Fotofinlandia, mitä ihmettä?

Suomen suurimman valokuvauskilpailun Fotofinlandian voittajat julkaistiin marraskuun alussa. En ollut aivan niin kiinnostunut, että olisin heti rientänyt katsomaan voittajakuvia, vaikka toki huomasin uutisoinnin ja keskustelua aiheen ympärillä. 

Helsingin Sanomien kuvapäällikkö kirjoitti kilpailun ratkeamisen jälkeen osuvan lauantaiesseen Fotofinlandiaan liittyen. Hänen mukaansa kilpailussa palkitut kuvat ovat hengästyttäviä, mutta tyhjyyttä kumisevia kuvankäsittelyn taidonnäytteitä. Kun palkittuja kuvia katsoo tarkemmin, ei voi olla muuta kuin samaa mieltä. Pääpalkinnon voitti Magic of Horses -kuvasarja, jossa hevoset laukkaavat ihanan epätodellisessa fantasiamaailmassa. Pääpalkinto meni tästä joukosta varmasti aivan oikeaan osoitteeseen, mutta kokonaisuudessaan palkittujen kuvien selaaminen oli hämmentävää värisävyillä ja kuvatasoilla leijailua.

Perinteisesti valokuvan asema on nähty todellisuuden jäljentäjänä ja hetken tallenteena. Lukuisista erillisistä kuvista koostetut ja voimakkaasti käsitellyt Fotofinlandian kilpailukuvat eivät juurikaan sovi tällaiseen ajatteluun. Ajat tietenkin muuttuvat, mutta jos lopputuloksena on kuva jostain sellaisesta, jota ei ole olemassa, onko se silloin enää valokuva? Fotofinlandiassa nähty kuvankäsittelyn estetiikka miljoonine sävyineen ja mystisine utuineen oli myös monin paikoin sillä tasolla, että se sai silmät kostumaan. Taitava kuvankäsittely ei ole tae kauniille lopputulokselle.

Huomiota kiinnitti myös kilpailukuvien kankean kuuloiset englanninkieliset nimet. Johtuiko tämä siitä, että kilpailun raati oli kansainvälinen vai onko englannin kieli jo niin jokapäiväisessä ja arkisessa asemassa, että se on kuin omaa kieltämme? Jo taannoisessa Aukea.netin virtuaalisessa luomisgalleriassa käytiin keskustelua englannin kielen asemasta kuvien nimeämisessä: nostaako vieraskielinen nimi teoksen taiteellista arvoa? Paikoin kiivaaksi yltynyt keskustelu käytiin noin 15 vuotta sitten, enkä tiedä päästiinkö siinä mitenkään järkevään lopputulokseen.

Fotofinlandia kuten muutkin kilpailut itse omine sääntöineen ja kategorioineen määrittelevät paljon sitä millaista osallistujakunta on. Esimerkiksi kaikenlaisen kuvankäsittelyn rajaton salliminen (kaikissa muissa kategorioissa paitsi luontokuvassa) johtaa väistämättä siihen, että suunta on kohti digitaalista taidetta, jossa valokuva on vain pieni osa kokonaisuutta. Eipä ole yllättävää, että kuvankäsittelyyn liittyvää keskustelua käytiin myös vuoden 2018 Fotofinlandian ympärillä. Tällöin oltiin nimittäin aivan samojen kysymysten äärellä.

Itse olisin mielelläni nähnyt dokumentaarisia kuvareportaaseja tämän päivän Suomesta. Sellaisia kuten Kaisa Rautaheimon Pojat vuodelta 2016 tai Maija Tammen Bingo vuodelta 2011. Mutta dokumentaarisuudesta ei valitettavasti kuulunut pihaustakaan tämän vuoden Fotofinlandiassa. Jäljelle jäi vain mainosmaailman onttoja Photoshop-luomuksia. 

---

Fotofinlandian voittajakuvat: https://www.fotofinlandia.fi/vuosi/2020/

Päivitystä kamerahyllyyn – tasonkorotus Nikonin F-sarjassa

Jotkut saattavat vielä muistaa, että vanha kamerani kärsi pienistä toiminnan epätarkkuuksista. Ongelma ei ollut ylitsepääsemättömän suuri, mutta joissakin tapauksissa harmillisen rampauttava. Kesällä päätin hankkia uuden kameran vanhan seuraajaksi. Uusi kamera painii edelleen Nikonin F-sarjassa ja tällä kertaa pykälää korkeammalla tasolla – kyseessä on Nikon F4.

Nikon F4 tuli markkinoille vuonna 1988, joten kyseistä kameraa voisi sanoa moderniksi klassikoksi aivan kuten edeltäjäänsäkin. F4 on kuitenkin merkittävästi kehittyneempi kuin F3, sillä se on varustettu automaattitarkennuksella ja kamerassa on aukon esivalinnan lisäksi suljinajan esivalinta sekä automaattinen valotusohjelma. Keskustapainotteisen valonmittauksen lisäksi kamerassa on matriisimittaus ja pistemittaus. Lisäksi F4 kelpuuttaa ongelmitta uudemmat ja vanhemmat Nikonin objektiivit nokalleen. Matriisimittausta voi siis käyttää myös manuaalisten objektiivien kanssa. Nopein suljinaika on 1/8000 sekuntia ja salamatäsmäys 1/250 sekuntia. Kamera tunnistaa automaattisesti filmin herkkyyden DX-koodauksen avulla ja tämän voi myös helposti ohittaa säätämällä herkkyyden manuaalisesti mikäli haluaa esimerkiksi prässätä filmiä. Lisäksi kameraan saa runsaasti erilaisia lisäosia ja varusteita, joilla sitä voi muokata tarpeisiinsa sopivaksi. Tarjolla on ainakin erilaisia etsimiä, tarkennuslaseja ja dataperiä.

Perusversion lisäksi tästä kamerasta on kaksi muutakin versioita. F4S ja F4E ovat paristokahvalla varustettuja malleja. NASAlla oli myös F4-mallista modifioitu digikamera vuodelta 1991, jossa oli huikea 1024x1024 pikselin kenno.

Ostin kameran käytettynä eBayn kautta Japanista, koska japanilaisten kameradiilerien tarjonta on laadukasta ja hinnat myös hyvinkin kohtuulliset. Kuljetuskustannukset, verot ja tullit tulevat toki kaupanpäällisinä, mutta tarjonta on kuitenkin niin hyvää että mieluummin katselee heidän valikoimiaan kuin yrittää etsiskellä sopivia yksilöitä lähempää. Tämä kamera on sarjanumeronsa perusteella myöhäisempää tuotantoa, eli se on valmistettu joskus 90-luvun puolivälin jälkeen. Se oli hyvän kunnon lisäksi myös yksi valintakriteereistäni. Yleisesti Nikon F4:n ongelmana on vuotava nestekidenäyttö, mutta tässä sitä ongelmaa ei ainakaan toistaiseksi ole. Kamera on muutamia naarmuja ja kolhuja lukuunottamatta lähes täydellisessä kunnossa. Lisäksi se tuoksui joltain mystiseltä, kenties japanilaiselta, partavedeltä. En tiedä oliko tämä etu, mutta mielenkiintoinen havainto.

Kuten kaikki tietävät, kolikolla on myös kääntöpuolensa. Kookas, ergonominen ja hyvillä ominaisuuksilla varustettu kamera on myös painava järkäle kinofilmikameraksi. Reilu kilon paino tuo ehkä jonkinlaista vakautta käsittelyyn, mutta jossain vaiheessa se myös alkaa tuntua hartioissa. Nämä ovat metallirunkoisten ammattilaiskameroiden huonoja puolia. 

Nikon F4 on myös edeltäjäänsä riippuvaisempi paristoista, sillä kameraa ei voi käyttää mekaanisesti ja kaikki sen toiminnot vaativat virtaa. Tuleva talvi näyttänee kuinka nopeasti tämä hyytyy pakkasessa. Ainakin se hyvä puoli F4:ssä on, että se käyttää tavallisia AA-paristoja, joten mitään eksoottisia erikoisparistoja ei tarvitse metsästää. Paristoja joutuu todennäköisesti vaihtamaan paljon useammin kuin F3:ssa, jossa paristojen vaihtoväli oli ehkä jotain parin vuoden luokkaa.

Olen kuvannut uudella kameralla vasta joitakin rullia, enkä ole mitenkään systemaattisesti testannut kaikkia sen ominaisuuksia ja toimintoja. Olen kuitenkin ollut oikein tyytyväinen kameraan. Painon ja koon lisäksi ainoa moitteen sija voisi olla etsimen alempi nestekidenäyttö, jota on hankala lukea ilman etsimen valaisua.

Jos siis etsit ammattitason kinokoon filmikameraa, eikä paino ja koko huolestuta, voisi tässä olla yksi vaihtoehto. Käytettyjen kameroiden markkinoilla näitä on paljon tarjolla edulliseen parin-kolmen sadan euron hintaan.

---

Updating my camera gear – leveling up in Nikon's F-series

Some of you may remember that I had problems with my old camera. The problems weren't unbeatable, but they made using the camera little awkward in some circumstances. So I decided to buy a new camera in summer. My new camera belongs to the Nikon F-series, but in a higher level – it's Nikon F4. 

Nikon F4 was introduced in 1988 and you could say it's a modern classic camera like the previous model was also. Although F4 is more modern camera than F3 as it has auto focus and there are different options for operation such as aperture priority, shutter priority and programmed mode. There are 3 options for metering light: center weighted, point metering and matrix metering. Older and newer Nikon lenses can be used and matrix metering works even with manual lenses. Fastest shutter speed is 1/8000 seconds and flash sync is 1/250 seconds. Camera recognizes film speed automatically with DX-coding but you can also set it manually if you want to push your film for example. There's a wide range of different equipment and parts for customizing your camera. There are at least different selection of viewfinders, focusing screens and databacks.

Also there are two other versions of this camera. F4S and F4E have both battery packs. NASA had a digital version of F4 in 1991 with a censor of 1024x1024 pixels.

I bought this through eBay form Japan as Japanese sellers have a very wide range of quality cameras in decent prices. Of course you have to pay customs, taxes and importing payments, but I do it gladly as you can save time because you avoid long term camera hunting if you are looking for a specific camera in pristine condition. This camera is a late serial number, so it's manufactured after 1995. That was one of my criteria along with good condition. Generally Nikon F4 has some problems with liquid crystal displays as they tend to leak. There's no problems with this camera so far. This camera is almost in a perfect condition with some small scratches and signs of wear. It's funny, that there was a light odor of aftershave on this camera.

As everyone knows, there's two sides of a coin. This camera is a large, ergonomic and has good features, but it is a relatively heavy camera for being a 35 mm camera. Maybe this makes it more stable than lighter cameras, but you will feel the weight on your shoulders sooner or later. That's a bad side of metal made professional cameras.

This camera depends fully on batteries as there is no mechanical shutter release and all the functions and operations need energy. We'll see how quickly this stops working on the coming winter. Luckily F4 uses normal AA batteries so you don't need to hunt any kind of expensive and exotic batteries for this. It's clear that you need to replace batteries for this more often than with F3 which batteries lasted around 2 years. 

I have photographed only couple of rolls with this without testing all the functions and features very systematically. I have to say I'm very happy with this camera as the only cons are weight, size and the other lcd screen on viewfinder which is almost unreadable without the viewfinder illumination.

So if you are looking for a professional 35 mm film camera and you are not afraid of size and weight, this might be your option. There are lots of these in second hand markets for affordable price.

Digitaalisia iltakuvia

Ajattelin taas pitkästä aikaa laittaa tänne blogin puolelle vähän päivitystä. Tämä kirjoitus oli tarkoitus julkaista jo keväällä, mutta jostain syystä se kuitenkin jäi luonnoksiin. No, tässäpä se nyt on pienin lisäyksin.

---

Kävin jokin aikaa sitten kuvaamassa digikamerallani ja huomasin, että se oli yllättävän hauskaa. Viime kerrasta olikin jo aikaa. On siitä tietenkin etua, että kuvan näkee heti ja voi tämän perusteella tehdä tarvittavat korjaukset valotukseen. Tämä tuli taas huomattua.

Illalla tehdyllä kuvausreissulla tapasin myös paikallisen harvahäntäisen ketun, joka on herättänyt huomiota ainakin sanomalehden yleisönosastolla. Kettu osui myös yhteen kuvaan, mutta koska käytössäni oli toiseen tarkoitukseen säädetyt manuaaliasetukset, jäi tämä ruutu melko tummaksi. Ei siitä kyllä muutenkaan olisi tullut mitään vuoden luontokuvaa ja ketun osuus koko kuvasta jäi myös melko vaatimattomaksi.

Otin nämä kuvat Nikon D300:lla, joka alkaa ikänsä puolesta lähestyä jo digikameroiden vanhempaa osastoa. Iästään huolimatta se on mielestäni edelleen oikein laadukas ja relevantti kamera. Kameroiden sisällä oleva tekniikka ja kennot kehittyvät koko ajan suurin harppauksin, mutta hyvä kamera on muutakin kuin viimeisintä tekniikkaa oleva kenno ja muut tekniset hienoudet. D300 oli aikanaan Nikonin kroppikennoisten lippulaivamalli ja sen huomaa jo kameran rakenteessa. Kamerassa on paljon metallia, se on hyvin ergonominen ja tarvittavat säätimet on sijoitettu omien painonappien taakse eikä vaikeasti selailtaviin valikoihin. Ainoa moitteen sija tässä kohtaa voisi olla kuminen kädensija, jonka liimaus rungosta on irronnut kädensijan keskikohdasta. Tämä tosin on tietääkseni ollut melko tyypillinen ongelma ainakin Nikonin kameroissa. Vankan rakenteensa vuoksi tämä on myös melko painava kamera.

Mutta jos siis haet valokuvaamiseen sopivaa digijärjestelmäkameraa (tällä kyseisellä mallilla ei voi kuvata videoita), kannattaa ehkä katsella käytettyjen markkinoilta näitä. Maksavat noin 200 euroa, eli eivät paljon mitään siihen verrattuna kuinka hyvä kamera on kyseessä.

Ja olisi tähän voinut laittaa ehkä muitakin kuin taiteellisia epäterävyyskuvia, mutta tällainen oli tämän kuvausreissun anti tällä kertaa.

---

Digital night shots

For a long time here's a new post! I already made this on May, but somehow it just stayed in the drafts folder. So here it is with some additions.

---

I made a small photo walk with my digital camera and found out that how fun it was. It was a long time ago when I used it last time. It's always beneficial that you can check the exposure right away when you have taken the photograph.

During my walk I met a fox with a thin tail. The fox was on one of my photographs, but the photo was a bit too dark as I had manual controls for different scene. Anyway, it wasn't going to be a wildlife photography of the year.

I took these with my Nikon D300 which is soon becoming the older section of digital cameras. Even though it's quite old I think it's still a very good and relevant camera. The technology inside cameras is developing in big leaps every year, but I think a good camera is something more than just a good censor and packed with latest technology. D300 was the flagship camera of Nikon's DX-camera range during that time and you can really see and feel it when you take this camera in your hands. There's a lot of metal and the camera is very ergonomic. All necessary adjustments are behind knobs and buttons and not inside menu's that would be too slow and difficult to use. Only bad thing in this camera would be the rubber hand grip that is a bit loosen. But that's a typical problem for some of Nikon's cameras. Because this is a sturdy camera it's also quite heavy.

So if you are looking for a SLR for digital photography (you cannot take videos with this particular model), consider checking out these from the second hand markets. They are around 200 euros, which is almost nothing compared to how good these cameras actually are.

And I could have put some other photos here than just these artistic bokeh-pictures, but this is what my photo walk was this time.