Syksyn kuvia ja vähän talvenkin

Kuten tuosta hieman alempaa voi lukea, hankin kesällä uuden kameran oikuttelevan kameravanhuksen tilalle. Täällä blogin puolella ei kuitenkaan ole näkynyt yhtäkään sillä otettua kuvaa. Olen laittanut joitakin kuvia Instagramiin, vaikka en mitenkään suunnattoman aktiivisesti sinnekään. Kuvia olen ottanut F4:llä nyt syksyn mittaan jo aikas monta rullaa, joten voisi niitä esitellä täälläkin.

Käyttökokemuksia kamerasta on nyt kertynyt useampi kuukausi ja eipä siinä ole ollut mitään erityistä moitittavaa. Kameran paino on tietysti sen verran suuri, että varsinkin kaulassa se alkaa tuntua melko nopeastikin. Paristoja en ole joutunut vaihtamaan vielä kertaakaan, mutta ehkä ne vielä hiipuvat ennen ensi kesää. Automaattitarkennus on ollut oikein mukava lisä, sillä se tuo lisää nopeutta ja tarkkuutta. Hämärässä tai täysin tasaisessa ja kontrastittomassa kohteessa se ei toimi kovin hyvin, jolloin tarkennuspiste täytyy hakea muualta tai tarkentaa manuaalisesti.

Vaikka kamerassa on muitakin automatiikkaan perustuvia vaihtoehtoja valotukselle, olen silti ehkäpä vanhasta tottumuksesta käyttänyt lähes pelkästään aukon esivalintaa. Voisi sitä täysautomaattistakin ehkä kokeilla tai suljinajan esivalintaa vaihteeksi. En myöskään ole testannut matriisimittauksen tarkkuutta ja toimivuutta mitenkään systemaattisesti, joten joitakin epämääräisiksi arvioimiani tilanteita olen kuvannut manuaaliasetuksilla. Mutta voisi sitäkin testata.

---

Autumn and winter photos

As some of you probably know, I bought a new camera to replace my old faithful Nikon F3 which hade some problems already. There hasn't been any photos here in my blog taken with the new Nikon F4. I have put some photos on Instagram, but I haven't been very active. So, as I have photographed during this autumn quite many rolls of film, it's time to show some of the photos here too.

I have now couple of months experience of Nikon F4 and I don't have anything to complain except the weight. There hasn't been any need for new batteries either, but I believe they start to exhaust before next summer. We'll see. Autofocus has been very nice as it improves accuracy and speed. Although, it doesn't work very well in dark or on smooth objects with no contrast. In these cases you have to find a different focusing point or use manual focus.

Even when there's other automatic options for exposure in this camera, I have mainly used the aperture priority mode. Maybe it's because I have used to it, but I could give a try for the full automatic mode or shutter priority mode too. I haven't tested matrix metering "scientifically", so I have used manual mode in difficult circumstances. But this could also be tested in the future.

Fotofinlandia, mitä ihmettä?

Suomen suurimman valokuvauskilpailun Fotofinlandian voittajat julkaistiin marraskuun alussa. En ollut aivan niin kiinnostunut, että olisin heti rientänyt katsomaan voittajakuvia, vaikka toki huomasin uutisoinnin ja keskustelua aiheen ympärillä. 

Helsingin Sanomien kuvapäällikkö kirjoitti kilpailun ratkeamisen jälkeen osuvan lauantaiesseen Fotofinlandiaan liittyen. Hänen mukaansa kilpailussa palkitut kuvat ovat hengästyttäviä, mutta tyhjyyttä kumisevia kuvankäsittelyn taidonnäytteitä. Kun palkittuja kuvia katsoo tarkemmin, ei voi olla muuta kuin samaa mieltä. Pääpalkinnon voitti Magic of Horses -kuvasarja, jossa hevoset laukkaavat ihanan epätodellisessa fantasiamaailmassa. Pääpalkinto meni tästä joukosta varmasti aivan oikeaan osoitteeseen, mutta kokonaisuudessaan palkittujen kuvien selaaminen oli hämmentävää värisävyillä ja kuvatasoilla leijailua.

Perinteisesti valokuvan asema on nähty todellisuuden jäljentäjänä ja hetken tallenteena. Lukuisista erillisistä kuvista koostetut ja voimakkaasti käsitellyt Fotofinlandian kilpailukuvat eivät juurikaan sovi tällaiseen ajatteluun. Ajat tietenkin muuttuvat, mutta jos lopputuloksena on kuva jostain sellaisesta, jota ei ole olemassa, onko se silloin enää valokuva? Fotofinlandiassa nähty kuvankäsittelyn estetiikka miljoonine sävyineen ja mystisine utuineen oli myös monin paikoin sillä tasolla, että se sai silmät kostumaan. Taitava kuvankäsittely ei ole tae kauniille lopputulokselle.

Huomiota kiinnitti myös kilpailukuvien kankean kuuloiset englanninkieliset nimet. Johtuiko tämä siitä, että kilpailun raati oli kansainvälinen vai onko englannin kieli jo niin jokapäiväisessä ja arkisessa asemassa, että se on kuin omaa kieltämme? Jo taannoisessa Aukea.netin virtuaalisessa luomisgalleriassa käytiin keskustelua englannin kielen asemasta kuvien nimeämisessä: nostaako vieraskielinen nimi teoksen taiteellista arvoa? Paikoin kiivaaksi yltynyt keskustelu käytiin noin 15 vuotta sitten, enkä tiedä päästiinkö siinä mitenkään järkevään lopputulokseen.

Fotofinlandia kuten muutkin kilpailut itse omine sääntöineen ja kategorioineen määrittelevät paljon sitä millaista osallistujakunta on. Esimerkiksi kaikenlaisen kuvankäsittelyn rajaton salliminen (kaikissa muissa kategorioissa paitsi luontokuvassa) johtaa väistämättä siihen, että suunta on kohti digitaalista taidetta, jossa valokuva on vain pieni osa kokonaisuutta. Eipä ole yllättävää, että kuvankäsittelyyn liittyvää keskustelua käytiin myös vuoden 2018 Fotofinlandian ympärillä. Tällöin oltiin nimittäin aivan samojen kysymysten äärellä.

Itse olisin mielelläni nähnyt dokumentaarisia kuvareportaaseja tämän päivän Suomesta. Sellaisia kuten Kaisa Rautaheimon Pojat vuodelta 2016 tai Maija Tammen Bingo vuodelta 2011. Mutta dokumentaarisuudesta ei valitettavasti kuulunut pihaustakaan tämän vuoden Fotofinlandiassa. Jäljelle jäi vain mainosmaailman onttoja Photoshop-luomuksia. 

---

Fotofinlandian voittajakuvat: https://www.fotofinlandia.fi/vuosi/2020/