Vuosikatsaus 2016

Piti laatia vielä ennen vuodenvaihdetta jokunen uusi blogikirjoitus, mutta jotenkin nuo ajatuksissa olleet kuvat ja aiheet jäivät tuonne kuvankäsittelypöydälle ja ajatuksiin vain. Mutta nyt kun se vuosi aivan pian vaihtuu, on kai aika luoda katsaus kuluneen vuoden kuvasatoon ja muihin kuvausjuttuihin.

Tänä vuonna kuvaamiseni on painottunut pitkälti keskikoon formaattiin. Mamiyasta on oikeastaan tullut pääasiallinen käyttökamerani, vaikkei se useimmiten niin näppärä ja helposti kuljetettava olekaan. Filmien kehittämiseen sopivien fasiliteettien puutteen vuoksi olen myös alkanut kuvata lähes pääsääntöisesti värinegaa ja kehityttänyt filmini paikallisessa liikkeessä. Muutama mustavalkorulla on toki tullut kuvattua, mutta muuten olen mennyt värinegalla. Nikonilla olen kuvannut ainoastaan pari rullaa mustavalkoista sekä värinegaa ja loput olenkin kuvannut Mamiyalla.

Useimmin kameraani valikoitunut filmi on ollut Kodakin Portra 400, ehkäpä hyvän saatavuuden ja mukavan jälkensä ansiosta. Kokeilin kesällä myös yhden rullan Kodakin Ektaria ja pidin siitä niin paljon, että tulen varmasti jatkossakin käyttämään sitä, kunhan vain ensin päästään tämän pimeän vuodenajan yli.

Viime aikoina olen katsellut hieman käytettyjä kameroita sillä mielellä, että päivittäisin ehkä joskus tulevaisuudessa 6x7-formaattiin ja voisin siten myös ottaa (ainakin teknisesti) parempia kuvia. Mallista ja kunnosta riippuen ne voivat olla melko hinnakkaitakin, vaikka suhteellisesti nykyään tietysti melko edullisia siihen nähden mitä ne ovat joskus maksaneet. Mutta katsella voi tietysti aivan ilmaiseksikin. Suurempi formaatti tosin tietäisi myös suurempaa mukana raahattavaa kilomäärää, joka ei erityisemmin houkuttele.

Tässä pieni otanta tämän vuoden aikana ottamistani kuvista. Eli kuvaamisiin ja hyvää uutta vuotta vaan!
 

---

Year 2016

I was about to write few posts here before the end of the year, but somehow the photos and ideas just stayed in my computer and head. But now as this year is almost over, it's time to take a look what happened during the year.

I have shot quite a lot medium format film this year. Actually my Mamiya has become my main camera, even when it's not so easy to carry and use. As I don't have a place where to develope my own films, I have started to use colour negative film again and processed the films in a local store. I have shot a couple of black and white film rolls of course, but mainly I've used colour negative film.

I have used primarily Kodak Portra 400 film, because it's easy to find and I like the results. During the summer I also tested a roll of Kodak Ektar which I really liked, so I'm going to use it again as this darkness goes away.

I have been watching some second hand cameras lately, because I have been playing with an idea of upgrading to 6x7 format camera. So, I could take (at least technically) better photographs. Depending on the model they can be quite expensive, but still relatively cheap if you compare to what they have costed back in the days. But anyway you can just watch them for free. Bigger format means often a heavier camera to carry, which doesn't sound good.

Well, here's some photos I have taken during this year. Happy new year!

Valoa kaamoksen keskellä - The Cure Helsingin areenalla

Kävin lokakuun alussa katsomassa The Curen keikan Helsingin Hartwall Arenalla. Olinkin jo monta vuotta odottanut tilaisuutta nähdä Cure livenä ja se olikin ilouutinen kun noin vuosi sitten kuulin yhtyeen vihdoin saapuvan Suomeen. Viime visiitistä olikin kulunut jo 20 vuotta, joten bändi ei ole mikään jokapäiväinen ilmestys näillä kulmilla.

Illasta ei ollut mitään sen suurempia ennakko-odotuksia, joten eipä ollut myöskään sijaa pettymyksille. Eikä tarvinnutkaan, sillä konsertti oli oikein mainio. En ole viime aikoina hirveästi käynyt missään keikoilla, mutta kaikesta huolimatta tämä oli silti parasta livemusiikkia pitkään aikaan.

Settilista oli painottunut Disintegration-albumin ympärille, eikä varmasti suotta, sillä se kuuluu yhtyeen tärkeimpiin teoksiin. Keikka kesti encoreineen päivineen kolme tuntia, mutta aika ei missään tapauksessa käynyt pitkäksi. Yhtyeellä kuitenkin riittää hittejä enemmän kuin yhdeltä istumalta osaisi luetella, eikä konsertin jälkeen jäänyt sellaista oloa, että jotain oleellista olisi puuttunut settilistalta. En ajatellut, että yhtyeen hieman synkempää puolta edustavaa One Hundred Yearsia olisi kuultu, mutta se esitettiin kuitenkin ja yhdessä Disintegrationin kanssa se oli ehkä konsertin mieleenpainuvimpia hetkiä.

Olin lukevinani netistä pari hieman nihkeää arviota konsertista, mutta en voi niihin juuri yhtyä. Kiertuepaidat eivät ehkä olleet kovin hienoja ja melko kalliitakin, mutta konsertti itsessään oli erinomainen ja Robert Smithin ääni oli samanlaisessa kunnossa kuin olisin voinut kuvitella sen olevan 30 vuotta sitten.

Positiivista on tietysti myös se, että olen varsin tyytyväinen konsertista ottamiini kuviin. Koko konsertin ajan samoilla jalansijoilla seisominen ei anna mahdollisuutta kovin monipuolisiin ja vaihteleviin kuviin, eikä koko bändi myöskään mahtunut kertaakaan samaan ruutuun. Tällä kertaa käytin hieman erilaista tekniikkaa kuvien valottamisessa ja täytyykin ehkä ottaa tämä oikein tavaksi. Yhdistelmä f8 ja 1/250 s ISO 400:n filmillä tuottaa melko stabiilia ja toimivaa jälkeä tällaisessa areenakonsertissa, tietysti valaistuksesta riippuen.

Mihin konserttiin sitä seuraavaksi suuntaisi.

---


Light in the darkness - The Cure in Helsinki

Last October I was in the concert of The Cure in Helsinki. I had been waiting for this opportunity to see the band many years and about a year ago I was very happy when I heard about this upcoming event. Last time when The Cure had a show in Finland was 20 years ago, so they are not the visitors you could see too often here.

Somehow I didn't have huge expectations before the concert, so there wasn't a chance for disappointment. And it was completely unneccessary as the concert was great. I haven't been in concerts so much recently and so this was the best live music experience for a long time. 

There were lots of songs from the album Disintegration in their setlist. And it's no wonder as it's a crucial album in their discography. The concert took 3 hours including all the encores and it definitely wasn't too long concert at all. Actually there are more hits by The Cure than you could probably count just like that, and after the concert there wasn't any songs I thought were missing from the setlist. I didn't think that they would have played the song One Hundred Years, which is on the gloomier side of their discography, but they played it anyway and with the song Disintegration it was maybe the most memorable moment of the concert.

I read couple of not so praising reviews of the concert and really can't agree with them. The tour shirts were maybe not so great looking and were pretty expensive too, but the concert was great and Robert Smith's vocals were as good as they probably were 30 years ago. There was of course good reviews too.

By the way I'm very happy with the photos I took. You don't get much variation to the photographs if you stand on the same place during the whole concert like I did. For example I couldn't fit the whole band in any frame. This time I used a different exposure technique than usually and should really continue on this road. The combination of f8, 1/250 sec and ISO 400 film really works on these arena concerts, depending on the lighting of course.

So, if you can catch The Cure on this tour, I really recommend it!

Kierros hautausmaalla

Tein syyskuun puolella kierroksen Turun hautausmaalla. Erityisesti hautausmaan vanha puoli on täynnä historiaa ja on muutenkin varsin mielenkiintoinen ja kaunis paikka. Vanhalla puolella taitaa olla ikää jo lähemmäs 200 vuotta ja jotkin hautakivet ovatkin aikamoisia monumentteja. Oletettavasti monet niistä kuuluvat varakkaammille suvuille ja korkeassa asemassa olleille henkilöille. Tai uskoisin ainakin niin.

Mitä hautausmaan koristeluun tulee, kaikenlaiset punaiset kukat ja verenpisarat näyttivät tuolloin olevan suosiossa vaikkei niitä juuri näissä kuvissa kovin runsain mitoin näykään. Hautausmaata pidetään myös hyvässä kunnossa ja kauniina paikkana se onkin oiva kohde syksyiselle kävelylenkille. Suosittelen siis käyntiä valoisaan aikaan.

Sattumoisin olen muuten joskus pari vuotta aiemmin ottanut kuvan tuosta samasta hautakivestä neulanreikäkamerallani. Voit käydä katsomassa kuvan täältä.

---

A tour at the cemetery

In September I made a stroll in Turku cemetery. Especially the old part of the cemetery is full of history and it's a very interesting and beautiful place. It's more than 200 years old and some tombstones are quite monumental. I think those are the graves for rich families and those who have belonged to a higher social class.

Cemeteries are good places for walking and I recommend to visit this place in daytime.

Actually I just found out that I have taken a photograph of that tombstone with my pinhole camera two years ago. You can check the picture here.
 

Hyvästit Harakkakalliolle

Taakse jääkööt naapuruston kalliot ja mäntymetsät.
Uusiin maisemiin sitten taas.

--- 
Goodbye Harakkakallio

Oh, I'm gonna miss these cliffs and forests in my neighbourhood.
New hoods will wait.

20Ten Tour - kaksi konserttia Princen kanssa

Tänään on kulunut päivälleen 6 vuotta siitä kun onnekaan sattuman ja täydellisen ajoituksen ansiosta pääsin osallistumaan konserttiin, josta olin jo pitkään haaveillut. Kyseessä oli nyt jo valitettavasti edesmenneen Minneapolisin pienen suuren miehen eli Princen konsertti, joka saapui juuri täydellisesti samaan kaupunkiin, jossa silloin olin.

Syksyllä 2010 olin Kööpenhaminan reunalla Ballerupissa vaihto-opiskelemassa ja selailin eräänä aamuna koulun kahvilassa paikallista uutislehteä. Huomasin lehden yläkulmassa pienen uutisen, jossa kerrottiin Princen saapuvan kaupunkiin konsertoimaan. Olin tietysti innoissani uutisesta, sillä Suomessa tällaisesta mahdollisuudesta olisi voinut silloin vain haaveilla. Niinpä lipunmyyntiaamuna olin valmiina ja sain kuin sainkin ostettua netistä liput konserttiin, joka myytiin hetkessä loppuun.

Kyseessä oli Princen 20Ten-kiertue, joka liittyi kesällä 2010 julkaistuun saman nimiseen albumiin, jota jaeltiin ainakin Briteissä, Ranskassa ja Belgiassa eri sanomalehtien välissä. Kiertue noudatti samaa kaavaa kuin Princellä ennenkin - eli ei mitään etukäteisinformaatiota tai markkinointia missään. Ei myöskään kiertuekalenteria netissä, sillä Prince oli ollut poissa netistä jo pitkään. Tämän takia kyseisen artistin keikalle meneminen saattoi olla hieman haastavaa etenkin jos asui Suomessa tai muilla rajaseuduilla.

Muistan päivän ehkä sen takia niin hyvin, että konsertti sattui osumaan maagiseen päivämäärään: 20.10.2010. Ja kyseessä siis oli 20Ten-kiertue, joten pakkohan tässä oli olla jotain erityislaatuista jo ajankohdan puolesta. Konsertti oli Frederiksbergin Forumissa ja tuntia ennen ovien aukeamista jono kiemurteli jo aukiolla. Lämppäriä ei ollut ja soundcheck kuului hyvin ulos asti. Valojen sammuttua yleisö alkoi taputtaa ja ensimmäisen kappaleen ensimmäiset tahdit kajahtivat ilmoille samalla kun Prince asteli lavalle kitaransa kanssa. Aloituskappale oli uudelta albumilta ja minulle ennestään tuntematon Future Soul Song. Kappale oli jo ensikuulemalta todella hyvä muun muassa erinomaisten kitarasoundiensa ansiosta, joita ei albumiversiossa kuule aivan samalla tavalla. Konsertti oli hyvin hittipainotteinen, mutta välissä oli myös yllätyksiä kuten kappale nimeltä Cool ja Controversyn erittäin täsmällisen tiukkatahtinen ja vetävä jammailu. Purple Rain ja muut suurimmat hitit kuultiin tottakai ja Princen leopardikuvioinen Telecaster soi komeasti koko illan. Valojen sytyttyä ja konsertin päätyttyä Prince ilmestyi bändeineen  vielä lavalle ja soitti muutaman biisin. Tässä vaiheessa osa yleisöstä olikin jo ehtinyt poistua paikalta.

Olin ehkäpä aivan viimeisiä, jotka poistuivat konserttipaikalta. Ostin vielä paidan, joka on kuvitukseltaan varsin mielenkiintoinen, mutta tyyliltään aivan artistin näköinen. Omalla tavallaan siis aivan överi, mutta pidän siitä. Varsinaisen keikan jälkeen juttelin ihmisten kanssa ja selvisi, että Prince olisi soittamassa samana iltana vielä lisäkeikan paikallisessa musiikkiklubissa. Prince on koko uransa aikana harrastanut yön pikkutunneille jatkuvia lisäkeikkoja pienillä klubeilla ja se jos mikä olisi kokemisen arvoista. En tiennyt tarkalleen klubin sijaintia ja metrolla mentäessä olisin ollut paikalla aivan viimeisenä, joten otin taksin Amager Bio -nimiselle jatkoklubille.

Paikalla oli sankasti väkeä ja jono kulki pimeän rakennustyömaan vierestä verkkoaitojen välissä ilman, että koko klubia olisi edes pystynyt näkemään jonon hänniltä. Jonotus oli hieman turhauttavaa kun kukaan ei tiennyt mahtuvatko kaikki sisään, mitä sisäänpääsy kustantaa ja ilmaantuuko Prince edes oikeasti paikalle. Jono ei liikahtanutkaan tuntikausiin ja muistan jonottaneeni ainakin kolme tuntia keskellä yötä. Lopulta jono alkoi liikkua ja ihmiset pääsivät sisälle. Klubin korttimaksupääte oli kai mennyt epäkuntoon, joten sisäänpääsyyn kelpasi ainoastaan käteinen. Sisäänpääsyni kulki siis lähimmän pankkiautomaatin kautta kun piti hakea 500 kruunua pääsylippuun. Lopulta noin kolmen aikaan yöllä pääsin sisään ja tästä ei kulunut montaakaan minuuttia kun bändi alkoi jo soittaa. Ilmassa oli sekä odotusta että jännitystä. Bändi soitti jotain kevyttä taustamusiikkia ja verhon raosta näkyi kuinka Prince tarkkaili aurinkolaseissaan yleisöä ja tunnelmaa. Tässä vaiheessa oli jo varmaa, että Prince on paikalla ja konsertti tapahtuu.

Yöllinen klubikeikka oli aivan erilainen kuin illan pääkonsertti. Se sisälsi paljon katkelmia eri biiseistä sekä oli tyyliltään vapaamuotoisempaa jammailua, improvisaatiota ja yhteislauluakin. Pelkästään mahdollisuus nähdä Prince soittamassa pienellä klubilla oli jo ehdottomasti ikimuistoista ja hintansa väärtti. Artisti kuuluu kuitenkin siihen legendaarisimpaan ja raskaimpaan sarjaan, joita ei ole yleensä mahdollista nähdä kuin suurilla areenoilla. Parin tunnin soiton jälkeen keikka päättyi noin aamuviideltä ja pääsin kotiin nukkumaan vasta joskus seitsemän jälkeen. Sanoisin, että melko kallis reissu, mutta olipahan kaiken rahan ja vaivan arvoista.
---

Huhtikuun uutinen Princen äkillisestä kuolemasta vasta 57-vuotiaana oli muuten hyvin yllättävä. Prince saattoi olla ristiriitainen ja vaikea hahmo, mutta siitä huolimatta monella tapaa kuitenkin ehkä kaikkein kokonaisvaltaisin ja kovin artisti ikinä.


---

20Ten Tour - two concerts with Prince

Today it's excactly 6 years when I attended to a concert after a happy coincidence and perfect timing. This is about a Prince concert tour which arrived to the same city where I was living back then.

On autumn 2010 I was near Copenhagen as an exchange student and saw a small news article about a Prince concert which was about to happen in near future in Copenhagen. Of course I was excited about this opportunity and I even managed to buy online tickets to the concert.

I remember this day very well because it had this almost magical date: 2010/10/20. And the tour was called 20Ten tour, so there must have been something special in the air just because of the date. The concert was in a place called Forum and as there was not a supporting band you could hear the Prince soundcheck outside the venue. When the lights were turned off people started to cheer and the band started to play while Prince walked to the stage with his guitar. The first song was Future Soul Song which I didn't know before, but it was a very good song especially when the guitar sounded so good. The concert had a lot of hits but few surprises as well like the song called Cool and the long and catchy jam in Controversy. Purple Rain and other hits were played of course and Prince's Telecaster sounded very good all night. When the lights were turned on and the concert was over, Prince came back to the stage and played few more songs. Part of the audience had already left the venue at this point.

I was propably one of the last who left the venue. I even bought a t-shirt which had an interesting Prince illustration (same as the 20Ten album cover), and the style was definitely very Prince-kind. After the concert I talked to people and found out that Prince was going to have an aftershow in a local club. I didn't know where the club was located and if I had used the underground I would have been the last in the queue, so I had to take a taxi to the aftershow venue which was called Amager Bio.

There was loads of people already outside of the club and the queue went near some kind of dark construction site. At the end of the queue you couldn't even see the club itself. It was a bit frustrating to stand on the queue as you didn't know will you get in, how much it costs and will Prince even play there. The queue didn't move at all for hours and I was standing there at least 3 hours in middle of the night. Finally the queue started to move and people got in to the club. Unfortunately the card payment option didn't work so I had to go to the nearest ATM to get 500 DKK in cash for the entrance fee. It was around 3 am when I finally got in and the band started to play almost immediately. There was excitement in the air. The band played some light and easy music and I saw Prince behind the curtains watching the audience. At this point it was sure Prince was there and they were going to play.

The aftershow was very different than the show earlier. There was a lot of small parts of the songs and the style was jamming, improvisation and even singing together with the audience. I think even a possibility to see Prince in this kind of small club was worth of the money. He definitely belongs to the heavy weight artists, which you can see usually only at large arenas. After two hours of playing and jamming the concert was over at 5 am and I was back in my apartment around 7 am. I would say this was pretty expensive night, but worth of the money and effort.

---
The news of Prince's passing in April was surprising. He may have been a controversial artist, but I think he was definitely one of the best in the business.

Kodak Ektar 100 - värien yltäkylläisyyttä

Kuvasin ensimmäisen rullani Kodakin Ektaria ja nyt kun takana on 15 otettua kuvaa, voisi filmistä ehkä sanoa muutaman sanasen. En ole kuvannut mitään tiettyjä kohteita juuri testausmielessä, joten siinä mielessä tämä on lähinnä normaalin kuvaamisen ohella kertyneitä kokemuksiani.

Filmirintamalla Kodak Ektar 100 on itsessään melko tuore tapaus, sillä tämä tuli markkinoille vasta vuonna 2008, jolloin monet valmistajat pikemminkin ajoivat alas omaa filmituotantoaan kuin lanseerasivat mitään uutta. Kinokoon lisäksi Ektaria on saatavilla sekä rulla- että laakafilminä, joten jokaiselle kuvaajalle löytyy oma formaattinsa.

Kodak itse sanoo filmin olevan maailman hienorakeisin - ja saattaahan se ollakin. Pitäisi vain olla parempi skanneri, jotta asiaa pääsisi itse tutkailemaan tarkemmin. Mutta se minkä huomaa helposti, on filmin kontrastisuus ja värikylläisyys. Värit ovat oikein kirkkaat ja kylläiset ja kontrastia myös löytyy. Sopii siis maisemiin ja muihin vastaaviin kohteisiin, joissa värejä haluaisi ehkä korostaa. Muotokuviin tämä ei ehkä ole aivan ideaalinen filmi, sillä kasvoista saattaa tulla punakammat kuin mitä ne oikeasti ovat.

Yhden rullan perusteella sanoisin, että tämä on oikein mainio filmi ja kuvaan tällä varmasti vielä lisääkin tulevaisuudessa. Se mikä itseäni juuri tällä hetkellä hieman vaivaa, on filmin hitaus. Alati pimenevässä Suomen syksyssä on satasen herkkyys mielestäni hieman liian vähän kaikenlaiseen yleiskuvaamiseen, ellei kohteessa ole sattumoisin hyvää valoa tarjolla.

Suosittelen siis kokeilemaan Ektaria mikäli et ole vielä kokeillut!

----

Kodak Ektar 100 - vivid colours

I shot my first roll of Kodak Ektar 100 and as I have taken 15 shots now, I might have few words to say about it. I haven't photographed any specific subjects in a testing purpose, so this is more my own experiences of the film in my normal use.

Kodak Ektar 100 is still quite new film as it came to the market in 2008, when most of the manufacturers were more or less bringing down their films than introducing anything new. You can have this film in 35 mm format, 120 format and in sheets so there are formats for every photographer.

Kodak says that this is the worlds sharpest film - and it sure might be. I should have a better scanner to see it myself. But what you can see is the contrast and vivid colours this film has. The colours are very bright and there's a good contrast. So this is good film for landscapes and any other subjects where you would like to highlight colours. Probably this is not the best choice for portraits as this could turn skin tones more red than they really are.

By the experience of this one roll, I would say this is a really nice film and I would like to shoot more with it. But what bothers me at the moment with this film is the speed. When it's autumn and it becomes darker and darker every day the ISO 100 speed is a bit too slow for general photography, if there's not good light available.

After all I recommend to test this film if you haven't tried this before!

Viimeinen ruutu

Sain kuvattua, kehitettyä sekä skannattua aiemmin mainitsemani Kodakin Ektarin. Nyt on enää vuorossa noin miljoonan pölyhiukkasen poistaminen kustakin ruudusta. Hommaa on melko paljon siitäkin huolimatta, että ostin jokin aika sitten Anttilan konkurssimyynnistä siveltimellä varustetun puhalluspumpun pölyjen poistamiseksi ennen skannausta. Tuntuu kuitenkin siltä, ettei tuo keinokarvainen sivellin vedä lainkaan vertoja perinteiseen näädänkarvasiveltimeen, sillä tämä sivellin on melko karkean ja kovan oloinen.

Tässä näppäämäni viimeinen ruutu ennen kuin vein filmin kehitykseen. Tällä kertaa kyseessä onkin harvinainen pystykuva, sillä olen jo monta vuotta ottanut pääsääntöisesti vain vaakakuvia. Kuva on otettu täydellä aukolla (f 2.8), joten terävyysalue on myös jäänyt kapeaksi.

Näin nopeasti arvioituna Ektar vaikuttaisi oikein mukavalta filmiltä. Se on värikylläinen ja kontrastikas. Mutta palataan myöhemmin asiaan, jahka saan suurimmat pölyt ja roskat poistettua niistä lopuista kuvista.

---

Final frame

I finished the Kodak Ektar film, got it developed and today I scanned the film. Now there is only a million tiny dust particles to be removed per each frame. So there's still quite a lot work to do even when I bought an air blower with a brush. It seems that this plastic brush is not as good as fur, because this is not as soft and smooth.

So this is the final frame of the film. This is a rare vertical photo as I have taken almost only horizontal photos during the last years. I have taken this with full aperture (f 2.8), so the depth of field is small.

Kodak Ektar seems to be a very nice film. It's contrasty and has bright colours. But lets get back to the business with Ektar after I have retouched the other photos.

Filmikaupoilla

Olen tottunut ostamaan filmini yleensä rulla kerrallaan. Nyt päätin kuitenkin ostaa netistä hieman suuremman määrän, koska filmille on lähitulevaisuudessa käyttöä ja tuleehan tästä myös aivan selvää rahallista säästöä. Hinnat näyttivät olevan paljon huokeammat kuin paikallisissa kivijalkaliikkeissä, vaikka postikulut jyvittäisikin yksittäisen rullan hintaan.

Laitoin tilauksen menemään eilen iltapäivällä ja tänään hainkin jo paketin lähikioskilta. Varsin ripeää toimintaa, josta varmasti kaikki asiakkaat pitävät.

Alan ilmeisesti myös kuvaamaan taas mustavalkoa, kun tuli samalla ostettua 10 rullaa Ilfordin HP5+ -filmiä. Lähetyksestä puuttui yksi rulla, mutta saan sen jälkitoimituksena postissa kunhan kauppa saa täydennystä.

Eilen tuli kuvattua Ektar loppuun ja huomenna lataan kameraani taas uutta filmiä uusiin tilanteisiin.

---

Buying new film

Usually I buy my film roll at the time. Now I decided to buy more at once from online shop, because I have a demand for film in the near future and this way it's also much cheaper. The prices were significantly lover than in local stores even when you add the postal fees per each roll.

I made the order yesterday afternoon and today I received the package. The sending was very quick which propably every customer appreciate. 

It seems that I start to shoot black and white again as I ordered 10 rolls of Ilford's HP5+ film. One roll was missing from this package, but they send the missing one as soon as they receive the new batch.

Yesterday I finished my Ektar and tomorrow I will load my camera with a new roll for new Kodak moments.
 

Pokémon Go - aikansa ilmiö

Pokémon Go:ta on pelailtu heti ilmestymisestään lähtien sankoin joukoin kaduilla, puistoissa ja muilla julkisilla paikoilla. Puheista huolimatta innostus ei näyttäisi merkittävästi laantuneen, sillä edelleen kaduilla kulkee varsin runsaasti ihmisiä puhelimet tanassa Pokémoneja jahdaten. Puistoissa ja eräillä hyvillä paikoilla näkee myös edelleen joka päivä runsaasti Pokémonin pelaajia.

Kaltaiselleni valokuvaajalle Pokémon Go on tietenkin todella mielenkiintoinen ilmiö, sillä olen kiinnostunut kuvaamaan ja tallentamaan kaikenlaisia arkisia asioita, joihin ei ehkä tule niin paljon kiinnittäneeksi huomiota. Pokémon Go on ehdottomasti sellainen, koska se on tuonut tuon ihmeellisen ja jännittävän lisätyn todellisuuden suuren yleisön tietoisuuteen sekä saattanut samalla yhteen paljon toisilleen tuntemattomia ihmisiä pelaamaan. Aikansa ilmiö siis.

Olen pari kertaa käynyt kuvaamassa Pokémonin pelaajia kaupungilla. En muuten ole itse käynnistänyt peliä ainakaan yli viikkoon, mutta haluaisin silti saada tältä kesältä kuvan itsestäni ja jostain hauskasta Pokémon-otuksesta. Jostain syystä tuo lisätty todellisuus ei suostu toimimaan puhelimessani, joten täytyykin värvätä joku kaveri jolla se toimii ottamaan kuva.

Sanoisin, että kesä 2016 tullaankin muistamaan vielä pitkään juuri Pokémon Go:sta.

---

Pokémon Go - sign of the times

Right after Pokémon Go was released crowds have been playing it on the streets, parks and other public areas around the world. It seems that after a month people are still not bored to it as there are lots of people walking on the street and hunting Pokémons with their phones every day.

For a photographer like me, Pokémon Go is of course a very interesting phenomenom as I am interested in capturing all kind of every day things. Pokémon Go has brought this fascinating augmented reality within the reach of a large audience and connected people who propably don't know each other to play together.

I have photographed Pokémon Go players few times in the city. I haven't opened my Pokémon Go maybe for a week, but I would like to have a photograph of me with some Pokémon creature from this summer. For some reason the augmented reality doesn't work in my phone, so I have to ask a friend to take the picture.

I would say the summer 2016 is going to be remembered for Pokémon Go. 

Elokuu alkaa hämärtää

Vaikka eletäänkin vielä kesäkautta, on vuodenaikojen erilaisuus käynyt jo nyt vääjäämättä ilmi. Kun elokuu lähestyy vähitellen loppuaan alkavat illat hämärtyä yhä kiihtyvällä tahdilla. Olen huomannut tämän konkreettisesti iltaisin kun olen mennyt ulos kuvaamaan. Hämärä laskeutuu jo hyvin nopeasti, joka on kuvaamisen kannalta tietenkin hieman ikävää. Etenkin nyt hämärän vaikutus on suuri kun kamerassani on Kodakin Ektaria, jonka herkkyys on ISO 100.

Jalusta on tietysti vaihtoehto, mutta sitä ei jaksaisi aina raahata kun pelkässä kamerassakin on yleensä tarpeeksi raahattavaa. Täytyy ilmeisesti hieman aikaistaa iltakävelyä ja vaihtaa kameraan nopeampaa filmiä heti kun saan tämän Ektarin päätökseen.

Hämäryys antaa tietysti mahdollisuuden hieman leikitellä kaupungin valoilla, kuten olen tuossa alla tehnyt. Tätä on ehkä tulossa vielä lisää, sillä pidän epäterävyyden hallitusta käytöstä.

---

Darkness starts from August

Even when we are still on this summer season you can already now see the variation between different seasons. When August comes to the end, darkness is coming earlier and earlier. I have noticed this when I have went outside to take some photographs. Darkness falls quite quickly on evening which is of course bad for photographing. I have Kodak Ektar at the moment in my camera and it requires more light for steady pictures.

Tripod is an option, but I don't want to carry a heavy tripod especially when I already have a heavy camera. Maybe I should do my evening strolls earlier and put faster film in my camera when I have finished this Ektar.

Low light gives a chance to play with the city lights as I have done above. Maybe you can expect to see more photos like this as I like these smooth bokeh pictures.

Hinnat ne vaan nousevat

Filmikuvaajan lompsaa koetellaan taas. Eräässä paikallisessa fotoliikkeessä Kodakin rullafilmin hinta pompsahti äkillisesti 2,50 eurolla. Hinta on nyt 11 euroa per rulla eli korotusta tapahtui krapiat 29 %. Hinnankorotus on mielestäni kyllä melko reippaanpuoleinen. En tiedä onko minun lisäkseni kovinkaan moni muu ostanut tätä filmiä kyseisestä liikkeestä, sillä olen silloin tällöin ostanut filmin kerrallaan ja jokin aikaa sitten ostin myös kaupan viimeisen rullan. Nyt filmiä on taas tullut lisää uudella hintalapulla varustettuna.

Ymmärrän, että sisäänostohinnat ja muut kustannukset ovat kaiketi nousseet, mutta tuon tason hinnankorotus ei ainakaan lisää jo ennestään melko pientä kysyntää. Kuten tiedämme, hinnankorotus yleensä vähentää kysyntää ja päinvastoin. Nyt liikkeen hyllyssä on filmiä, jota voi olla melko nihkeä saada kaupaksi tai ainakin myyntiaika todennäköisesti pitenee huomattavasti. Näin muuten vaivihkaa asian vierestä, saattaisi nousta melkoinen möly jos esimerkiksi polttoaineen hinta nousisi äkillisesti 30 %. Vaikka eihän näitä kahta asiaa aivan voikaan verrata keskenään.

Ehkäpä täytyy siirtää asiakkuus kivijalkaliikkeestä internetiin. Odottelen tietenkin myös milloin filmien kehityshinta nousee, kun se on eräässä toisessa liikkeessä ollut vielä suhteellisen sopuisa. Mutta tähän on kai filmikuvaajan totuttava. Kuten netissä eräs filmikuvaukseen liittyvä aihetunniste sen ilmaisee: #staybrokeshootfilm.

----

Prices keep rising

The wallet of a film shooter is again under pressure.  Here a local photostore rised suddenly the price of Kodak's colour negative roll film by 2,50 euros. The final price is now 11 euros per roll so the price was increased hilariously by 29 %. I think the increase of the price was quite too much. I don't know if there are many other people who have bought same film from this particular store. I have bought a roll every now and then and few weeks ago I bought the last roll. Now they have new film with this new pricetag.

I understand that prices keep rising generally, but I'm afraid this is too much for the demand, which propably isn't too high anyway. As we know, increasing the price often decreases the demand and vice versa. Now they have new film which propably isn't that easy to sell or at least the time for selling is much longer.

Maybe I have to buy my films from internet from now on. I'm also waiting when prices of film processing are rising as they have now pretty ok price in one local photolab. But this is where all film shooters must adapt. As one film shooting related keyword nails it: #staybrokeshootfilm.

Valottunut filmin pää

Valokuvani - vahingossa valottunut!

Fotoliikkeellä on ilmeisesti käynyt pieni harmillinen virhe filmini kehittämisessä: noin neljäsosa ensimmäisestä ruudusta on päässyt valottumaan yläosastaan. Rullafilmin valottuminen tällä tavalla toisesta päästään voi käsittääkseni tapahtua vain silloin kun kuvattu filmirulla aukaistaan ja se asennetaan kehityslaitteeseen. En tosin tiedä millaisella laitteistolla fotolabbikset kehittävät filmejä tai millä tavalla ne ylipäätään syötetään tai puolataan koneeseen (etenkin rullafilmit), mutta valottuminen ei mielestäni ole voinut tapahtua muussa vaiheessa. Kun filmi ladataan kameraan ja sen takakansi lopuksi suljetaan, on filmi edelleen mustan taustapaperin välissä ja kelataan vasta tämän jälkeen aloituskohtaan. Latausvaiheessa se ei mielestäni siis ole voinut tapahtua.

Harmillista, mutta ei maailma tähän kaadu. Yhtä hyvin esimerkiksi digikameran muistikorttiin olisi voinut sattua jonkinlainen tallennusvirhe, jolloin kuva olisi menetetty. Pienet yllätykset ja sattumukset kuuluvat valokuvaukseen ja muuhunkin elämään.

---

Exposed film end

My photograph -  accidentially exposed to the light!

There must have been some kind of mistake in a local photolab: a quarter of the first frame of my film is exposed to the light. I think this kind of accident can only happen when you open the exposed film roll and put it in a developing machine. I don't know what kind of equipment they use in the photolab or how they put the exposed film into the machine, but I don't think there is any other phase where this could happen. When you load the film in your camera and close the film chamber, the film is still inside the black wrapping paper. You wind the film until you can take the first frame. So this could not have been happened on the loading phase.

It's a pity that the photo got ruined, but it's not the end of the world. For example this could have been happened with your digital camera if there was some issues with your memory card. Small accidents belong to photography and life in general.

World Photo Day

Twitter ja muut somevärkit ilmoittivat, että tänään on 19. elokuuta ja vietetään näin ollen taas yhtä valokuvaukseen liittyvää teemapäivää - maailman valokuvauspäivää. Maailmalla tämä tunnetaan nimellä World Photo Day.

Tarkalleen ottaen 19.8.1839 eli tasan 177 vuotta sitten katsottiin ensimmäisen käytännöllisen valokuvaustekniikan eli dagerrotypian syntyneen. Enää dagerrotypioita ei juuri oteta kuin hyvin pienissä määrin jossain harrastelijoiden keskuudessa. Käypä sinäkin siis ottamassa valokuva päivän kunniaksi - minäkin tein niin, vaikka kyseessä ei ollutkaan dagerrotypia. Ja ehkä käyn ottamassa vielä toisenkin.

Tässä vielä kuva viime talvelta, joka on ehkä lähimpänä perinteistä valokuvaustekniikkaa (neulanreikäkuvausta lukuun ottamatta) johon pääsen - eli perinteinen mustavalkofilmille otettu valokuva.

Edit: Mikäli kuvan taustalla oleva tarina kiinnostaa, kannattaa lukea aikaisemmat kirjoitukseni Mustan joutsenen loppu ja Musta joutsen.

---

World Photo Day

Twitter and some other social media applications said that today is 19th of August which is the World Photo Day.

So today it's excactly 177 years since the first practical photography process was invented. This is called Daguerrotype which is propably quite rarely used anymore. So you should take a walk and some photographs to celebrate this day - I did too.

Here's a photograph I took last winter and it's propably as close as I can get to traditional photography methods (if pinhole photography is not mentioned). This is taken on b&w film.

Edit: If you're interested in the story behind this photo, please read my previous posts Death of the Black Swan and Black Swan.

Musapiknikillä Kelan kanssa

Kävin parisen viikkoa sitten kääntymässä Kupittaan puiston Musapiknikillä. Piknik-kori eväineen ja muine varusteineen puuttui kokonaan sillä tarkoitukseni oli käydä katsomassa vain Anssi Kelan keikkaa. En ole aiemmin nähnytkään häntä livenä ja muutenkin olen tutustunut Kelan tuotantoon lähinnä vain pintapuolisesti radion kautta. Tiedän hänet kuitenkin eteväksi ja monipuoliseksi muusikoksi, vaikka en itse erityisesti kuuntele kevyehköä suomenkielistä musiikkia.

Kanniskelin tietenkin kameraa mukanani kuten suurin piirtein kaikilla keikoilla. Tällä kertaa mukanani oli Mamiya, jota en ole koskaan käyttänytkään konserteissa. Oikeastaan oli oikein hyvä asia, että Kelan keikka oli ajoitettu jo kuuden aikaan illalla, jolloin oli vielä mukavan valoisaa. Olen joskus yrittänyt kuvata värifilmillä hämärillä keikoilla ja jälki on aina ollut aivan hirveää, koska keinovalo vääristää värit päivänvalofilmeillä hyvin keltaisiksi ja kuvien tarkkuus on myös ollut surkea. Vika on joskus saattanut olla myös kuvaajassa.

Mutta Anssi Kelan keikka oli oikein mainio ja viihdyttävä ja hän on myös hyvä esiintyjä. Vanhojen hittien ohella kuultiin myös muutama viime syksynä tv:stä tuttu kipale. Mikäli on silmää kitarakauneudelle on Anssi Kelan keikka myös hyvä kohde. Esimerkiksi miehen käyttämä ja kuvassa näkyvä EVH-Stratocaster on oikein "käheä" soitin näin ikiaikaisen vanhentunutta sananpartta käyttäen.

Välittömästi keikan jälkeen alkoi muuten oikein kunnon elokuinen rankkasade. Onneksi nurmikenttään oli tökätty useita aurinkovarjoja, jonne minäkin pääsin sateensuojaan, sillä olemattomassa piknik-korissani ei ollut sateenvarjoa. Itse asiassa en edes omista sateenvarjoa.

Keikkakuvista ei tullutkaan ihan niin hyviä kuin ajattelin, joten laitan tähän nyt vain tämän yhden kuvan.

---

Music picnic with Anssi Kela

Two weeks ago I went to a local music picnic happening. I only wanted to see the concert by Anssi Kela so I didn't have any food or other picnic related stuff with me. I haven't seen him live before and I have listened to his music only on radio. But of course I know some of his songs and that he is a very versatile musician.

As usual, I had my camera with me. This time it was my Mamiya which I have never used in concerts. It was good that this concert was already on early evening, so there was plenty of light out there. I have used colour film before in some dark indoor concerts and the result has always been quite bad, because the artificial light becomes very yellow when you use daylight film and generally sharpness has been quite bad too. So it was good that there was daylight.

Anyway the concert was very good. If you like some beautiful guitars there is something to see in his concerts such as the EVH-Stratocaster which he uses in the first picture.

Right after the concert it started to pour rain. Luckily there were some umbrellas on the grass field. I even don't have an umbrella.

The photos didn't turn out so well, so I put only this one picture of the concert.

Aamuvirkkuna rannalla

Heinäkuun puolella olin aivan sattumalta eräänä lauantai-aamuna virkeänä ja aikaisin liikenteessä. Tarkoitukseni oli käydä Aurajoella katsastamassa Swan-purjeveneitä aamuauringossa. Kävinkin ja paatit olivat varsin komeita eikä muita katselijoita juuri näkynyt. En kuitenkaan löytänyt mielestäni sopivia kuvakulmia, joten päätin kipaista Hirvensalossa kuvaamassa ruotsinlaivoja.

Siinä ne lipuivat Tukholmaan aivan vierestä. Kuinka vaikeaa voikaan ihmisen olla tehdä reissu Tukholmaan? Tuosta aivan läheltä lähtee neljä kertaa vuorokaudessa suora linja Ruotsiin ja koskaan ei tule lähdettyä.

Juttelin kerran erään saksalaisen kanssa ja hänen mukaansa Keski-Euroopassa on aivan sama ongelma. Siellä suuret kaupungit ja niiden erilaiset houkutukset ovat yleensä vain pienen juna- tai bussimatkan päässä. Ja siltikään ei tule lähdettyä. Universaaleja ongelmia siis.

Ohuen pilviverhon takaa kumottava aamuaurinko oli juuri sopivan lempeä valokuvaamiseen.

---

Early bird on the shore

By a coincidence I just happened to wake up early on one Saturday morning. I was about to go and check how the Swan sailboats look in the morning light as there was this Swan regatta in the city. I went there and the boats were really nice, but as I couldn't find some nice views so I decided to go to a nearby island to watch some ferryboats.

There they sailed to Stockholm just in front of my nose. How difficult it can be to take a boat to Stockholm? At least four times in a day a ferry leaves to Stockholm from nearby harbour and you never hop in.

Once I had a conversation with a German and he said that they have the same problem in central Europe. You have a relatively short bus or train ride to many big cities and you still don't go. It seems that these are universal problems.

The morning sun was behind a thin cloud layer which was good for photographing.

Vaeltelua kaupungilla

Olen viime aikoina vaellellut melko paljon kaupungilla ja vähän muuallakin lähiympäristössä kamerani kanssa. Olen myös alkanut käyttää lähes yksinomaan Mamiyaa, joten "muistikortissani" on ollut parhaimmillaankin tilaa vain 15 kuvalle. Yleensä kuitenkin vähemmän sillä en ole kanniskellut toista filmirullaa mukanani. Otan muutenkin enemmän yksittäisikuvia kuin sarjoja, joten filmillä on yleensä jo valmiina kuvia ennen kuin lähden liikenteeseen.

Olen niin tykästynyt Mamiyaani, ettei tällä hetkellä huvita kuvata tuolla Nikonilla juuri ollenkaan. Tuntuu, että kinofilmin pieni kuvakoko jotenkin rajoittaisi tekemisiäni. Muutenkin tällä tuntuu saavan kaikinpuolin kovin sävykästä ja kaunista jälkeä. Myönnettäköön, että tämä on myös melko raskas ja kömpelö kun eihän kamerassani ole edes hihnaa ja kooltaan tämä on melkoinen mötikkä muutenkin.

Haluaisin ehkä joskus tulevaisuudessa kokeilla myös 6x7-kameraa, joka on tietenkin jo paljon suurempi kuin tämä Mamiya 645. Keskikoon kameraksi tämä on kuitenkin vielä melko pieni ja söpö. Esimerkiksi Mamiya RZ 67 on jo todella iso järkäle kun olen sellaista kerran päässyt hypistelemään.

Ja tässä niitä kuvia. Eivät ole mitenkään aikajärjestyksessä ja osa kuvista on otettu hieman eri päivinä. Kamerana siis Mamiya 645 Pro ja filminä Kodakin Portra 400.

---

Walking around in the city

Recently I've been walking around in the city with my camera quite much. I have used my Mamiya almost all of the time and not any other cameras, so I have got only 15 frames with me. And often not even 15 frames as I tend to shoot single frames and not series, so there's often some exposed frames before I go out shooting.

I like my Mamiya so much that I even don't want to use my Nikon at all right now. It feels like 35 mm film frame is too small for me and I also really like the beautiful and smooth result I get with my Mamiya. Ok, I'll have to say this camera is a little heavy and clumsy and especially when I even don't have a strap for it.

In the future I really would like to try a 6x7 camera which is of course much bigger than this Mamiya 645. As a medium format camera this is still quite small and cute. For instance Mamiya RZ 67 is a huge camera as I have had one in my hands once.

These photos are in not any particular order and I have taken some of them on different days. The camera is Mamiya 645 Pro and the film Kodak Portra 400.

Kevään kuvia

Viime päivityksestä onkin aikaa ja kesäkin on jo rientänyt puoleen väliin. On siis aika laittaa hieman kuvia keväältä. Olen ottanut ainakin toistaiseksi hyvin maltillisen määrän valokuvia. Tai sanottakoon nyt, että suorastaan jopa niukasti. Viime aikoina kameroissani on pyörinyt ainoastaan värinegaa, joten pysytään siis edelleen turvallisesti värilinjalla kun sillä tiellä jo valmiiksi ollaan.

Mutta nyt olen kuvannut siis jo kokonaiset kaksi rullaa Kodakin Portraa ja toiset kaksi ovat tällä hetkellä sisällä kameroissa odottamassa hetkeä jolloin näppään sen viimeisen ruudun ja vien rullan kehitettäväksi. En ole aiemmin kuvannut tällä filmillä ja täytyy kyllä sanoa, että jälki on oikein miellyttävää ja värit ovat hyviä. Kokemukseni Portrasta ovat siis ehdottomasti hyviä ja mielelläni kuvaan kyseisellä filmillä vielä lisää!

Tässä siis joitakin Mamiya 645 ja Kodak Portra 400 -yhdistelmällä ottamiani kuvia keväältä. Nämä kai edustavat melko tyypillistä kuvaustyyliäni nykyään: kaupunkimaisemaa ja tunnelmia - eikä juurikaan ihmisiä. Näin jälkikäteen täytyy sanoa, etteivät kuvat ehkä sittenkään ole niin keväisiä kuin ajattelin. Itse ainakin yhdistän kevääseen luonnonkukat ja heräävän ja viheriöivän luonnon, vaikka onhan niitä tässäkin.

Mikäli olet muuten kaipaillut hieman säännöllisempää päivitystahtia, kannattaa myös käydä katsomassa Tumblr-sivuani, jonne olen aina silloin tällöin lisäillyt satunnaisia yksittäiskuvia. Ne ovat myös yleensä sellaisia, joita en ole tänne blogin puolelle laittanut ja päinvastoin. Linkin sinne löydät tämän sivun oikeasta laidasta kohdasta Tumblr tai klikkaamalla tästä.

 ----

Spring photos

Oh, it's already months since I updated this blog last time. So, it's about a time to put out some photos from the spring. I have taken, would I say almost a minimum amount of photographs during the last few months. I have photographed only colour negatives, so let's stay with the colours.

I have finished two rolls of Kodak Portra now and I have another two rolls inside my cameras still waiting for some Kodak moments. I don't have previous experiences with this film and I have to say that I really like the results and colours. So I definitely want to shoot Portra in the near future!

Here are some photos taken with my Mamiya 645 and Kodak Portra 400 combination. I think these are typical photographs I take at the moment: cityscapes, atmospheres and no people at all. And actually, these aren't so springlike photos I originally thought. Usually I connect with the word "spring" blooming flowers and green nature. But if you look carefully you can see them.

By the way, if you have been waiting for more frequent updating of this blog, please check out my Tumblr page as I upload some random photos there every now and then. These are often photos you don't see here in my blog and vice versa. You can go to my Tumblr by clicking the Tumblr banner on the right or here.