Liam Wong: TO:KY:OO - neonvaloja ja sateenvarjoja Tokion yössä

Olin jo hetken aikaa tutkaillut netissä Liam Wongin TO:KY:OO -kirjaa, kunnes ehkä hieman sattumalta ostin sen tukholmalaisesta kirjakaupasta kesälomareissulla. TO:KY:OO edustaa jo muutamia vuosia pinnalla ollutta vaporwave- ja cyberpunk-estetiikkaa, johon kuuluvat oleellisesti tummasävyisen sateiset ja neonvalojen värittämät kaupunkinäkymät. Epäilemättä Tokio onkin ehkä parhaimpia paikkoja tällaisen visuaalisen ilmeen ja tunnelman tavoitteluun. Valoja, liikettä ja kenties otollisia sääolosuhteitakin on tarjolla siellä minne nenä vain osoittaa.

Kirjan esittelytekstin mukaan Skotlannista lähtöisin oleva Wong on videopelisuunnittelija, joka on sittemmin ryhtynyt myös valokuvaamaan. TO:KY:OO julkaistiin alkujaan vuonna 2019 ja tämä minulla oleva pehmeäkantinen versio on vuoden 2021 painos. Kirja esittelee hetkiä Tokion yöstä ja on kaikesta tummuudestaan huolimatta hyvin värikäs julkaisu. Voimakkaita värejä löytyy niin kuvista kuin tekstisivuiltakin. Kuvat eivät tosin taida olla aivan suoraan kamerasta, sillä sopivan tunnelman ja sävyn löytämiseksi on käyriä varmasti joutunut vääntelemään paljonkin kuvankäsittelyohjelmassa. Sävyjen säädön lisäksi kirjasta löytyy pienissä määrin muutakin kuvankäsittelyä, kuten esimerkiksi päällekkäisiä kuvia ja kloonattuja glitch-efektejä. Tämä on sinänsä ihan sallittua, sillä teos ei ole mitenkään puhtaan dokumentaarinen kuvaus Tokiosta. 

Joissakin tapauksissa kuvien ja sävyjen käsittely ei kuitenkaan ole aivan onnistunutta, sillä kirjassa on jonkin verran kuvia joissa värit ovat selkeästi puhkipalaneet ja vääristyneet aivan toisenlaisiksi kuin mitä niiden luultavasti pitäisi olla. Taustalla saattaa olla tilanne, ettei alkuperäinen kuva vain ole ollut riittävän hyvälaatuinen, jotta sitä voisi enää pelastaa edes armottomalla kuvankäsittelyllä. Esimerkiksi liian suuret valaistuserot huippuvalojen ja muun ympäristön kanssa voivat johtaa tällaiseen tilanteeseen. Lisäksi kirjassa on jonkin verran hieman mitäänsanomattomia kuvia, jotka on jostain syystä otettu mukaan, vaikka ne eivät tarjoa oikein mitään mielenkiintoista tai uutta kokonaisuuteen. Myös vaihtelevuutta olisin kaivannut lisää sillä kirja toistaa paljon itseään, vaikka sisältöä on yritetty jakaa ainakin nimellisesti eri kokonaisuuksiin.

Kuvateksteissä Wong muistelee tilanteita ja ajatuksia, jotka liittyivät kulloiseenkin kuvanottohetkeen ja ylipäätään Tokiossa vietettyyn aikaan. Tekstit eivät ole mitenkään ällistyttäviä, vaan ovat melko kevyitä pohdintoja. Valokuvausta aloitteleville tai siitä haaveileville kuvatekstit tarjoavat ehkä jotain tietoa siitä millä tavalla esimerkiksi kapea terävyysalue on saavutettu, mutta samalla ne paljastavat myös sen ettei Wong ehkä itsekään ole viettänyt kovin pitkää aikaa valokuvauksen parissa. Kuvien nimien yhteyteen on merkitty kellonaika, joka on oivaltavasti otettu myös osaksi kirjan nimeä. Tämä on hienovarainen yksityiskohta ja se syventää kirjan selailuun liittyvää kokemusta sekä sitoo kirjan sisällön teemallisesti yhteen.

Mielenkiintoisena lisänä kirjan loppupuolella on pieni katsaus kuvien tyylin valintaan, väripalettiin ja sommitteluun liittyen. Tällainen tarjoaa kiintoisan selvennyksen millä tavalla kirjassa nähdyt kuvat ovat syntyneet ja lukija pääsee mukaan kirjan syntyprosessiin.  En ehkä itse saanut siitä kuitenkaan kovin paljoa irti, mutta se voi toimia inspiraationa joillekin.

Kirjan painolaadussa ja käytetyssä paperissa ei ole moittimista, mutta ikävä kyllä kirjan selkämyksen liimaus on alkanut pettää jo lyhyen selailun jälkeen. Onkohan kyseessä huono erä vai muuten vain huono liimaus? Tämä kirja on painettu Kiinassa kuten niin moni muukin kirja nykyisin. Ehkäpä heikko sidonta on vain liimasidotun version ongelmana.

Nykyään yhä useampi julkaisu saa alkunsa jonkinlaisen joukkorahoituskampanjan myötä ja näin on tämänkin teoksen kanssa. Kirjan lopussa on pitkähkö lista julkaisuun liittyvistä hyväntekijöistä. Tämä on mielestäni ilahduttavaa, sillä se tarjoaa mahdollisuuksia lahjakkaille ja innokkaille tekijöille, kunhan yleisö vain löytyy. Mutta ehkä joukkorahoituksen lisäksi tarvittaisiin vielä hitusen parempaa editointia sisällön hiomiseksi ja tarpeettomien kuvien karsimiseksi. Silti TO:KY:OO on Wongille varmasti hieno henkilökohtainen merkkipaalu.

Wong on jatkanut kirjojen ja valokuvauksen parissa ja aivan hiljattain onkin ilmestynyt uusi teos, joka on nimeltään After Dark. Teemallisesti kuljetaan samoilla poluilla ja vaikka en ole päässyt selailemaan uutta kirjaa, uskoisin sisällön parantuneen huomattavasti TO:KY:OOn verrattuna.

(Kuvat kirjasta TO:KY:OO)

Liam Wong: TO:KY:OO (eng.)

Thames & Hudson, 2019.

256 s.

Instagram: @liamwong

---

TO:KY:OO – neon lights and umbrellas in Tokyo’s night

I was looking Liam Wong’s book TO:KY:OO for a while until I kind of suddenly bought it in Stockholm during a holiday trip. TO:KY:OO represents the trendy vaporwave and cyberpunk aesthetic with the neon-lit and rainy cityscapes. There’s no doubt that Tokyo is probably one of the best places to get this kind of visual style and aesthetic. Where ever you look at, you’ll find lights, motion and maybe appropriate weather conditions for the style like this.

Originally from Scotland, Wong is a videogame designer that turned into a photographer. TO:KY:OO was published in 2019 and this paperback edition which I have is a reprint from 2021. Book contains night time photographs of Tokyo and despite of the theme it’s a very colourful book. You can find strong colours not only in the photographs but on the text pages too. The photographs are not straight from the camera, because there must have been a lot of tweaking the curves and adjustments in Lightroom before getting the desired mood and tone. There is also other kind of picture manipulation in this book such as stacked photos and cloned glitch-effects. That’s completely ok, as this is not a documentary photo book.

In some cases the results are not as good as you would hope, because there are quite many photos which colours are burned and clearly not as they probably should be. There might be a situation where the original photo wasn’t good enough that you could save it even with heavy editing. For example too big differences between highlights and shadows could lead in a situation like this. There are also some bland photographs and I don’t know why as they don’t bring anything new or interesting in the book. I was also hoping to have more variation because book was repeating itself even when it was namely split in different chapters.

Book contains also some text and Wong writes about the situations and thoughts he had during the photo sessions and his time in Tokyo. Not very deep thinking but some light reading. For those who are starting their journey with photography or are dreaming about it, texts might bring some information how to get for example a shallow depth of field, but at the same time they reveal that Wong himself hasn’t probably spent so much time with photography either. The name of the book TO:KY:OO is actually depicting a timestamp which are also included in captions of the photographs. I think it’s a clever move and it makes browsing the book a deeper experience and ties books content together.

As an interesting extra there is a small walkthrough of Wong's workflow and how this book was made. I didn’t get out of it so much, but it could be a nice source of inspiration for someone.

There’s nothing to complain about the print and paper quality, but unfortunately the binding of my book started to collapse after a short reading. I wonder if it was only a bad print batch or is it a larger scale problem. This book was printed in China as so many books are nowadays. Maybe this problem is only for the paperback edition and other versions are ok.

Many publications are results of crowdfunding an so it is the case with TO:KY:OO. At the end of the book there’s a list of the benefactors. I think crowdfunding is a really nice option as it can give a great opportunity for talented people as long as they find their audience. But maybe you also need more resources for editing and fine tuning your content. Still I think TO:KY:OO must have been personally a great milestone for Wong.

Wong has continued his journey with photography and photo books as he has recently released a new book called After Dark. He stays on his beaten track and even when I haven’t got an opportunity to look at this new book, I believe he has improved and developed his style since TO:KY:OO.

(Pictures are from the book TO:KY:OO)

Liam Wong: TO:KY:OO

Thames & Hudson, 2019.

256 pages.

Instagram: @liamwong 

Mahdollisuuksien marraskuu

Vaatimaton julkaisutahti täällä blogin puolella on jatkunut jo hyvän aikaa ja nyt ollaankin jo vuoden loppupuoliskolla. Kuvaaminen on jäänyt aika paljon vähemmälle, joten ei tässä aivan suunnattomasti olisi julkaistavaakaan. Olen toki jonkin verran kuvannut eli useita satoja kuvia, mutta kannan kameraa mukanani enää vain harvakseltaan. Aika paljon on digitoimatonta materiaalia myös ja muutama kehittämätön filmirullakin löytyy jääkaapista.

Pelkän kyllästymisen lisäksi mielenkiinnon hiipumiseen voi vaikuttaa jonkinlainen filmikuvaajia koskeva yhteisöllisyyden hajoaminen erilaisilla julkaisualustoilla. Esimerkiksi monien kiroama Instagramin algoritmi on häivyttänyt paljon omasta mielestään "epäsuosittuja" sisältöjä täysin näkymättömiin. Monet ehkä ajattelevatkin, että uusien julkaisujen tekeminen on hyödytöntä ja hukkaan heitettyä aikaa jos vain kourallinen seuraajista voi nähdä ne. Tämä saattaa johtaa kaikkien kannalta ikävään kierteeseen, sillä monet pyrkivät välttämään algoritmin temppuilun tekemällä mahdollisimman trendaavia ja suuria massoja miellyttäviä sisältöjä. Väistämättä tämä taas johtaa siihen, että lopulta kaikesta alustoille laitetusta materiaalista tulee samanlaista geneeristä massaa, josta kukaan ei oikeasti pidä. Instagram ei ole Tiktok, vaikka siihen suuntaan sitä yritetään jatkuvasti kammeta.

Jos ensin joutuu taistelemaan kuvien optimoinnin ja siitä johtuvan heikon kuvanlaadun kanssa, ja tämän lisäksi algoritmi vielä suodattaa kuvat näkymättömiin, alkaa koko alustan käyttö tuntua turhalta. Mutta mikään ei ole ikuista ja kaikki muuttuu. Se Instagramista tältä erää.

Kaikenlaista muutakin yllättävää on viime kuukausina tapahtunut maailmalla ja melko lähelläkin. Euroopassa käydään armotonta sotaa, merenalaiset kaasuputket räjähtelevät, ohjukset lentävät ja tunnelmat alkavat muutenkin kiristyä talvea kohti mentäessä. Ilma on sakeanaan pöyristyttäviä väitteitä ja syytöksiä. Millaisia käänteitä onkaan vielä edessä?

Ukrainan sodan myötä piti poistaa täältä blogin puolelta eräs kirja-arvostelu. Se on sinänsä sääli, mutta koska kyseisen kirjan tehnyt henkilö oli selvästi Venäjän "sotilaallisen erikoisoperaation" kannattaja, sai arvostelukin mennä.

Marraskuu kuuluu vuoden hämärimpiin ajankohtiin ja monien mielestä se rajoittaa kuvaamista. Näin saattaakin olla mikäli kaipaa vain auringonpaistetta leppoisia säätiloja, mutta itse näen tässä vain mahdollisuuksia. Hämärän tunnelman tavoittelijoille marraskuu sateineen ja keinovaloineen luo mielenkiintoista vaihtelua.

--- 

November is for possibilities

It's been a long time since last post, but it's good to be back at least at the end of the year. I have reduced photographing quite a lot, so it wouldn't be so much photographs out there ready to show you. Of course I have photographed during the year (at least several hundreds of photos), but I don't carry my camera with me anymore on a daily basis. There are a lot of undigitized films and also some undeveloped rolls in my fridge.

I think it's not only being bored in photographing, but I believe there's developing some kind of separation in film photography community on some social media platforms. For example the cursed algorithm of Instagram is filtering a lot of content what it thinks is "unpopular". Many people might think that it's useless and waste of time to post anything as only handful of your followers can actually see it. This might lead to a bad circle for everyone as some people try to avoid this by following the trend and posting only for big masses. This will eventually lead in a situation where most of the content becomes generic and grey mass which actually doesn't please or interest anyone. Instagram is not Tiktok even when they are forcing it in that direction.

When you struggle for optimising your photos and it anyway leads to bad image quality and the algorithm filters your photos, you just might ask yourself is there any sense of using this platform anymore. But nothing lasts forever and everything is changing and evolving. That's about Instagram this time.

There's definitely something worse happening in the world right now and even quite near, to be honest. There's a raging war in Europe, undersea gaspipes are exploding, rockets are flying and everything is going in a bad direction as the winter comes. There's a lot of unbeliavable accusations in the air. Who knows where will all this lead us in the future?

Because of the Ukraine war, I had to remove a book review from this blog. It's a pity, but as it was very clear that the author was supporting Russia's "special military operation", the review had to go.

November is one of the darkest seasons here and many people think it's useless time for photography. It propably is if you crave for sunny days and nice weather, but I see it as a possibility. If you look for moody atmosphere, November is a good time for rainy photos with a hint of artificial lights. 

Vuosikatsaus 2021

Toinen koronavuosi on tullut loppuunsa, joten on aika pienelle vuosikatsaukselle. Tämä taitaakin olla ensimmäinen laatuaan taas pariin vuoteen. Ei ehkä aivan samanveroinen kuin joskus aiempina vuosina, mutta muutamien rivien rustailua nyt ainakin.

Täytyy kyllä myöntää ettei kulunut vuosi ole sisältänyt kovin runsasta kuvaamista. Sen voi havaita esimerkiksi täältä blogin puolelta tai instagramista, jonne en ole enää kovin aktiivisesti lisäillyt kuvia. Alituisesti muuttuva algoritmi on ehkä jo unohtanut minut kun joskus satunnaisesti lisäämääni kuvaan saattaa kertyä vain viitisentoista tykkäystä. Onhan sekin jo jotain, mutta murto-osa siitä ennestään vähäisestä määrästä mitä oli vielä hetki aiemmin. Sinänsä tykkäys ei ehkä kovin paljon merkitse, mutta se toimii indikaattorina sille, että julkaisu on ainakin nähty. Nykyään kun ei voi olla kovin varma siitä, että julkaisun näkisi edes seuraajat, sillä algoritmi on armoton. Se suosii suosittuja ja potkii potkittuja. Tämä on mielestäni vähän sääli, sillä laitan kuvia varta vasten muiden nähtäväksi.

Mutta ehkä alituisesti kaupallistuva ja sisällöltään yhä geneerisemmäksi ja tylsemmäksi menevä alusta alkaa monessa mielessä taantua ja vajota. Jo ennestään runsasta mainontaa sisältävä sovellus hivuttaa mainokset jo osaksi normaalia sisältöään, kun kaikenlaiset vaikuttajat tai aivan normaalit ihmiset kilvoittelevat epätoivoisesti huomiosta omilla yleensä kaupallisilla ja sponsoroiduilla sisällöillään. Jotkut ovat myös puhuneet jopa someväsymyksestä, ja ymmärrän kyllä, että on väsyttävää yrittää olla jatkuvasti mielenkiintoinen ja relevantti mikäli kaikki pyörii vain oman persoonan tai esillä olemisen ympärillä. Mutta olen itse sisältöpainotteinen, joten ei ole tarvetta esittää muille elävänsä upeaa ja ainutlaatuista elämää. Ja se ei ole väsyttävää, vaan täysin vapaaehtoista ja siinä mielessä vapauttavaa.

Kuten jo aiemmin mainitsinkin, kuvaaminen on ollut omalta kohdaltani melko vähäistä ja mikään muukaan siihen liittyvä ei ole kovin paljon innostanut viime aikoina. Kaipaan ehkä vain uusia maisemia tai jotain muuta virkistävää, sillä asiat alkavat usein vain toistaa itseään ja se on jo melko taannuttavaa. Mutta en oikein tiedä minne sitä voisi mennä tässä maailman tilanteessa ja palautuuko mikään muutenkaan enää koskaan ennalleen.

Mutta jonkinlaisena loppuvuoden saavutuksena voisin vielä mainita tekemäni uuden zinen eli tutummin Lumous Photozinen kolmannen osan, joka valmistui hieman ennen joulua. Uusi zine olikin jo hyvän aikaa työn alla ja se on luonnollista jatkumoa kahdelle aikaisemmalle, joten pienlehtitrilogia on tältä osin valmis. Eikö kaikkia suuria ja merkittäviä asioita tehdä aina siten, että ne muodostavat trilogian?