Vuosikatsaus 2014

Jaahas, eletään taas vuoden viimeistä päivää. Tämän kunniaksi ajattelinkin laittaa muutamia tänä vuonna ottamiani valokuvia ja muuta hauskaa tietoa menneestä kuvausvuodestani. Vuosi 2014 ei ollut erityisen vilkas sillä tänä vuonna otin vain kuusi rullaa kuvia Nikonillani. Kamerassa on vielä keskeneräinen ja muutamaa valotusta vailla oleva rulla, jonka kehitän sen luultavasti ensi vuoden puolella. Joten pyöristetään kuvausmäärä siis seitsemään rullaan. Tämä taitaakin olla saman verran kuin viime vuonna.

Tein itselleni tänä vuonna puisen neulanreikäkameran ja otin muutaman suuremman koon neulanreikäkuvan solarigrafiamenetelmällä. Otin keväällä jonkin verran neulanreikäkuvia ja toteutin seitsemän päivän mittaisen kuvausrupeaman puisella neulanreikäkamerallani. Kuvaaminen sillä on sen verran vaivalloista ja hidasta, joten en ottanut kuvia aivan putkeen ja etenkin kun väliin osui muutama sateinen ja pilvinen päivä. Neulanreikäkamerani esittelyn ja sillä ottamiani valokuvia löydät täältä blogista selaamalla kirjoituksia hieman taaksepäin.

Toteutin kesällä yhden haaveeni ja hankin itselleni keskikoon kameran. Olen kuvannut sillä toistaiseksi huimat kaksi rullaa, mutta kameran sisällä on tällä hetkellä myös yksi keskeneräinen rulla. Viimeisten kuvien ottaminen ja rullan kehittäminen menee myös vuoden 2015 puolelle. Muita tämän vuoden aikana tekemiäni hankintoja oli kuiluetsin Nikon-kameraani ja tietysti ostin myös hieman sekalaista filmiä.

Uusia tänä vuonna kokeilemiani tekniikoita olivat ainakin filmin stand-kehitys sekä monivalotukset. Ajattelin jatkaa kokeilujani myös seuraavana vuotena. Veljeni häiden kuvaamisen lisäksi en ole vielä suunnitellut mitä kaikkea muuta se pitää sisällään. Haluaisin ehkä kuvata lisää konsertteja mikäli vain jotain itseäni kiinnostavia artisteja tulee näille seuduille.

Hyvää uutta vuotta!

Tässä vielä joitakin vuonna 2014 filmille tarttuneita näkymiä:

 

----

Year 2014

So it's the last day of the year again! Here are some random photographs I took this year. All of these photographs are taken in Turku. The year wasn't very busy photography year as I photographed only 6 filmrolls with my Nikon. The seventh roll is in the camera and it's almost full, so I will develope it next year. So let's round it to 7 rolls with my Nikon. 

I also made a wooden pinhole camera and I took quite a lot photographs with it during spring. I even had a 7-day photography project with it, but as some days were cloudy and rainy, I didn't take these photos every day. You can read the introduction of my pinhole camera and watch some photographs taken with it if you browse back my blog updates.

In summer I bought a medium format camera: Mamiya 645 Pro. I had dreamed about it for a long time already and now I got it. I have photographed 2 rolls with it, but the third roll is in the camera and I will finish and develope it next year.

I tested some new techniques during this year. These were multiple exposures and stand development. I think I'm going to continue these experimentations also next year. I haven't thought about what I'm going to photograph next year except my brothers weddings, but we'll see what year 2015 brings. Maybe I would like to do some concert photography if any interesting artists will come here (I hope it).

Happy new year!

Aamun kiuru kirkkaudessa soittaa

Taas on se aika vuodesta kun miettii katsoisiko Tuntemattoman sotilaan, itsenäisyyspäivän paraatia vai linnan juhlia. Vai kenties kaikkia niitä. Tai ehkä ei mitään. Muutama vuosi sitten kävin katsastamassa itsenäisyyspäivän paraatin paikan päällä kun se oli Turussa. Parista alemmasta kuvasta huomaakin, että filminhuuhtelutekniikkani ei ollut silloin vielä aivan parhaasta päästä kun kuvissa näkyy kaikenlaisia hiutaleita ja valumia. Eli seuraavan paraatin kuvat voisivat olla ainakin vähän paremmin huuhdeltuja jos ei muuta. 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

 ---

Don't be afraid, it's not a war - we are celebrating Finlands independence day today. It's a national holiday, but I don't have any traditions in celebrating it. I took last two of these photos from the independence days parade when it was last time in Turku for many years ago. As you can see my skills in washing the film were not the best at that time. Some improvement has happened in that field so maybe my photographs are better in the next parade.

Öisten katujen asukit

Tein edellisviikonloppuna pienen kuvausretken Turun öisille kaduille. Autot olivat jo nukkumassa, vaikka satunnaisia ohikulkijoita kyllä näkyi vaeltavan keskustan baareihin ja sieltä pois. Olen kai aikaisemminkin maininnut, että pidän katunäkymien ja autojen kuvaamisesta. Ja tässähän yhdistyvät kätevästi molemmat aiheet. 

 

Yökuvien ottaminen on hieman työlästä kun kuvat täytyy ottaa jalustalta ja valotukseen täytyy myös kiinnittää enemmän huomiota. Otan myös yleensä vain yhden kuvan kustakin kohteesta ilman haarukointeja, joten lopputuloksesta täytyy tulla kerralla hyvä. Näin ollen en siis juurikaan rajaa kuviani jälkikäteen vaan suoritan sen jo kuvausvaiheessa. Tämä metodi sopii minulle varsin hyvin ja tuottaa myös harvoin huonoa lopputulosta. Mutta se vaatii tietenkin myös kärsivällisyyttä ja keskittymistä.

 

Samalla tulin testanneeksi stand-kehitystä, jossa filmin annetaan kehittyä itsekseen noin tunnin verran ilman suurempia kääntelyjä. Jälki on oikein miellyttävää ja se sopii yökuvaukseen, sillä huippuvalot eivät pala puhki ja varjot saavat enemmän yksityiskohtia. Uskoakseni tavallinen filminkehitys ei olisi antanut yhtä sävykästä lopputulosta ja kuvissa olisi myös ollut enemmän puhkipalaneita ja täysin pimeitä kohtia. Lisäksi kehitysprosessi on varsin yksinkertainen ja helppo kun ei tarvitse vahdata kelloa ja käännellä kehityspurkkia jatkuvasti, vaan voi samalla vaikka lukea kirjaa tai lehteä sillä aikaa kun filmi kehittyy itsekseen. Lisää stand-kehityksestä täällä.

Täytyypä kokeilla stand-kehitystä jatkossakin sillä se on varsin helppo toimenpide. Itse asiassa tämä käyttämäni menetelmä taisi olla semi-stand -kehitys, sillä kääntelin kehityspurkkia pari kertaa kehityksen puolessavälissä. Millähän tavalla filmin prässäys ja stand-kehitys suhtautuvat toisiinsa...

---

Streets of the night

A week ago I made a little photography walk on the streets of Turku. The cars were already sleeping, but there were some people going to the bars of the city and back. I like photographing cars and streetviews and in this case I could combine them.

It takes a little effort to take night photographs, because you need to hassle with the tripod and think about the exposure a bit more carefully to get the correct exposure. Often I take only one photograph of each subject, so the result must be good right away. Also I crop my photographs very rarely afterwards so I do it in the viewfinder of my camera during the photography session.  This sort of working fits very well for me and I think the results are often very good. But of course it needs some time and patience.

With this film I tested the stand development method for the very first time. You just put the film in the tank with the developer and let it develope by on its own around an hour or so. I really like the results and I think the stand development method works very well with this kind of night photography. The highligths don't burn and there will be more details in the shadows. The developing process is also very easy and comfortable as you let the film develope while you are reading or doing something else. More about stand development here.

I think I'm going for stand development in the future. Actually this was a semi-stand development as I agitated the tank few times in the halfway of the process. I wonder how stand development works with pushed film...

Kissojen ja koirien elämää

Tässä taas aikamatka viime kesään juhannuksen molemmin puolin, jolloin sain tutustua pariin mukavaan karvakorvaan. Eläinkuvia en ole kovin paljon ottanut, johtuen ehkäpä siitä etten juuri tunne kovin läheisesti yhtään eläintä. Voisin kyllä ihan mielelläni ottaakin kun eläimet eivät jännitä niin paljon kuvattavana olemista ja pysyvät melko lunkeina tilanteessa kuin tilanteessa. Toinen asia on sitten kuinka kauan ne malttavat pysyä paikoillaan ja tykkäävätkö ollenkaan asettaa itseään mihinkään kuvaukselliseen paikkaan jossa olisi myös hyvä valo. Tai kuinka kauan edes sietävät, että joku tähtää isolla kameralla aivan naaman edessä.

 

Mutta nämäpä malttoivat olla hetken paikoillaan ja löysivät myös paikkansa aivan itse - ilman että piti edes pakottaa. Matti-kissa ja Bon Bon -koira olivat ihan mukavia kavereita. Molemmat tosin asuvat eri paikkakunnilla, mutta kummallakin on pari kaveria, joiden kanssa voi telmiä aina silloin kun siltä tuntuu. Sitä se kissojen ja koirien elämä on.

---- 

The life of cats and dogs

Hey I just met few nice pets last summer. I haven't photographed animals that much, because I don't know so closely any animal. I think pets are nice subjects because they are so natural in front of a camera. The other thing is if they want to stay still at all or move their butt in a place where lighting is good. Or how long they even stand a huge camera pointing at them in the front of their nose. 

Well, these two were good subjects. Let me introduce Matti (the cat) and Bon Bon (the dog) which I met last summer. They live in different addresses, but both of them were very nice to me. Though they have few playmates they can play with any time. That's just what is the life of cats and dogs.

Meren rannalla Hangossa

Näin kesäajan päättymisen kunniaksi: luonnosasteelle jäänyt kirjoitus viime kesältä.

Tehtiin siis kesällä pieni retki Hankoon eli Suomen eteläisimpään kärkeen. Kaupunki ja sen sileäksi hioutunut kallioinen rannikko ovat varsin kauniita ja etenkin kun meri on niin voimakkaasti läsnä kaikkialla. Satama-altaaseen ja joihinkin mataliin lahdelmiin oli kuitenkin valitettavasti kertynyt sinilevää melko runsaasti.

Tulliniemessä on muuten aivan uusi luontopolku. Ennen suljettuna ollut alue on siis avattu virkistyskäyttöön. Kauniilla alueella on myös joitain harvinaisia kasvilajeja. Tämän lisäksi kaislikossa rymysi kaksi peuraa.

Ja nähtävästi en osaa ottaa kuvia, joissa horisontti olisi suorassa. Tämä tulee myös harmillisen hyvin esille merimaisemista, joissa horisontti näkyy. Pitäisi ilmeisesti hankkia kameraan uusi tähyslasi, jossa on vaakasuuntainen apuruudukko.

Huomasin muuten, että Ylellä on käynnissä hauska kilpailu, jossa haettiin haastajaa vuoden luontokuvalle eli vuoden betonikuvaa. Olenkin nyt katsellut viimeiset kaksi päivää betonista rakentuvaa kaupunkia ja sen rosoista kauneutta hieman eri silmin kuin tavallisesti. Ja onhan vuoden betonikuvassa kyllä ehdottomasti potentiaalia vaikka mihin! Vuoden betonikuva tulikin hyvään saumaan kun juuri julkaistusta vuoden luontokuvasta alettiin välittömästi itkeä ja valittaa, kun kyseessä olikin maalauksellinen ja abstrakti kuva eikä mikään "oikea luontokuva".

----

 By the sea

Ok, here's an unreleased post from last summer. About a time to get it released!

I made a trip with my family to Hanko which is the southernmost city of Finland. You can really feel and smell the sea because it's so close everywhere. The coastline is also very beautiful as the rocks are very smooth. Unfortunately there was some bluegreen algae in harbour and some other places in the sea. That's how the Baltic Sea is nowadays - in a bad bad condition.

And as you can see, it looks like it's impossible for me to take photos with a straight horizon line. I guess I need a new viewfinder screen with horizontal lines to my camera.

Ensimmäinen rullafilmi

Hei tästähän on jo aikaa kun kehitin tuon ensimmäisen rullafilmini. Kehittäminen sujui kaikin puolin mukavasti, vaikka mitään suurta rutiinia yhden filmin kehittäminen ei tietystikään vielä anna. Tai eihän rullafilmin kehittäminen varsinaisesti eroa kinofilmin kehittämisestä, mutta filmin lataaminen spiraalille on eri asia kun filmin taustapaperin kanssa pitää puljata säkkipimeässä. Alla on siis ensimmäinen keskikoon kameralla ottamani valokuva.

Pidän kameran tuottamasta suuresta negakoosta ja sillä saa muutenkin varsin laadukasta jälkeä. Tarkentaminen on varsin jouhevaa, sillä 80-millisellä objektiivilla terävyysalueesta tulee melko kapea, joka helpottaa tarkennuksen kohdistamista. Kaipaisin ehkä etsintä, jonka valotusmittari ilmoittaisi vielä suljinajat. Erillinen valotusmittari voisi myös olla paikallaan.

 

Uusi rulla on ollut jo jonkin aikaa kamerassa ja kuvauksessa. Vielä pitäisi kuvata ainakin kolme kuvaa, jotta seuraava rulla tulee täyteen. Digiajan kuvaajille kolmen kuvan ottaminen ei ole mikään ongelma - eikä minullekaan, mutta haluaisin ottaa vähän harkitumpia kuvia, koska filmin alkuun tuli vahingossa pari aivan totaalista hutilaukausta kun olin tähtiä kuvaamasssa. Ja 15 kuvan rullaan ei viitsisi ottaa kovin paljon mitään joutavia kuvia. Tosin en viitsi niitä muutenkaan ottaa formaatista riippumatta. Alapuolella vielä taiteellinen peilikuva patinoituneen mökkipeilin kautta otettuna.

---

My first rollfilm

Hey it's been a while when I developed my first rollfilm. Everything went ok, even though the process itself doesn't make a big difference compared to developing a 135-film. The biggest difference is to load the film in the spiral in complete darkness. So here's my first medium format photograph plus an "artistic" mirror selfie.

I like the big negatives my medium format camera produces and in the other way it gives very good quality. Focusing is smooth and easy as the depth of field is very narrow with an 80mm lens. But I miss a viewfinder with more detailed exposure information. Maybe a lightmeter would be nice too.

I have to take 3 pictures to finish my second rollfilm. I know, it's not a big deal, but I want to take some good photos instead of some random shots. Unfortunately I took accidentially 2 frames of my 15 frame roll in almost complete darkness when I was photographing stars. That's the bad side of having a motor drive grip.

Suuremmalla kuvalla

Pitkästä aikaa blogin puolella taas! Kesä alkaa vähitellen olla lopuillaan ja syksy aluillaan, mutta ei anneta sen häiritä.

Kesän aikana toteutin yhden haaveeni ja hankin itselleni keskikoon kameran! Kyseinen laitos on Mamiya 645 Pro eli tekniikkaa tuolta nousevan auringon maasta. Kameran käyttö vaati alkuun pientä totuttelua sillä se toimii hieman omalla logiikallaan. Tosin vielä on totuttelua jäljellä sillä olen kuvannut vasta ensimmäisen rullan eli 15 kuvaa. Vielä pitäisi opiskella kuinka rullafilmi kelataan spiraalille ja kehittää filmi, jotta näkee lopputuloksen.

Kameran mukana tuli myös kuiluetsin, joka on mielenkiintoinen lisä. Tosin kuvan sommittelu pelkkää kuiluetsintä käyttäen on melko vaikeaa sillä etsimessä näkyvä kuva on peilikuva. Vaistomaisesti kameraa tulee siis aina käännettyä väärään suuntaan jos katsoo pelkästään etsimestä. 

Yhdestä rullasta saa vain 15 kuvaa, mutta se ei haittaa, vaan päinvastoin uskoisin sen sopivan omaan harkittuun kuvaustyyliini varsin hyvin.

---

With a bigger picture

Long time no see! Summer is almost over, but that's not a problem.

I bought a medium format camera during this summer! That's what I've been dreaming about for a long time. I have already photographed one film, but I haven't developed it. First I have to study how to roll a medium format film to a spiral and then develope it to see the results.

You can take only 15 frames on a filmroll, but I think it suits very well to my style of taking photographs. We'll see soon how my first medium format photographs look like.

Hallittua epäterävyyttä

Muutama kuukausi sitten törmäsin netissä valokuviin, joissa oli hyvin hallittua epäterävyyttä. Harmikseni en enää jälkeenpäin löytänyt niitä, mutta päätin itsekin kokeilla epäterävyyttä eräänä valokuvauksen tehokeinona. 

Monesti ajatellaan, että epäterävä valokuva olisi myös epäonnistunut. Voihan se olla niinkin, mutta onnistuminen riippuu myös siitä millä tavalla kuva on epäterävä. Kenties epäterävyys jättää kohteen tai valokuvan takana olleen ajatuksen sumeaksi ja se voidaan näin ollen ajatella olevan epäonnistunut. Epäterävyys voi kuitenkin luoda valokuvaan omanlaista tunnelmaa, jolloin lopputulos voi olla onnistunut.

----

 Control of unsharpness

Few months ago I saw some great unsharp photographs in the internet. The photographer used unsharpness very creatively in his well-balanced photographs. Unfortunately I didn't find those photos afterwards. But anyway, here's my effort on using unsharpness in photography. 

Unsharpness is often regarded as a failure in photography. I think it depends on the result and the idea behind the photograph is it a failure or not. If the target or the message won't get clear because of unsharpness, we could say that it's not a good photograph. But unsharpness can give some strange atmosphere and mood that makes a good photo.

Keskikesä

Kuten aiemmin mainitsin, kävin juhannuksen tienoilla hakemassa pari solarigrafiapurkkiani pois. En tiedä mikä mahtoi mennä pieleen, mutta toisesta kuvasta (siitä suuremmasta) tuli melko epätarkka. Esimerkiksi auringon viirut eivät oikein erottuneet ja muutkin osat kuvassa olivat kovin epätarkkoja. Uskoisin purkin olleen tukevasti paikoillaan, mutta kenties auringon lämpö on saanut mustan purkin sen verran elämään ja vääntyilemään, että se olisi vaikuttanut kuvan tarkkuuteen. No, mene ja tiedä - tässä se kuva nyt on. 

6.3.2014-21.6.2014 (108 d)

-----

Midsummer

As I mentioned, here's the solargraph of midsummer. I don't know what went wrong, but this seems to be too unsharp to be a great solargraph. The stripes of the sun are quite dim and picture is overall unsharp. I believe the can was steady, but maybe the heat of the sun has moved it a bit. Well, I don't know, but here it is anyway.

Musta taivas

Pitkästä aikaa blogin puolella taas. Tällä välin olen kuvannut ja kehittänyt pari filmiä ja itse asiassa hain juuri erään pidemmän aikaa maisemia kuvanneen neulanreikäkamerani pois. Tarkoitus olisi asentaa tilalle uusi tässä piakkoin. Lauantaina oli kesäpäivänseisaus, jolloin aurinko oli korkeimmillaan pohjoisella pallonpuoliskolla. En ole vielä ehtinyt katsoa millaista jälkeä tuo edellinen solarigrafiakokeiluni tuotti, mutta uskoisin sen olevan ihan hyvä. Ainakin kiinnitys oli tukeva.

Tässä sen sijaan pieni suodinkokeilu. Onneksi omistan nuo pari suodinta, jolla sinisen taivaan saa mustaksi kun kuvaa mustavalkoisella. Kyseinen yhdistelmä on siis polarisaatiosuodin + punasuodin. Pelkällä punasuotimellakin saa tumman taivaan, mutta ei aivan näin tummaa. Harmi vain, etten omista sellaista laajakulmaa jossa olisi sama suodinkierre, joten nämä on kuvattu vähemmän dramaattisella 50-millisellä.

Nämä on muuten kehitetty Rodinalilla. Ensimmäistä kertaa kokeilin kyseistä kehitettä ja ei kai sitä ihan suotta ole kehuttu.

----

Black sky

Long time no see. I have photographed and developed two films during this time.  Actually I picked up one of my pinhole cameras on Saturday which has been on the site for few months already. The  summer solstice was also on Saturday which means that sun has reached the highest point on the northern hemisphere. I don't know what was the result of that solargraphy experiment, but I am going to put a new one in few days.

Here's a filter experiment. I shooted b&w film and had a polarizer and a red filter on my lens. Together they make the blue sky turn into black. Unfortunately I don't have a wider lens with same filter size, so I had to use my 50 mm lens, which made the result less dramatic.

By the way, I developed these with Rodinal. This was my first try and I like the results.

Seitsemän päivää neulanreiän läpi

Päätin toteuttaa viikon mittaisen kuvausrupeaman neulanreikäkamerallani. Aluksi ajattelin ottaa yhden kuvan joka päivä viikon ajan, mutta koska välillä oli sadepäiviä ja kuvaaminen yhteen putkeen ei muutenkaan tuntunut luontevalta, päätin ottaa kuvan silloin kun siihen oli sopiva hetki ja koostaa niistä seitsemän kuvan sarjan. Valotusajat vaihtelevat yhden ja kahden minuutin välillä ja olen arvioinut ne silmämääräisesti tilanteen ja valaistuksen mukaan. Osassa kuvista valotus on osunut kohdalleen, toisissa taas ei. Tässä nämä seitsemän kuvaa siis ovat.

6.5.2014

7.5.2014

8.5.2014

10.5.2014

14.5.2014

20.5.2014

21.5.2014

---

Seven days through the pinhole

Here are seven pinhole photographs. I wanted to take one photograph on each day during seven days, but as there were rainy days and I didn't feel so comfortable to take a photograph every day, so I decided to do a compilation of my last seven pinhole photographs. So here they are! I took the last one yesterday.  The exposure times are something between one and two minutes depending on the subject and light. Which one is your favourite?

Taivaan valoja

Sain valmiiksi yhden kokeiluistani eli solarigrafiaa hieman suuremmassa koossa. Olisin antanut purnukan olla pidempäänkin paikoillaan, mutta valitettavasti teippaukset alkoivat pettää, joten purkki oli irroitettava. Kuvan laatu kyllä parani aivan merkittävästi, mutta tämä ei tietenkään ollut yllätys. En ehkä aiokaan tehdä solarigrafiaa enää filmipurkin kokoisessa tölkissä, vaikka se kokonsa puolesta onkin aika kätevä ja huomaamaton. Tässä vain on niin paljon parempi kuvanlaatu!

Purkki jolla kyseinen kuva on syntynyt on siis vanha pikakahvipurnukka, jonka olen modannut solarigrafiaan sopivaksi. Tämä oli paikoillaan 1.3.-7.5. -välisenä aikana, joka tekee 68 päivää. Teippaukset alkoivat irtoilla valotuksen aikana, joten purnukka notkahti yläosastaan. Tämän takia talojen yläpuolella näkyy pieni haamukuva. Mietin vain onko notkahtamisen jälkeen tullut auringon viiruja yhtään lisää vai onko kameran kuvaussuunta osoittanut niin alas, jolloin aurinko on jäänyt kuva-alan ulkopuolelle.

1.3.-7.5.2014 (68 d)

---

Lights of heaven

I just finished my project about large format solargraphy. I had to take this camera off because the duct tape didn't keep it steady anymore. The picture quality improved significantly as I expected. Maybe from now on I continue only with large format solargraphy as the results are so much better than my earlier efforts with film canisters. 

This picture was taken between 1st of March til 7th of May which makes 68 days.  I made this solargraphy camera out of an empty coffee can.

Kuvareportaasi: Varissuo

Täytyy myöntää etten ollut koskaan aiemmin käynyt aivan Varissuon ytimessä, vaikka olen asunut Turussa koko ikäni. Varissuo on Turun itäosan betonisin keskittymä ja monia mielipiteitä herättävä lähiö, joka tunnetaan valtakunnallisestikin. Yleensä alueesta ei kuule mairittelevia mielipiteitä, mutta arvelisin niiden perustuvan enemmän mielikuviin, puheisiin ja ennakkoluuloihin kuin kokemuksiin. Onhan kyseessä kuitenkin 70-luvulla rakennettu metsälähiö, joka on myös asukasrakenteeltaan Suomen kansainvälisin. Eihän se voi jättää ketään kylmäksi.

Alue on melko tiheään rakennettua ja kerrostalovaltaista aluetta: ruskeaa tiiltä, harmaata betonia, lautasantenneja, lukittuja autohalleja ja korkealle kohovia kerrostaloja. Niiden välissä on pallokenttiä, metsätilkkuja, kalliota ja joitakin rivitaloalueita. Ensivaikutelma alueesta on kieltämättä melko karu kauppakeskukselta katsottuna: ankean näköiset ja vieri vieressä olevat elementtitalot muodostavat ikään kuin läpipääsemättömän ja korkean muurin. Osa taloista on jo hieman rapsahtaneen näköisiä, mutta toiset taas vaikuttivat olevan aivan vastikään remontoituja. Ihmettelin myös miksi monissa taloissa oli hyvin pienet ikkunat ja etenkin kun ympärillä oleva kerrostaloblokki muodosti selvästi hämäriä katvealueita. Ilmeisesti kyseessä on kuitenkin öljykriisin aikaansaama kompromissi asunnon valoisuuden ja saavutetun energian säästön välillä.

Pienen Varissuokävelyni päätteeksi voisin todeta alueen olevan hyvin eloisia moniin muihin paikkoihin verrattuna. Alueella on runsaasti erilaisia palveluja ja liikenneyhteydet ovat hyvät. En ole myöskään yleensä tottunut näkemään lähiöiden asuinkerrostalojen kivijaloissa mitään liiketoimintaa, mutta Varissuolla niitäkin näytti olevan. Ei siis mitenkään pystyyn kuollut paikka ja varmasti on myös mainettaan parempi alue, sillä maine, ja varsinkin huono sellainen, kulkee aina totuuden edellä. Täytyykin tehdä joskus vielä uusi retki Varissuolle. 

---

Photography report: Varissuo

I made a short walk to a suburb called Varissuo in the east side of Turku. The place has a bad reputation, because there lives a lot of refugees and also people don't find it very attractive place to live. But I think most of the bad reputation is more rumours and visions than reality.

In Finnish scale the area is very densenly built and the buildings are mainly block of flats. The first impression of the area isn't that great because the area looks quite gloomy when you look at it from the mall and main road. The gray buildings are very high and together they form a big wall in front of you. But when you walk inside the area, you'll find the place quite forestry and green. Some of the buildings need some renovation, but others are just recently renovated.

My impression of the area is that it's very lively compared to other areas. There are good services and public transportation in this area and you can see people hanging around on the streets (ok, not so much in my photographs). So definitely it's not a quiet and dead place at all and I believe it's a better place what reputation says.

Kohtaaminen Ruissalossa

Kehitin pari päivää sitten yhden filmin ja olen jokseenkin innoissani tuloksista - varsinkin kun ehdin vedostaa muutamia kuvia samalla. Haluan kuvata lisää superhitaalla filmillä, tehdä hienoja vedoksia ja erikoisia kokeiluja! Tällä filmirullalla kokeilin jo erästä mielenkiintoista tekniikka, jota haluan vielä jatkaa sillä se antaa tavanomaisillekin kohteille omanlaisensa lisäsäväyksen.

Pääsiäisenä oli kauniita päiviä ja kävin ulkoiluttamassa kameraani joka päivä. Ruissalon Kansanpuistossa kohtasin ruotsinlaivan kapean salmen kohdalla. Jalkani myös kastui laivan aiheuttaman veden virtailun takia, koska otin sillä tukea rannan puolelta. En ole vielä edes käynyt Viking Gracella!

---

Meeting in Ruissalo

Few days ago I developed a film and I'm excited about the results. I made some prints too, but they don't have as much contrast as these which I scanned. I want to photograph more with superslow film, make some fine prints and try special techniques!

During Easter there were sunny days and I met this cruise ship in Ruissalo. It's the almost new Viking Grace. Ok, it's not new anymore, but I haven't been there yet.