Vuosikatsaus 2021

Toinen koronavuosi on tullut loppuunsa, joten on aika pienelle vuosikatsaukselle. Tämä taitaakin olla ensimmäinen laatuaan taas pariin vuoteen. Ei ehkä aivan samanveroinen kuin joskus aiempina vuosina, mutta muutamien rivien rustailua nyt ainakin.

Täytyy kyllä myöntää ettei kulunut vuosi ole sisältänyt kovin runsasta kuvaamista. Sen voi havaita esimerkiksi täältä blogin puolelta tai instagramista, jonne en ole enää kovin aktiivisesti lisäillyt kuvia. Alituisesti muuttuva algoritmi on ehkä jo unohtanut minut kun joskus satunnaisesti lisäämääni kuvaan saattaa kertyä vain viitisentoista tykkäystä. Onhan sekin jo jotain, mutta murto-osa siitä ennestään vähäisestä määrästä mitä oli vielä hetki aiemmin. Sinänsä tykkäys ei ehkä kovin paljon merkitse, mutta se toimii indikaattorina sille, että julkaisu on ainakin nähty. Nykyään kun ei voi olla kovin varma siitä, että julkaisun näkisi edes seuraajat, sillä algoritmi on armoton. Se suosii suosittuja ja potkii potkittuja. Tämä on mielestäni vähän sääli, sillä laitan kuvia varta vasten muiden nähtäväksi.

Mutta ehkä alituisesti kaupallistuva ja sisällöltään yhä geneerisemmäksi ja tylsemmäksi menevä alusta alkaa monessa mielessä taantua ja vajota. Jo ennestään runsasta mainontaa sisältävä sovellus hivuttaa mainokset jo osaksi normaalia sisältöään, kun kaikenlaiset vaikuttajat tai aivan normaalit ihmiset kilvoittelevat epätoivoisesti huomiosta omilla yleensä kaupallisilla ja sponsoroiduilla sisällöillään. Jotkut ovat myös puhuneet jopa someväsymyksestä, ja ymmärrän kyllä, että on väsyttävää yrittää olla jatkuvasti mielenkiintoinen ja relevantti mikäli kaikki pyörii vain oman persoonan tai esillä olemisen ympärillä. Mutta olen itse sisältöpainotteinen, joten ei ole tarvetta esittää muille elävänsä upeaa ja ainutlaatuista elämää. Ja se ei ole väsyttävää, vaan täysin vapaaehtoista ja siinä mielessä vapauttavaa.

Kuten jo aiemmin mainitsinkin, kuvaaminen on ollut omalta kohdaltani melko vähäistä ja mikään muukaan siihen liittyvä ei ole kovin paljon innostanut viime aikoina. Kaipaan ehkä vain uusia maisemia tai jotain muuta virkistävää, sillä asiat alkavat usein vain toistaa itseään ja se on jo melko taannuttavaa. Mutta en oikein tiedä minne sitä voisi mennä tässä maailman tilanteessa ja palautuuko mikään muutenkaan enää koskaan ennalleen.

Mutta jonkinlaisena loppuvuoden saavutuksena voisin vielä mainita tekemäni uuden zinen eli tutummin Lumous Photozinen kolmannen osan, joka valmistui hieman ennen joulua. Uusi zine olikin jo hyvän aikaa työn alla ja se on luonnollista jatkumoa kahdelle aikaisemmalle, joten pienlehtitrilogia on tältä osin valmis. Eikö kaikkia suuria ja merkittäviä asioita tehdä aina siten, että ne muodostavat trilogian?

Testissä Ilford Delta 100

Vaikka olenkin kuvannut jo hyvän aikaa eli useita vuosia, löytyy silti jonkin verran filmejä, joita en ole koskaan käyttänyt. En siis ole mitenkään systemaattisesti kokeillut eri filmejä, joten silloin tällöin vastaan tulee henkilökohtaisia uutuuksia filmeistä, jotka ovat kuitenkin olleet markkinoilla jo pitkään.

Tällä kertaa kyseessä siis on Ilfordin Delta 100, joka edustaa Ilfordin hitaampia filmejä. Tilasin tässä kevään aikana jonkin verran filmejä varastoon, sillä vanhat alkoivat jo käydä vähiin. Ostin enemmän hitaampia filmejä ja mukana oli myös 10 rullaa Ilfordin Delta 100 -filmiä. Vaikka en ollut kuvannut kyseisellä filmillä koskaan aiemmin, en mitenkään epäröinyt ostaa kerralla suurempaa määrää.

Kuten aiemmin, tämäkään ei ole mikään tekninen ja tieteellinen testi, vaan muutaman rullan kuvaamisesta kertyneitä kokemuksia ja havaintoja. Kehitin rullat Rodinalilla, sillä olen käyttänyt tätä kehitettä jo melko pitkään helppoutensa vuoksi. Lopputulos olisi varmaankin hieman erilainen jollain toisella kehitteellä, mutta sitä en voi tämän perusteella tietää.

Kuten arvelinkin, jälki on ihan hyvän näköistä ja sävykästä. Luulisin, että tämä filmi soveltuu hyvin kirkkaisiin ja kuulaisiin kohteisiin, joita näissä esimerkkikuvissa onkin jonkin verran. Eivät siis ole aivan tuoreita kuvia, kuten lumikinosten jäämistä voi päätellä. Vaikka jälki on ihan hyvää, pidän silti ehkä enemmän Ilfordin FP4 -filmistä. Se on aavistuksen nopeampaa ja Rodinalilla kehitettynä se on mielestäni myös hieman rouheamman ja kauniimman näköistä. Mutta kehite varmasti vaikuttaa tähänkin asiaan jonkin verran kuten kuvankäsittely, jossa olen pyrkinyt säilyttämään vaaleampia sävyjä. Kontrastin lisääminen voisi siis tehdä terää.

Bonuksena vielä yksi hieman tuoreempi kuva keskikoon kameralla otettuna. Sillä ei sinänsä ole merkitystä millä kameralla tai kuvaformaatilla kuva on syntynyt, sillä samaa filmiä niissä on valotettu. Olosuhde tuossa viimeisen kuvan ottohetkellä oli puolipilvinen, mutta muuten ihan valoisa säätila. Tämän kannettavan tietokoneen näytöltä kuva ei ehkä näytä parhaalta, mutta muuten ajanee asiansa. Keskellä näkyvä puu on muuten Pietari Kalmin tammi Aurajoen rannalla.

Sanoisin, että Ilfordin Delta 100 on oikein hyvää filmiä ja luultavasti se on parhaimmillaan kirkkaissa olosuhteissa.

---

Ilford Delta 100 in a review

As I have photographed already many years, there are still films which I have never used, even when they have been on the market almost forever. One of these is Ilford Delta 100 which belongs to the category of slow black and white films.

During this spring I bought a bigger bunch of films as I started to run out of my stock. I bought more slower films including this 10 roll pack of Delta 100. I really didn't have any doubts of buying this much film I have never used before.

And to let you know, this is not any kind of scientific test, but only my experiences on this film after shooting couple of rolls. I used Rodinal as my developer and I have no idea is it really the best developer for this film, but I use it mainly because it's very easy to use. Results could be different if used another developer, but in this case I don't know the difference.

As I expected the results are quite nice when it comes to tonality, contrast and over all look. I think this film suits very well to bright and clear scenes like some of these example photos represent. These are not very fresh photos as the snow piles suggest. Even though the results are good, I still like more Ilford's FP4. It's slightly faster and it looks a bit grainier when developed with Rodinal. I think the developer plays a crucial role in this. I could also adjust more contrast when I edit photos. It propably brings a bit more attitude to my photos.

And the last one is a bonus photo taken with my medium format camera. It really doesn't matter what camera or film format you use, as it is the same film inside your camera. The weather was a bit cloudy but still realitively bright. Maybe it doesn't look best on my laptop screen, but is alright. The tree in the middle is Pehr Kalm's oak on the banks of Aura river.

As a conclusion I would say that Ilford Delta 100 is over all a very good film and propably it's best for bright scenes.

Lomography Digitaliza - terävämpää digitointia

Olen pienin askelin yrittänyt parantaa filmien digitoinnin laatua, joten päätin ihan kokeilumielessä ostaa keskikoon filmin skannaamista varten Lomographyn Digitaliza -skannausmaskin. Kivijalkaliikkeestä ostettuna se taisi olla jotain vajaan 40 euron hintainen kapistus. Epsonin skannerin mukana kyllä tulee oma vakiomaski, mutta se on rakenteeltaan melko hutera muoviritsa ja filmin saaminen suoraksi siihen voi olla hermoja raastavaa näpertämistä. 

Lomographyn maski on rakenteeltaan melko tukevaa muovia ja se koostuu kolmesta osasta: saranalla ja magneeteilla varustetusta kehikosta, metallilevystä ja magneeteilla varustetusta vastakappaleesta. Maski toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan siten, että filmi litistetään kehikkoon metallilevyn ja magneeteilla varustetun vastakappaleen väliin, kehikon sarana suljetaan ja metallilevy sekä vastakappale poistetaan, jolloin kehikkoon jää suoraksi litistetty filminliuska. Magneettien avulla sarana pysyy kiinni ja filmi hyvin paikoillaan.

Lomographyn kehikkoon mahtuu yksi filmiliuska kerrallaan, joten se ei ehkä sovi mihinkään massadigitointiin, mutta en tiedä mikä sopisi, sillä tasoskannerilla filmejä digitoidaan yleensä ruutu tai liuska kerrallaan, riippuen siitä kuinka suuri skannausalue skannerissa on. Omana tavoitteenani olikin saada filmi täysin suoraksi sekä koko kuva-ala filminreunoineen mukaan skannausalueeseen. Aikomuksenani onkin käyttää maskia lähinnä vain valikoidusti parhaimpien ruutujen digitoimiseen.

Filmi asettuu kehikkoon selkeästi hyvin litteänä, joka onkin tärkeää kuvan tarkkuuden kannalta. Kaikenlainen filmin kuperuus tarkoittaa, että jokin osa negatiivista on epäterävyysalueella. Sen sijaan kaipaamani filminreunat eivät tule aivan vakiona mukaan skannattavalle kuva-alueelle. Tähän vaikuttaa se, että kuvanottohetkellä kuva ei välttämättä projisoidu kamerassa aivan keskelle negatiivia, vaan se voi olla hieman toisessa reunassa riippuen siitä millä tavalla filmi on siirtynyt kameran sisällä puolalta toiselle. Joskus kuva on melko keskellä negatiivia ja taas toisinaan se on hieman jommassa kummassa reunassa. Ehkä tähän voi yrittää vaikuttaa asettamalla filmin alkupää mahdollisimman keskelle filmin kelauspuolaa kun aloittaa uuden rullan. Tai ehkä tässä on myös jotain kamerakohtaisia eroja?

Kävin juuri ennen vuodenvaihdetta nappaamassa tämän esimerkkikuvan Turun yliopistollisesta keskussairaalasta. Kamerana oli Mamiya 645 Pro, objektiivina Mamiyan 80 mm standardilinssi ja filminä Kodakin Ektar 100. Kuten tuosta osasuurennoksesta näkee, Lomographyn negamaski on jättänyt pienen varjon kuvan yläreunaan, joka näkyy vaaleana raitana. Saattaa olla, että ongelma poistuu jos maskin saa asetettua tarkemmin skannerin taustavalon keskelle, jolloin varjoa ei ehkä tule kuva-alalle. Mikäli omistaa kalliimman skannerin, jossa taustavalo on koko kannen kokoinen, tätä ongelmaa tuskin on.

Yleisesti kuvausfilosofiaani kuuluu, että rajaan ja sommittelen kuvan juuri kuvanottohetkellä enkä enää sen jälkeen kajoa rajaukseen. Mamiyalla tämä on hieman haastavampaa kuin esimerkiksi Nikonin F3 ja F4 -kameroilla, joilla etsinkuva on sataprosenttinen. Niillä kuvaan tulee vain se mitä etsimessä näkyy eikä yhtään sen enempää tai vähempää. Kuten moni muukin kamera, Mamiyan etsin rajaa hieman kuvaa, jolloin lopullisen kuva-alueen reunoja ei näe kuvanottohetkellä. Ehkä tästä tavasta voisi myös joustaa ja alla onkin esimerkki, josta rajasin reunat pois. Hieman ahtaan näköinen lopputulos, mutta näin yleisesti ottaen tarvitsisin laajakulmaisemman objektiivin, sillä kuvausaiheeni ovat yleensä sellaisia että laajuutta tarvittaisiin.

Lopputuloksena sanoisin, että Lomographyn maski parantaa ainakin hieman negatiivin suoruutta ja sitä kautta skannauslaatua. Lisäksi filmin asentaminen on suoraviivaisempaa ja helpompaa, eikä tarvitse taistella Epsonin muovirimpuloiden kanssa. Lomography Digitaliza onkin suhteellisen edullinen ja helppo tapa parantaa skannausten laatua ja skannauskokemusta ylipäätään, joten voin suositella sitä kaikille keskiformaatin skannaajille, jotka operoivat tasoskannerin kanssa.

---

Lomography Digitaliza - more sharpness for medium format scanning

I wanted to improve the results of my medium format film scans and so I bought this Lomography Digitaliza scanning mask. I bought this from a local shop and the price was around 40 euros if I remember correct. I have my Epson scanning mask of course, but that is quite flimsy piece of plastic and it can be painful to put the film on it if you want it to be straight.

Lomography Digitaliza is quite firm plastic film holder and it consists of 3 pieces: the actual film holder equipped with magnets, a metal piece and a plastic opposite piece with magnets. Using this mask is quite straightforward: you just squeeze the film in to the holder with the help of the metal and plastic pieces. Then you close the film holder door and remove metal and plastic pieces. Holder keeps film flat and steady with the help of magnets.

This mask can take only one slide at once, so this way it doesn't fit for huge workloads, but anyway what mask would do that as with flatbed scanners you usually scan one slide at time. My goal was to have a flat film and the possibility to scan the film borders also. I'm going to use this mask for scanning the best frames.

Using this mask is easy and the film stays quite flat which is important for sharpness. If the film is not flat but wavy, it means that some parts are not in the sharpness area. Having the film borders in the scanning area is not guaranteed as the picture is not always completely center on the film slide. There can be some differences between different camera models and how the film goes inside the camera from spool to other.

I took this example photo just before new year and as you can see, it's obviously a hospital. Camera was Mamiya 645 Pro, lens Mamiya's standard 80 mm lens and film Kodak Ektar 100. As you can see of the enlargement, there's a shadow of the scanning mask which is a light stripe on the top of the picture. Maybe you can tackle this problem if you set the scanning mask completely center of the scanner background light. Or if you have a better scanner and the size of this background light is bigger, you may not have this problem.

As a conclusion I would say that this Lomography mask will improve the flatness of a negative and this way scanning results. Also it's easier to put the film on the holder so it improves the scanning experience. Lomography Digitaliza is quite cheap way to improve your scanning results so I can recommend it for all medium format people who want to have at least slightly better scans with their flatbed scanners.

Kaksi kuvaa auringosta

Kävin heti vuodenvaihteen jälkeen hakemassa maastosta pari pitkän valotuksen neulanreikäkameraa takaisin itselleni. Olin vienyt ne paikoilleen jo viime vuoden maaliskuussa eli juuri sinä hektisimpänä korona-aikana kun paikkoja jo suljettiin ja ihmiset lukittautuivat koteihinsa. Onneksi purkit olivat edelleen paikoillaan siellä missä pitikin reilun 9 kuukauden valotuksen jälkeen. 

Sain kuvani, mutta en tiedä tuliko lopputuloksesta kuitenkaan aivan niin hieno kuin odotin. Solarigrafiakuvat jäivät melko epätarkoiksi eikä kontrastissakaan ollut kehumista. Vaikka käytin suurempia neulanreikäkameroita kuin esimerkiksi vanhoja filmipurkkeja, ei se juurikaan parantanut kuvien tarkkuutta. Negatiivin suurempi koko on kuitenkin eräs asia, jonka pitäisi oleellisesti parantaa kuvan terävyyttä ja yksityiskohtien erottuvuutta. Veikkaan, että yksi syy hieman huonompaan laatuun saattaa olla se, että käyttämäni valokuvapaperi alkaa jo olla vanhentunutta. 

Mutta on niitä muitakin syitä. Esimerkiksi tuon ensimmäisen neulanreikäkameran kiinnityspaikka olisi voinut olla parempikin. Laitoin kameran nippusiteillä kiinni aidantolppaan, mutta heti kiinnittämisen jälkeen se osoittautuikin hyvin huojuvaksi. Kameran suuntaus on tuulenpuuskien vaikutuksesta saattanut hieman siirtyillä kuukausien valotuksen aikana. Vakaan kiinnityksen ja riittävän tuoreen valokuvapaperin lisäksi tärkeää olisi myös kamerassa olevan neulanreiän laatu ja reunojen tasaisuus. Kaikenlaiset röpelöt epätasaisuudet vaikuttavat heikentävästi piirtojälkeen. 

Olen yleensä aika huolellinen sommittelun suhteen, mutta todettakoon tähän ettei se tällä kertaa ollut paras mahdollinen, etenkään tuon jälkimmäisen kanssa. No, aurinko sentään osui kuva-alalle. Kameran kiinnityspaikka vain saneli tällä kertaa enemmän sijoittamista kuin optimaalinen ilmansuunta.

Pian onkin taas se aika vuodesta kun pitäisi alkaa viritellä purkkeja, sillä kevät tulee ja aurinko jo kiirii taivaalla. Eräs ikuisuusongelma on vain sopivien paikkojen löytäminen pitkän valotuksen neulanreikäkameroille. 

Hyvässä paikassa solarigrafiaa varten pitäisi olla 

    a) riittävän esteetön näkymä sopivaan ilmansuuntaan

    b) jokin kiinteä rakennelma, johon neulanreikäkameran voi tukevasti kiinnittää 

    c) suojaa uteliaiden katseilta ja eläimiltä. 

Vähäisiä vaatimuksia, mutta niitäkin on haasteellista täyttää jos ei satu olemaan omaa pihaa avaralla näkymällä.

---

Two photographs of the Sun

I started this year by bringing back two of my pinhole cameras. It was March 2020 when I took them on their place and started this long time exposure for solargraphs. I'm happy that both of my pinhole cameras were still there after 9 months.

So I got my solargraphs, but I thought they would have been better. They weren't as sharp as I thought and the contrast was quite flat too. Even when I used bigger pinhole cameras than empty film canisters, there wasn't huge increase in picture sharpness. The bigger negative size is one major thing for better details and sharpness. I think the photopaper I used is getting too old.

But there are other reasons too. For example a steady place for the first pinhole camera would have been nice. I attached it to a fence support, but when I was ready I found out that the whole fence was quite unsteady. Probably the wind has shaken the fence during all these months. Steady place and fresh photographic paper are not enough because the quality of the pinhole itself is also important. All kind of dirt and uneven edges on the corners of the pinhole will reduce the sharpness it can produce.

I pay a lot of attention on the positioning and framing of the finale image, but this time It could have been better with the second pinhole camera. Well, at least you can see the bright stripes of the sun. Steady attachment of the pinhole camera was in this case more important than optimal photographing direction.

And soon it's again the time when pinhole cameras should be taken out for solargraphy as the sun is reaching higher in the sky every day. One eternal problem is finding good places for pinhole cameras.

A good place for solargraph pinhole camera

    a) has an open view

    b) has a steady place for attaching the pinhole camera

    c) is protected from outsider's interest.

Not so many requirements, but still so difficult to fulfill them if you just don't have own backyard with nice and open view. 

Tammikuun kootut

En tiedä onko näin helmikuussa enää kovin ajankohtaista toivottaa hyvää uutta vuotta, mutta hyvää talvea nyt ainakin, kun sellainen on tänne vihdoin saapunut. Ja tämähän on vasta vuoden ensimmäinen blogikirjoitus, vaikka ajatuksenani oli toki kirjoittaa jo aiemmin. Käytin kuitenkin sen ajan enemmänkin kuvaamiseen, skannaamiseen ja kuvien katseluun kuin blogikirjoitusten laatimiseen.

Alkuvuoden ja oikeastaan koko viime vuoden loppuosan olen viihtynyt kamerani kanssa erityisesti Turun itäosien vuorilla kuten Pääskyvuoressa, Laukkavuoressa, Nummessa ja Varissuolla. Ja miksenpä olisi, sillä ne eivät ole ennestään kovin tuttuja paikkoja. Useimpien kuvien eteen olen taas jälleen kerran saanut palella ja nähdä vaivaa aika paljonkin, mutta onko se ollut kaiken vaivan väärtti?

Huomasin muuten äskettäin, että eräs osio Varissuon kuvista oli jäänyt melko pahasti alivalottuneeksi. Se on ikävää, sillä olosuhteet olivat muuten mainiot. Ilta oli kauniin utuinen ja kuunhohteella varustettu. Ehkä keväällä voisi kokeilla uudestaan kun silloin saattaa olla lämpimämpääkin.

Tässä nähdyt tammikuun kuvat oli muuten koostettu ainostaan kahdesta eri filmirullasta. Jäljellä on vielä pari kehittämätöntä rullaa sekä jonkin verran skannaamattomia ruutuja. Ja ken tietää mitä sieltä vielä paljastuu. Ehkä jotain hienoa – tai sitten jotain tavallista.

Tammikuusta ei jäänyt oikein mitään erityistä mieleen paitsi ehkä heti vuoden alussa uutisoitu Alexi Laihon kuolema. Ikävä uutinen ja se yllätti totaalisesti.

---

The January Collection

It's maybe too late for new year wishes as it's already February, but happy winter season at least. This is by the way the first post of this year even when I had in my mind to make posts earlier. But I used that time for photographing, scanning and watching pictures in different platforms.

I have spent quite of a slice of my time photographing in eastern parts of Turku during the beginning of this year and end of last year. And why wouldn't as I don't know these areas very well. I've had some freezing times and paid a lot of effort for my photographs, but has it been worth of all work?

I just found out that some section of my Varissuo photographs were quite badly underexposed. It's a pity as the evening was beatiful with all that hazy moonlight. Maybe I have to do another round in spring when it's warmer.

I made this collection out of two film rolls. I have still two rolls of undeveloped material and some unscanned frames. Who knows if there's something interesting – or just something non-interesting and normal.

I don't have any special memories or moments of this month except the news of Alexi Laiho's passing. That was sad and unexpected news.