Vuosikatsaus 2017

Nyt on taas aika tehdä perinteinen katsaus kuluneen vuoden kuvasatoon ja muihin kuvausjuttuihin.

Katsellessani tämän vuoden kuvamäärää, voin vain todeta, että olen kuvannut melko ahkerasti koko vuonna. Kuluneen vuoden aikana olen kuvannut yhteensä 28 rullaa filmiä, joista valtaosa on ollut mustavalkoa. Värifilmejä on kulunut ainoastaan 6 rullaa. Tänä vuonna kuvasin myös reilusti enemmän kinofilmiä eli 20 rullan verran. Mamiyalla tuli näin ollen kuvattua keskikoon filmiä vain 8 rullaa.

Tämän vuoden aikana olen siis ottanut yli 800 kuvaa ja suurehkon kuvamäärän takia onkin ollut vaikeuksia valita tiivistä, mutta edustavaa otosta tähän katsaukseen. Osa kuvista on julkaistu aiemmin jossain, mutta osa on myös täysin ennen näkemättömiä. Tässä siis pieni otos vuoden aikana ottamistani kuvista.

Mitään uutuuksia tai lisävarusteita en ole hankkinut sen koommin paitsi ainoastaan uuden filmiperän Mamiyaan. Keväällä nimittäin sattui ikävä onnettomuus ja kamera kaatui tapaturmaisesti jalustalla suoraan asfaltille ja kärsi jonkin verran. Objektiivin etuosa vaurioitui ja linssisuodin hajosi täysin, filmiperän kiinnitykset halkesivat ja etsin jäi hieman löysälle. Muuten kamera ihme kyllä toimii edelleen ja on käytössä. Kameran iskeytyminen asfalttiin oli kerrassaan järkyttävä hetki, mutta olen lähes jo toipunut. Pidän kyllä hyvää huolta kameroistani ja muista laitteista, mutta tällaisia yllättäviä onnettomuuksia voi vain sattua kun kamerat ovat jatkuvasti mukana ja käytössäni eivätkä hyllyssä koristeena.

Tämä oli muuten jo viides vuosi kun tämä blogi on pystyssä. Mitään suunnattoman aktiivista kirjoittelua en ole harrastanut ja tänä vuonna myös aikaisempia vuosia vähemmän. Mielenkiintoisena ristiriitana voisi mainita, että olen kuvannut enemmän, mutta kirjoittanut vähemmän.

Mutta jos blogin kirjoittaminen on tänä vuonna jäänyt hieman vähemmälle, olen sen sijaan laittanut kuviani Instagramiin melko aktiivisesti jo keväästä lähtien. En tiedä onko noin 80 seuraajaan kertyminen vajaan vuoden aikana aivan naurettavan pieni määrä, mutta Instagramin käyttö on ainakin itselläni ollut hyvin sisältöperusteista. Seuraan siis itsekin lähinnä vain mielenkiintoisia sisältöjä enkä ihmisiä, joita satun tuntemaan. Instagramista löytyy kuitenkin runsain mitoin taitavia kuvaajia ja inspiroivia valokuvia.

Tänä vuonna olen kuvannut paljon kaduilla ja ajattelin jatkaa sillä tiellä ensi vuonnakin. Hyvää uutta vuotta siis ja pitäkää kamerat vireessä!

---

Year 2017

So now it's time to take a look of the year 2017.

As I look at all the pictures I have taken during this year, I'll have to say that I have been quite busy with my cameras. I have shot totally 28 rolls of film and majority of it has been black and white. I shot only 6 rolls of colour film. Also majority of the film was 135-film as I shot 20 rolls of it and only 8 rolls of 120-film with my Mamiya.

During this year I have taken over 800 photographs and I have to say that it was a bit problematic to pick up only few photographs to include this post. Some of these photos are posted earlier, but some of them are never seen before.

In May there was an accident as my Mamiya (which was on a tripod) smashed on the ground.The lens filter went broken and the front part of the lens was also damaged. The film back was damaged and I had to replace it. After this accident the camera still works fine and I use it. The moment when I saw my tripod falling was absolutely horrible, but I slowly start to get over it. Don't get me wrong, I always take good care of my cameras and other equipment, but this just can happen as my cameras are in every day use and not decorations in my book shelf.

By the way this was the fifth year I run this blog. I have never been a very active blogger and this year was even less active. Even when I photographed more than in years.

But instead of this blog I have been active in Instagram as I started to use it in spring. I don't know if 80 followers in less than a year is a ridiculously low amount, but I focus on the content and not trying to get as many followers as possible. I preferably follow interesting content than people I just happen to know. You can find loads of talented photographers in Instagram.

This year I have spent a lot of time photographing on the streets and I'm about to continue it next year. So keep your cameras ready and Happy New Year!

Pimeyden ytimessä

Tänään on talvipäivänseisaus eli aurinko porottaa tällä hetkellä maapallon toisella puolella Kauriin kääntöpiirillä. Päivä on siis lyhimmillään täällä pohjoisella pallonpuoliskolla.

Jo marraskuusta lähtien valoa ei totta tosiaan ole ollut kovin pitkään tarjolla edes päiväsaikaan. Pimeydessä onkin saanut tarpoa jo hyvän aikaa.

Nyt kun olemme taitepisteessä, alkaa taas matka kohti valoa. Senkin huomaamiseen menee tosin useampi viikko. On ehkä hieman koomista, että olen käyttänyt hyvin hidasta filmiä nyt kun valoa on ollut kaikkein vähiten. Se ei tosin haittaa jos käyttää salamaa tai jalustaa kuten olen itse tehnyt.

---

At the epicentre of darkness

Today is the Winter Solstice which means that the day is shortest here in the Northern Hemisphere. 

From the beginning of November there is just a short period of time when there's plenty of light.

Now that we are in the turning point, the journey toward light starts. Although it takes some weeks before you can notice it. It's a bit funny that I have used very slow film now when there's not much light around. But it doesn't matter if you use flashlight or tripod as I have done.

Suomi 100 -kuvakooste

Onneksi olkoon satavuotias Suomi! Tämä päivä vietetään perinteikkään turvallisesti kotisohvilla suomalaista sotaelokuvaa tai illan kättelyrupeamaa katsellen - tai kuka mitenkin. Itsenäisyyspäivää voi myös viettää ilman sen kummempia perinteitä ja muodollisuuksia. Tyyli on vapaa kuten itsenäiseen päätäntävaltaan kuuluukin.

Päätin tehdä 100-vuotiaan Suomen kunniaksi pienen kuvakoosteen. Maantieteellisesti tässä ei liikuta kovin laajalla alueella, joten mitään koko Suomen kattavaa kansallismaisemien koostetta ei tässä nähdä. Mutta ainakin jotain paikallista elämänmenoa, näkymiä ja vivahteita on filmille tarttunut. En tiedä kuinka hyvin valitsemani kuvat edustavat tämän päivän Suomea tai suomalaisuutta sillä en ole ottanut kuvia juuri sitä silmällä pitäen. Mitään arkistojen pölinää tähän ei myöskään ole laitettu, sillä olen ottanut kaikki kuvat tänä vuonna. Suurin osa kuvista on myös ennen julkaisemattomia.

Merkkivuotta on jäljellä vielä noin kuukauden verran, joten kamerat vireeseen. Miltä sinun Suomesi näyttää?

---

Finland 100 Years -photo collection

Finland turns 100 years today! There are many ways to celebrate this day, but one of the most popular ways is to watch the President's Independence Day celebration gala on television. 

I made a collection of photographs to celebrate this day and year. Here are some local sights I have captured during this year. I don't know how well these represent Finland or Finnish lifestyle nowadays as I haven't really thought about it when I have taken these. But at least it's a collection of photographs taken this year.

There's less than month left this year, so keep your cameras ready and steady.

Junanvaunujen kohtalo

Helsingin reissulta jäi tuliaisiksi yksi rulla Agfan APX 400 -filmiä. Olen kuvannut kerran aiemmin kyseisellä filmillä ja siitäkin on jo muutama vuosi aikaa. Voisin jatkossa kuvata mieluusti lisää, sillä jälki on sävykästä ja filmi oli muihin verrattuna myös suhteellisen edullista. Helsinkiläisessä kivijalkaliikkeessä sen hinta oli reilun vitosen per rulla, eli pari euroa halvempaa kuin esimerkiksi Ilfordin HP5. Netistä löytyy luultavasti tätäkin halvemmalla. Suosittelen siis kokeilemaan.

Kesän alussa eräälle pistoraiteelle ilmestyi iso letka junanvaunuja. Olen pohdiskellut vaunujen kohtaloa – miksi ne ovat siellä ja mitä niille olisi tarkoitus tehdä? Lähes välittömästi vaunujen ilmestyttyä, saivat ne uutta maalia pintaan. Eikä kulunut kauaakaan kun ensimmäiset ikkunat tuhottiin. Yltyvä rappion kierre alkoi heti.

Kuukausia myöhemmin lehtiartikkelista selvisi, että vaunut ovat vain säilytyksessä ja ne olisi tarkoitus ottaa vielä liikenteeseen. Silmämääräisesti arvioituna kylmillään seisseet vaunut vaativat melko paljon kunnostusta ja rahaa, että ne voidaan ottaa taas käyttöön. Peli hävittiin heti.

---

The destiny of the passenger carriages

I bought a roll of Agfa APX 400 when I visited in Helsinki. I have shot one roll of it few years ago. I could use it more in the future as it is a very fine film and relatively cheap compared to other brands. In a photo store it was a bit over 5 euros per roll, so it was a couple of euros cheaper than Ilford HP5 for instance. Probably you get it even cheaper when you buy it online. Try this film if you haven't already tried.

At the beginning of the summer a bunch of passenger carriages appeared on a railway yard. I have been thinking of the destiny of these passenger cars – why they were there? Almost immediately they were covered with new paint and it didn't take too long when the windows were smashed. The circle of destruction started right away.

Months later I read a news article about these passenger cars and it turned out that they were only stored for later use. It seems that it requires a lot of money and work to get these cars back in shape. The game was lost right away.

Kirjoituksia valokuvaamisen lumoista

Tapoihini kuuluu lainailla kirjastosta jatkuvalla syötöllä kaikenlaista luettavaa, kuunneltavaa ja selailtavaa. Tälläkin hetkellä olohuoneen pöydällä on kolme kirjaa keskeneräisenä ja pari muuta odottaa palauttamista kirjastoon.

Joitakin viikkoja sitten taiteiden uutuushyllyllä oli kirja, joka kiinnitti huomioni – Johdatus filmiaikaan: Kirjoituksia valokuvaamisesta. Nimi ja teema vaikuttivat kiinnostavilta, joten otin kirjan hyllystä ja selailin sen pääpiirteissään läpi. Pyörittelin kirjaa vielä hetken aikaa käsissäni, ikään kuin ostopäätöstä tehden, ennen kuin otin sen lainausautomaatin kautta mukaani.

Johdatus filmiaikaan on kokoelma Antti Nylénin esseitä, joiden painopiste on filmivalokuvaamisessa. Tai kuten teoksen alaotsikko kiteyttää: kirjoituksia valokuvaamisesta. Essee on itselleni hieman vieras kirjallisuuden laji, mutta mielestäni on virkistävää lukea pohdiskelevaa tekstiä, joka ei ole kahlittu perinteisen kertomakirjallisuuden raameihin. Ei päähenkilöitä, suoraviivaisesti etenevää juonta tai tarinan ympärille rakennettua miljöötä.

Kirjoitukset sivuavat filmikuvauksen eri puolia, kuten historiaa, ekologiaa ja nykyaikaa. Esipuheessaan Nylén kiistää teoksen olevan varsinainen tietokirja, vaikka se voisi hyvin olla sellainen. Teos sisältää paljon mielenkiintoista knoppitietoa valokuvauksen 200-vuotisesta historiasta. Olisin ehkä kaivannut tekstin rinnalle myös kuvitusta, sillä kaikki lukijat eivät välttämättä tiedä millainen rosoisuus ympäröi peel-apart -negatiivia tai minkälainen kuva syntyy kun neulanreikäkamera kuvaa maisemaa 6 kuukautta. Ehkäpä puhdasverinen essee saattaisi tuhoutua jos tekstin osaksi lisättäisiin täydentäviä kuvia.

Kirjan liitteenä on juliste, jonka taustapuolella on kuvia tekstissä mainituista kameroista, pimiöstä ja erilaisista valokuvauksen lopputuotteista kuten esimerkiksi polaroidkuvia. Juliste arvatenkin täydentää kirjan tekstiä kaipaamallani tavalla, vaikka julisteen kuvien ja kuvatekstien suhde onkin hieman sekava.

Johdatus filmiaikaan on mielenkiintoinen, helppolukuinen ja informatiivinen teos kaikille, joita valokuvaus saattaisi edes hieman kiinnostaa.

Antti Nylén: Johdatus filmiaikaan: Kirjoituksia valokuvaamisesta.
Siltala, 2017.
247 s.

Helsingin maisemia ja livemusiikkia

Lokakuussa tein pitkästä aikaa keikkareissun Helsinkiin. Tällä kertaa vuorossa oli ruotsalainen Opeth eli progemetallia länsinaapurista. Ennen keikkaa kiertelin muutaman tunnin ajan eri paikoissa, kuten esimerkiksi Merihaassa. Myös Kallion nurkilla ja lähimaastoissa tuli samalla kierreltyä.

Keikka oli tällä kertaa hieman erikoisesti Finlandia-talossa, joka ei ehkä ole luontevin keikkapaikka progressiivista deathmetallia soittavalle bändille. En ollut aiemmin käynyt Finlandia-talossa, joten oli myös mielenkiintoista päästä samalla tutusumaan itse rakennukseen. Ja täytyy kyllä sanoa, että se on mahtava rakennus, niin sisä- kuin ulkopuoleltakin. Valaisimia, huonekaluja ja mittasuhteita myöden se on todella hienostunut kokonaisuus, vaikka samalla hyvin pelkistetty rakennus. Sanoisin, että Finlandia-talo on kaikilta osin varsin kuvauksellinen ja tyylikäs rakennus.

Itse keikka oli taattua Opethia, eli virheetöntä ja taitavaa soittoa sekä viihdyttäviä välispiikkejä. Istuskelukatsomo ehkä söi hieman tunnelmaa ja siitä solisti lohkaisikin pari vitsiä heti alkuun. Tämä taisi muuten olla aivan ensimmäinen Finlandia-talossa kuultu raskaan musiikin konsertti. Isossa konserttisalissa kuultiin parin tunnin ajan kattava läpileikkaus Opethin tuotannosta, ja konsertti päättyi mahtavaan Deliveranceen.

Valitettavasti keikkakuvat menivät pieleen, sillä arvioin valaistuksen aivan väärin ja jokainen kuva alivalottui pahasti. Olen päässyt kuvaamaan monia suosikkiartistejani vuosien varrella, mutta Opethista kaipaisin hieman onnistuneempia valokuvia. Ensi kertaan siis.

---

Helsinki landscapes and live music

In October I paid a visit to Helsinki to see a live concert. This time I went to see the Swedish progressive death metal band Opeth. Before the concert I had a walk around Helsinki in different locations such as Merihaka and Kallio.

The concert was in Finlandia-Hall which is a non-typical venue for a band and music like this. I had not visited Finlandia-Hall before so it was an interesting experience to pay a visit there at the same time. And I must say it's a really gorgeous building. Even when the building is quite simple and minimalistic itself it has some fine details such as lamps and furniture. It's definitely worth of paying a visit if you are in Helsinki and interested in architecture.

The concert was somehow a typical Opeth concert with precise playing, good jokes and high standards. Seated concert hall wasn't maybe the best option for this music style and the singer made some jokes about it right in the beginning of the concert. This was by the way the first heavy metal concert in Finlandia-Hall. A nice selection of Opeth's discography was played during the evening and the night was closed with Deliverance.

Unfortunately I screwed up all the photographs and they were underexposed. I have photographed many of my favourite artists during the years and would like to get better photographs of Opeth too. Well, I'll take another try next time. 

175 vuotta suomalaista valokuvaa

Suomen ensimmäinen valokuva täyttää tänä päivänä juhlavat 175 vuotta.

Kyseinen valokuva on Turun museokeskuksen valokuva-arkistoissa oleva dagerrotyyppi, jonka Henrik Cajander nappasi kamerallaan Turussa 3.11.1842. Kuvassa on näkymä Uudenmaankadulta ja eräs rakennus, joka sittemmin jäi uudistushalujen ja modernisaation puskutraktorin alle. Rakennuksen takana näkyvä kirkontorni on tietenkin vielä omalla paikallaan.

Valokuvan voi käydä katsomassa esimerkiksi Wikipediasta.

---

Millaiselta näyttää seuraavat 175 vuotta? Säilyykö vuodesta 2017 valokuvia, joita katsellaan vielä vuonna 2192? Jos säilyy, millaisia ne voisivat olla? Olisiko kyseessä kuva ruoka-annoksesta, lemmikistä vai kenties selfie jollain hauskalla filtterillä efektoituna?

Minulla on sellainen tuntuma, että valtava määrä valokuvia saattaa tuhoutua ja kadota iäksi rikkoutuneiden muistikorttien, kovalevyjen ja unohdettujen pilvipalveluiden mukana. Ehkä ne eivät säily ellei joku ota tehtäväkseen säilyttää niitä. Sama asia kuin pahvilaatikoissa säilössä olevien negatiivien ja paperikuvien kanssa. Jossain vaiheessa ne saattavat päätyä roskalavalle.

Mutta tarvitseeko valokuvan ylipäätään säilyä "ikuisesti"? Puhelimen kameralla napattu ja välittömästi ystäväpiirille jaettu kuva tietystä hetkestä täyttää tehtävänsä sellaisenaan eikä sen ehkä tarvitse säilyä loputtomiin. Asioilla on puolensa.

---

175 vuotta Cajanderin valokuvan jälkeen kipusin kallion päälle ja otin valokuvan. Kuvassa näkyy edelleen sama kirkontorni kuin Suomen ensimmäisessä valokuvassakin.

---

175 years of Finnish photography

Today it's exactly 175 years since the first photograph was taken in Finland.

This photograph (daguerreotype) is now in the collections of Museum Centre of Turku and it was taken by Henrik Cajander in Turku on November 3rd 1842. There's a building and the tower of Turku cathedral in the photograph. The building in front was demolished during the modernisation of the city some decades ago, but the church is still there.

You can check out the photograph in Wikipedia.

---

What about the next 175 years? Will there be photographs in 2192 that were taken in 2017? What kind of photographs they would be? Could it be a picture of a food portion, a picture of a pet or perhaps a selfie with a dog filter? 

I have a feeling that a lot of photographs will be lost because of broken memory cards, hard discs and forgotten cloud services. These photographs will not last if there is no one to save them. It's the same thing with negatives and prints. Someday they could end up in a trashcan.

Should photographs remain "forever" anyway? A shared cell phone picture has its own purpose and time and it doesn't have to remain forever. Things have different sides.

---

175 years after Cajander's photograph I climbed on a hill and took a photograph. There's still the same church tower than in Finland's first photograph.

Syksyn värejä

Heipä hei, pitkästä aikaa! Viime aikoina olen käyttänyt aktiivisesti lähinnä Instagramia, mutta laitetaanpa tännekin vaihteeksi hieman uutta sisältöä, koska - no, miksi ei.

Ruskan parhaimmat hetket alkavat olla jo takana päin. Ehdin kuvata kellastuvia lehtiä sen verran, että aiheesta voisi tehdä useammankin blogiartikkelin. Aloitetaan nyt tällä ensimmäisellä ainakin.

Vaikka otsikossa puhutaan syksyn väreistä, ovat kuvani kuitenkin tutun ja turvallisen mustavalkoisia. En tiedä ylittyykö parodiahorisontti kuitenkaan aivan näin vähästä, mutta sanoisin syksyn valojen ja värien olevan selkeästi aistittavissa, vaikka itse kuvista ne puuttuvatkin. Nappasin kuvat lokakuussa sunnuntain kauppareissun ohessa filmirullan viimeisille ruuduille. Silloin oli kaunis ja lämmin syyspäivä ja koivujen lehdet keltaisimmillaan.

Vahvojen kontrastien ja syksyn kuulauden salaisuus piilee käyttämissäni värisuotimissa tai eri suotimien yhdistelmissä. Näissä kuvissa olen käyttänyt punasuotimen ja polarisaatiosuotimen yhdistelmää, jolla saa tietyssä kulmassa kirkkaansinisen taivaan tummaksi tai jopa aivan sysimustaksi. Aivan ohutkin pilviharso erottuu tällöin selkeästi siniseltä taivaalta. Ilman suotimia kuvista olisi tullut melko tavanomaisen latteita, eikä kirkkaan syyspäivän tunnelma olisi välittynyt.

Suosittelen tätä suotimien yhdistelmää mikäli haluat mustavalkokuviisi dramatiikkaa ja erottuvuutta.

---

Colours of the autumn

Hello for a long time! I have been using only Instagram recently, but let's put some content here for a while, because - well, why not.

The best moments of autumn colours are behind. I took enough photos of the best moments so I could write couple of blog articles about it. Let's start with the first one at least.

Ironically the title says about colours of the autumn, but the photographs are still traditional black and white photographs. You can still have the feel of the colours even when the photos don't have any colour on them. It was a warm Sunday in October and the birch leaves were bright yellow.

The secret of the strong contrast is on the colour filters and the combinations of different filters. I used a red filter and a polarizer filter with these photos. With this combination the clear blue sky will turn dark or completely black depending on the shooting angle. Even a light and thin cloud will pop out of the dark sky. Without the filters these photos would be quite flat and the feel of the crisp autumn would not come over.

I recommend this combination of filters if you want to have some dramatic effects to your black and white photographs.

Kadulla taas

Laitetaanpa taas joitakin kesän aikana otettuja kuvia. Olen kuvannut enemmän tai vähemmän säännöllisesti koko ajan, mutta en juuri kovin paljon mitään sellaista josta muodostuisi selkeitä ja yhtenäisiä kokonaisuuksia. Kuva sieltä, toinen täältä on ollut käytäntöni ja tämän takia kuvamateriaali onkin melko vaihtelevaa. On tässä sentään sellainen punainen lanka, että nämä kuvat on otettu Turun keskusta-alueella kävelymatkan varrelta jos jotain mielenkiintoista on vain sattunut kohdalle.

Jatkossa ajattelin ottaa enemmän kuvia samasta aiheesta, jotta syntyisi kokonaisuuksia eikä vain satunnaisia irrallisia kuvia. Yksittäisiä kuvia on tietysti helppo laittaa esimerkiksi Instagramiin tai muihin vastaaviin paikkoihin, mutta haasteellisempaa blogiin mikäli haluaisi edes yrittää esittää kokonaisuuksia tai rajata kirjoituksen aihetta jollain tavalla.

Filmikuvauksessa on se hyvä puoli, että rajalliset resurssit rajaavat myös kuvaamista siten, että kustakin aiheesta tulee yleensä otettua vain yksi kuva. Digikuvauksessa resurssien rajaton määrä usein hämärtää keskittymistä, jolloin tulee otettua iso liuta kuvia yhdestä kohteesta ja jälkeenpäin tuskailtua kun tietokoneesta alkaa levytila loppua. Jos kuvia täytyy vielä käsitellä runsaasti, aiheuttaa satojen kuvien vyöry myös suuren työmäärän.

Tässä siis taas hieman katunäkymiä. Tällä kertaa kamerassani oli Kodakin Trixiä.

On the street again

Here's some photographs from this summer. I've been photographing frequently, but not much subjects which would make a nice collection together. I have been taking snapshots most of the time so this is why there is not a clear red line which connects all these photographs together. Ok, all of these photos here are taken around the central area of Turku while I have been walking to my daily locations.

I've been planning to take some photography stories with multiple photos in the future, so it would be easier to make an interesting blog post. It's easy to put out some snapshots in Instagram and places like that, but challenging if you want to be more precise with your posts and focus on one subject. 

The good part of film photography is the limited resources you have with it. Most of the time I take only one shot of each subject. With digital photography the unlimited resources often take away your concentration and then you'll end up taking loads of photographs of each subject. Later you will suffer with the lack of disc space of your computer. If you have to edit your photos then will hundreds of photographs cause you a lot of work. 

This time I had Kodak Trix in my camera.