Pitkästä aikaa henkilökohtaisia uutuuksia kokeilussa. Tällä kertaa kyseessä on väriprosessissa kehitettävä mustavalkofilmi Ilford XP2 Super. Kyseinen filmi ei oikeasti ole mikään uutuus, mutta itse en ole aikaisemmin kokeillut väriprosessissa kehitettäviä mustavalkofilmejä. Ilfordin lisäksi ainakin Kodakilla oli vastaavaa filmiä markkinoilla, mutta valitettavasti sen valmistus lopetettiin joitakin vuosia sitten vähäisen kysynnän vuoksi.
Ja kuten ennenkin, kyseessä ei ole mikään tieteellinen testi vaan normaalissa käytössä yhden rullan verran kokemuksiani kyseisestä filmistä.
Näin yhden rullan perusteella kuvat vaikuttavat melko harmailta ja kontrastittomilta. Tähän saattaa vaikuttaa, että olen kuvannut melko hämärissä ja harmaissa olosuhteissa, joten mitään kirkkaita tai muuten vain hyvässä valossa olleita maisemia ei ole tämän rullan aikana kohdalleni osunut. Negatiivit myös näyttävät hieman oransseilta tavallisiin mustavalkonegoihin verrattuna. En tiedä onko sillä sitten vaikutusta kontrastiin. Skannauksessa käytetyillä kuvansäädöillä on tietenkin vaikutusta kuvaan, joten on vaikeaa sanoa millä tavalla kaikki eri muuttujat yhdessä ovat vaikuttaneet hieman harmaaksi jääneeseen lopputulokseen.
Voisin mieluusti kokeilla filmiä uudemmankin kerran ja voin myös suositella sitä etenkin niille, jotka haluaisivat kokeilla mustavalkokuvausta ilman suurempaa vaivannäköä ja perehtymistä aiheeseen. C41-kehitys on siitä kätevää, että filmin voi kehityttää missä tahansa fotoliikkeessä ja yleensä se on myös hieman halvempaa perinteiseen mustavalkokehitykseen verrattuna.
---
Test: Ilford XP2 Super
For a long time I got my hands on a new film roll which I have never used before. So, here's a little review about it. The film is Ilford XP2 Super which is a black and white film that is developed in C41 colour process. Kodak had a similar film in their product range, but unfortunately it was discontinued few years ago.
And this is not a scientific review in any way. Only my own experiences I got while I shot one roll of this film.
It seems that most of the photos are somehow grey and with a low level of contrast. I took most of my photographs under low light circumstances which probably had an effect to the result. The negatives look a bit orange compared to the traditional b&w negatives. I don't know if it has any influence on contrast. Scanning does also have an effect to the picture and it's quite difficult to say what is the role of these different parameters to my grayish photographs.
I definitely could give a try again this film and this is also an easy way to get into b&w film photography if you haven't tried already. C41-process is very convenient as you can drop your film almost any photo lab and it's also cheaper to develop than traditional b&w process.
perjantai 26. tammikuuta 2018
tiistai 23. tammikuuta 2018
Kuvan takana: Yllättävä kaksoisvalotus
Ajattelin aloittaa pienen sarjan, jossa kerron hieman taustaa ja tarinoita siitä kuinka jokin valokuva on syntynyt. Useimmilla kuvilla ei ehkä ole erityistä tarinaa tai muuta muistettavaa kiinnekohtaa. Ne ovat vain ohikiitäviä hetkiä. Tässä sarjassa ajattelin esitellä joitakin kuvia, joiden taustalla kuitenkin on jokin tarina tai muu mielenkiintoinen asia.
Aloitan sarjan kuvasta, jonka lopputulos oli toisenlainen kuin alunperin ajattelin.
Viime keväänä kamerani kaatui tapaturmaisesti jalustalla suoraan asfaltille ja sai ikävän kolauksen. Rytäkässä hajosi linssisuodin ja objektiivin etuosa sai vaurioita. Lisäksi etsin löystyi ja filmiperän kiinnitykset halkesivat.
Tämä kuva on otettu muutama päivä onnettomuuden jälkeen kun testasin kameraani ja kuvasin samalla sisällä olleen keskeneräisen filmin loppuun. Filmiperän kiinnitykset olivat vaurioituneet niin, ettei se pysynyt enää kunnolla kiinni kameran rungossa. Kuvanottohetkellä filmiperä oli mitä ilmeisimmin huonosti kiinni kameran rungossa sillä filmi ei ollut siirtynyt kuvanoton jälkeen. Lopputuloksena kaksi erillistä kuvaa valottuivat päällekkäin samalle ruudulle.
Kuva on mielestäni yllättävän onnistunut. Hankin myöhemmin uuden filmiperän ja filmin siirrossa ei luonnollisestikaan ole enää ongelmia. Voin tietysti edelleen ottaa päällekkäisvalotuksia, mutta samanlaista yllätysmomenttia ei enää ole.
---
Behind the picture: An unexpected double exposure
I will start a new series where I am going to tell a story behind some of my pictures. Most of my photographs don't have any particular story behind them. They are just frozen moments in time. But in this series I will introduce some photographs which have something interesting behind them.
I'll start this with a picture that didn't turn out as I expected.
Last spring I had an accident and my camera fell to ground on a tripod. The filter was smashed and the front part of the lens was damaged. The viewfinder was loosen and the film back was also damaged.
I took this picture couple of days after the accident to test my camera and to shoot the last frames of the film inside. The film back was damaged and it didn't mount properly to the camera body anymore. At the moment when I took the picture of a train the film back wasn't properly attached to the camera body because camera didn't wind the film. The result was two separate photographs exposed on the same frame.
The photo turned out quite well and I like it. Later I bought a new film back and I don't have this problem anymore. I can still take multiple exposures but the same kind of moment of surprise is missing.
Aloitan sarjan kuvasta, jonka lopputulos oli toisenlainen kuin alunperin ajattelin.
Viime keväänä kamerani kaatui tapaturmaisesti jalustalla suoraan asfaltille ja sai ikävän kolauksen. Rytäkässä hajosi linssisuodin ja objektiivin etuosa sai vaurioita. Lisäksi etsin löystyi ja filmiperän kiinnitykset halkesivat.
Tämä kuva on otettu muutama päivä onnettomuuden jälkeen kun testasin kameraani ja kuvasin samalla sisällä olleen keskeneräisen filmin loppuun. Filmiperän kiinnitykset olivat vaurioituneet niin, ettei se pysynyt enää kunnolla kiinni kameran rungossa. Kuvanottohetkellä filmiperä oli mitä ilmeisimmin huonosti kiinni kameran rungossa sillä filmi ei ollut siirtynyt kuvanoton jälkeen. Lopputuloksena kaksi erillistä kuvaa valottuivat päällekkäin samalle ruudulle.
Kuva on mielestäni yllättävän onnistunut. Hankin myöhemmin uuden filmiperän ja filmin siirrossa ei luonnollisestikaan ole enää ongelmia. Voin tietysti edelleen ottaa päällekkäisvalotuksia, mutta samanlaista yllätysmomenttia ei enää ole.
---
Behind the picture: An unexpected double exposure
I will start a new series where I am going to tell a story behind some of my pictures. Most of my photographs don't have any particular story behind them. They are just frozen moments in time. But in this series I will introduce some photographs which have something interesting behind them.
I'll start this with a picture that didn't turn out as I expected.
Last spring I had an accident and my camera fell to ground on a tripod. The filter was smashed and the front part of the lens was damaged. The viewfinder was loosen and the film back was also damaged.
I took this picture couple of days after the accident to test my camera and to shoot the last frames of the film inside. The film back was damaged and it didn't mount properly to the camera body anymore. At the moment when I took the picture of a train the film back wasn't properly attached to the camera body because camera didn't wind the film. The result was two separate photographs exposed on the same frame.
The photo turned out quite well and I like it. Later I bought a new film back and I don't have this problem anymore. I can still take multiple exposures but the same kind of moment of surprise is missing.
Tunnisteet:
filmi
,
Ilford HP 5+
,
kaksoisvalotus
,
kuvan takana
,
Mamiya 645