Tyhjän filmirullan arvoitus

Kävin pari päivää sitten fotoliikkeessä hakemassa kehityksessä olleen filmin takaisin. Jo liikkeen kassalla todettiin filmin olevan kuvaamaton. Avasin pussissa rullalla olleen filminkaistaleen ja toden totta – yhtä ainuttakaan ruutua ei ollut tarttunut koko filmille.

Jäin miettimään mikä olisi voinut mennä vikaan. Kuvasin tämän rullan Mamiyalla, joten muuttujia oli hieman enemmän kuin kinofilmikameralla. Filmi oli varmasti kulkenut kameran läpi sillä se oli siististi ottopuolassa kun poistin rullan kamerasta. Kamerassa ei myöskään ollut teknistä vikaa sillä testasin suljinta jälkikäteen ja kuvasin myös onnistuneesti yhden rullan tämän tapauksen jälkeen.

Eräs poikkeuksellinen seikka kuitenkin muistui mieleeni. Kun joskus syyskuun puolella latasin filmin kameraan, kesti filmin automaattinen kelaaminen ensimmäisen ruudun kohdalle poikkeuksellisen pitkään. Mietin jo silloin mahtoiko filmi edes tarttua ottopuolalle. Mutta kuten jo aiemmin totesin, filmi oli ottopuolalla kun otin kuvatun rullan pois kamerasta.

Kamerassa eikä filminsiirrossa ollut vikaa, joten tässä vaiheessa mieleeni tuli vain kaksi asiaa jotka olisivat voineet mennä pieleen: latasin filmin epähuomiossa väärin päin tai sitten filmissä oli valmistusvirhe. Mietin vain voiko rullafilmin valmistuksessa edes tapahtua sellaista virhettä, että filmi olisi esimerkiksi taustapaperin väärällä puolella. Todennäköisesti ei. Joten ehkä minä sitten vain asensin filmin vahingossa kelautumaan yläkautta, vaikka sen olisi pitänyt kelautua alakautta. Tulin siis ilmeisesti kuvanneeksi filmin taustapaperille itse filmin sijasta.

Oli miten oli – menetin 15 kuvaa ja se hieman harmittaa.

Mutta tällaisia yllätyksiä voi sattua kun touhuilee filmikameroiden kanssa.

---

The mystery of an empty film roll

I got my film back from a photo lab couple of days ago. They said right away on the desk that the roll was empty. As I looked at the negative roll there really wasn’t a trace of anything. It was empty!

I was wondering what would have gone wrong. I shot this with my Mamiya, so there were more variables than with a 35 mm camera. For sure the film was run through the camera as it was on the take up spool when I took the film out of the camera. There wasn’t any technical issue with the camera as I tested the shutter and photographed another roll successfully after this incident.

But there was something odd when I loaded the film in September. My camera was winding the film for exceptionally long period of time to the first frame (my camera does this automatically). I remember thinking if the film was even on the take up spool. But it was as I said earlier.

There weren’t any issues with the camera or transferring the film so I figured out two things that could have gone wrong: I loaded the film in a wrong way or there was a manufacturing defect with the film. I just wonder can it even be possible that the film is on the wrong side of the backing paper. Probably not. So I think I just made the mistake and end up photographing the backing paper instead the film.

Anyway, I lost 15 photos and it’s a bit annoying.

This is what you can get when you’re playing with old film cameras. 

Moninkertaisia kuvia

Päätin taas pitkästä aikaa kokeilla päällekkäisvalotuksia. Tällä kertaa jaksoin jopa raahata jalustaa mukanani, joten sommittelu ja kohteen sijoittuminen kuva-alalle on ollut hieman täsmällisempää ja harkitumpaa kuin käsivaralla otetuissa päällekkäisvalotuksissa.

Aiemmissa kokeiluissani olen yleensä ottanut 3-4 valotusta ruutua kohden, jotta välttäisin sekavan lopputuloksen. Tällä kertaa lisäsin valotusten määrää ja otin 8 valotusta samasta kohteesta kuhunkin ruutuun. Joka valotuksen jälkeen siirsin kameraa aavistuksen, jotta kuvat limittyisivät kauniisti. Lopputuloksena on abstrakti ja hieman tärähtäneen oloinen tutkielma kohteesta, joka on kaikesta huolimatta kuitenkin selvästi tunnistettavissa.

Päällekkäisvalotukset voivat tuottaa mielenkiintoisia kuvia, mutta niitä otettaessa on kuitenkin huomioitava filmille päätyneen valon määrä kun kaikki valotukset lasketaan yhteen. Jos otat päivänvalossa 8 valotusta samalle filmiruudulle, mutta et kompensoi valotusta mitenkään, on lopputuloksena ylivalottunut kuva. Muista siis vähentää valotusta sen verran, että kaikki osavalotukset yhteensä tuottaisivat suurin piirtein oikean valotuksen. Yöllä tai hämärässä otetut päällekkäisvalotukset ovat sitten taas oma lukunsa.

Päällekkäisvalotusten ottaminen on varsin yksinkertaista ja mukavaa jos kamerastasi vain löytyy monivalotukset mahdollistava kytkin. Päällekkäisvalotuksilla voi kokeilla kaikenlaista lähes rajattomasti ja löytää uusia ja jännittäviä asioita arkipäiväiseksi muuttuneesta maisemasta.

---

Multiple photographs

I decided to take some multiple exposures for a long time. This time I even took my tripod, so the results are a bit more precise than on the ones I have taken before.

Earlier I have taken only 3-4 exposures in one frame to avoid a messy result. This time I increased the amount and took 8 exposures in one frame. After each shot I moved my camera just a little step that the pictures would make a nice pattern. The result is an abstract and shaky study of the subject, which is still easy to recognize.

Multi exposures can make interesting results, but you have to consider how much light the film is exposed to. If you take 8 shots in one frame in bright daylight without any compensation, it will lead to an overexposed photo. Remember to decrease the exposure in a way that all exposures together make the correct exposure. At night or in dark it’s of course another story.

Taking multi exposures is easy and simple if you have the multi exposure feature in your camera. You can try everything and find new and interesting things in your everyday surroundings.

Herb Ritts Salon Veturitallissa

Kalenterin sivu kääntyi jo syyskuun puolelle ja huomasin, että vielä on pari viikkoa aikaa tehdä visiitti Salon Veturitalliin, mikäli ei ole siellä kesän aikana vielä käynyt. Nimittäin Salossa on jälleen nähtävillä laadukasta valokuvataidetta. Tällä kertaa näytteillä on Herb Ritts In Full Light –niminen näyttely eli Herb Rittsin muoti- ja muotokuvia noin sadan teoksen verran.

Näyttelyn kaikki kuvat ovat mustavalkoisia muotokuvia. Kuvissa esiintyy aikansa supermalleja ja megaluokan julkkiksia musiikki- ja elokuvamaailmasta kuten esimerkiksi Jack Nicholson, Prince, Madonna ja Michael Jackson. Näyttelyssä on muutamia ehkä jo ikonisiksi luokiteltavia kuvia, joihin on saattanut törmätä musiikki- ja muotilehtiä selaillessa.

Valokuvien lisäksi näyttelyssä pyöri video, jossa esiteltiin Rittsin pinnakkaisvedoksia eri kuvausprojekteilta. Pinnakkaisvedoksia tarkastelemalla saa paremman käsityksen työnkulusta ja siitä millaisia versioita on ollut olemassa ennen kuin yhdestä on tehty loppuun asti viimeistelty näyttelyvedos.

Näyttelytilana Salon Veturitalli on oivallisen kokoinen laajan tuotannon esittelyyn. Esimerkiksi Turun taidemuseon näyttelyt jäävät mielestäni aina hieman suppeiksi pienempien tilojensa takia. Veturitallissa sen sijaan on runsaasti tilaa eli kuvia saa katseltavakseen koko rahan edestä. Aiemmin olen käynyt katsomassa Nick Brandtin ja Elliot Erwittin näyttelyt, joista olen myös pitänyt kovasti.

Kannattaa siis käydä Veturitallissa katsomassa näyttely, joka on avoinna vielä 16.9.2018 asti.

---

Herb Ritts exhibition at Salo Art Museum

I just found out that it’s September and there is still two weeks to pay a visit to Salo Art Museum, if you haven’t been there during the summer. There’s some quality photo art as there’s Herb Ritts In Full Light photograph exhibition.

All photographs are black and white portraits. You can see portraits for example of some mega celebrities from the movie and entertainment world such as Jack Nicholson, Prince, Madonna and Michael Jackson. You can also see some already iconic photographs that you may have seen if you have read some fashion and music magazines.

There was also running a video which was about Ritts’ contact prints from different projects. By looking at the contact prints you get the idea of the workflow and you can see different versions of the final photographs.

I like this museum as it is big enough to have large retrospectives. For example Turku Art Museum is a bit too small for exhibitions like this. Earlier I have seen Nick Brandt and Elliot Erwitt exhibitions in Salo Art Museum and they have been great as well.

Your last chance to see this exhibition in Salo is 16^th September 2018.