tahansa, joka ajattelee julkaista jotain enemmän kuin yhden kappaleen. Tein tämän kuitenkin lähtökohtaisesti itseäni varten, mutta olihan tämä pakko julkaista koska se on samalla myös oman aikansa dokumentti.

Lumous Photozine II on luonnollista jatkumoa edeltäjälleen, mutta se on myös laajempi uuden vuosikymmenen pienlehti – ja laajennetuin aihein, totta kai. Pääpaino on edelleen perinteisessä mustavalkokuvauksessa, mutta bonuksena on kenties pienlehtien peruskauraan kuuluvaa materiaalia, kuten valikoituja lehtileikkeitä ja muita mielenkiintoisia löytöjä eri paikoista.

Sisältö on paremmin jäsenneltyä kuin edeltäjässään, muodostaen erilaisia aihepiirejä ja kokonaisuuksia. Kuvien kerronta on tärkeässä roolissa mikäli sisältö on enimmäkseen niiden varassa. Kertovuuteen olenkin kiinnittänyt erityistä huomiota. Mukana on toki myös luettavaa, jotta ei menisi pelkästään kuvien katseluksi.

Lehti on toteutettu perinteisen juhlavasti kopiokoneella ja on kooltaan A5. Sivuja on tässä numerossa 28 ja kannet ovat paksumpaa 160g/m² kartonkia.

Tästä on olemassa ainoastaan 20 kappaleen numeroitu painos, joten jos halajat saada yhden näistä itsellesi, saat sen omaksesi 8 eurolla (+ postikulut 2 e). Ja miksi ihmeessä et haluaisi? Ota siis yhteyttä sivun laidassa ilmoitettuun sähköpostiin tai jollain muulla viestimellä!

---

The return of Lumous Photozine 

This brand new issue of Lumous Photozine has been hanging on my desktop publisher for some good amount of time, but now it's here as a real physical zine. Actually the release was already on last Friday.

It took a little time to get this out as I was thinking about the meaning and necessity of this zine. I think it's useful for anyone who is about to release something more than just one piece. Mainly I did this for myself, but I had to release it as it's kind of a document of the time we are living right now.

This issue is bigger and more elegant than the first one. This is a zine of a new decade with new subjects. Of course the main part is analog black and white photography, but there's also some content which is more typical for zines in general such as selected paper clippings and other interesting stuff I have found.

The content is more structured than in the first issue creating different topics and moods. Selecting photos requires some special attention if there's not much text that ties all that stuff together. Different photos create stories together and I have paid some attention that it makes sense. There's also some text too (in Finnish).

This is a photocopy in A5 size with 28 pages. The cover page is thicker 160g/m² cardboard. I made only 20 copies of this issue. 8 € (+ postage).