Kevään valoa ja pitkiä varjoja

Kun vielä muutaman päivän ajan eletään virallista kevätkuukautta voi ihan hyvällä omatunnolla palata kuukausi-pari taaksepäin.

Maalis-huhtikuussa on jotain samaa kuin loka-marraskuussa. Ilmassa on koleutta, aurinko paistaa matalalta ja puut ovat lehdettömiä. Alkukevät ja loppusyksy on hyvää aikaa löytää valaistuksen luomaa yllättävää dramatiikkaa aivan lähiympäristöstä. Kirkkaana ja matalalta paistava ilta-aurinko luo syviä varjoja ja jyrkkiä kontrasteja. Tavallisina pitämämme jokapäiväiset maisemat saattavat muuttua mielenkiintoisiksi näkymiksi. Mutta usein ne myös katoavat yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin.

Kuvasin keväällä hieman vaihtelevaan tahtiin ja tässä muutama poiminta kahdelta eri filmiltä. Yleensä kiinnitän paljon huomiota varjoihin. Mielestäni ne ovat lähes yhtä tärkeä osa kuvaa kuin varsinainen kohde. Varjot voivat myös osoittaa katsojalle jotain sellaista, joka on kuvan ulkopuolella, mutta muuten olennainen osa ympäristöä. Se voi olla joko hetkellistä tai pysyvää, mutta kuvanottohetkellä kuitenkin todellisuutta.

---

The highlights and long shadows of spring

As there are only few days left this spring season, it's a good excuse to take a look at March and April. 

There is something similar with early spring and late autumn. Air is chilly, sun is shining at a low angle and there are no leaves in trees. This is a good time to find some dramatic scenes from your everyday surroundings. Bright low-angle sunlight creates deep shadows and high contrast scenes. The everyday surroundings can become interesting and somehow different. But these scenes tend to disappear as quickly as they were appeared.

I didn't photograph so actively during this spring and this is my selection from two different film rolls. I pay much attention to shadows when I am photographing. I think shadows can be almost as important part of a photograph as the subject. They can show something that is out of the photographs range, but crucial part of the environment. It can be momentary or permanent, but at the same moment when camera's shutter is released it's reality.

Tangentially Parenthetical – katukuvia maailmalta

Kaupunginkirjastosta tarttui taas hiljattain mukaani valokuvakirjallisuutta. Tällä kertaa yhdysvaltalaisen Ed Templetonin tuorein kirja Tangentially Parenthetical. Viime vuoden puolella ilmestynyt teos tarjoaa mukavan kattauksen Templetonin kameran eteen sattuneita ihmisiä ja tilanteita viimeisen 20 vuoden ajalta.

Tutustuin Templetonin kuviin ja tuotantoon pari vuotta sitten Wayward Cognitions -nimisen kirjan kautta. Suorat ja oivaltavat katukuvat tekivätkin heti vaikutuksen ja Tangentially Parenthetical on selvää jatkoa tälle. Templeton on jo pitkään häärinyt skeittikulttuurin ja valokuvauksen parissa ja hänen ilmeisen ehtymättömistä arkistoista löytyy materiaalia varmasti vielä monen kirjan edestä.

Tangentially Parenthetical sisältää noin 150 valokuvaa ja ne on otettu pitkin Pohjois-Amerikkaa, Eurooppaa ja Japania. Kuvaavaa Templetonin tyylissä ja lähestymistavassa on se, että useiden kuvien kohdalla tulin nauraneeksi ääneen. Huumori ja ihmiset ovat keskeisessä osassa Templetonin kuvissa. Moniin kuviin on tallentunut se ohikiitävä hämmennyksen hetki kun ihminen tajuaa tuntemattoman ohikulkijan juuri napanneen kuvan hänestä. Kaikissa kuvissa tarkennus ei ole osunut aivan kohdilleen ja monissa kuvissa löytyy myös pientä liike-epäterävyyttä. Se kertonee siitä, että kuvat on otettu nopeasti lonkalta. Joidenkin mielestä tällaiset tekniset seikat saattavat olla häiritseviä, mutta ilman nopeaa reagointia hetki olisi kadonnut ja kuvaa ei olisi koskaan syntynyt. Tyyli kertoo myös arvostuksista - hetki on tärkeämpi kuin teknisesti moitteeton kuva. 

Kannattaakin tutustua Templetonin tuotantoon jos et ole sitä vielä tehnyt. Hänellä onkin yli 200 tuhatta seuraajaa Instagramissa. Kuvat kirjasta Tangentially Parenthetical.

Ed Templeton: Tangentially Parenthetical (eng.) 

Um Yeah Arts, 2018.

160 s.

---

Tangentially Parenthetical – street photographs around the world

I borrowed some photography related literature from the library, so here’s a small review. This time it was Ed Templeton’s new book Tangentially Parenthetical. The book was released last year and there’s a good collection of people and situations that Templeton’s camera has captured during the last 20 years.

I was introduced to Templeton’s work by his book Wayward Cognitions couple of years ago. I was impressed by his straightforward street photographs and Tangentially Parenthetical is a natural follow-up to it. Templeton has been hanging around skateboarding culture and photography for a long time and it seems that he could make a photobook from his endless photo archives quite easily.

Tangentially Parenthetical includes ca. 150 photographs and they have been taken all over North-America, Europe and Japan. I like his style as I laughed many times while I was looking at his photos. Humour and people are important part of Templeton's work. In many of the photos he has captured the critical moment when people realize that somebody just took photo of them. There’s some unsharpness in some of the photos and it tells that most of the photographs have been taken very quickly. Without this quick snapshot style most of these moments would have been lost and there would not be a photograph. This kind of style tells that moment is more valuable than technically perfect photographs.

My advice would be to check out Ed Templeton’s work if you haven’t done it already. He already has over 200k followers in Instagram. Pictures from the book Tangentially Parenthetical.

Ed Templeton: Tangentially Parenthetical 

Um Yeah Arts, 2018. 

160 pages.

Sinisiä sävyjä filmillä

Kun on kuvannut jo hyvän aikaa pääsääntöisesti mustavalkoa, on välillä ihan mukavaa vaihtelua ladata värifilmiä kameraan. Tämän filmin kanssa tosin kesti poikkeuksellisen pitkään. Rullan ensimmäiset kuvat otin muistaakseni jo tammikuussa ja viimeiset ruudut vasta maaliskuun lopulla.

Olen jo pitkään ihaillut sinertävän tunnelmallisia yökuvia joita olen nähnyt aika monessakin eri paikassa. Näin kevään sarastaessa niitä voi myös ottaa itse hieman paremmalla mukavuustasolla kuin esimerkiksi joulukuussa. Olosuhteet alkavat olla jo ihan siedettäviä kun lämpötila pysyy plussan puolella vielä illallakin. Kamera ei myöskään hyydy aivan yhtä herkästi kuin kunnon pakkasilla eikä pienempi paleleminen haittaa ollenkaan. Olen monesti palelluttanut sormiani melko paljon talvisilla kuvausreissuillani.

Kevät kiirii ja päivät pitenevät niin verkkaisesti että oma kuvavirtani ei valitettavasti pysy aivan sen tahdissa. Ihan hyviä talven aikana otettuja kuvia löytyy esimerkiksi lumikasoista ja jääpuikoista, mutta tuntuisi hölmön epäajankohtaisella laittaa sellaisia tänne enää huhtikuussa. Nämäkin kuvat alkavat olla jo siinä rajoilla, vaikka kevään merkkejä onkin jo aistittavissa näissä.

Täytyykin jatkossa ajoittaa ilta-aikainen kuvaaminen siniseen hetkeen kun se tuottaa niin mukavaa ja tunnelmallista jälkeä.

---

Blue Tones on Film

It's refreshing to shoot some colour film after you have used mainly black and white film for a pretty long time in a row. With this particular film it took quite long to get it finished as I took the first photos on January and last shots at the end of March. 

I have been watching some great night photos spiced with a dream like atmosphere in many places. As the spring is getting closer it's a good chance to take them by yourself with a better comfort level than for example in December. It's not so cold anymore and your camera's battery and your fingers won't die so quickly. 

My photo flow is quite slow and unfortunately not very synchronized with seasons. I have many good photographs of snow piles and icicles, but it doesn't feel good to write posts of so dated topics anymore as it's already April. These photos are  probably the last winter photos for a while. 

Jaakko Eino Kalevi - dreampoppia talven kylmyydessä

Hiljattain uutta musiikkia julkaissut Jaakko Eino Kalevi saapui pitkästä aikaa keikkailemaan Suomeen. Uuden Out of Touch -albumin ympärille rakennettu Euroopan kiertue ylsi tammikuun lopulla Tanskan, Norjan ja Ruotsin kautta Turun Dynamoon. Turun lisäksi Jaakon saattoi nähdä Tampereella, Oulussa, Jyväskylässä ja Helsingissä. Kertarysäyksellä paljon Suomen keikkoja siis. Tällä hetkellä kiertue eteneekin jo Ranskassa ja muualla eteläisen Euroopan lämmössä, joten Jaakon toista tulemista Suomen kamaralle saa ainakin vielä toistaiseksi odottaa.

Tummaan kukkapaitaan sonnustautunut artisti toi pienen keväisen tuulahduksen lumen ja jääpuikkojen saartamaan keikkapaikkaan. Livekokoonpanoon kuului Jaakon lisäksi rumpali ja basisti-taustalaulaja. Dynamon vaatimattomalle esiintymislavalle ei valitettavasti olisi sopuisasti mahtunutkaan enempää soittajia, joten tarpeelliset saksofonisoolot soitettiin koskettimilla. Tammikuun pimeästä keskiviikkoillasta huolimatta keikka veti paikalle melko runsaasti kuulijoita ja levytkin ilmeisesti tekivät hyvin kauppansa. Itsekin ostin Töölö Labyrinth -julkaisun keikan jälkeen.

Jostain mystisestä syystä olen kuunnellut vain melko pintapuolisesti jo viime vuoden puolella julkaistua Out of Touch -albumia, joten en osaa kovin tarkasti eritellä illan settilistaa. Bassoradiolla jo jonkin aikaa soinut Emotions in Motion kuultiin sekä tietysti usea muukin uuden levyn kappale. Jaakko Eino Kalevin vähäeleinen ja maltillinen esiintyminen sopii hyvin hänen esittämään hempeään dreampoppiin. Olisin mieluusti voinut nähdä keikan hieman isommallakin lavalla, mutta valitettavasti Turussa on hämmästyttävän huono tarjonta sopivan kokoisista keikkapaikoista.

Ehkäpä Jaakko Eino Kalevin voi taas kesällä bongata jostain.

---

Jaakko Eino Kalevi - Dream pop music in the middle of frosty winter

Jaakko Eino Kalevi paid a visit to Finland on his European Tour. His new album Out of Touch was released last year and after visiting Denmark, Norway and Sweden he arrived in Dynamo club in Turku on the last days of January. You could have seen him also in Tampere, Oulu, Jyväskylä and Helsinki. At the moment he is touring somewhere in France and southern parts of Europe, so we don't know when he is again in Finland. 

Jaakko had a dark flower shirt and he brought a nice spring atmosphere with him on the venue which was surrounded by snow and ice. There was a drum player and a bass player in his live band. The stage was so small that there could not have been any other players on stage. That's why sax solos were played on keyboards. Even when it was January and Wednesday evening there was pretty much audience and I think his records were also sold pretty much. I bought his Töölö Labyrinth cd.

For some mystical reason I have not listened to his new album very much so I can't say much about the setlist. At least Emotions in Motion was played as well some other songs from the latest album. Jaakko Eino Kalevi's calm presence fits very well to his dream pop music. I could have seen the concert on a bigger stage, but unfortunately there's a lack of good concert places in this city.

Maybe there is a possibility to see him again somewhere in next summer.

Diginoir

Maaliskuu alkoi ja päivät ovat selvästi pidentyneet. Pimeää on edelleen hyvin tarjolla rakeisiin tunnelmiin keskikaupungin etu- ja takapihoilla. Pimeys voi olla valokuvaajan ystävä myös ilman jalustaa.

---

Diginoir

March just started and the days are getting longer and there's more light. There's still dark moments available for grainy and moody photographs from the backyards of the city. Darkness can be a friend for a photographer even without a tripod.

Yökuvausta

Nyt kun elämme vielä toistaiseksi pimeää vuodenaikaa, voi sen vuoksi laittaa muutamia yökuvia tämän vuoden puolelta. Näitähän on oikeasti kertynyt paljon paljon enemmänkin kuin mitä tässä nähdään, joten tulen todennäköisesti laittamaan lisää yökuvia vielä lähitulevaisuudessa.

Yökuvaus on mielenkiintoista, mutta hieman epävarmaa puuhaa etenkin kun on filmikameran kanssa liikenteessä. Valotan kuvaa yleensä oman tuntuman mukaan, mutta usein valaistusta tulee mietittyä ja ehkä ylianalysoituakin. Miten vaikuttaa yläpuolella oleva valotolppa? Entä taustalla hehkuvat sataman valot? Entäs valkoinen lumihanki? Mitä jos kohde on tumma? Kameran valotusmittariin ei kannata luottaa sillä se näkee kaiken keskiharmaana, jolloin saattaa tapahtua ylivalotusta ja huippuvalojen puhkipalamista. Ylivalotus on tietysti pienempi paha kuin totaalinen alivalotus, mutta yötunnelma siinä samalla myös menee.

Takataskussani ei valitettavasti ole mitään taattua reseptiä kunnon yökuviin, vaikka sellainen kannattaisi ehkä olla. Nimittäin joka kerta valotusta tulee mietittyä vähän liiaksikin. Kaikesta harhailusta huolimatta yleensä kuitenkin saan ihan kelvollisia yökuvia. Jalustaa voin ainakin suositella.

---

Night photography

As we are living dark season at the moment it's good to put out some night photographs from this year. Actually I have quite many night photographs already in my reserve so probably I am going to upload some other ones in the near future.

Night photography is interesting field, but to be honest usually I am not so comfortable about the results during the photo shoot. This happens when I use my film camera and cannot take any test shots. Often I just tend to expose film based on the feeling and estimation of the illumination of the scene. Many times I just use too much time thinking what exposure I should use or analyze other aspects of the scene. How does that streetlight above affect on illumination? What about the harbour lights? How about snow? What if the subject is dark? You cannot trust the camera's light meter as it sees everything in medium gray and would probably overexpose the scene and blow out highlights. Generally it's maybe better to overexpose than underexpose, but then you will end up with a ruined atmosphere.

Unfortunately I don't have any special tricks when it comes to night photography, even when I should have. Every time I pay a lot of effort for thinking the correct exposure and other things. But after all the hassle I manage to get pretty good night shots. At least I can recommend a sturdy tripod.

Talven lumimaisemia

Hetken aikaa on täälläkin saanut nauttia lumisesta talvesta. Jotkut ovat ehkä kärsineetkin. Armotonta valitusta teiden auraukseen ja jalkakäytävillä olleisiin lumikasoihin liittyen on ainakin saanut kuulla ja lukea vähän joka puolelta. Valitettavasti viime päivien vesisateet ovat jo huuhtoneet katuja ja lumihankia ja föhn-tuuletkin puhaltavat myös aivan nurkan takana, vaikka on vasta helmikuu.

Nämä muuten ovat ensimmäisiä kuvia tämän vuoden puolelta, jotka olen saanut kehitettyä ja skannattua. Ja pitihän tuo harvinaisuus eli tiekarhu myös kuvata kun sellainen sattui kohdalle. Niitä kun ei enää kovin montaa tässä kaupungissa ole.

---

Snowy winter landscapes

There has been some good and very snowy winter days recently. Some people may have even suffered of the amount of snow. At least you have seen and heard lots of complaints about the road maintenance and the snow piles that have been around the city. Unfortunately the rains have come and lots of snow is already melted. The weather forecast has even predicted warm winds and several plus degrees for the coming days even when it's February.

By the way, these are my first photos from this year that I have developed and scanned. And I had to take a picture of that road maintenance vehicle when I saw it because it starts to be a rare sight here.

Runebergia neonvaloissa

Digikausi jatkuu. Parin viime vuoden aikana hehkuvat värivalot ovat olleet kovin suosittuja erityisesti suomalaisten musiikkiartistien promokuvissa. Liekö tähän syynä maailmalla vallitsevat trendit vai se, että kuvat tulevat yleensä samasta studiosta. Itse veikkaan jälkimmäistä.

Päätin myös itse tehdä värikkäitä kokeiluja sillä valojen ja varjojen tutkiminen on aina mielenkiintoista ja avartavaa. Valaistusta on myös helppo hallita kun näin keskitalvella on jo valmiiksi pimeää.

Mallina oli Lidlin runebergintorttu, joka näin Runebergin päivänä on tottakai erittäin ajankohtainen. Kyseinen yksilö ei ollut muodoltaan aivan täydellinen, mutta sopi siitä huolimatta mainiosti kuvattavaksi.

Iloa on myös se, että keittiön kaapista löytyi hienoja lasilautasia Suomen Muurlasta. Tämä otos olisi nimittäin jäänyt todella valjuksi jos tarjolla olisi ollut vain tavallisia posliinilautausia. 

Kuvausten jälkeen tietenkin söin leivonnaisen ja se oli varsin herkullinen, sillä olihan se oikein deluxe-tason torttu.

---

Runeberg torte in neon lights

My digital era continues. Today is Runeberg's day in Finland and it is often celebrated by eating these kind of pastries. 

Colour lights seem to be very popular in photography when it comes to photographing for example music artists. I decided to try colour lights as I like to study illumination and different lights and shadows in photography.

My model was this Runeberg torte which I bought from Lidl. This wasn't a perfect individual but good enough for my purposes. It was good that I had some old Finnish glass plates in my kitchen closet because the plate really made the picture blossom.

After the photo shoot I of course ate the pastry and it was delicious as always. 

Kuunpimennys ja sinisiä sävyjä

Monien muiden tavoin kävin tähyilemässä kuunpimennystä viime viikolla. Valitettavasti pilvet olivat jälleen tiellä täydellisen pimennyksen aikana aivan kuten viime elokuussakin. Juuri kun olin kylmästä kangistuneena jo poistumassa paikalta, ilmestyi kuu esiin suurena ja hämmästyttävänä, toinen puoli maan varjossa.



Kylmyys oli päässyt kouraisemaan jo sen verran etten pystynyt keskittymään kuvaamiseen aivan kunnolla. Lisäksi kuu häipyi maan varjosta hyvin vikkelään, joten senkin puolesta piti olla ripeä. Raahasin mukanani kolmea kameraa ja yhtä jalustaa, mutta tällä kertaa käytin ainoastaan digikameraani. Sormet olivat sen verran kohmeessa, ettei muiden kameroiden operoimisesta olisi tullutkaan mitään.



Olen muuten taas pitkästä aikaa alkanut käyttää digikameraani. Ihan mukavaa vaihtelua ja digitaalisuus myös nopeuttaa prosessia huomattavasti. Vaikka kamerani on jo suorastaan ikivanha digikameroiden mittapuulla, saa sillä mielestäni siitä huolimatta laadultaan oikein mainioita kuvia. Tässä vielä ekstrana saman päivän iltana ottamani kuva voimalaitoksesta, vaikka se ei varsinaisesti liitykään kuunpimennykseen.



---

The moon eclipse and blue moments

As many other, I turned my eyes on the sky as there was moon eclipse last week. Unfortunately it was too cloudy again as it was on last August's eclipse. It was very cold and I was already leaving as the moon came visible. It was big and epic when the other half was on Earth's shadow.

I couldn't focus very well to photographing as it was so cold. The Moon was also getting out of Earth's shadow quite quickly, so I had to hurry. I had three cameras and a tripod with me and this time I used only my digital camera. My fingers were so cold that there wasn't even a chance to operate other cameras.

For a long time I have taken again my digital camera back in use. It's nice to have some variety and digital makes the process much quicker. Even when my digital camera is already ancient when it comes to the age of digital cameras, I think it still takes good quality photos. Here's an extra photo of a power plant. There's no connection with the eclipse, but I took this on same days evening.

Uuden vuoden tuulia

Tammikuuta on kulunut jo hyvän aikaa ja tässä on vasta ensimmäinen blogikirjoitus. Vuoden alku on aina pimeää ja hiljaista aikaa loppuvuoden hullutteluun verrattuna. Se on myös kuvaamisen kannalta hieman rajoittavaa. Vaikka onhan pimeydessä omat puolensa, kuten yökuvaus, salaman käyttö ja pitkän valotusajan kokeilut kunhan ei vain ole liian kylmä. Viime vuodessa on myös vielä runsaasti perattavaa kuten esimerkiksi iso läjä negatiiveja skannattavaksi, kuvaustietojen dokumentointia, arkistointia ja järjestelyä.

Olen miettinyt mitä valokuvaamiseen liittyviä tavoitteita voisin asettaa tälle vuodelle. Jotkut saattavat ottaa kontolleen esimerkiksi koko vuoden kestäviä tai muuten vain pitkiä projekteja, mutta itseäni tämä ei juuri nyt houkuttele. Ajattelin ehkä aloittaa solarigrafioiden kuvaamisen taas pitkästä aikaa tänä vuonna. Valitettavasti olen jo heittänyt vanhat ja kulahtaneet solarigrafiapurkit pois, joten täytyy tehdä uudet. Haluaisin myös hieman suurempaa negatiivikokoa kuin mitä tavalliseen filmipurkkiin mahtuu, joten se vaatii enemmän askartelua ja vaivaa.

Haluaisin myös tehdä jatkoa pienlehdelleni. Nyt kun selailen viime vuonna tekemääni lehteä, ei se näytäkään enää niin upealta, vaikka silloin olin siihen tyytyväinen. Pitänee siis tehdä muutoksia. Ehkä kuvien rinnalla voisi kulkea enemmän tekstiä tai jotain muuta sisältöä. Tein aivan äskettäin erään toisen pienen lehdykän ja siitä tuli hyvä. Se onkin hyvin tekstipainotteinen ja sillä on myös selkeä tarkoitus kuin vain olla hieno taiteellinen projekti.

Ajattelin kuitenkin kuvata pitkin vuotta kaikenlaista omaksi huvikseni arkistooni. Jos niitä kuvia ei kaipaa nyt, niitä saattaa kuitenkin kaivata joskus myöhemmin.

---

New winds for new year

There’s already plenty of January behind us and this is my first post this year. The beginning of the year is always dark and quiet time after the end of last year. It’s also a bit restricting when it comes to photography. Of course you could do night photography, flash photography and some long exposure experiments as long as there’s not too cold outside. I have also quite much work to do with last year’s photographs such as scanning, documenting and archiving tasks.

I have been thinking what would be my photography goals for this year. Some people take long projects that last whole year, but I’m not interested in them right now. I will maybe start to do solargraphy again this year. Unfortunately I have thrown away the old canisters for this so I have to do new ones. I would also like to have bigger negatives than empty film canisters are capable, so it requires more work.

I would also like to do another zine. Now when I look at the zine I made last year, it doesn’t look as fantastic as it looked back then. I have to do some changes. Maybe I should put a little more text side by side with the photographs. Recently I made a small zine kind of publication and it turned out good. It has a lot of text and it has a real purpose than just to be a nice artistic project.

After all I am about to continue photographing all kind of stuff for my own enjoyment and for my archives. If you don't need these photos now, you may need them later.