Höyryveturi Ukko-Pekka Turussa

Höyryveturi Ukko-Pekka vieraili joulukuussa Turussa yhden viikonlopun ajan. Halusin tietenkin kuvata kyseisen laitoksen, sillä liikkuva höyryveturi ei ole mikään jokapäiväinen näky. Ja onhan vanha kunnon höyryveturi muutenkin varsin näyttävä ilmestys kaikkine liikkuvine osineen, savupilvineen ja äänineen.

Katselin netistä aikataulut ja menin jo hyvissä ajoin etukäteen suunnittelemaani kuvauspaikkaan. Pitkän odottelun jälkeen junaa ei kuitenkaan näkynyt tai kuulunut. Poistuin paikalta ja luin hieman myöhemmin netistä, että joku oli autoineen jäänyt junan alle tasoristeyksessä. Kolariin ei kuitenkaan osallistunut Ukko-Pekka, vaan sen edellä kulkenut dieselkäyttöinen joulujuna. Kuvista päätellen auto oli mennyt aivan rusinaksi, vaikka junalla ei ollut kovin paljon nopeutta. Tarkkaavaisuutta siis tasoristeyksien ylittämiseen, vaikkei siellä "koskaan mitään junaa menisikään".

Tein seuraavana päivänä uuden kuvausreissun, jolloin juna taas kulki aikataulun mukaisesti, ja sain otettua kuvat.

---
Steam locomotive Ukko-Pekka in Turku

Finnish steam locomotive Ukko-Pekka paid a visit to Turku last December. Of course I wanted to photograph it as you don't see these kind of machines every day. And this kind of train is really an interesting piece of engineering with all those moving parts and smoke. 

I checked the schedule on internet and went to my photographing spot. After a long wait the train never arrived. So I went away and read news that there had been a train accident nearby. Not this, but another museum train had crashed to a car on an intersection. I saw a picture of the car and it was quite smashed even when the train didn't have a high speed. So be careful on the intersections even when you think "there never goes trains".

On the next day I got the photos as the train was again on schedule. 

Vuosikatsaus 2016

Piti laatia vielä ennen vuodenvaihdetta jokunen uusi blogikirjoitus, mutta jotenkin nuo ajatuksissa olleet kuvat ja aiheet jäivät tuonne kuvankäsittelypöydälle ja ajatuksiin vain. Mutta nyt kun se vuosi aivan pian vaihtuu, on kai aika luoda katsaus kuluneen vuoden kuvasatoon ja muihin kuvausjuttuihin.

Tänä vuonna kuvaamiseni on painottunut pitkälti keskikoon formaattiin. Mamiyasta on oikeastaan tullut pääasiallinen käyttökamerani, vaikkei se useimmiten niin näppärä ja helposti kuljetettava olekaan. Filmien kehittämiseen sopivien fasiliteettien puutteen vuoksi olen myös alkanut kuvata lähes pääsääntöisesti värinegaa ja kehityttänyt filmini paikallisessa liikkeessä. Muutama mustavalkorulla on toki tullut kuvattua, mutta muuten olen mennyt värinegalla. Nikonilla olen kuvannut ainoastaan pari rullaa mustavalkoista sekä värinegaa ja loput olenkin kuvannut Mamiyalla.

Useimmin kameraani valikoitunut filmi on ollut Kodakin Portra 400, ehkäpä hyvän saatavuuden ja mukavan jälkensä ansiosta. Kokeilin kesällä myös yhden rullan Kodakin Ektaria ja pidin siitä niin paljon, että tulen varmasti jatkossakin käyttämään sitä, kunhan vain ensin päästään tämän pimeän vuodenajan yli.

Viime aikoina olen katsellut hieman käytettyjä kameroita sillä mielellä, että päivittäisin ehkä joskus tulevaisuudessa 6x7-formaattiin ja voisin siten myös ottaa (ainakin teknisesti) parempia kuvia. Mallista ja kunnosta riippuen ne voivat olla melko hinnakkaitakin, vaikka suhteellisesti nykyään tietysti melko edullisia siihen nähden mitä ne ovat joskus maksaneet. Mutta katsella voi tietysti aivan ilmaiseksikin. Suurempi formaatti tosin tietäisi myös suurempaa mukana raahattavaa kilomäärää, joka ei erityisemmin houkuttele.

Tässä pieni otanta tämän vuoden aikana ottamistani kuvista. Eli kuvaamisiin ja hyvää uutta vuotta vaan!
 

---

Year 2016

I was about to write few posts here before the end of the year, but somehow the photos and ideas just stayed in my computer and head. But now as this year is almost over, it's time to take a look what happened during the year.

I have shot quite a lot medium format film this year. Actually my Mamiya has become my main camera, even when it's not so easy to carry and use. As I don't have a place where to develope my own films, I have started to use colour negative film again and processed the films in a local store. I have shot a couple of black and white film rolls of course, but mainly I've used colour negative film.

I have used primarily Kodak Portra 400 film, because it's easy to find and I like the results. During the summer I also tested a roll of Kodak Ektar which I really liked, so I'm going to use it again as this darkness goes away.

I have been watching some second hand cameras lately, because I have been playing with an idea of upgrading to 6x7 format camera. So, I could take (at least technically) better photographs. Depending on the model they can be quite expensive, but still relatively cheap if you compare to what they have costed back in the days. But anyway you can just watch them for free. Bigger format means often a heavier camera to carry, which doesn't sound good.

Well, here's some photos I have taken during this year. Happy new year!

Valoa kaamoksen keskellä - The Cure Helsingin areenalla

Kävin lokakuun alussa katsomassa The Curen keikan Helsingin Hartwall Arenalla. Olinkin jo monta vuotta odottanut tilaisuutta nähdä Cure livenä ja se olikin ilouutinen kun noin vuosi sitten kuulin yhtyeen vihdoin saapuvan Suomeen. Viime visiitistä olikin kulunut jo 20 vuotta, joten bändi ei ole mikään jokapäiväinen ilmestys näillä kulmilla.

Illasta ei ollut mitään sen suurempia ennakko-odotuksia, joten eipä ollut myöskään sijaa pettymyksille. Eikä tarvinnutkaan, sillä konsertti oli oikein mainio. En ole viime aikoina hirveästi käynyt missään keikoilla, mutta kaikesta huolimatta tämä oli silti parasta livemusiikkia pitkään aikaan.

Settilista oli painottunut Disintegration-albumin ympärille, eikä varmasti suotta, sillä se kuuluu yhtyeen tärkeimpiin teoksiin. Keikka kesti encoreineen päivineen kolme tuntia, mutta aika ei missään tapauksessa käynyt pitkäksi. Yhtyeellä kuitenkin riittää hittejä enemmän kuin yhdeltä istumalta osaisi luetella, eikä konsertin jälkeen jäänyt sellaista oloa, että jotain oleellista olisi puuttunut settilistalta. En ajatellut, että yhtyeen hieman synkempää puolta edustavaa One Hundred Yearsia olisi kuultu, mutta se esitettiin kuitenkin ja yhdessä Disintegrationin kanssa se oli ehkä konsertin mieleenpainuvimpia hetkiä.

Olin lukevinani netistä pari hieman nihkeää arviota konsertista, mutta en voi niihin juuri yhtyä. Kiertuepaidat eivät ehkä olleet kovin hienoja ja melko kalliitakin, mutta konsertti itsessään oli erinomainen ja Robert Smithin ääni oli samanlaisessa kunnossa kuin olisin voinut kuvitella sen olevan 30 vuotta sitten.

Positiivista on tietysti myös se, että olen varsin tyytyväinen konsertista ottamiini kuviin. Koko konsertin ajan samoilla jalansijoilla seisominen ei anna mahdollisuutta kovin monipuolisiin ja vaihteleviin kuviin, eikä koko bändi myöskään mahtunut kertaakaan samaan ruutuun. Tällä kertaa käytin hieman erilaista tekniikkaa kuvien valottamisessa ja täytyykin ehkä ottaa tämä oikein tavaksi. Yhdistelmä f8 ja 1/250 s ISO 400:n filmillä tuottaa melko stabiilia ja toimivaa jälkeä tällaisessa areenakonsertissa, tietysti valaistuksesta riippuen.

Mihin konserttiin sitä seuraavaksi suuntaisi.

---


Light in the darkness - The Cure in Helsinki

Last October I was in the concert of The Cure in Helsinki. I had been waiting for this opportunity to see the band many years and about a year ago I was very happy when I heard about this upcoming event. Last time when The Cure had a show in Finland was 20 years ago, so they are not the visitors you could see too often here.

Somehow I didn't have huge expectations before the concert, so there wasn't a chance for disappointment. And it was completely unneccessary as the concert was great. I haven't been in concerts so much recently and so this was the best live music experience for a long time. 

There were lots of songs from the album Disintegration in their setlist. And it's no wonder as it's a crucial album in their discography. The concert took 3 hours including all the encores and it definitely wasn't too long concert at all. Actually there are more hits by The Cure than you could probably count just like that, and after the concert there wasn't any songs I thought were missing from the setlist. I didn't think that they would have played the song One Hundred Years, which is on the gloomier side of their discography, but they played it anyway and with the song Disintegration it was maybe the most memorable moment of the concert.

I read couple of not so praising reviews of the concert and really can't agree with them. The tour shirts were maybe not so great looking and were pretty expensive too, but the concert was great and Robert Smith's vocals were as good as they probably were 30 years ago. There was of course good reviews too.

By the way I'm very happy with the photos I took. You don't get much variation to the photographs if you stand on the same place during the whole concert like I did. For example I couldn't fit the whole band in any frame. This time I used a different exposure technique than usually and should really continue on this road. The combination of f8, 1/250 sec and ISO 400 film really works on these arena concerts, depending on the lighting of course.

So, if you can catch The Cure on this tour, I really recommend it!