Helsingin maisemia ja livemusiikkia

Lokakuussa tein pitkästä aikaa keikkareissun Helsinkiin. Tällä kertaa vuorossa oli ruotsalainen Opeth eli progemetallia länsinaapurista. Ennen keikkaa kiertelin muutaman tunnin ajan eri paikoissa, kuten esimerkiksi Merihaassa. Myös Kallion nurkilla ja lähimaastoissa tuli samalla kierreltyä.

Keikka oli tällä kertaa hieman erikoisesti Finlandia-talossa, joka ei ehkä ole luontevin keikkapaikka progressiivista deathmetallia soittavalle bändille. En ollut aiemmin käynyt Finlandia-talossa, joten oli myös mielenkiintoista päästä samalla tutusumaan itse rakennukseen. Ja täytyy kyllä sanoa, että se on mahtava rakennus, niin sisä- kuin ulkopuoleltakin. Valaisimia, huonekaluja ja mittasuhteita myöden se on todella hienostunut kokonaisuus, vaikka samalla hyvin pelkistetty rakennus. Sanoisin, että Finlandia-talo on kaikilta osin varsin kuvauksellinen ja tyylikäs rakennus.

Itse keikka oli taattua Opethia, eli virheetöntä ja taitavaa soittoa sekä viihdyttäviä välispiikkejä. Istuskelukatsomo ehkä söi hieman tunnelmaa ja siitä solisti lohkaisikin pari vitsiä heti alkuun. Tämä taisi muuten olla aivan ensimmäinen Finlandia-talossa kuultu raskaan musiikin konsertti. Isossa konserttisalissa kuultiin parin tunnin ajan kattava läpileikkaus Opethin tuotannosta, ja konsertti päättyi mahtavaan Deliveranceen.

Valitettavasti keikkakuvat menivät pieleen, sillä arvioin valaistuksen aivan väärin ja jokainen kuva alivalottui pahasti. Olen päässyt kuvaamaan monia suosikkiartistejani vuosien varrella, mutta Opethista kaipaisin hieman onnistuneempia valokuvia. Ensi kertaan siis.

---

Helsinki landscapes and live music

In October I paid a visit to Helsinki to see a live concert. This time I went to see the Swedish progressive death metal band Opeth. Before the concert I had a walk around Helsinki in different locations such as Merihaka and Kallio.

The concert was in Finlandia-Hall which is a non-typical venue for a band and music like this. I had not visited Finlandia-Hall before so it was an interesting experience to pay a visit there at the same time. And I must say it's a really gorgeous building. Even when the building is quite simple and minimalistic itself it has some fine details such as lamps and furniture. It's definitely worth of paying a visit if you are in Helsinki and interested in architecture.

The concert was somehow a typical Opeth concert with precise playing, good jokes and high standards. Seated concert hall wasn't maybe the best option for this music style and the singer made some jokes about it right in the beginning of the concert. This was by the way the first heavy metal concert in Finlandia-Hall. A nice selection of Opeth's discography was played during the evening and the night was closed with Deliverance.

Unfortunately I screwed up all the photographs and they were underexposed. I have photographed many of my favourite artists during the years and would like to get better photographs of Opeth too. Well, I'll take another try next time. 

Kadulla taas

Laitetaanpa taas joitakin kesän aikana otettuja kuvia. Olen kuvannut enemmän tai vähemmän säännöllisesti koko ajan, mutta en juuri kovin paljon mitään sellaista josta muodostuisi selkeitä ja yhtenäisiä kokonaisuuksia. Kuva sieltä, toinen täältä on ollut käytäntöni ja tämän takia kuvamateriaali onkin melko vaihtelevaa. On tässä sentään sellainen punainen lanka, että nämä kuvat on otettu Turun keskusta-alueella kävelymatkan varrelta jos jotain mielenkiintoista on vain sattunut kohdalle.

Jatkossa ajattelin ottaa enemmän kuvia samasta aiheesta, jotta syntyisi kokonaisuuksia eikä vain satunnaisia irrallisia kuvia. Yksittäisiä kuvia on tietysti helppo laittaa esimerkiksi Instagramiin tai muihin vastaaviin paikkoihin, mutta haasteellisempaa blogiin mikäli haluaisi edes yrittää esittää kokonaisuuksia tai rajata kirjoituksen aihetta jollain tavalla.

Filmikuvauksessa on se hyvä puoli, että rajalliset resurssit rajaavat myös kuvaamista siten, että kustakin aiheesta tulee yleensä otettua vain yksi kuva. Digikuvauksessa resurssien rajaton määrä usein hämärtää keskittymistä, jolloin tulee otettua iso liuta kuvia yhdestä kohteesta ja jälkeenpäin tuskailtua kun tietokoneesta alkaa levytila loppua. Jos kuvia täytyy vielä käsitellä runsaasti, aiheuttaa satojen kuvien vyöry myös suuren työmäärän.

Tässä siis taas hieman katunäkymiä. Tällä kertaa kamerassani oli Kodakin Trixiä.

On the street again

Here's some photographs from this summer. I've been photographing frequently, but not much subjects which would make a nice collection together. I have been taking snapshots most of the time so this is why there is not a clear red line which connects all these photographs together. Ok, all of these photos here are taken around the central area of Turku while I have been walking to my daily locations.

I've been planning to take some photography stories with multiple photos in the future, so it would be easier to make an interesting blog post. It's easy to put out some snapshots in Instagram and places like that, but challenging if you want to be more precise with your posts and focus on one subject. 

The good part of film photography is the limited resources you have with it. Most of the time I take only one shot of each subject. With digital photography the unlimited resources often take away your concentration and then you'll end up taking loads of photographs of each subject. Later you will suffer with the lack of disc space of your computer. If you have to edit your photos then will hundreds of photographs cause you a lot of work. 

This time I had Kodak Trix in my camera.

Päivä merellä

Kävin joulun alla eräällä piknik-tason risteilyllä ja tässä muutama kuva menomatkalta. Sää oli kaunis, mutta vastatuuleen puskevan laivan kannella oli niin järkyttävän repivä tuuli, että hyvä ettei tukka lähtenyt päästä. Joku kylmäpäinen kalastaja kuitenkin viiletti samaan aikaan moottoriveneellään ilmeisesti verkkoja kokemaan. Joulukuussa päivä on sen verran lyhyt, ettei paluumatkalla tullut otettua kuvia.

Turun saaristo on varsin kaunis ilmestys, mutta siitä ei satunnaisia laivareissuja lukuun ottamatta pääse juuri nauttimaan ellei sattumoisin omista venettä.

---

A day on-board

I was on a boat cruise in December and here are couple of photographs I took. The weather was beautiful, but there was a horrible wind on the deck. Especially when the boat was heading against the wind. It was difficult to stand on the deck when the wind was blowing so much. The day is quite short here in December that I didn't take any photos when arriving, because there wasn't enough light.

The archipelago is beautiful, but unfortunately you don't have much chances to enjoy it, if you don't have your own boat.

Myllytunnelin huminaa

Hiio-hoi ja vuoden ensimmäiset filmit on kehitetty! Suurin osa filmien kuvista taisi tosin olla vielä viime vuoden puolelta, mutta tässä setissä kuitenkin jo tältä vuodelta. Tässä siis tammikuun kireiltä pakkaspäiviltä pari otosta. Pakkasta taisi silloin olla krapiat -23 astetta, joten kameraa ei viitsinyt hirveän pitkään roikotella ulkoilmassa mahdollisen huurtumisen takia.

Myllytunneli on muuten melko epämiellyttävä paikka kävelemiseen tai polkupyörällä kulkemiseen. Kolmikaistaisella väylällä rullaavista autoista lähtee sen verran korvia repivä meteli ja humina, että sitä mieluusti vain sulkee silmänsä ja korvansa kun tunnelin läpi taivaltaa. Kokeile, jollet usko.

----


Noise in a tunnel

Hey-ho and the first films of the year 2016 are developed now! Most of the photos in these films are taken last year, but the photos above are taken in January. There was a really cool and frosty weather here in January and temperature was around -23 celsius degrees on the day I took these photos.

By the way, it's really painful to walk through this tunnel as the passing cars create such a horrible noise. Try, if you don't believe.

Kivierämaa

Turun Sanomissa oli taannoin artikkeli Turun kauppatorista ja siitä mitä sen tulevaisuus voisi olla. Kauppatorista onkin kirjoitettu ja väännetty jo vuosikausia, mutta mitään konkreettista ei ole tapahtunut - ja tuskin tapahtuukaan vielä moniin vuosiin. Vierailu Turun kauppatorilla onkin kuin aikamatka vuosikymmenten taakse - eikä näky ole mikään sykähdyttävän kaunis ja menneiden aikojen loistosta kertova. Vaikka onhan siellä oma, ehkäpä hieman jälkeenjäänyt tunnelmansa.

Aika harvoin on itse tullut torilla asioitua ja minulle se onkin yleensä näyttäytynyt vain ränsistyneiden torikojujen reunustamana tyhjänä ja ankeana kivierämaana. Se onkin vain läpikulkureitti, eikä mikään toiminnan tai viihtymisen paikka. Nupukivi ei myöskään ole kävely-ystävällisin pintamateriaali ja paikoin melko kupuraisella torilla kävely voikin olla melkoista nilkkarallia. Onneksi en ole jalkavaivainen, vaikka tänään nyrjäytinkin nilkkani (en kuitenkaan torilla). Yksi kioskien takana olevista torin ruudukoista on joitakin vuosia sitten tehty kokeilun vuoksi suorista graniittikivistä. Onhan siinä parempi kävellä, mutta mielestäni se ei ulkonäöllisesti edusta Turun keskustassa olevaa korkeatasoista kävelyaluetta. Siitä tulee mieleen enemmänkin Espoo tai Raisio, mutta ei Turku.

Yöaikaan kauppatori on kuin musta aukko keskellä kaupunkia. Harvakseltaan olevat ja kovaäänisesti särisevät valotolpat kykenevät valaisemaan torin korkeintaan kelmeän hämärästi. Valaistus lienee kai yksi seikka minkä takia toria käsittääkseni pidetään turvattomana paikkana.

Kauppatorissa olisi siis runsaasti kehittämisen varaa monellakin tapaa. Saa tosin nähdä onko tilanne kehittynyt yhtään vielä 2020-luvulla vai riidelläänkö silloinkin vielä esimerkiksi toriparkista, torimyyjistä, kioskeista, taksitolpista, busseista, roskiksista tai mitä niitä kinaamisen aiheita nyt voisi ollakaan. Täytyypä siis tulla kuvaamaan näitä maisemia taas uudestaan vuonna 2025.

----

The market square

Recently there was an article about the future of Turku market square in a local newspaper. There has been years of debate about the market square and how it should be renovated and developed. Still, nothing has happened for decades and propably will not happen in many years. Visiting the market square of Turku is like a time machine to the past - but the sight isn't that wonderful.

I almost never buy anything from the market square and for me it's like an empty field of stones. Sometimes I walk through it and that's my connection to the market square. I even don't like the surface of the square as it's not good for walking. Few years ago they made one small part of the square with flat stone bricks for testing purposes. It's better for walking, but I think it doesn't look good enough for a place like this.

During the night, market square is like a black hole in the city center as the lights are so dim (and they keep an awful noice too). I believe bad lighting is one reason why people think marketplace is a little insecure place during night.

I would be amazed if there has happened any major improvements even on 2020's. So maybe I should come back and take some new photos of this same market square in the year 2025.

Rock on!

Sain kehitettyä ja skannattua tämän vuoden Ruisrock-kuvat joitakin päiviä sitten, joten laitetaanpa niistä osa tänne. Tällä kertaa en ottanut kovin paljon kuvia esiintyjistä, vaan ehkäpä enemmänkin kaikenlaisia yleiskuvia. Tähän ehkä vaikuttaa se, että esiintyjälistassa ei ollut juuri sellaisia omia suosikkeja, joita olisin aivan ehdottomasti halunnut kuvata. Mastodonista nyt otin joitakin kuvia ja olikin ihan mukavaa kuvata kirkkaassa päivänvalossa kuin aivan yömyöhään, jolloin kuvien ottaminen on suurista kirkkauseroista johtuen hankalampaa. Oli myös ihan kiva, että kesän ainoat lämpimät päivät osuivat juuri Ruisrock-viikonloppuun, ja tämä ehkä myös näkyi ihmispaljoudessa. Etenkin perjantai oli kovin ruuhkainen.

Mastodon.

Olavi Uusivirta.

Pharrel Williams (siellä jossain).

Kingston Wall.

Kingston Wall oli näkemistäni esiintyjistä mielestäni paras, ja tämä olikin se keikka, jota myös eniten odotin. Otin Kingston Wallin keikasta jonkin verran kuvia, mutta valitettavasti pimeässä teltassa otetuista kuvista ei tullut kovin onnistuneita.

Lauantain kotimatka festarialueelta oli muuten melko tuskaisaa, sillä käytännössä koko matkan festarialueelta aina Ruissalon sillalle asti sai kävellä, vaikka menomatka oli taittunut mukavasti polkupyörällä. Ihmisiä oli yksinkertaisesti niin paljon liikkeellä, ettei polkupyörällä vain pystynyt ajamaan. Tämä on melko tyypillistä Ruisrockille kun kymmenet tuhannet ihmiset tunkevat samanaikaisesti itsensä yhdestä ainoasta kapeasta rännistä ulos.

----

Rock on!

I developed and scanned the films with some Ruisrock pictures. This time I didn't take so much pictures of the artists, but more some general photographs. This was also because there wasn't my favourite artists in the program which I definitely would have liked to photograph. Well, I took some photographs of Mastodon and it was nice to take photos in the bright daylight. It was also nice that the only warm days of this summer happened to be during the Ruisrock weekend.

I think Kingston Wall was the best act. I took some photographs of Kingston Wall's concert, but I didn't get so good photographs as the concert was in a dark tent.

Risteys

Toteutin keväällä erään kuvausideani, joka on ollut mielessäni jo pidemmän aikaa. Kyseessä on monivalotus, jossa sama kohde kuvataan monessa osassa. Tässä tapauksessa siis vain kahdessa osassa eli kyseessä on kaksoisvalotus. Päällekkäisvalotuksia voisi ottaa samaan ruutuun vaikka 10 tai enemmänkin, mutta tällöin lopputulos voisi olla sekava, eivätkä liikkuvat kohteet (tässä tapauksessa siis ihmiset) piirtyisi kuvaan kovin hyvin. Voisin ottaa enemmänkin tällaisia kuvia, mutta valitettavasti se edellyttää myös painavan jalustan kanniskelua olosuhteissa, joissa sitä ei muuten tarvitsisi.

 ---

The crossroad

Here's the implementation of the idea I've got in my head already a while. It's a multiple exposure - or in this case only a double exposure. You can take almost as many multiple exposures as you want, but the result can be a little messy or the people in it may become invisible. I could easily take more pictures like these, but unfortunately it requires carrying a heavy tripod.

Taivaita kohti kurkottavat katot

Olen kevään mittaan käyttänyt ahkerasti laajakulmaani. Ennen kamerani nokalla oli enimmäkseen normaalilinssi, mutta tällä hetkellä olen viehtynyt laajakulman monipuolisuuteen. Laajakulmalla kuvat tulevat myös sommitelluksi aivan eri tavalla ja olenkin viime aikoina ottanut sillä paljon kaupunkikuvia, joista tässä nyt muutama. Keskimmäinen kuva on otettu Fomapanille ja muut Tri-X:lle. Molemmilla filmeillä saa varsin mukavaa jälkeä.

Kävin muuten vappuna kuvaamassa pitkin ja poikin kaupungilla sekä aikaisin vapunpäivän aamuna, jolloin kaupunki oli hyvin hiljainen ja autio. Lauantaina kävin niin ikään keskustassa kuvaamassa ja tänään katsastin myös partiomarssin. Tuntuukin hieman siltä, että alkaisi tulla pientä kuvausväsymystä, joten ehkä täytyy laittaa kamera hetkeksi naulaan tai löytää jotain uusia inspiraationlähteitä.

 ---

Up in the sky

I have used my ultrawide lens quite a lot during this spring. Before I had my normal lens in daily use, but now I really like this. When I use the ultrawide lens I also compose the frames quite differently than normally. Here are some cityscapes I have taken with it. The middle one is shot on Fomapan, but rest are shot on Tri-X. Both of these films give you pretty nice results.

During the 1st of May celebrities I was photographing quite a lot in the city. Also during this weekend and today. I feel little tired in photographing and maybe I should put my camera in the bag for a while or find some new sources of inspiration.

Näkymä takapenkiltä

Pari viikkoa sitten vietettiin maailman filmikuvauspäivää. Meinasin aivan kokonaan unohtaa tämän hienon teemapäivän. Nappasin kuitenkin pari kuvaa auton takapenkiltä ja tässä niistä se vähemmän tärähtänyt. 

 

Huomenna vietatään taas toista valokuvausaiheista teemapäivää - nimittäin maailman neulanreikäkuvauspäivää. Olen osallistunut tähän teemapäivään aiemmin ainakin jo kolmesti ja huomenna taas uudestaan. Tällä kertaa en ole valmistellut mitään erikoista, kuten esimerkiksi uutta kameraa, mutta eiköhän noilla vanhoillakin pärjätä.

---

A view from the backseat

There was the world film photography day two weeks ago. I almost completely forgot this happening, but I took few pictures from the backseat of the car. Here's the less shaken photograph.

Tomorrow will be another photography related theme day - the world pinhole photography day. I have attended at least 3 times to this happening and will join tomorrow as well. I haven't made anything special for this year such as a new camera, but I think I can join with the old ones.

Eduskuntavaalit

Sain skannattua filmin vasta äskettäin, joten tässä muutamia näkymiä eduskuntavaalien tiimoilta. Tyylilleni uskollisena tässä on siis enemmänkin vaalimainontaan ja katunäkymiin liittyviä kuvia ja tunnelmia kuin ihmisiä niiden ympärillä. Näin jälkikäteen ajateltuna kuvista tuli ehkä hieman yksipuolisia niin tyyliltään kuin sisällöltäänkin. Esimerkiksi läheskään kaikkia puolueita ei tullut katettua ja jotkin ehdokkaat tuli useammankin kerran kuviin tavalla tai toisella. Toisaalta olin liikkeellä hieman eri jalalla ja valitsin kuvauskohteeni omien kiinnostusteni perusteella. Samalla tuli tallennettua muun muassa Turun kauppatorin karua nykytilaa.

Nyt kun äänet on jo annettu, lupaukset lueteltu ja kansan pariinkin laskeudutaan taas vasta neljän vuoden päästä, niin lohdutukseksi laitan vielä toisenkin vaalipläjäyksen joskus lähiaikoina. Kävin nimittäin nuuhkimassa myös Helsingin tunnelmia eduskuntavaalien aattona.

---

Parliament elections

Today there was parliament elections in Finland and I have been photographing some views through these weeks. I didn't cover all parties, but I took photos of the views which I thought were interesting.

Now when all votes are already given, I'm going to do another post in the future about these elections, so stay tuned.

Kiskojen viemää

Olen viime aikoina valokuvannut melko paljon - tai ainakin omassa vaatimattomassa mittakaavassani. Tämä johtuu siitä, että viimeiset pari viikkoa ovat olleet hyvin aurinkoisia, valoisia ja piristäviä, joten en ole pelkästään kanniskellut kameraani, kuten normaalisti, vaan myös ottanut sillä kuvia. Selvästikin kuvaaminen lisää innostusta valokuvata yhä enemmän. Kävin myös pitkästä aikaa asentamassa solarigrafiapurkin erääseen salaiseen paikkaan. Katsotaan kuinka kauan annan sen kuvata maisemia. Ehkä en kuitenkaan aivan juhannukseen asti.

Tässä taas maisemia Turun rautatieaseman ympäristöstä. Rautateissä on oma viehätyksensä. Olen joskus ollut ratatöissäkin muutaman kerran ja sekös olikin komiaa hommaa. Viime aikoina on puhuttu paljon tunnin junasta (Helsinkiin siis) ja uusi matkakeskuskin on ollut suunnitelmissa rakentaa ratapihan päälle aivan linja-autoaseman viereen. En vastusta kumpaakaan, mutta tiedä sitten toteutuukohan nämä suunnitelmat, sillä asioilla on tapana kestää vuosikausia tai jopa -kymmeniä ennen kuin mitään konkreettista tapahtuu.

Olin muuten hyvin ilahtunut tästä kehittämästäni filmirullasta. Sain monta onnistunutta kuvaa ja lisäksi tuo Tri-X:n jälki on vain niin utuisen sävykästä ja kaunista. Siksi se kai myös on klassikkofilmiä. 

---

 Gone with the tracks

In my standards I've been photographing quite a lot during last few weeks. That's because there has been so much sunny days and there's lots of light in the air. So I haven't only carried my camera, but I have also used it. I think photographing increases the willingness to photograph. I also put a new solargraphy can in a secret location. We'll see how long I let it photograph the sun stripes.

Here are some photographs around the railway station of Turku. There's some own charm in railways. I have even worked in railroad construction sites and that was good job. Lately there has been a lot discussion about the new railroad connection to Helsinki which decreases the travelling time to 1 hour and 15 minutes instead of 2 hours. There has been also discussion about building a new railway station on the top of the tracks near the bus station (see picture 2). I think they are both good ideas, but I really don't know will they ever happen, because it takes so many years or even decades before anything starts.

I was very happy when I developed this film, because there were many good pictures in it and I really like the beautiful result of this Tri-X film. Propably that's why it is considered as a classic film.