Pasilan ja Kallion välissä

Tervehdys taas pitkästä aikaa! Pitäisi kehittää pari filmirullaa tässä lähiaikoina, mutta sitä ennen voisin laittaa arkistoistani jotain kivaa. Olen myös muuttanut sivun ulkoasua hieman, joten punavihersokeille vähän myös uutta silmäkarkkia.

Kävin marraskuussa Helsingissä ja kiertelin samalla myös Pasilan kauniissa maisemissa. Näkymät tulevat varmasti muuttumaan lähivuosina sillä tuolle jättimäiselle nykyään tyhjälle ratapihalle on suunniteltu oikein pilvenpiirtäjiä ja kaikkea muuta mielenkiintoista. Kuva saattaa hieman valehdella sillä nuo ratapihan maisemat on kuvattu superlaajakulmalla, mutta siitäkin huolimatta alue on suuri. Otin kuvat ratapihasta Pasilan sillalta ja pudotus tantereeseen on myös aivan liian suuri kaikille korkean paikan kammoisille ja muillekin. Katsopas vaikka kuinka pieniä nuo aseman vierellä olevat autot ovat.

Kalliossa oli myös kadoksissa valkoinen kissa. Toivottavasti löysi takaisin kotiin. Helsinki on kyllä mukava paikka vierailla kun siellä on niin paljon kaikenlaista nähtävää ja valokuvattavaa. 

Voisin muuten ehkä laittaa joskus parit kuvat veljeni häistä tänne... Nehän olivat siis jo tammikuussa.

----

Between Pasila and Kallio

Long time no see! I should develope two film rolls, but before that I post some random photos from my archives. As you can see, I've changed the layout a little bit, so here's some eyecandy for all you red-green colourblinds.

I visited Helsinki last November and so I photographed some views in Pasila in the same visit. This view is going to change quite a lot during the decade, because they are going to build some skyscrapers and other interesting stuff here. That empty area is really massive and there used to be a railroad yard before.

There was also a white cat missing in Kallio district. Hope it was found back home. Helsinki is a really nice city as there is a lot to photograph and other activites.

Hmm.. I think I could put some pictures from my brothers weddings here some day. They were already on January.

Tie Helsinkiin

Kävin marraskuussa Helsingissä yhdellä keikalla ja tein matkani Onnibussin näköalapaikalla eli toisen kerroksen ensimmäisessä penkkirivissä. Näkymät olivat oikein mainiot ja tuo taitaa olla niitä bussin ainoita paikkoja, joissa on edes hieman jalkatilaa. Matkustaminen halpabussilla oli edullista ja joustavaa, mutta jalkatilalla ei juuri päässyt juhlimaan - ainakaan niissä muissa penkkiriveissä. Ensimmäinen kuvista on kaksoisvalotus: ensimmäinen valotus on otettu digiboksini kellosta eräänä unettomana yönä ja toinen bussin ikkunasta. Nauttikaa matkasta!

Kyllä tuollainen linjakas moottoritie voi omalla tavallaan olla kaunis. Muistaakseni erään suuren rakennusliikkeen pomo oli taannoin kritisoinut nykyisiä silta-, tunneli- ja tierakenteita, jotka hänen mielestään tehdään liian esteettisen näköisiksi. Tietysti lisäpanos suunnitteluun ja rakentamiseen tuo myös lisäkustannuksia, mutta kyllä esteettinen ympäristö tuo myös lisäarvoja. Ei kaiken rakentamisen tarvitse olla ainoastaan tekniset kriteerit täyttävää kulmikasta bulkkitavaraa, vaan samalla voi tehdä myös esteettisesti korkeatasoisempia ratkaisuja ja etenkin jos ne tulevat ympäristöön ihmisten näkyville.

---

The road to Helsinki

Last November I made a trip to Helsinki to see one concert. I went by bus and got a seat with this nice view in a front of the bus. This is propably the only seat with a good space for legs, by the way. The first picture is a double exposure: the first exposure is of my televisions digital receivers display (taken on a sleepless night) and the second exposure is from the bus window. I really like the result.

The highway can definitely have some beauty in it. A head of a big construction company has said that bridges, tunnels and road constructions are often made too beautiful and good looking. I understand that costs are bigger as it requires more work and time to design and build them, but I also respect the higher aesthetic values of build environment. Nobody wants to stay in an ugly environment.

Öisten katujen asukit

Tein edellisviikonloppuna pienen kuvausretken Turun öisille kaduille. Autot olivat jo nukkumassa, vaikka satunnaisia ohikulkijoita kyllä näkyi vaeltavan keskustan baareihin ja sieltä pois. Olen kai aikaisemminkin maininnut, että pidän katunäkymien ja autojen kuvaamisesta. Ja tässähän yhdistyvät kätevästi molemmat aiheet. 

 

Yökuvien ottaminen on hieman työlästä kun kuvat täytyy ottaa jalustalta ja valotukseen täytyy myös kiinnittää enemmän huomiota. Otan myös yleensä vain yhden kuvan kustakin kohteesta ilman haarukointeja, joten lopputuloksesta täytyy tulla kerralla hyvä. Näin ollen en siis juurikaan rajaa kuviani jälkikäteen vaan suoritan sen jo kuvausvaiheessa. Tämä metodi sopii minulle varsin hyvin ja tuottaa myös harvoin huonoa lopputulosta. Mutta se vaatii tietenkin myös kärsivällisyyttä ja keskittymistä.

 

Samalla tulin testanneeksi stand-kehitystä, jossa filmin annetaan kehittyä itsekseen noin tunnin verran ilman suurempia kääntelyjä. Jälki on oikein miellyttävää ja se sopii yökuvaukseen, sillä huippuvalot eivät pala puhki ja varjot saavat enemmän yksityiskohtia. Uskoakseni tavallinen filminkehitys ei olisi antanut yhtä sävykästä lopputulosta ja kuvissa olisi myös ollut enemmän puhkipalaneita ja täysin pimeitä kohtia. Lisäksi kehitysprosessi on varsin yksinkertainen ja helppo kun ei tarvitse vahdata kelloa ja käännellä kehityspurkkia jatkuvasti, vaan voi samalla vaikka lukea kirjaa tai lehteä sillä aikaa kun filmi kehittyy itsekseen. Lisää stand-kehityksestä täällä.

Täytyypä kokeilla stand-kehitystä jatkossakin sillä se on varsin helppo toimenpide. Itse asiassa tämä käyttämäni menetelmä taisi olla semi-stand -kehitys, sillä kääntelin kehityspurkkia pari kertaa kehityksen puolessavälissä. Millähän tavalla filmin prässäys ja stand-kehitys suhtautuvat toisiinsa...

---

Streets of the night

A week ago I made a little photography walk on the streets of Turku. The cars were already sleeping, but there were some people going to the bars of the city and back. I like photographing cars and streetviews and in this case I could combine them.

It takes a little effort to take night photographs, because you need to hassle with the tripod and think about the exposure a bit more carefully to get the correct exposure. Often I take only one photograph of each subject, so the result must be good right away. Also I crop my photographs very rarely afterwards so I do it in the viewfinder of my camera during the photography session.  This sort of working fits very well for me and I think the results are often very good. But of course it needs some time and patience.

With this film I tested the stand development method for the very first time. You just put the film in the tank with the developer and let it develope by on its own around an hour or so. I really like the results and I think the stand development method works very well with this kind of night photography. The highligths don't burn and there will be more details in the shadows. The developing process is also very easy and comfortable as you let the film develope while you are reading or doing something else. More about stand development here.

I think I'm going for stand development in the future. Actually this was a semi-stand development as I agitated the tank few times in the halfway of the process. I wonder how stand development works with pushed film...