Katunäkymiä

Olen nyt kevään mittaan valokuvannut melko ahkerasti ja käytännössä katsoen kamera onkin aina ollut mukanani. Saattaa kuulostaa melko vaivalloiselta, mutta ainakin kamera on ollut valmiina siltä varalta jos vastaan tulee jotain mielenkiintoista tai yllättävää. Tällä tavalla pystyy muuten kätevästi välttämään ne tilanteet, joissa olisi tullut harmiteltua kameran jättämistä kotiin.

Tässä hieman katuvalokuvausta huhtikuulta ja vähän toukokuunkin puolelta. Katuvalokuvaus on mielenkiintoinen ja haastava valokuvauksen alue, jossa taltioidaan ympäristöstä bongattuja asioita, ihmisiä ja tapahtumia sivustaseuraajan roolissa. Taidokkaimmat katukuvat ovatkin ällistyttävän oivaltavia ja hienoja ajankuvia, jotka vain paranevat vanhetessaan. Ne voivat olla hauskoja, dramaattisia tai melkein mitä vain.

En ehkä ole vielä kovin harjaantunut katukuvaaja, mutta ainakin aloitteleva sellainen. Olen pyrkinyt siihen, että kuvissa esiintyvät ihmiset olisivat enimmäkseen vain kuvaa täydentäviä anonyymejä elementtejä. Eli mitään Bruce Gildenin tyylistä valokuvausta en ole ainakaan toistaiseksi harkinnut.

----

Street views

I have photographed quite a lot during this spring and I have carried my camera all the time with me. It may sound quite difficult to carry a heavy camera every day, but at least it's ready when something interesting or surprising happens.

Here's some street photography from April and May. Street photography is an interesting field of photography where you capture people, happenings and details in your surroundings from outsiders viewpoint. The most powerful street photos are just great pieces of every day life. They can be funny, dramatic or what ever.

I'm not a pro street photographer, but at least in a starting point. People are more or less anonymous elements in my photographs. So don't expect to see Bruce Gilden style street photography from me - yet.

Kevään neilikka

Kokeilin alkuvuodesta valaistuksen vaikutuksia asetelmissa ja tässä jatkoa. Aikaisemmin julkaisemaani kirjoitukseen laitoin värikuvia, mutta tässä vielä myöhemmin ottamani mustavalkokuva.

Täytyy sanoa, että mustavalkofilmien parissa työskentely on paljon miellyttävämpää ja mutkattomampaa kuin värifilmien, koska tällöin ei esimerkiksi tarvitse säätää ja arvailla väritasapainoa johonkin sellaiseen oletettuun oikeaan suuntaan. Skannerin suoraan antamat värit eivät yleensä ole mikään absoluuttinen totuus ja paljon myös riippuu siitä millaiselta näytöltä kuvia katselee ja minkä perusteella säätöjä tekee.

Pelkästään kontrastin ja valoisuuden säätämisessä sekä etenkin roskien poistamisessa on jo tarpeeksi työtä, varsinkin jos kuvia on suuri määrä. Sain muuten pari päivää sitten kokea tämän ihanuuden kun skannasin ja käsittelin kerrallaan yli 70 kuvaa. Jatkossa sitten vähemmän kerrallaan.

Tässä neilikka keväälle.

---

Carnation of spring

Here's some follow up to my lighting tests in still-life photography. I had some colour shots, but here's a b&w photograph which I took later.

I have to say that working with b&w film is much easier than working with colour film, because you don't have to fine tune the colour balance at all. What comes out from the scanner may not be the truth. Result depends also on what kind of display you use. 

Fine tuning contrast and removing the dust particles is enough of work if you have a lot of photos on your work list. Just a couple of days ago I had over 70 photos to be scanned and retouched at the same time. Next time less work for once.

Here's a carnation for spring.